onkohan kaikki ok?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tyhjää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
no ukko ja siskon mies kävivät hakemas siskon auton ko meijän auto oli hajonu nii tos pihalla pyörähti ja hyppäs kyytiin mulle vaan sano eiku heippa ja sinne läks on se helppoa ei huolta huomisesta
 
itku tuli kun ei mitään muuta sanonu oisin toivonu jonkulaista elettä minua kohtaan mutta ei

huomen lähen bestiksen luo ko pistin viestiä aiko mun kanssa miettiä näitä juttuja olla tukena

mutta minä vaan rakastan sitä vaikka on paska mikä paska
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
itku tuli kun ei mitään muuta sanonu oisin toivonu jonkulaista elettä minua kohtaan mutta ei

huomen lähen bestiksen luo ko pistin viestiä aiko mun kanssa miettiä näitä juttuja olla tukena

mutta minä vaan rakastan sitä vaikka on paska mikä paska

normisti mie en jakele parisuheneuvoja koska mie en oo parisuheterapeutti mutta nytten mie annan siulle neuvon: mitä sie paskaa rakastat? ei paskaa kannate rakastaa, senkun vetasee pöntöstä alas vaan.

kyllä on niin kylymäkiskosta toimintaa siun miehellä siua kohtaan että mie kyllä jättäsin tommosen paskan. et sie oikiasti voi rakastaa ihimistä joka kohtelee siua tuollai? ei se rakasta kyllä lastaankaan jos kerta juhliminen on tärkeämpää ku oma lapsi....

koita hyvä ihiminen tehä valinta tarpeeksi ajoissa, sie oot vielä niin nuoriki että varmaan löyät semmosen hyvän ja rakastavan miehen. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
mun ikä 23 pojan
9kk


Sun ukkos varmaan samoissa iässä? Ei ole valmis sitoutumaan teihin.Haluaa mennä vipottaa nuoruutensa.Joten jospa miettisit nuoren ikäsi puitteissa tehdä elämällesi jotain.Tuo miehesi käytös on aivan järkyttävää.Ei kuuntele eikä välitä sinun tunteistasi pätkääkään.Teillä nyt tämmöinen tilanne ja taatusti vielä pahenee.Ja kävi kotona ja taas lähti hohhoijaa.Mitä jos oikein vakavissaan puhut ukolle joko lopettaa viikonloppu menot tai sä lähdet.Siksi hän menee kun sä annat mennä,näytä mitä mieltä oikeesti olet hänen menoistaan.Oletteko aviossa?
 
Samoissa ajatuksissa ollaan kaukosäätimen kanssa.
Etsi asunto vaivihkaa ja hoida asiasi mallilleen. Sitten vaan muutat ja eroat. Ei se enempiä vaadi.
Parisuhteessa pitää olla kunnioitusta ,rakkautta ja huolenpitoa.Muumuassa.
Olet vielä nuori. Mieti mitä haluat elämältäsi.
 
ää mun tekis mieli hyppiä ja huutaa riehua pistää kämppä sekasi minkä vitun takia minä hölmö tuomosen kuspään kanssa aloin

se on vaan nii hyvä puhumaan että oksat pois

mitenköhän nuo tavarat esim pesukonneet yms muut ei aijo mulle mitään antaa mut sillon kun kumpanenkaa ei ollu töissä ja soskusta piti hakia rahat minä olin se joka joutu joka kuukaus käymään siel
eli mie tilasin ja maksoin osamaksulla mut loput laskut maksoin laina rahoista ja mie hoidin lainan nii eiköhän ne mulle kuulu
 
Kysyn kurjan kysymyksen: Rakastatko oikeasti ihmistä joka pitää sinua tiskirättinä vai kenties pelkäätkö enemmän yksinoloa?

Toinen yhtä kurja: Uskotko oikeasti että miehesi käyttäytyminen muuttuu?
Äitinä on mielestäni ajateltava myös lapsen etua, onko poissa oleva juopotteleva isä ja surullinen ja ahdistunut äiti parasta mitä lapsesi voi saada?

Olen kasvanut itse alkoholisti perheessä, ja sen tiedän ettei tilanne oikeasti muutu ennen kuin laitetaan kova kovaa vasten.
Ota ja lähde, se on vaikeata ja pelottavaa, mutta lapsesi ja ennenkaikkea sinä, olette tärkeitä, paljon tärkeämpiä kuin viina joka on miehesi ykkösasia tällähetkellä.
 
ei onnistunu lainaaminen... mutta ap, tuohon siun viimiseen pesukone yms. - viestiin että ootteko naimisissa vai avoliitossa? jos avoliitossa niin se mikä on siun maksamaa niin on myös siun. piste.

ja roudaat vaan ne kamat kylymästi uuteen kotiisi. jos taas ootte naimisissa niin kamathan menee puoliksi joten jotain jää myös siulle, ei ne kaikki voi ukolles jäädä. :hug:
 
Voi ap... Kerronpa pienen tarinan...
Ite olin 20v ku rupesin poikaa odottaan. Ja ukko pisti heti välit poikki. Vaati aborttia mutta en suostunut siihen. Odotus aikana kyllä p......lu kelpas mutta muu ei ja mä tyhmä vielä annoin. Mutta nyt poika 11v ja kaikki hyvin olen yksin kasvattanu pojan ja isästä ei tietoa. Tietty nyt on uus.. Mutta poika ei ole oikeaa isäänsä nähnyt elämänsä aikana ku 5-6kertaa. Kumminkin vielä ns kai se rakkautta on mutta kun pojan oikean isän näen niin jalat alta menee... Joten kyllä uskon että pärjäät pojan kans kahden ja en tasan usko että ukkos poikaa saa sulta pois.
 
vaikka kuinka hullulta kuulostaa mutta rakastan ja toivon että käytös muuttuu mutta on antanu niin paljon tyhjiä lupauksia sitä vaan että entä jos kuiteskii

niin ja pelkään yksinoloa

ei olla aviossa onneks

täytyy sitten yrittää jutella kun humalasta/rapulasta selviää

totta ei tästä tuu mitään kiitos että vahvistitte asiaa joka ei ole kättä heiluttamalla poissa ellei asialle pane stoppia

 
Tietty se yksinolo alussa pelottaa. Arvaa vaan kuin mua sillon ku jäin odotusaikana yksin. Ilman mitään tukea toiselta. Mutta ajan mittaan siihen tottu ja kaiken oppi käsittelemään niin että meitä oli vain se kaksi minä ja poika.
 
Haluan tietää, ahdistaako sinua liittosi? Kuinka paljon se ahdistaa, oletko joutunut käymään psykiatrilla ja/tai käytätkö psyykenlääkkeitä/alkoholia helpottamaan ahdistusta? Annan neuvon, jos ensin vastaat tähän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ei auta täytyy yrittää nukkua jos meinas huomenna jaksaa härdelliä
on vaan miettimistä ja paljon.

hyvät yöt kaikille ja kiitos kun jaksoitte kiinnostua=)

Jaksetaan, jaksetaan, kyllä me jaksamme, mutta nyt minusta tuntuu, että sinä olet pahemmassa kuin pulassa. Enpä neuvo mitään tässä tapauksessa. Olen sanaton.

 
ahdistaa ja paljon minä olen yrittänyt puhua puhua mutta ei kun vääristellään asioita ei kuunnella loppuun ja arvostus puuttuu kokonaan ja hellyyttä voisi kanssa olla niinku normaalia parisuhetta kaipailisin

ylä-asteella ole joutunut käymään psykiatrilla masennuksen takia mutta en sen jälkeen
en käytä alkoholia oikeestaan lainkaan enkä syö lääkkeitä

entiedä olko tästä apua mutta valasen asiata tarkemmin jos tarvista

ja haluaisin ukkoni ymmärtämään mikä normia käytöstä
 
Alkuperäinen kirjoittaja löllykkä:
Siis täh!

Kas siinäpä nerokas viesti.

Olen itse kärsinyt helvetin tuskat vuosikausien ajan ja siksi minun on tiedettävä hieman enemmän kysyjän tilanteesta, osatakseni neuvoa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ahdistaa ja paljon minä olen yrittänyt puhua puhua mutta ei kun vääristellään asioita ei kuunnella loppuun ja arvostus puuttuu kokonaan ja hellyyttä voisi kanssa olla niinku normaalia parisuhetta kaipailisin

ylä-asteella ole joutunut käymään psykiatrilla masennuksen takia mutta en sen jälkeen
en käytä alkoholia oikeestaan lainkaan enkä syö lääkkeitä

entiedä olko tästä apua mutta valasen asiata tarkemmin jos tarvista

ja haluaisin ukkoni ymmärtämään mikä normia käytöstä

Juu, ihan alkuun neuvon kokeilemaan konstia "vastaa samaan samalla": Seuraavan ryyppyillan lähestyessä pukeudu siististi kuin baariin menisit ja ennenkuin miehesi lipsuu omille teilleen, nappaa takkisi ja sano iloisesti: "Menen Ninan (ystäväsi nimi) kanssa vähän relaamaan." Sitten menet, nopsaan vaan ulos ovesta. Mene ystävättäresi luo. Älkää vastatko miehesi tekstareihin/soittoihin mitään. - Ole kuin mitään ei olisi tapahtunut. Viettäkää etukäteen sopimanne esim. koti-ilta jutellen ja palaa omaan kotiisi vasta aamulla, suurin piirtein siihen aikaan, kun miehelläsi on tapana palata.

 

Yhteistyössä