Alkuperäinen kirjoittaja röppö:
no mulla on kyllä tuttavina monta perhepäivä sekä vuorotyöläisten tarhan hoitajaa..ja kukaan ei ole valittanut että väsyttäisi..
Yhdellä tutulla perhepäivähoitajalla on itsellä vielä 5 lasta joista toisiks nuorin on kehitysvammainen.
Ja eiköhän monen muunkin alan työntekijää saata väsyttää rankat työajat(lääkärit,sairaanhoitajat yms)
Mutta jokainen valitsee itse alansa..
Ja minä kyllä kunnioitan niitä jotkai tekevät arvokasta työtä..
(itse rakastan tehdä yö vuoroo ja siltikin aamulla parin tunnin unien jälkeen oon pirtee kuin peipponen..jokainen on erilainen)
Kiva, että arvostat!
Itse olen nyt työskennellyt lasten parissa kymmenen vuotta ja nautin! mutta kyllä meidän pienet mehut vie.
Joka hetki pitää hoitaa, ohjata, neuvoa, auttaa, kuunnella, vastata, OSALLISTUA lasten kanssa. Onneksi omat lapset ovat jo kouluikäisiä, että illalla kotona saan olla omissa touhuissani "ihan yksinkin."
Työajoissani arvostan sitä, että illat ja viikonloput ovat aina vapaita. Ehtii kunnolla ladata akkunsa, että on kiva taas maanantaiaamuna palata töihin. Meillä jaksaminen johtuu myös hyvästä työilmapiiristä. Ihanat työkaverit ja päivittäinen huumori ja yksi ehdoton plussa, joka muista työpaikoista puuttuu - lasten päiväuniaika! eli meidän hoitajien lepohetki (ainakin silloin, kun kaikki lapset sattuvat nukkumaan yht´aikaa
) helpottavat kummasti omaa jaksamista päivän touhuissa.
Mutta perhepäivähoitajaksi en ryhtyisi ikinä! Päivät venyvät monesti yli sovittujen hoitoaikojen. Jos tuntipalkkaa aletaan laskea niin surkeaksi menee. Yksin teet työsi ja taukoa ei tunneta. Kyllä täytyy olla suurempi kutsumus alalle kuin minulla, jos sellaiseen hyväntekeväisyyteen ryhtyy.