Onko vain surunkäsittelyä?

[hämillään]

Heippa! Mulla ois teidän mielipiteille käyttöä! Kiitos kaikille kun jaksatte lukea!

Tilanne on nyt sellainen, että ollaan noin puoli vuotta tapailtu miekkosen kanssa. Mitään seurustelusta ei kuitenkaan ole virallisesti sovittu, koska ollaan otettu aika rauhallisesti. mutta ollaan kyllä ihan pari selvästi myös hänen mielestään.

Nyt kuitenkin kaksi viikkoa sitten on tuuli kääntynyt purjeissa ja meitsi on saanut aika kylmää kyytiä, mistään ei ole puhuttu että jokin olisi vikana päin vastoin. Viime tapaamisella mies rutisti lujaa syliin ja sanoi että kanssani on vaan niin hyvä olla. Nyt ei olla nähty pariin viikkoon erinäissistä syistä. Opiskelijoita ollaan molemmat ja olin menossa kotipaikkakunnalleni töihin, nyt kuitenkin sain töitä samalta paikka kunnalta. Kysyin mieheltä mielipidettä kumman otan ja vastaus oli, että kannattaa varmaan mennä kotipaikkakunnalle ettei tarvitse reissaa joka viikonloppu edestakaisin just joo.

Taustalla kuitennkin on pojan viikko sitten kuollut mummo, josta todennäköisesti aika lailla poissa tolaltaan. Mummilla todettiin helmikuussa aivokasvain ja tarina päättyi saattohoitoon. Kaikki tapahtui kuitenkin todella nopeasti. Siitä asti kun hänen mumminsa tuli suomeen on musta tuntunut kuin poikkelilla olisi kokoajan tsemppi vaihde päällä.

Ilman tätä taustaa olisin 100% varma ettei sitä kiinnosta enää, mutta voiko ihminen vain mennä surusta noin sekaisin? Olla noin kääriytynyt siihen?

Onko meidän suhteella viellä jotain merkitystä sille, koska jos ei niin olen kyllä ihan kujalla mitä on tapahtunut, koska kaikki oli niin hyvin. Tällä hetkellä mut on ainakin suljettu kaiken ulkopuolelle ihan täysin, mutta onko nää nyt sitten lopulliset hyvästit?

 

[monta surua läpikäynyt]

Kun ihmiseltä kuolee lähiomainen, ensimmäiset kuukaudet ovat ns. shokkivaihetta. Joten veikkaan että kyseessä on todellakin tällainen ilmiö. Ja jos mummo oli vielä läheinen, sitä suuremmalla syyllä ihminen on shokissa. Nyt kannattaa antaa miehelle vaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Varsinainen surutyö ihmisellä kestää noin vuoden, joten on hyvä varautua siihen, ettet ole aina ykkönen.

 

[Voi]

Kyllä voi. Elämässä aina ensimmäiset suuret asiat kolahtavat voimakkaasti, niin myös läheisten ihmisten kuolema. Muu on silloin merkityksetöntä ja tuntuu joskus siltäkin, että on väärin tuntea itse hyviä tunteita, kun toiselle on käynyt huonosti.

Ainoastaan aika ja surun käsittely kullekin ominaisella tavalla auttaa ja sille pitää antaa aina kaikki sen tarvitsema tila ja aika. Suru muuttaa muotoaan ajan saatossa ja se väistyy aikanaan taka-alalle. Silloin ihminen antaa luvan itselleen elää täysillä taas, energia riittää normaaliin elämään.

Jos toinen on sinulle tärkeä, väisty sivummalle nyt. Viisasta on olla tekemättä itsestään numeroa ja tukea taustalta, jos toinen sitä haluaa. Tuputtaa ei kannata, mutta käytettävissä kuuntelijana voit olla, mutta surevan ehdoilla. Ei kannata myöskään vähätellä toisen tunteita, jotka voivat olla rajujakin, myös suuttumusta, sillä ihminen voi olla surussaan myös vihainen.

Tunne elämä normalisoituu aikanaan. On silti kokonaan toinen kysymys, jatkuuko seurustelunne silloin, vai onko sen aika mennyt ohi.

 

[hämillään]

Kyllä voi. Elämässä aina ensimmäiset suuret asiat kolahtavat voimakkaasti, niin myös läheisten ihmisten kuolema. Muu on silloin merkityksetöntä ja tuntuu joskus siltäkin, että on väärin tuntea itse hyviä tunteita, kun toiselle on käynyt huonosti.

Ainoastaan aika ja surun käsittely kullekin ominaisella tavalla auttaa ja sille pitää antaa aina kaikki sen tarvitsema tila ja aika. Suru muuttaa muotoaan ajan saatossa ja se väistyy aikanaan taka-alalle. Silloin ihminen antaa luvan itselleen elää täysillä taas, energia riittää normaaliin elämään.

Jos toinen on sinulle tärkeä, väisty sivummalle nyt. Viisasta on olla tekemättä itsestään numeroa ja tukea taustalta, jos toinen sitä haluaa. Tuputtaa ei kannata, mutta käytettävissä kuuntelijana voit olla, mutta surevan ehdoilla. Ei kannata myöskään vähätellä toisen tunteita, jotka voivat olla rajujakin, myös suuttumusta, sillä ihminen voi olla surussaan myös vihainen.

Tunne elämä normalisoituu aikanaan. On silti kokonaan toinen kysymys, jatkuuko seurustelunne silloin, vai onko sen aika mennyt ohi.

Kiitos vastauksista molemmille, toivon paljon että jatkuu koska tässä oli jotain mitä ei ole muiden kanssa koksaan ennen ollut, mutta aika näyttää.