Onko väärin olla ylpeä lapsen koulumenestyksestä?
- Viestiketjun aloittaja Kovajänis
- Ensimmäinen viesti
Tottakai saa olla ylpeä ja kertoa sen lapsellekkin. =)Ei oo, mieki oon ylpeä omasta vuodesta verrattuna datanomin ekavuoteen, paljon paremmin menny ja oonki sit koulukamuilta kuullukki vähän negaa, mut eipä haittaa.
Alkuperäinen kirjoittaja Piipi:Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:No kun pariin otteeseen saanut kommenttia että "nörtti teillä kasvamassa" ja sitä rataa
Ihmiset ei vaan osaa olla iloisia siitä että (vaikka lähisukulaisella) menee hyvin
suku on pahin...
Sitä se tosiaan on!!!
Miehen veljien muksuilla käyttäytymishäiriöitä, ADHD:tä yms ja aina kadeja meidän lapsista kun kyse
Tuo ADHd jotenkin pistää silmään. Mun vanhimalla on kyseinen ominaisuus, mutta en mä silti ole kade kellekään jola on ns "terve" lapsi. Oletko varma että on kyse juuri siitä?Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:Alkuperäinen kirjoittaja Piipi:Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:No kun pariin otteeseen saanut kommenttia että "nörtti teillä kasvamassa" ja sitä rataa
Ihmiset ei vaan osaa olla iloisia siitä että (vaikka lähisukulaisella) menee hyvin
suku on pahin...
Sitä se tosiaan on!!!
Miehen veljien muksuilla käyttäytymishäiriöitä, ADHD:tä yms ja aina kadeja meidän lapsista kun kyse
Alkuperäinen kirjoittaja RouvaRajatapaus:Tuo ADHd jotenkin pistää silmään. Mun vanhimalla on kyseinen ominaisuus, mutta en mä silti ole kade kellekään jola on ns "terve" lapsi. Oletko varma että on kyse juuri siitä?Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:Alkuperäinen kirjoittaja Piipi:Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:No kun pariin otteeseen saanut kommenttia että "nörtti teillä kasvamassa" ja sitä rataa
Ihmiset ei vaan osaa olla iloisia siitä että (vaikka lähisukulaisella) menee hyvin
suku on pahin...
Sitä se tosiaan on!!!
Miehen veljien muksuilla käyttäytymishäiriöitä, ADHD:tä yms ja aina kadeja meidän lapsista kun kyse
Siis ADHD:hän vaikuttaa juuri lapsen koulumenestykseen, kun ei lapsi jaksa keskittyä koulutyöhön.
tottakai saa olla ylpeä ja kehua lastaan niin lapselle itselleen kuin ystäville ja sukulasille, mutta se pitää osata tehdä niin, että aliarvioi niitäkään lapsia, jotka ei niin lahjakkaita ole. Ei siis tyyliin näin: meidän pekan keski-arvo oli 9, entäpä teidän jussin, ai että 8 vain, no ihan hyvähän sekin on.
Tuo on minulla kyllä hyvin tiedossa. Kuten sanoin, minulla on poika jolla on ADHD. Ääh, enpä jaksa alkaa selittelemaan mitä tarkoitin, mutta yhden neuvon voin antaa. Jos vanhemille on kova pala että lapsillansa on käytöshäiriötä ja ADHD, niin ehkä en menisi liiemälti kehuskelemaan oman lapseni koulumenestyksellä. =) Varsinkin jos tiedossa on että ovat "kateellisia". Vanhemille lasten erilaisuus saattaa olla vaikea paikka.Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:Alkuperäinen kirjoittaja RouvaRajatapaus:Tuo ADHd jotenkin pistää silmään. Mun vanhimalla on kyseinen ominaisuus, mutta en mä silti ole kade kellekään jola on ns "terve" lapsi. Oletko varma että on kyse juuri siitä?Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:Alkuperäinen kirjoittaja Piipi:Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:No kun pariin otteeseen saanut kommenttia että "nörtti teillä kasvamassa" ja sitä rataa
Ihmiset ei vaan osaa olla iloisia siitä että (vaikka lähisukulaisella) menee hyvin
suku on pahin...
Sitä se tosiaan on!!!
Miehen veljien muksuilla käyttäytymishäiriöitä, ADHD:tä yms ja aina kadeja meidän lapsista kun kyse
Siis ADHD:hän vaikuttaa juuri lapsen koulumenestykseen, kun ei lapsi jaksa keskittyä koulutyöhön.
ps. Edelleenkään en ole kateellinen kenenkään lasten koulumenestyksestä tai "terveistä" lapsista. Olen ylpeä ja onnellinen omasta esikoisestani, vaikka hän onkin hieman erilainen kuin tavis lapsi. :heart:
V
vieras
Vieras
Totta kai saa olla ylpeä! Mut pitäkää huoli, että lapsi ei ylpisty tyyliin "mun ei tartte koskaan tehdä enää koulutöitä, kun oon niin fiksu ja parempi kun muut lapset". Näitäkin näkee ja sit alkaa arvosanat laskea ja kaverit kadota.
Kyllä mä ainakin olen ihan reilusti ylpeä siitä, että esikoinen on hyvä koulussa. B) Aatelkoot muut mitä ajattelee.
Kuopus taas on ad/hd ja keskittyminen koulussa on lievästi sanottuna heikkoa ja menestys sen mukaista. Hän on sitten parempi muissa asioissa missä taas esikoinen ei niin pääse loistamaan.
Kuopus taas on ad/hd ja keskittyminen koulussa on lievästi sanottuna heikkoa ja menestys sen mukaista. Hän on sitten parempi muissa asioissa missä taas esikoinen ei niin pääse loistamaan.
Tottakai saa olla ylpeä, ja minäkin olen toisen tyttömme koulumenestyksestä 
Mutta liian kova äänisesti en kuitenkaan sitä suitsuta, ettei turhaa vähemmyyden tunnetta tule toiselle, joka yrittää parhaansa, eikä kuitenkaan pärjää NIIN hyvin.. Tämä on varmasti tuttu ongelma muillekin, joilla erilaisia oppijoita perheessä, eli ei haluta liian kova äänistä ylistystä.. Ja vaikka koulu menestys onkin tärkeää, on tärkeämpää osata tehdä töitä sen eteen, ja otttaa huomioon muut, eli sosiaaliset kyvyt. Siis näin meillä
Mutta liian kova äänisesti en kuitenkaan sitä suitsuta, ettei turhaa vähemmyyden tunnetta tule toiselle, joka yrittää parhaansa, eikä kuitenkaan pärjää NIIN hyvin.. Tämä on varmasti tuttu ongelma muillekin, joilla erilaisia oppijoita perheessä, eli ei haluta liian kova äänistä ylistystä.. Ja vaikka koulu menestys onkin tärkeää, on tärkeämpää osata tehdä töitä sen eteen, ja otttaa huomioon muut, eli sosiaaliset kyvyt. Siis näin meillä Mä olen ylpeä lapsistani ja suitsutan heistä yleensä niille ihmisille joiden tiedän olevan heistä kiinnostuneita eli isovanhemmille ja läheisille kamuille, en juuri muille.
Eli saa ja pitää olla ylpeä, mutta tietty voi miettiä kenelle kannattaa hehkuttaa...
Eli saa ja pitää olla ylpeä, mutta tietty voi miettiä kenelle kannattaa hehkuttaa...
V
vieras
Vieras
Oletko ihan varma että kyseessä on kateus?
Itse olen sekä kehitysvammaisen että terveen lapsen äiti. Molempien kohdalla olen ylpeä saavutuksistaan ja heidän oppimistaan uusista asioista. Ehkä tämän erityislapsen kanssa vieläkin ylpeämpi, sillä hänelle nuo ovat ison työn takana.
meillä on myös sukulaisperhe jonka lapsi on varsinainen menestyjä. Luokkansa priimus ja urheilullinen lahjakkuus. Vanhempansa tietysti ovat hänestä ylpeitä ja itsekinolisin heidän sijassaan. Mutta välillä vähän ihmetyttää kun niin isson ääneen mainostavat poikansa saavutuksia kaikissa suvun tapaamisissa, kertovat kuinka tärkeää tuo heille on ja miten loistavan tulevaisuuden lapsi saa. Ovat suunnitelleet jo opinnotkin valmiiksi 10v:lle.
Enkä siis näe tuossakaan mitään pahaa, mutta jotenkin jää niin tyhjä olo joskus heitä kuunnellessaan. Tuntuu kuin he luokittelisivat lapsen vain tämän saavutusten perusteella, entä jos lapsi ei enää pärjäisikään? Millainen kuva lapselle jää kun kuuntelee vanhempiaan?
En tunnusta olevani katellinen, vaan joskus pikemminkin surullinen puolestaan. Tuntuu kuin he eivät osaisi nauttia lapsesta ihan vaan lapsena, iloita siitä että hän oppii jonkun asian ihan samaan tahtiin kuin ikätoverit. Siis kun käy ilmi että lapsi on oppinut jonkun asian samassa iässä kuin muut, äiti sivuuttaa nopeasti puheenaiheen ja siirtyy kertomaan niistä asioista joissa lapsi on pessyt toiset mennen tullen.
Itse olen sekä kehitysvammaisen että terveen lapsen äiti. Molempien kohdalla olen ylpeä saavutuksistaan ja heidän oppimistaan uusista asioista. Ehkä tämän erityislapsen kanssa vieläkin ylpeämpi, sillä hänelle nuo ovat ison työn takana.
meillä on myös sukulaisperhe jonka lapsi on varsinainen menestyjä. Luokkansa priimus ja urheilullinen lahjakkuus. Vanhempansa tietysti ovat hänestä ylpeitä ja itsekinolisin heidän sijassaan. Mutta välillä vähän ihmetyttää kun niin isson ääneen mainostavat poikansa saavutuksia kaikissa suvun tapaamisissa, kertovat kuinka tärkeää tuo heille on ja miten loistavan tulevaisuuden lapsi saa. Ovat suunnitelleet jo opinnotkin valmiiksi 10v:lle.
Enkä siis näe tuossakaan mitään pahaa, mutta jotenkin jää niin tyhjä olo joskus heitä kuunnellessaan. Tuntuu kuin he luokittelisivat lapsen vain tämän saavutusten perusteella, entä jos lapsi ei enää pärjäisikään? Millainen kuva lapselle jää kun kuuntelee vanhempiaan?
En tunnusta olevani katellinen, vaan joskus pikemminkin surullinen puolestaan. Tuntuu kuin he eivät osaisi nauttia lapsesta ihan vaan lapsena, iloita siitä että hän oppii jonkun asian ihan samaan tahtiin kuin ikätoverit. Siis kun käy ilmi että lapsi on oppinut jonkun asian samassa iässä kuin muut, äiti sivuuttaa nopeasti puheenaiheen ja siirtyy kertomaan niistä asioista joissa lapsi on pessyt toiset mennen tullen.
V
vieras
Vieras
No tottakai lapsen koulumenestyksestä saa olla ylpeä. Onhan se usein osaksi vanhempien ansiota, että lapsi menestyy.
Mutta turha meuhkaaminen asialla on varmaan monen suomalaisen mielestä kummallista. Suomessa kun ei leuhkimista hyvällä katsota useinkaan. Ja täytyy muistaa, että suomessa koulujen ja luokkien väliset erot ovat todella isoja. Jossain pikkukylällä on varmasti helppoa olla luokan paras, jos luokka on pieni ja oppilaiden taso vaihtelee eri kouluissa paljon.
Jos jatkuvasti mainostaa lapsensa todistusta tai omaa lasta, niin ei sitä varmasti kukaan jaksa kuunnella. Ymmärrät varmaan itsekin.
Mutta turha meuhkaaminen asialla on varmaan monen suomalaisen mielestä kummallista. Suomessa kun ei leuhkimista hyvällä katsota useinkaan. Ja täytyy muistaa, että suomessa koulujen ja luokkien väliset erot ovat todella isoja. Jossain pikkukylällä on varmasti helppoa olla luokan paras, jos luokka on pieni ja oppilaiden taso vaihtelee eri kouluissa paljon.
Jos jatkuvasti mainostaa lapsensa todistusta tai omaa lasta, niin ei sitä varmasti kukaan jaksa kuunnella. Ymmärrät varmaan itsekin.
P
palstailija
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:
Saa toki olla ylpeä, mutta sillee sopivasti. Jos ei muusta osaa puhuakaan, ei ole ihme jos saa nuivan suhtautumisen. Tällä en tarkoita, että juuri sinä olisit liikaa sitä toitottanut, mutta noin yleensä ottaen.
Similar threads
- äitikkä
- Aihe vapaa
- mikä mua vaivaa
- Aihe vapaa 2
