Toggle sidebar

Onko tupakasta eroon päässeitä, siitä ihan todella riippuvaisena olleita paikalla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "popo"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

"popo"

Vieras
Vihaan itseäni. Miten tupakoinnin lopettaminen voi olla mulle näin vaikeaa. En pystynyt olemaan polttamatta kuin 3 helvetillistä päivää. Miten mä, joka muuten olen aika säntillinen ja reipas, voin olla näin tyhmä.. Mulla on niin ikävä tupakkaa, jos en polta, että kaikki muu tuntuu turhalta. Järjetöntä. En pysty toimimaan järjen mukaan.

Toivoisin apua sellaisilta, jotka ovat ollet ihan todella riippuvaisia tupakasta ja päässeet eroon. Kertokaa, että se on mahdollista. Ja mitä mä teen kaikissa niissä tilanteissa, joissa poltan...eli aina kun mahdollista.. Poltan n. 20-25 tupakkaa päivässä. Ei mua haittaa jos haluatte haukkua mut. vihaan tätä muutenkin, siis itseäni kun poltan.
 
Poltin 2-3 askia päivässä vielä 4 vuotta sitten. Mulla oli ensin apuna laastarit ja poltin puolikkaita savukkeita 5-10 päivässä lisäksi. Siitä vähentelin ja siirryin purkkaan laastarin lisäksi.
 
No minä poltin tuolta 15 vuotiaasta tuonne 33v saakka ja viimesen vuoden aikana lopeti nmonen monta kertaa, sitten vasta ihan oikeasti sain itteeni niskasta kiinni kun testi näytti plussaa. Tuossa kun lopetin monta kertaa apuna mulla oli ne nikotiinipastillit, pastilli suuhun aina kun teki mieli, muutaman viikon päästä ei enää tehnyt niin lujaa mieli. Sitten plussan jälkeen lopetin noi nikotiinitapletitkin aika nopeasti, ennenkuin napoanuora oli toiminnassa. Raskauden jälkeen vielä teki mieli, mutta ei niin pahasti. Nyt olen ollut 6 vuotta polttamatta ja satunnaisesti enää tekee mieli.
 
Minä vaan aina jaksoin soimata itseäni kun poltin. Psyykkasin itselleni kuinka huono juttu se oli. Vuoden ajan yritin vähentää 26 -> 20 -> 15. Kymmenen oli vähintä mihin pystyin. Sit määrät taas nousi. Lopuksi mulle riitti ja lopetin seinään sen tupakoinnin. Pari kolme päivää meni fyysisten oireiden kanssa. Ne psyykkiset oli pahimmat. Olin tottunut autolle mennessä polttamaan. Tai mainoskatkolla tai ruoan jälkeen ym. Niihin oli keksittävä muuta tekemistä. Söin karkkia, join vettä tai kävelin ympäri asuntoa. Lopulta osasin istua mainostauon yli sohvalla tai vaan kävellä autolla. Pari kuukautta siihen meni ja se vaati voimia, mutta selvisin ja onnistuin. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja htaehte:
ei se fyysinen riippuvuus oo mitään. henkinen ainut, joka estää lopettamasta kokonaan.
Click to expand...

Elä jauha shaissea. Jos et itse ole kulkenut pää kuplan sisällä nähden ja kuullen mutta havaisematta mitään et ole koskaan ollut nikotiiniriippuvainen. Todella karmea tila.
Mä lopulta kyllästyin räkimään klimppejä keuhkoistani ja onnistuin siirtämään addiktioni lakritsinikotiinipurkkaan. Mutta luultavasti henkinen riippuvuus olis silti vieny voiton jos en olis ollu raskaana.
 
Eli ku iskee se ikävä tupakkaan, niin yritä tehdä jotain muuta. Jotain uutta, hauskaa, raikasta mutta helppoa, niin että sillä on mukava korvata se tupakka.

Ja yritä aina pitää mielessä se syy miksi lopetat sen polttamisen.
 
no mä poltin paljon vähemmän mut olin silti tosi riippuvainen. Joka ilta oli pakko polttaa heti kun lapset nukkui se hermotupakka. Sitten yks pääivä vaan päätin et lopetan siihen. Sen jälkeen en ole polttanut. Lopeta, ei se oikeesti niin vaikeeta olekaan!
 
Poltin parisenkymmentä vuotta, nyt oon ollut reilun puoli vuotta polttamatta. Sain keväällä niin pahan hengenahdistuskohtauksen, että pelkäsin ihan tosissani, että nytkö sit tukehdun kesken bussimatkan sairaalaan. No, mitään ei tutkimuksissa löytynyt, mutta se säikähdys ja tukehtumisen pelko oli niin helvetin suuri, että tupakka jäi. Käytin alussa niitä kielen alle laitettavia nikotiinitabletteja. Parin kolmen kuukauden kuluttua nekin jäivät kokonaan. Älä soimaa itseäsi. Sen sijaan sun pitää löytää se syy, miksi haluat lopettaa. Keuhkoahtauma on aika hiton hyvä syy lopettaa. Mä en lopettanut kahvin juomistakaan - mistään muusta ei tartte luopua kuin siitä röökistä. Sen kun selvittää päänsä sisällä, että miksi sen haluaa tehdä, on lopettaminen hyvällä alulla. Sä pystyt siihen ihan varmasti! :)
 
Poltin 10 vuotta, nyt n. 6 vuotta ollut polttamatta. Toinen päivä oli pahin, eka päivänä oli krapula, niin ei tehnyt mielikään :) En käyttänyt mitään korvaavia tuotteita.

Eikä onnistunut ekalla lopettamiskerralla, tää oli ehkä kolmas kerta. Terveyssyistä halusin lopettaa, ääni meinas mennä. Tosin syynä ei sitten ollut tupakka, mutta toimi silloin hyvänä syynä lopettaa.
 
Mulla sen addiktion siirto onnistui siihen lakupurkkaan koska siitä tulee suuhun vähän samankaltainen tunkkanen meininki ja se maku pysyy huulen alla vaikka tunnin. Joku haluaa tavallista purkkaa tai jotain hengityksenraikastinpillereitä. Tietty parempi jos ei olis hampaile kovin paha, mutta vaikka suklaakin on varmaan terveellisempää kuin tupakka.
 
Kiitos näistä! Olen lukenut viestit jo monta kertaa. Saan niistä ihan hitosti voimaa. Haluan lopettaa, koska en tahdo kuolla. Niin yksinkertaista se on. Mulla on pieniä lapsia. Ootte kivoja kun yritätte auttaa.
 
Ikinä en aio lopettaa ja kärsiä turhan takia. Nytkin ajattelin mennä parvekkeelle vetäisemään kunnon sauhut, ahhh! Se tunne kun vetäisee ensimmäiset savut röökistä on sellainen että hullu siitä luopuu. Tuossa on Marlboro Menthol lightia melkein täysi aski pöydällä ja niitä palaa tässä ainakin pari kolme ennenkuin menen nukkumaan.
 
Kovasti tsemppiä! Vaikeaa se on vaikka oliskin apuvälineitä käytössä. Ekat pari viikkoa kun kestät niin oot jo voiton puolella. Välttele kuitenkin mieluiten paikkoja missä poltetaan niin ei tule kiusauksia. Ja jos tulee halu maistaa vähän, älä maista koska se on sitten menoa se. Mä oon ollu 2,5-vuotta maistamatta kertaakaan ja tiedän että edelleen ja aina retkahtaisin jos maistaisin. Tsemii! Pysy kovana!
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja htaehte:
ei se fyysinen riippuvuus oo mitään. henkinen ainut, joka estää lopettamasta kokonaan.
Click to expand...

Peesi!!!!!!!!!!!

Itse en pysty olla polttamatta edes noin kauan kuin ap normaalisti. Ainoa millä olen saanut lopetettua on raskautuminen. En saa näköjään pidettyä itsestä huolta, mutta kun on joku toinen kyseessä, niin asia on silloin eri. Lääkkeitä en ole kokeillut, mutta jos homma menee vielä huonoksi, niin sitten se...
 
Mä en hirveän pitkään ehtinyt polttaa (yhteensä n 4 vuotta) mutta lopetin monta kertaa ennen kun oikeasti loppui. En osannu nähdä itseäni savuttomana. Ajattelin, että PAKKOHAN mun on polttaa ainakin silloin, kun juon alkoholia. Ajatus ruoanjälkeisen tupakan jättämisestä ikuisuudeksi ahdisti. Yritin monta kertaa siirtyä satunnaisesti tupakoivaksi. Aina se vaan hiipi takaisin. Ajattelin, että jos sitten joskus saisin taas polttaa. Jos vaikka eläkeiässä aloittaisi uudestaan, eihän se sitten haittaisi kun mitään syöpää ei ehtisi muodostua ennen kun kuolisi johonkin muuhun jo... :rolleyes: En siis oikeastaan halunnut lopettaa tupakkaa, se oli niin ihanaa! Lapsen takia kuitenkin päätin lopettaa. En halunnut siirtää tapaa seuraavalle sukupolvelle. En halunnut olla tupakoiva äiti.

Lopettamisesta on 2,5 vuotta, vähän yli. Siis ihan viimeisestä tupakasta. En kaipaa sitä enää yhtään. En yhtään. Tiedän, että pääsisin nopeasti entisiin määriin jos antaisin itseni polttaa muutaman tupakan silloin tällöin, mutta totaalikieltäytyminen ei olekaan niin vaikeaa. En kaipaa sitä makua eikä mulle tule mieleenkään ostaa tupakkaa. En ajattele asiaa päivittäin.

Eli valoa on tunnelin päässä :D Jaksat ne helvetilliset ajat nyt, ne loppuvat jossakin vaiheessa!
 
Ensinnäkin, ala rakastaa itseäsi ja elämää. Aseta itsesi etusijalle ja kohdista aluksi vihasi tupakkaan. Jos pystyit olemaan polttamatta 3 päivää, pystyt olemaan myös 2 viikkoa. Sitten pahin on ohi ja mieliteko vähenee vähenemistään.

Nikotiinikorvaushoidot vain pahentavat tilannetta. Nikotiini on juuri se mistä pyritään eroon. Ei alkoholistiakaan hoideta kehottamalla olemaan juomatta ja sitten ruiskuteta puhdasta alkoholia suoneen. Nikotiinilaastarit ym. vain lihottavat niiden valmistajien lompakkoa.

Sääntöjä: ei tippakaan alkoholia muutamaan kuukauteen. Älä kuuntele Herra Nikotiinin valheita, kuten: "ei yksi tupakka päivässä haittaa". Kun on kulunut muutama kuukausi, olet todella tyytyväinen itseesi ja uuteen, parempaan haisuttomaan oloon. Itse nyt kolme vuotta polttamatta, eikä tee enää mieli koskaan.
 
[QUOTE="vieras";22717589]Ikinä en aio lopettaa ja kärsiä turhan takia. Nytkin ajattelin mennä parvekkeelle vetäisemään kunnon sauhut, ahhh! Se tunne kun vetäisee ensimmäiset savut röökistä on sellainen että hullu siitä luopuu. Tuossa on Marlboro Menthol lightia melkein täysi aski pöydällä ja niitä palaa tässä ainakin pari kolme ennenkuin menen nukkumaan.[/QUOTE]

Rauha sinun sielullesi.
 
mä olin kolmisen kuukautta polttamatta kun söin niitä lääkärin määräämiä tabuja, oli tosi helppoa. Sit taas repsahdin mut nyt olis tarkoitus aloittaa taas uudenvuoden välkeen.
 
Poltin vuosien ajan noin ison askin päivässä. Aamulla ekana kahvia ja tupakkaa, joka ruoan jälkeen tupakkaa, pari siinä välissä jne.
Terveys huoletti mutta ei ollut tarpeeksi suurta kimmoketta lopettamiseen vaikka toisaalta tahdoinkin lopettaa.
Sitten tulin raskaaksi, siitä sain sen kimmokkeen lopettaa. Raskausajan jälkeen en aloittanut uudestaan ja kohta ei enää tehnyt edes mieli tupakkaa. Pari poltin kun kävin viihteellä mutta maistui kamalalta ja tuli huono olo. Nyt olen ollut yli 7 vuotta polttamatta :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mahissahaa:
Ensinnäkin, ala rakastaa itseäsi ja elämää. Aseta itsesi etusijalle ja kohdista aluksi vihasi tupakkaan. Jos pystyit olemaan polttamatta 3 päivää, pystyt olemaan myös 2 viikkoa. Sitten pahin on ohi ja mieliteko vähenee vähenemistään.

Nikotiinikorvaushoidot vain pahentavat tilannetta. Nikotiini on juuri se mistä pyritään eroon. Ei alkoholistiakaan hoideta kehottamalla olemaan juomatta ja sitten ruiskuteta puhdasta alkoholia suoneen. Nikotiinilaastarit ym. vain lihottavat niiden valmistajien lompakkoa.

Sääntöjä: ei tippakaan alkoholia muutamaan kuukauteen. Älä kuuntele Herra Nikotiinin valheita, kuten: "ei yksi tupakka päivässä haittaa". Kun on kulunut muutama kuukausi, olet todella tyytyväinen itseesi ja uuteen, parempaan haisuttomaan oloon. Itse nyt kolme vuotta polttamatta, eikä tee enää mieli koskaan.
Click to expand...

IOS PEESI TÄLLE KIRJOITUKSELLE, HYVÄ SELLAINEN :)!
Kertalaakista poikki, ei vähentämällä.
Itse poltin vuosia ja lopettamispäätös tuli itsestään kun raskaustesti näytti plussaa. Olin siitä päivästä asti vastuussa myös jonkun muun ihmisen hyvinvoinnista, en enää vain itseni.
Olihan se vaikeaa ja kamalaa. Onneksi ne ajat ovat taakse jäänyttä elämää. Mieli hallitsee ihmistä aika hyvin. Mkä on kiellettyä, on sitä kaikkein parasta hyvinkin usein ;).

Koita keksiä itsellesi paljon puuhaa. Siivoa vimmatusti, vedä hikilenkki, kudo, täytä ristisanaa, mitä vaan...Aina kun normisti menisit röökille, kiipeät vimmatusti kotikerrostalosi rappuja 10 kertaa ylös ja alas. Tärkeintä on saada muuta ajateltavaa juuri siksi ajaksi, kun himo on päällä, mielihalu pahimmillaan. Sitten se menee taas ohi, tullakseen uudelleen :D.
Ekat 2 viikkoa on ehdottomasti pahimmat. Onnittele itseäsi jokaisesta loppuun saatetusta tupakattomasta päivästä. Illalla voit ajatella, että YKSI päivä voitettuna taas.

Tsemppiä todella paljon savuttomaan elämään. Sä pystyt siihen IHAN VARMASTI! :hug:
 
Osta monta pakettia niitä 2mg imeskelytabletteja marketista. Ensimmäisinä päivinä pidät koko ajan tuollaista suussa ja mennessäsi esim. kauppaan, kahvin aikaan lounaalla, laitat kaksi suuhun. Vältät tupakoivia ihmisiä mahdollisimman paljon. Pikkuhiljaa sitten vähentää tuota määrää, kun ensin oli päässyt hiukan eroon siitä tavasta käydä tupakalla.

Tuo mun käyttämä määrä ylitti suositukset aika reippaasti, mutta oli ainoa keino päästä tupakasta eroon. Joten en pitänyt sitä niin pahana. Ja jos sorrut niin uudestaan vaan yrittämään niin monta kertaa että onnistut. Jokainen lopetusyritys on askel eteenpäin!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa