Onko TUNARI "kirosana"?

[höh :(]

Tilanne siis se, että jos itse "tunaroin" (tiputan käsistäni tai kaadan vahingossa jotain tms), sanon lapselleni (2v) että olipas äiti tunari. Nyt lapsi on oppinut tuon sanan, ja oma äitini nyt sitten kauhisteli asiaa, kun lapsi sanoi tunari. Korostin kyllä, etten lasta kutsu tunariksi, vaan ainoastaan itseäni, eikä lapsi varmasti tajuakaan sanaa varsinaisessa merkityksessään. Mutta onko tunari kamala sana, jota ei kannata lapselle opettaa, tai ainakaan sanoa lapselle, että ÄITI on sellainen, tunari siis? Minä vain en ole sellainen ihminen, joka aina jaksaa ottaa asiat huumorilla tyyliin "hupsis, lasi meni pirstaleiksi lattialle". Tulee sitten tavallaan itseään soimattua samalla, että ompas äiti tunari. Ehkä jo ymmärrättekin mitä ajan takaa...

 

[no]

tuskin se nyt sentään kirosana on, muttet varmaan myöskään arjessa jatkuvasti viljele käsitystä että "äiti on tunari", kyllä nyt taisi tulla kärpäsestä härkänen... harmittaa saa ja silloin sanoakin sen, ei tuo ole vaarallista, ihan suotta mummo siellä hössöttää...