Onko tosiaan niin että ennen ei otettu lapsi niin herkästi huostaan?

vai kuvittelenko vaan?

Tai herkästi ja herkästi, mutta esim seuraavanlaisissa tapauksissa:

1.Äiti sammuu kännissä sohvalle tupakka kädessä. Syttyy tulipalo ja puolet kämpästä palaa (pienet lapset nukkuvat päikkäreitä yläkerrassa ja isä on töissä).

2.Äiti ajaa kännissä hakemaan lasta koulusta. Ajaessaan takaisin kotiin hän ajaa autolla juopon päälle. Vaikka poliisit tulee paikalle jne. ei lasta oteta huostaan.

Ja nämä ovat siis 80-90-luvuilla sattuneita tapahtumia.

 

Ja otsikossa pitäisi lukea lapsia.

 

Joo no munkin luokalla oli poika joka söi koulussa aina ihan hirveästi ja norkoili kavereilla että sai syömistä kun kotonansa ei ollu ruokaa tarjolla kuin harvoin.

Yksi tuttava ja miehensä olivat vähän väliä kännissä, hommasivat aina jonkun kuskin ja kulkivat yötä myöten tuttavien luona pieni alle kouluikäinen lapsensa mukanaan. Kävivät meilläkin usein ja tää muksu roikku kännisten vanhempien matkassa ja monesti olivat aamuyölle asti, ei kyllä saanu nukuttua kunnon unia tms. Joskus nukku istualtaan meilläkin. Kävi silloin sääliksi sitä poikaa mutta olin itsekin nii lapsi etten tajunnu että ois ls ilmoa pitäny tehdä, vasta ny aikuisena oon sitä miettiny et ois ollu aiheellista.

Mitä lasten kotona olemiseen tulee niin kun mä olin lapsi niin oli vielä ihan tavallista että alle kouluikäisetki oli kotona esi 8vuotiaan isosisaruksen toimiessa hoitajana. Nyt jos jättäis tuon ikäisen hoitaan 2vuotiasta ja joku sen sais tietää nii takuulla tulis sossu hakeen lapset, tai niin ainakin kuvittelen. sillon se oli ihan tavallista. Mä itse oon ollu 10vuotiaana 3vuotiaan pikkusiskoni hoitajana kokonaisen yön yli. Huh huh, kun näin jälkikäteen aattelee omalle kohdalle, en kyllä omia lapsiani jättäis tuon ikäisinä kaksin :O

Mä oon sitä mieltä että nykyään tehdän herkemmin ilmoituksia ja moniin asioihin puututaan herkemmin, mikä on useinkin ihan hyvä, muta toisaalta joissain tilanteis on mun mielestä menty vähä liian pitkälle.

 

Ennen vanhaan, puhun nyt 1960- ja 1970-luvuista, lapsia sai hakata miten vaan. Ei otettu huostaan. Ainakaan pienimmällä paikkakunnalla.

Millä raskausviikolla muuten olet?

 

[QUOTE="Tuikku";24430730]Ennen vanhaan, puhun nyt 1960- ja 1970-luvuista, lapsia sai hakata miten vaan. Ei otettu huostaan. Ainakaan pienimmällä paikkakunnalla.

Millä raskausviikolla muuten olet?[/QUOTE]
rv7

 

Mun isäni ajoi auton juovuksissa ojaan ollessani takapenkillä, kun olin 4-vuotias, muistan kun lunta tuli jalkatilasta auton sisään ja sitä ihmettelin. Ei näkynyt sossun tätejä, vaikka poliisitkin paikalla kävivät ja isäni tietysti sai syytteen rattijuopumuksesta. Tämä tapahtui 80-luvun alussa.

 

itekkin muistan, että 8-vuotiaana oli ihan normaalia että vahdin pikkusiskoani, joka oli tuolloin 4-v ja välillä hyvinkin pitkiä aikoja. Varsinkin, kun vanhemmat ei jaksaneet ottaa lapsia kauppaan mukaan..

 

Mä en taas millään ymmärrä, en sitten millään. Onneksi ei toisaalta tarviikaan. Koneen saan helposti kiinni ja samalla unohtuu palstan jutut.

 

Mun äiti joutu 70-l. ollessaan itse kymmenen hoitamaan kahta 1-vuotiasta ja yhtä 3-vuotiasta kaks viikkoa itsekseen, kun niiden vanhemmat lähti teneriffalle. Ei puuttunu kukaan.

 

Ei kai niihin puututtu sen kummemmin. Tunnen kyllä monta sellaista, jotka ovat myöhemmin aikuisena sanoneet, että olisi ollut mahtavaa, jos heidät olisi viety pois. Ja kuinka pahalta se tuntui, että kaikki tiesivät, mutta kukaan ei puuttunut.

 

Mun lapsuudenkodissa elämä oli vähintäänkin epätasasta kyytiä. Äitini kärsi mielenterveysongelmista ja viikonloppusin vanhemmat ryyppäsivät yleensä pari pv putkeen, ja lähes joka kerta se päätyi nyrkkitappeluun. Äiti yritti monesti itsaria ja viimein onnistuikin. Meidän lasten tekemisiin ei juuri puututtu, joskus tuli selkäsaunaa ja tukkapöllyä.

Sossun tädit kävi meidän lasten kanssa juttelemassa pari kertaa, mutta me ei saatu puhua mitään noista, osattiin olla niinkun normaalit, iloset lapset. Kai me oltiinkin, aina välillä. Kyllähän se sossutädit tiesi, ettei meillä kotona kaikki ole kunnossa, kun joka toinen viikonloppu jouduin soittamaan poliisit, kun vanhemmilla nyrkit ja puukko heilu.

Siinäpä se, ei otettu huostaan eikä mikään,, pari puolen tunnin juttutuokiota..

 

Ja piti vielä lisätä, että tämä oli 90-luvulla.

 

90-luvulla perheessämme tapahtui isoja asioita. Isä oli kaiket päivät kännissä, riehui yöt ja hakkasi äitiäni, minua ja sisaruksiani. Kukaan ei puuttunut, vaikka varmasti kuului naapuriin. HUOM! Naapurissa, ihan seinän takana oli lastenkoti!!! Poliisit kävi vähän väliä, eikä mitään ilmoitusta minnekään mennyt, vaikka me lapset olimme kotona. Koulussa ei MUKA huomattu mitään, vaikka isä kekkaloi joulujuhlassakin kännissä, minä olin aina niin väsynyt unettomista öistä, etten jaksanut opiskella. Huonoista numeroista sai haukkuja, mutta olisi antanut minun ja sisaruksieni edes joskus nukkua yöllä! ylä-asteella minulla oli kunnon käytöshäiriöitä ja lintsasin paljon. Kukaan ei koskaan kysynyt miksi mulla on niin paha olla että olin AINA niin vihainen.

Olisipa edes yksi aikuinen puuttunut tuohon perhehelvettiin!

Onneksi vaihdoin suuntaa elämässäni, eikä enää ole mitään ongelmia. Kaksi ihanaa lasta, mies ja oma koti. Voitte arvata ettei kotonamme juoda tippaakaan lasten aikana.

 

Ei tuollaisista tapauksista oteta tänäkään päivänä suoraan huostaan. Jos lapsen terveys ja kasvu on vakavasti vaarantunut niin, että lapsen jääminen kotioloihin on suuri riski, lapsi voidaan kiireellisesti sijoittaa. Kiireellinen sijoitus on määräaikainen. Tosin sen aikana voi stt alkaa valmitelemaan huostaanottoa, mikäli avohuollon tukitoimet eivät riitä turvaamaan kasvuolosuhteita. Lastensuojelulaki on muuttunut 1990 luvun jälkeen, joten sekin on suuri syy miksi tänä päivänä herkemmin reagoidaan lapsen kasvuolosuhteisiin.