Onko teistä törkeää jos lapselle sanotaan ettei omia leluja tarvi jakaa puistossa.. ?

[QUOTE="Pippuriina";30708730]Itsetunnon musertamistahan tuo on: otetaan lapselle kauhea kasa leluja ja sanotaan, että nyt saat leikkiä vain tällä sankolla ja lapiolla, mutta kaikki muut saavat leikkiä sekä omillaan että sun leluilla. Ja mitä vastataan, kun se lapsi jossakin vaiheessa kysyy: "miksi"?[/QUOTE]

Toki lapsi saa leikkiä niillä kaikilla leluillaan, mutta ne jotka ei juuri sillä hetkellä hänen leikissään ole, niitä voi muutkin lainata, samalla tavalla myös muiden leluja hän saa lainata. Tuolla sun logiikalla lapselta pitää kieltää myös leikkiminen muiden leluilla, vaikka kaikki muut lapset leikkisivät yhteisesti kaikilla leluilla (kuiten useissa leikkipuistoissa on). Luulenpa että pitemmän päälle se tulisi musertamaan tehokkaammin lapsen itsetunnon, ja osoittamaan että hän on erilainen. Kun hänellä on vain ne omat lelut, joihin muut ei saa koskea eikä hän tokikaan saa sitten koskea muiden leluihin.

Mun lapsista kolme on kasvanut jo itsenäisiksi vahvaitsetuntoisiksi aikuisiksi siten että ovat antaneet muidenkin leikkiä leluillaan. Saa nähdä mitä noista pahnanpohjimmaisista sitten kasvaa, ehkä he sitten eivät pärjää elämässä kun joutuvat ottamaan muuta lapset myös hiekkalaatikolla huomioon.

 

[QUOTE="Pippuriina";30708783]En tiedä, suhtaudutko tieteentekoon yleisesti noin vähättelevästi, vai koskeeko ajattelutapasi vain kasvatustiedettä. Mutta minä arvostan kaikkia tieteenaloja sen verran etten kannusta ketään "ihan vapaasti tekemään väikkäriä". Tiedeyhteisöllä kun kuitenkin on aika tarkka protokolla, kuka sen väikkärin voi tehdä ja mistä.

Lapset ovat yksilöitä, se mikä toimii toisella, ei toimi toisella. Mutta en usko, että aitoa empatiaa herätetään lapsessa pakottamalla tätä jakamaan lelujaan kuvaamallasi tavalla. Aito empatia opitaan mallista. Siitä, että aikuinen kunnioittaa lapsen tunteita ja sanoittaa kärsivällisesti myös niiden puiston toisten lasten tunteita. Ja lahjoo ja kehuu ja palkitsee loputtomasti ja toistaa niitä hyviä malleja. Sitten joskus puistoiän päätyttyä hyvät tavat ja toisten ajatteleminen ovat juurtuneet: meillä on empaattinen nuori, joka toimii toisten eduksi siksi että tahtoo niin.[/QUOTE]

Idealismi on tämän päivän sana lastenkavatuksessa, ehkä se on yksi syy miksi nykyään on paljon itsekkäitä lapsia, onneksi paljon myös niitä epäitsekkäitäkin. Lapselle voi toki ystävällisesti selittää myös sen miksi leluja täytyy jakaa.

No jaa, kyllä väikkärin voi tehdä aika iisisti, toki jos ei ole vielä sitä pohjakoulutusta niin voihan sen tutkinnon suorittaa alta pois ja sitten tehdä sen väikkärin. Gradu lapiokäyttäytymisestä hiekkalaatikolla ja väikkäri siihen perään samasta aiheesta

 

[QUOTE="jaahas";30708786]Toki lapsi saa leikkiä niillä kaikilla leluillaan, mutta ne jotka ei juuri sillä hetkellä hänen leikissään ole, niitä voi muutkin lainata, samalla tavalla myös muiden leluja hän saa lainata. Tuolla sun logiikalla lapselta pitää kieltää myös leikkiminen muiden leluilla, vaikka kaikki muut lapset leikkisivät yhteisesti kaikilla leluilla (kuiten useissa leikkipuistoissa on). Luulenpa että pitemmän päälle se tulisi musertamaan tehokkaammin lapsen itsetunnon, ja osoittamaan että hän on erilainen. Kun hänellä on vain ne omat lelut, joihin muut ei saa koskea eikä hän tokikaan saa sitten koskea muiden leluihin.

Mun lapsista kolme on kasvanut jo itsenäisiksi vahvaitsetuntoisiksi aikuisiksi siten että ovat antaneet muidenkin leikkiä leluillaan. Saa nähdä mitä noista pahnanpohjimmaisista sitten kasvaa, ehkä he sitten eivät pärjää elämässä kun joutuvat ottamaan muuta lapset myös hiekkalaatikolla huomioon.[/QUOTE]

Kirjoitit, että mukaan pitää ottaa iso kasa leluja, antaa lapselle yksi ämpäri ja lapio ja sanoa, että sinä saat leikkiä näillä, toiset muilla. Mutta olen iloinen, jos ymmärsin sinut väärin.

Ja totta kai, noinhan se menee, että jos kaverille ei lainaa leluaan, sitten ei myöskään voi lainata kaverin lelua. En usko se pitemmän päälle musertavan lapsen itsetuntoa, koska hänellä on valinnanvapaus.

 

[QUOTE="jaahas";30708786] Saa nähdä mitä noista pahnanpohjimmaisista sitten kasvaa, ehkä he sitten eivät pärjää elämässä kun joutuvat ottamaan muuta lapset myös hiekkalaatikolla huomioon.[/QUOTE]

Niin, siis vaikka lapseni ei halua jakaa pyörää tai sitä ainoaa lapiotaan ventovieraalle lapselle, se ei suinkaan tarkoita etteikö hänen tarvitse ollenkaan ottaa muita huomioon puistossa. Todellakin tarvitsee. Olis kiva jos lukisitte ajatuksella aloitukset, mutta ilmeisesti moni lukee tyyliin otsikon ja vetää siitä jo ennakkokilarit.

Itse olen todella tarkka siitä että lapselle opetetaan käytöstapoja. Puistossa katson lapseni perään, ohjaan tarvittaessa. Esim. älä laske mäkeä ennenkuin tyttö on mennyt pois alta. Tämäkin katsokaas on _toisten huomiointia_, ei ainoastaan lelujen jakaminen. Mutta myös jakamista meillä opetetaan, esim. juuri silloin kun meille tulee tuttuja lapsia kylään.

Itse en vaan ymmärrä miksi iso osa vanhemmista ei ohjaa omiaan... liikaa on näitä jotka ei puutu mitenkään siihen että oma lapsi vie toisen lelun, ja nimenomaan ILMAN LUPAA. Lupaa ei ole kysynyt vielä yksikään. Sitä pyörää tulla hipelöimään, vaikka oma lapsi jo kaukaa huutaa että ei saa ottaa ja vie pyöräänsä poispäin. Ja ei, se pyörä ei ole keskellä puistoa, vaan siellä reunassa.

Se on varmaan helpompi jakaa omistaan ja leväytellä vaikka 2 kassillista leluja puistoon, jos oma lapsi on sen tyyppinen ettei asiasta mitenkään välitä. Eihän kaikille ns. siis edes pidä tässä suhteessa opettaa yhtään mitään, koska lapsi ei yksinkertaisesti välitä. Eri asia se on lapsen kanssa, joka on hyvin tarkka tavaroistaan. Onko se sitten oikein, että meillä on se yksi lapio ja ämpäri siellä pyörän korissa (johon lapsi ne leikin jälkeen vie ettei muut ota), niin joku menee ottamaan ne ilman lupaa ja meidän lapsi saa isot raivarit. Minä sitten pitelen vaikka 30 min. kaksin käsin raivoavasta lapsesta kiinni, kun toinen vieressä leikkii hänen leluillaan. ? Samaan aikaan opetan omalle että "älä ota toisen lelua ilman lupaa". Eikös tuo anna lapselle aika ristiriitaisen käsityksen? Että muut saa ottaa hänen lelujaan miten tahtoo mutta hänen pitää pyytää lupa eikä saa ottaa... niin... ei se lapsikaan tyhmä ole.

Enkä kyllä ymmärrä miksi minun pitäisi alkaa roudaamaan sitä ikeakassillista tavaraa puistoon mukaan, jotta muut saa niillä leikkiä ja minä saisin sitten koko puistoilun ajan toimia hyvien tapojen poliisina. Me kun tullaan sinne puistoon ihan vaan leikkimään ja pitämään hauskaa. Kovin kauaa ei lapsikaan puistoon halua mennä, jos siitä tehdään tuollainen väen vängällä väännetty opetustilaisuus, jossa hänen pitää kaikille jakaa omat lelunsa. Kun kuitenkin me opetellaan sitä jakamista muissa tilanteissa ja pikkuhiljaa.

Ja jos jonkun lapselle aappa apina on se kaikkein tärkein ja se menee äidin laukkuun, niin miksi minun lapselle se lapio ei saisi olla tärkeä? Hassu ajatus, aikuinenko sen sitten loppupeleissä päättää mikä lapselle saa olla arvokasta ja mikä ei? Mutta niin, ehkä jos lapselle ostetaan 10 lapiota ja 5 ämpäriä ja 25 hiekkakakkumuottia, ehkä niistä tulee tusinatavaraa josta ei tarvitse välittää. Meillä taas ei lasta kuorruteta leluilla, niitä on vain se tarvittava määrä ostettu, joten ehkä siksikin pitää niistä eri tavalla huolta.

 

Meillä onneksi leikkipuistossa yhteiset lelut, ei tule siitä kiistaa. Mutta jos olisi omia niin tottakai antaisin ja opettaisin lapselle, että niillä millä ei sillä hetkellä leiki niin muut saa lainata kuhan ei riko ja palauttavat. Mutta kädestä ei leluja viedä. Pyörää saa muutkin lapset ihmetellä ja hiplailla kuhan ei mennä rikkomaan (ja sen kai jokaisen lapsen vanhemmat huolehtivat)

 

[QUOTE="jaahas";30708817]Idealismi on tämän päivän sana lastenkavatuksessa, ehkä se on yksi syy miksi nykyään on paljon itsekkäitä lapsia, onneksi paljon myös niitä epäitsekkäitäkin. Lapselle voi toki ystävällisesti selittää myös sen miksi leluja täytyy jakaa.

No jaa, kyllä väikkärin voi tehdä aika iisisti, toki jos ei ole vielä sitä pohjakoulutusta niin voihan sen tutkinnon suorittaa alta pois ja sitten tehdä sen väikkärin. Gradu lapiokäyttäytymisestä hiekkalaatikolla ja väikkäri siihen perään samasta aiheesta [/QUOTE]

Aijaa, minusta tuossa ei ollut idealismin häivääkään. Kovaa työtä, toistoja, selittämistä ja oppimistilanteiden järjestämistä. Ihan arjen puurtamista.

Mistä tuli mieleen, että tee sinä itse se hiekkalaatikkoväikkäri, kun se sulta niin helposti käy. Tuloksetkin jo valmiina

 

Ap: Ei taida kukaan olla sitä mieltä, että ilman lupaa saa ottaa toisen leluja... Mutta jos teidän puistossa on Tälläinen meininki niin ehkä kannattaa laittaa se lapio sinne veskaan?

 

Joo, ymmärrän aloittajan pointin, mutta se reakointitapa noihin väistämättä eteen tuleviin tilanteisiin ei ihan aukene mulle. Elä ota harteillesi muiden kasvatusta/kasvattamattomuutta, kun et sille mitään voi. Nuo tilanteet, kun joku menee ottamaan luvatta lelun ja oma lapsi raivostuu, niin onko mahdotonta napata omaa lasta kädestä ja tuumia reippaasti, et mennäänpä selvittämään tilanne yhdessä ja rauhallisesti? Sitten vaan lapsen kanssa kysymään vieraalta lapselta, että ei tainnut muistaa kysyä lupaa lainata niitä leluja ja niin edelleen..näyttää omalle lapselle, miten voi toimia raivostumisen sijaan?

 

Ap: Ei taida kukaan olla sitä mieltä, että ilman lupaa saa ottaa toisen leluja... Mutta jos teidän puistossa on Tälläinen meininki niin ehkä kannattaa laittaa se lapio sinne veskaan?

Niinkuin sanoin, me jätetään lelut kotipihalle ja ne harvat mitä lapsi on ottanut mukaan, hän itse vie syrjään pyörän koriin jos ei leiki.

Mutta tämäkin tapa taisi olla väärä, koska päinvastoin pitäisi ottaa se koko kassillinen mukaan ja opettamalla opettaa sitä jakamista ja juuri puistossa..

 

Sitä pyörää tulla hipelöimään, vaikka oma lapsi jo kaukaa huutaa että ei saa ottaa ja vie pyöräänsä poispäin. Ja ei, se pyörä ei ole keskellä puistoa, vaan siellä reunassa.

Se on varmaan helpompi jakaa omistaan ja leväytellä vaikka 2 kassillista leluja puistoon, jos oma lapsi on sen tyyppinen ettei asiasta mitenkään välitä. Eihän kaikille ns. siis edes pidä tässä suhteessa opettaa yhtään mitään, koska lapsi ei yksinkertaisesti välitä. Eri asia se on lapsen kanssa, joka on hyvin tarkka tavaroistaan. Onko se sitten oikein, että meillä on se yksi lapio ja ämpäri siellä pyörän korissa (johon lapsi ne leikin jälkeen vie ettei muut ota), niin joku menee ottamaan ne ilman lupaa ja meidän lapsi saa isot raivarit. Minä sitten pitelen vaikka 30 min. kaksin käsin raivoavasta lapsesta kiinni.

Kannattaa sille lapselle opettaa, ettei se pyörä mene rikki vaikka joku toinen lapsi menee sitä katsomaan. Kyllä se on ihan normaalia, että se kiinnostaa muita lapsia vaikka se onkin siellä reunalla. Ehkä tuossa tapauksessa sitten kannattaa jäädä kotiin niin ei tarvitse pelä tä jos lapsi raivoaa 30 min kun joku katsoo hänen pyörään.

 

Niinkuin sanoin, me jätetään lelut kotipihalle ja ne harvat mitä lapsi on ottanut mukaan, hän itse vie syrjään pyörän koriin jos ei leiki.

Mutta tämäkin tapa taisi olla väärä, koska päinvastoin pitäisi ottaa se koko kassillinen mukaan ja opettamalla opettaa sitä jakamista ja juuri puistossa..

Ei tietenkään tarvitse. Mutta meillä lapsien jakaminen on ollut helppoa, kun on ollut jaettavaa. Vaikka jokaiselle tulee vaihe, jolloin se on hankalaa niin siitä on selvitty helpolla kun ei ole vain se yksi lapio ja ämpäri.

Mutta ymmärrän toki, jos koet että tämä tapa ei sovi teille. ei tarvitse vetää hernettä nenuun....

 

Ei toki tarvitse opettaa juuri puistossa, mutta tuo nyt on vaihe monilla lapsilla ja helpottaa teidän molempien elämää, kun jotenkin sen opettelette. Toki kaverit opettavat viimeistään eskarissa. Ehkäpä tuo puisto ei nyt ole teille mukavin paikka. Oletko itse kovin tarkka säännöistä ja tavaroistasi?

 

Kannattaa sille lapselle opettaa, ettei se pyörä mene rikki vaikka joku toinen lapsi menee sitä katsomaan. Kyllä se on ihan normaalia, että se kiinnostaa muita lapsia vaikka se onkin siellä reunalla. Ehkä tuossa tapauksessa sitten kannattaa jäädä kotiin niin ei tarvitse pelä tä jos lapsi raivoaa 30 min kun joku katsoo hänen pyörään.

No ei me olla jäämässä kotiin tämän vuoksi, mieluummin annan muiden sitten katsoa kieroon kun ojennan heidän lapsiaan, jos ei itse siihen kykene. Katsoa toki saa, mutta ei koskea.

Mulle kun ei tulis mieleenkään antaa oman lapsen ottaa toisten pyöriä ilman lupaa, tai mennä kaivelemaan esim. toisten rattaista tavaroita.

 

Ehkäpä tämä nyt onkin sitten puistokohtainen ero. Olen ilmeiseti asunut ja puistoillut vain alueilla missä kaikki lasten tuomat lelut ym. ovat kaikkien käytössä, se on yleinen tapa puistoissa joissa käyn. Joskus sinne toki tulee vanhempi yhden lapsen kanssa jolla on omat tarkoin varjellut lelut eikä niitä muut lapset edes mene ottamaan koska vaikka ovat oppineet jakamaan niin tajuavat selvästi etteivät ne lelut ole yhteiseen käyttöön tarkoitettuja. Pienempiä lapsia vanhemmat opastavat etteivät niitä leluja ota, vaan tarjoavat käteen jonkun toisen lelun. Voi siis olla etten ymmärrä että on myös alueita, joissa lapset käyttäytyvät holtittomasti ja huonosti, vievät leluja muiden pyöränkoreista jne. Sieltä niitä ei saa minustakaan viedä vaan ainostaan voi leikkiä niillä mitkä on heikkalaatikolla tai maassa muuten. Joskus minusta näyttää siltä että vanhemmat joiden lapsi ei lelujaan jaa, pitävät itse niitä leluja vain omalle lapselle kuuluvana eivätkä halua että muiden lapsen niihin koskevat.

 

En jaksanut lukea koko ketjua. Pitää oppia jakamaan, mutta sitä ei opita niin että aikuinen pakkojakaa lapsen puolesta. Eli lapsen ja vaiheen huomioiden voi olla ihan jees ottaa ne muutama lelu ja leikkiä niillä itsekseen ja jakamatta, tekemättä asiasta numeroa, ja harjoitella sitä jakamista jossain toisessa tilanteessa. Jos joku asia X on vaikea ja sitä pitää harjoitella, niin ei se tarkoita että sitä tarvitsisi hieroa lapsen naamaan joka ikisessä tilanteessa - esimerkiksi jos lapsi harjoittelee jakamista kerhossa, avoimessa päiväkodissa, mummolassa serkkujen kanssa kyläillessä ja kotona kavereiden käydessä kylässä, niin ihan hyvin voi puistossa järjestää niin että lapsi saa leikkiä niillä omillaan, toki se kannattaa tehdä niin ettei niitä vapaana olevia leluja pyöri muiden lasten houkuttimena.

Meillä siinä hankalimmassa vaiheessa tehtiin niin, että kysyin lapselta vieraiden tullessa, että ota esille sellaiset lelut millä olisi kiva leikkiä yhdessä, ja jos on joku lelu mitä et halua yhteiseen leikkiin, laita se nyt pois (esim. uniapinansa piilotti tyynyn alle vieraiden tullessa). Eli KAIKKEA ei tarvitse AINA jakaa, mutta jakaminen ja yhdessä tekeminen on jees. Samoin puistossa, sanoin että jos menet hiekkalaatikolle näiden lelujen kanssa, muutkin saattaa haluta leikkiä niillä, mutta jos haluat leikkiä niillä tällä kertaa rauhassa yksin niin ole hyvä, mene sivummalle (riippuu tietysti puistosta toimiiko). Tai että ota puistoon mukaan vain sellaisia leluja, millä muutkin saa leikkiä (eli lapsi saa itse päättää ja jättää kotiin jos ei jotain halua nyt jakaa), tai ota joku lelu minkä pidät itse mutta myös sellaisia yhteiseen leikkiin sopivia.

Lapselle hitunen päätösvaltaa auttaa meillä ainakin yhteistyöhön. Mutta en besserwisseröi että nuo aina toimisi tai tuottaisi toivotun tuloksen, esikoinen oli varmaan keskimääräistä helpompi tuossa suhteessa ja kuopuksen kanssa se on vasta edessä.

 

No ei me olla jäämässä kotiin tämän vuoksi, mieluummin annan muiden sitten katsoa kieroon kun ojennan heidän lapsiaan, jos ei itse siihen kykene. Katsoa toki saa, mutta ei koskea.

Mulle kun ei tulis mieleenkään antaa oman lapsen ottaa toisten pyöriä ilman lupaa, tai mennä kaivelemaan esim. toisten rattaista tavaroita.

Laita pyörä lukkoon.

 

Meillä siinä hankalimmassa vaiheessa tehtiin niin, että kysyin lapselta vieraiden tullessa, että ota esille sellaiset lelut millä olisi kiva leikkiä yhdessä, ja jos on joku lelu mitä et halua yhteiseen leikkiin, laita se nyt pois (esim. uniapinansa piilotti tyynyn alle vieraiden tullessa).

Meillä on toimittu samoin.

 

Minä kyllä ymmärsin aloittajan pointin niin, että kyse on puistokäyttäytymisestä yleensä. Aina on niitä, jotka vain juoruavat ja ylpeilevät sillä, miten lapsensa osaavat ratkoa kaikki tilanteet itsenäisesti. Ja joku toinen äiti tai isä joutuu koko ajan tekemään töitä, ettei Nico-Jemina iske toisia omin luvin lainatulla hiekkalapiolla päähän tai ettei liukumäen alla ole iso huutava kasa lapsia. Näin siis jos puhutaan pari-kolmevuotiaista.

 

En jaksanut lukea koko ketjua. Pitää oppia jakamaan, mutta sitä ei opita niin että aikuinen pakkojakaa lapsen puolesta. Eli lapsen ja vaiheen huomioiden voi olla ihan jees ottaa ne muutama lelu ja leikkiä niillä itsekseen ja jakamatta, tekemättä asiasta numeroa, ja harjoitella sitä jakamista jossain toisessa tilanteessa. Jos joku asia X on vaikea ja sitä pitää harjoitella, niin ei se tarkoita että sitä tarvitsisi hieroa lapsen naamaan joka ikisessä tilanteessa - esimerkiksi jos lapsi harjoittelee jakamista kerhossa, avoimessa päiväkodissa, mummolassa serkkujen kanssa kyläillessä ja kotona kavereiden käydessä kylässä, niin ihan hyvin voi puistossa järjestää niin että lapsi saa leikkiä niillä omillaan, toki se kannattaa tehdä niin ettei niitä vapaana olevia leluja pyöri muiden lasten houkuttimena.

Meillä siinä hankalimmassa vaiheessa tehtiin niin, että kysyin lapselta vieraiden tullessa, että ota esille sellaiset lelut millä olisi kiva leikkiä yhdessä, ja jos on joku lelu mitä et halua yhteiseen leikkiin, laita se nyt pois (esim. uniapinansa piilotti tyynyn alle vieraiden tullessa). Eli KAIKKEA ei tarvitse AINA jakaa, mutta jakaminen ja yhdessä tekeminen on jees. Samoin puistossa, sanoin että jos menet hiekkalaatikolle näiden lelujen kanssa, muutkin saattaa haluta leikkiä niillä, mutta jos haluat leikkiä niillä tällä kertaa rauhassa yksin niin ole hyvä, mene sivummalle (riippuu tietysti puistosta toimiiko). Tai että ota puistoon mukaan vain sellaisia leluja, millä muutkin saa leikkiä (eli lapsi saa itse päättää ja jättää kotiin jos ei jotain halua nyt jakaa), tai ota joku lelu minkä pidät itse mutta myös sellaisia yhteiseen leikkiin sopivia.

Lapselle hitunen päätösvaltaa auttaa meillä ainakin yhteistyöhön. Mutta en besserwisseröi että nuo aina toimisi tai tuottaisi toivotun tuloksen, esikoinen oli varmaan keskimääräistä helpompi tuossa suhteessa ja kuopuksen kanssa se on vasta edessä.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Ei meilläkään aina ole ollut tälläistä ongelmaa niin "pahana", mutta joku kausi nyt ilmeisesti meneillään. Tuokin on hyvä keino että antaisi lapsen valita ne lelut puistoon mukaan, millä muutkin saa leikkiä. Tosin hän ei ehkä ihan vielä sitä ymmärrä, mutta jos tämä vaihe ei pian mene ohi niin voisi tuotakin taktiikkaa tulevaisuudessa kokeilla, kun vähän kasvaa ja ymmärrys lisääntyy.

 

Miksi lapsen pitäisi lainata tavaroitaan jos ei halua? Lainaatteko itse omia tärkeitä tavaroitanne muille, silloinkin kun ette halua? Törkeää vähätellä lapsen tunteita ja sanoa että ne on pelkkiä leluja, ne on lasten tavaroita ja niille tärkeitä! Vielä törkeämpää on pakottaa lapsi lainaamaan. Entä jos joku pakottaisi sut lainaamaan tavaroitasi?

Lapsesta tulee itsekeskeinen kun oppii että muiden tavarat on noin vain hänen käytössä. Hyviin käytöstapoihin kuuluu antaa toisten kamojen olla. jos haluaa lainata, voi kysyä, mutta jos toinen ei halua lainata niin se pitää hyväksyä. Vai suututteko te äiditkin jos kaveri ei lainaa teille tavaroitaan? Vaikka meikkejään tai jopa miestään. Kun kaikki on teille niiiin yhteistä. tai ainakin teidän lapsiparoille.

Noooo, jos pyydän työkaverilta kynää lainaksi ja hän kieltäytyy, niin melko pimeänä tyyppinä häntä pidän. Ja jos naapuri ei lainaa lumilapiota, niin melko veemäisenä pidän häntäkin.

 

Niinkuin sanoin, me jätetään lelut kotipihalle ja ne harvat mitä lapsi on ottanut mukaan, hän itse vie syrjään pyörän koriin jos ei leiki.

Mutta tämäkin tapa taisi olla väärä, koska päinvastoin pitäisi ottaa se koko kassillinen mukaan ja opettamalla opettaa sitä jakamista ja juuri puistossa..

Voi herran jestas miten voi olla köyhää elämää.
Etkö oikeasti itse näe, miten idioottimaista tuo on?
Lapsi opetetaan piilottamaan lelunsa, ettei kukaan toinen vain nyt koske niihin.
Ja tässä puhutaan jostain euron hiekkalapioista!

Eikö oikeasti olisi järkevämpää opettaa lapselle, että jos et jotain itse tarvitse, niin joku muu voi sitä ihan hyvin käyttää.

 

Ei ole pakko jakaa jos ei halua. Jokaisella on omat lelunsa. Leikkiköön niillä. Eri asia sitten kun ollaan kaverin kotona leikkimässä.

 

Ei ole pakko jakaa jos ei halua. Jokaisella on omat lelunsa. Leikkiköön niillä. Eri asia sitten kun ollaan kaverin kanssa kotona leikkimässä.

 

[QUOTE="huh huh";30708499]öh... kutsutaan hyviksi tavoiksi ja toisen huomioimiseksi, toisten lelujen viemistä?! :O no onneksi en ole suomalainen, kun teillä käytöstavat on tuollaiset.....[/QUOTE]

Ei jestas täällä on hulluja akkoja...
Ei tässä ole puhuttu mistään viemisestä, vaan lainaamisesta.

 

oli suunnilleen tuon ikäisenä tytöllä kanssa tuollainen omimisvaihe, meillä oli kans sit mukana vain 1 ämpäri ja 1 lapio. Eituo vaihe kauan kestänyt ja hyvin on sen jälkeen tavaroitaan lainannut.