Onko teistä outoa? (lapsi hoidossa alle kk:n ikäisenä)

Tuota hoitogallupia kun lueskelin, niin tuli mieleen, että olemmekohan mieheni kanssa ihan outoja, kun mielestämme rakastamme lastamme - joka nyt on kuukauden ikäinen - yli kaiken, mutta kyllä me olemme häntä silti jättäneet pari kertaa viikossa pariksi-muutamaksi tunniksi "hoitoon" jommankumman isoäidin luokse, eikä ole yhtään pahaa tehnyt. Lähinnähän tämä hoito on tällöin ollut vauvan unen valvontaa ja vaipan vaihtoa, ja jos nyt oikein iso hätä (nälkä) on iskenyt, niin lähtiessäni olen aina pumpannut n. desin maitoa valmiiksi pulloon, jotta ei lapsen nälkäänsä tarvitse itkeä, kunnes taas olemme/olen kotona. Onko tämä teistä outoa, siis se että joku raaskii jättää noin pienen hoitoon, jotta itse pääsee rauhassa esim. kävelylle, kauppaan, syömään tms.?

 

Luulen, että olette parempia vanhempia, osaatte pitää huolta myös itsestänne ja se auttaa jaksamaan lapsen kanssa parhaiten!

 

no minusta on outoa noin pienen kohdalla, jos kyse ei ole kuin tarpeesta päästä rauhassa kävelylle tms, mutta kukin tavallaan - en kivitä

 

Luulen, että olette parempia vanhempia, osaatte pitää huolta myös itsestänne ja se auttaa jaksamaan lapsen kanssa parhaiten!

peesi..

 

ei ole outoa kun kyse on parista tunnista ja lapsi nukkuu.

 

Ette ole ollenkaan outoja. Enemmän ihmettelen näitä, jotka eivät anna lastaan edes mummon syliin ennekuin se on 5 vuotta ettei laps vaan mene rikki :headwall:

Meillä on ollut esikko paljon mummolla hoidossa aikanaan ja tulee tämä kakkonenkin olemaan jos vaan mummo haluaa

 

no minusta on outoa noin pienen kohdalla, jos kyse ei ole kuin tarpeesta päästä rauhassa kävelylle tms, mutta kukin tavallaan - en kivitä

Mikä siinä on outoa? Siis se että joku ylipäätään raaskii olla erossa pikkuisestaan (tätä itsekin mietin, että onkohan 'normaalia' pystyä olla muutaman tunnin aarteestaan erossa) vai se, että joku haluaa edelleenkin tehdä joitakin "entisen elämän" juttuja?

 

Hyvä juttu minun mielestä! Pitää olla omaa aikaakin välillä, se piristää! Isovanhemmatkin on varmasti mielissään, kun saavat vauvan kanssa "laatuaikaa".

 

Kyllä, tuo on outoa ja sairasta. Miten juuri synnyttänyt nainen voi jättää pienen lapsensa? Missä äidinvaisto? Eikö sylisi huuda tyhjyyttä jos ei lapsi ole siinä?

Mä en ymmärrä. Kyse ei nyt ole siitä, että lapsi menisi rikki tai traumatisoituisi siitä, että olet poissa jonkun aikaa. Kyse on siitä, että miten ihmeessä sulta puuttuu kaikki ne vaistot ja tarve olla lapsesi kanssa? Mihin on hävinnyt äidin tarve olla lapsensa lähellä?

Lapsen kuuluu olla tuonikäisenä 24/7 äitinsä kanssa fyysisessä kontaktissa ja saada rintaa 2-4 kertaa tunnissa. Mutta ilmeisesti nykynaiset ovat päättäneet unohtaa mistä olemme peräisin ja jättää lapsen selviytymään yksin heti alusta asti.

Se, että lapsi on kohdun ulkopuolella ei tee hänestä äidistä riippumatonta olentoa.

 

no minusta on outoa noin pienen kohdalla, jos kyse ei ole kuin tarpeesta päästä rauhassa kävelylle tms, mutta kukin tavallaan - en kivitä

Mikä siinä on outoa? Siis se että joku ylipäätään raaskii olla erossa pikkuisestaan (tätä itsekin mietin, että onkohan 'normaalia' pystyä olla muutaman tunnin aarteestaan erossa) vai se, että joku haluaa edelleenkin tehdä joitakin "entisen elämän" juttuja?

kuukauden ikänen vauva on minusta niin pieni vielä että en vaan itse näe mitään syytä miksi "huvin vuoksi" viedä hoitoon. mutta kuten sanoin EN KIVITÄ tms. enkä todellakaan aja sellaista politiikkaa, että lapsi ei saisi ikinä olla hoidossa ennenku täyttää tyyliin 12v ( ) .

 

Kyllä, tuo on outoa ja sairasta. Miten juuri synnyttänyt nainen voi jättää pienen lapsensa? Missä äidinvaisto? Eikö sylisi huuda tyhjyyttä jos ei lapsi ole siinä?

Mä en ymmärrä. Kyse ei nyt ole siitä, että lapsi menisi rikki tai traumatisoituisi siitä, että olet poissa jonkun aikaa. Kyse on siitä, että miten ihmeessä sulta puuttuu kaikki ne vaistot ja tarve olla lapsesi kanssa? Mihin on hävinnyt äidin tarve olla lapsensa lähellä?

Lapsen kuuluu olla tuonikäisenä 24/7 äitinsä kanssa fyysisessä kontaktissa ja saada rintaa 2-4 kertaa tunnissa. Mutta ilmeisesti nykynaiset ovat päättäneet unohtaa mistä olemme peräisin ja jättää lapsen selviytymään yksin heti alusta asti.

Se, että lapsi on kohdun ulkopuolella ei tee hänestä äidistä riippumatonta olentoa.

Rintaa 2-4 kertaa tunnissa? Sus siunakkoon. Vaikka ap kertoi että ipana on unessa?

Eipä tainnu meiän tenavat 4 kertaa tunnisa rinnalla olla missään ikävaiheessa. Huh.

 

Luulen, että olette parempia vanhempia, osaatte pitää huolta myös itsestänne ja se auttaa jaksamaan lapsen kanssa parhaiten!

peesi..

Peesin peesi.

 

Kyllä, tuo on outoa ja sairasta. Miten juuri synnyttänyt nainen voi jättää pienen lapsensa? Missä äidinvaisto? Eikö sylisi huuda tyhjyyttä jos ei lapsi ole siinä?

Mä en ymmärrä. Kyse ei nyt ole siitä, että lapsi menisi rikki tai traumatisoituisi siitä, että olet poissa jonkun aikaa. Kyse on siitä, että miten ihmeessä sulta puuttuu kaikki ne vaistot ja tarve olla lapsesi kanssa? Mihin on hävinnyt äidin tarve olla lapsensa lähellä?

Lapsen kuuluu olla tuonikäisenä 24/7 äitinsä kanssa fyysisessä kontaktissa ja saada rintaa 2-4 kertaa tunnissa. Mutta ilmeisesti nykynaiset ovat päättäneet unohtaa mistä olemme peräisin ja jättää lapsen selviytymään yksin heti alusta asti.

Se, että lapsi on kohdun ulkopuolella ei tee hänestä äidistä riippumatonta olentoa.

oon kyllä samaa mieltä.

 

Kyllä, tuo on outoa ja sairasta. Miten juuri synnyttänyt nainen voi jättää pienen lapsensa? Missä äidinvaisto? Eikö sylisi huuda tyhjyyttä jos ei lapsi ole siinä?

Mä en ymmärrä. Kyse ei nyt ole siitä, että lapsi menisi rikki tai traumatisoituisi siitä, että olet poissa jonkun aikaa. Kyse on siitä, että miten ihmeessä sulta puuttuu kaikki ne vaistot ja tarve olla lapsesi kanssa? Mihin on hävinnyt äidin tarve olla lapsensa lähellä?

Niin, tätä olen itsekin miettinyt, että ilmeisesti mulla ei sitä ns. normaalia äidinvaistoa ole, koska musta ei ole tuo hoitoonjättäminen tuntunut edes pahalta, vaikka ihan alusta (noin viikon ikäisestä) asti olemme sitä tehneet.

 

Kyllä, tuo on outoa ja sairasta. Miten juuri synnyttänyt nainen voi jättää pienen lapsensa? Missä äidinvaisto? Eikö sylisi huuda tyhjyyttä jos ei lapsi ole siinä?

Mä en ymmärrä. Kyse ei nyt ole siitä, että lapsi menisi rikki tai traumatisoituisi siitä, että olet poissa jonkun aikaa. Kyse on siitä, että miten ihmeessä sulta puuttuu kaikki ne vaistot ja tarve olla lapsesi kanssa? Mihin on hävinnyt äidin tarve olla lapsensa lähellä?

Lapsen kuuluu olla tuonikäisenä 24/7 äitinsä kanssa fyysisessä kontaktissa ja saada rintaa 2-4 kertaa tunnissa. Mutta ilmeisesti nykynaiset ovat päättäneet unohtaa mistä olemme peräisin ja jättää lapsen selviytymään yksin heti alusta asti.

Se, että lapsi on kohdun ulkopuolella ei tee hänestä äidistä riippumatonta olentoa.

Rintaa 2-4 kertaa tunnissa? Sus siunakkoon. Vaikka ap kertoi että ipana on unessa?

Eipä tainnu meiän tenavat 4 kertaa tunnisa rinnalla olla missään ikävaiheessa. Huh.

No, se on tätä nykyaikaa. Minullakin on ollut niin runsas maidontuotanto, etteivät vauvat ole voineet olla ihan niin paljon rinnalla. Vähintään kerran tunnissa kuitenkin olivat.

Ja vauvat syövät mielellään myös nukkuessaan varsinkin vastasyntyneinä. Silloin elimistö ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt selviämään ilman ravintoa pitkiä aikoja. Tai vaikka selviäisikin, niin verensokerin heittelyt mitä siitä seuraa eivät ole tuon ikäiselle hyväksi. Siksi vauvan ollessa äitinsä sylissä hänen imurefleksesinsä aktivoituu muutaman kerran tunnissa.

 

Luulen, että olette parempia vanhempia, osaatte pitää huolta myös itsestänne ja se auttaa jaksamaan lapsen kanssa parhaiten!

Näin juuri. Ja saavat onnelliset ja ylpeät isovanhemmat sitä haluamaansa hoitovastuuta, ainakin meillä näin! =)

 

On se siinä mielessä MINUSTA outoa että jo alle kuukauden ikäisen kanssa kaipaa rauhaa vauvasta.

 

Miten vauva syö sillon kun se nukkuu? Siis ei meillä oo ainakaan nukkuvaa vauvaa syötetty :ashamed:

 

Ilmeisesti tämä kenen syli huutaa tyhjyyttä vaikkapa tunnin kauppareissun aikana, niin pitää lapsen myös sylissä kun tämä nukkuu. Tosiaan näitä reissujahan voi tehdä silloinkin kun vauvalla päikkärit.

 

Luulen, että olette parempia vanhempia, osaatte pitää huolta myös itsestänne ja se auttaa jaksamaan lapsen kanssa parhaiten!

peesi..

Peesin peesi.

tottahan tämäkin on joo osittain, mutta voisi ottaa kuitenkin senkin näkökulman, että ei tuo kerro mitään että olisi parempi vanhempi välttämättä.

minusta on jotenkin yhtä hassua kiikuttaa viikon ikäinen hoitoon kuin sekin että ei ikinä malta lasta viedä hoitoon. se "tervein" ja paras vaihtoehto löytyy minusta noiden kahden välimaastosta.

 

Kyllä, tuo on outoa ja sairasta. Miten juuri synnyttänyt nainen voi jättää pienen lapsensa? Missä äidinvaisto? Eikö sylisi huuda tyhjyyttä jos ei lapsi ole siinä?

Mä en ymmärrä. Kyse ei nyt ole siitä, että lapsi menisi rikki tai traumatisoituisi siitä, että olet poissa jonkun aikaa. Kyse on siitä, että miten ihmeessä sulta puuttuu kaikki ne vaistot ja tarve olla lapsesi kanssa? Mihin on hävinnyt äidin tarve olla lapsensa lähellä?

Lapsen kuuluu olla tuonikäisenä 24/7 äitinsä kanssa fyysisessä kontaktissa ja saada rintaa 2-4 kertaa tunnissa. Mutta ilmeisesti nykynaiset ovat päättäneet unohtaa mistä olemme peräisin ja jättää lapsen selviytymään yksin heti alusta asti.

Se, että lapsi on kohdun ulkopuolella ei tee hänestä äidistä riippumatonta olentoa.

2-4 kertaa tunnissa?

 

no minusta on outoa noin pienen kohdalla, jos kyse ei ole kuin tarpeesta päästä rauhassa kävelylle tms, mutta kukin tavallaan - en kivitä

Mikä siinä on outoa? Siis se että joku ylipäätään raaskii olla erossa pikkuisestaan (tätä itsekin mietin, että onkohan 'normaalia' pystyä olla muutaman tunnin aarteestaan erossa) vai se, että joku haluaa edelleenkin tehdä joitakin "entisen elämän" juttuja?

Juu, tuo on minusta juuri outoa. Mietin että puuttuuko se äidinvaisto sitten?
Mutta tosiaan, en kivitä.

 

Kyllä, tuo on outoa ja sairasta. Miten juuri synnyttänyt nainen voi jättää pienen lapsensa? Missä äidinvaisto? Eikö sylisi huuda tyhjyyttä jos ei lapsi ole siinä?

Mä en ymmärrä. Kyse ei nyt ole siitä, että lapsi menisi rikki tai traumatisoituisi siitä, että olet poissa jonkun aikaa. Kyse on siitä, että miten ihmeessä sulta puuttuu kaikki ne vaistot ja tarve olla lapsesi kanssa? Mihin on hävinnyt äidin tarve olla lapsensa lähellä?

Niin, tätä olen itsekin miettinyt, että ilmeisesti mulla ei sitä ns. normaalia äidinvaistoa ole, koska musta ei ole tuo hoitoonjättäminen tuntunut edes pahalta, vaikka ihan alusta (noin viikon ikäisestä) asti olemme sitä tehneet.

Älä huoli mun mielestä on enemmän sairasta että äiti haluaa olla 24/7 kiinni lapsessa eikä voi edes suihkussa käydä ettei pikku piltti saa siinä välissä traumoja. Mulla on kyllä tarve olla mun lapsen kanssa mutta mulla on myös tervettä järkeä sen verran että tiedän milloin tartten hetken itselleni tai minulle ja miehelle. Mulla lapsen hoitoon jättäminen ei ole ikinä tuntunut pahalle ja mielestäni se johtuu vaan siitä että luotan äitiini joka lasta hoitaa ei siitä että olisin jotenkin äidinvaistovammainen.

 

Kyllä, tuo on outoa ja sairasta. Miten juuri synnyttänyt nainen voi jättää pienen lapsensa? Missä äidinvaisto? Eikö sylisi huuda tyhjyyttä jos ei lapsi ole siinä?

Mä en ymmärrä. Kyse ei nyt ole siitä, että lapsi menisi rikki tai traumatisoituisi siitä, että olet poissa jonkun aikaa. Kyse on siitä, että miten ihmeessä sulta puuttuu kaikki ne vaistot ja tarve olla lapsesi kanssa? Mihin on hävinnyt äidin tarve olla lapsensa lähellä?

Niin, tätä olen itsekin miettinyt, että ilmeisesti mulla ei sitä ns. normaalia äidinvaistoa ole, koska musta ei ole tuo hoitoonjättäminen tuntunut edes pahalta, vaikka ihan alusta (noin viikon ikäisestä) asti olemme sitä tehneet.

Et ole tainnut olla kovinkaan läheisissä tekemisissä lapsesi kanssa? Kerroit imettäväsi. Jo sen pitäisi tuottaa jonkun verran oksitosiinia. Tosin oksitosiini on aika nopeasti pilkkoutuvaa ja sen takia sitä tarvitaan usein jotta kunnon kiintymys pääsisi alkuun. Vietätkö paljon aikaa ihokontaktissa lapsesi kanssa? Kannatko häntä? Jaatteko unta? Synnytitkö normaalisti, alateitse ja ilman lääkkeitä?

Tässä on vaarana se, ettei lapsikaan kiinny kunnolla äitiin. Jos sinun kiintymyksesi on noin heikko, niin miten on lapsen kanta?

 

On se siinä mielessä MINUSTA outoa että jo alle kuukauden ikäisen kanssa kaipaa rauhaa vauvasta.

Ei varmaan kaipaa rauhaa vauvasta, vaan haluaa elää omaakin elämää. Yhteensovittaa asioita.
Ja ei se hetken ero vähennä rakkautta!

Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle.