onko teistä normaalia että 23-vuotias asuu vielä kotona

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmettelen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
mä asuin kotona 21-vuotiaaks :p tosin sen takia että pääsin lukiosta vasta 20vuotiaana (meni vähän hulinaks yks vuosi....)sitten kun menin töihin niin aattelin että asun hetken vielä kotona että saa säästettyä rahaa muuttoon.Ja maksoin kyllä omat menoni ja tarjosin vuokraakin, eivät huolineet.
Iskä tosin ei olis päästänyt muuttamaan silloinkaan :whistle:
 
Minusta se on normaalia, jos se on väliaikaista ja 23-vuotias osallistuu kotitöihin ja ehkä jopa maksaa jotain vuokrantapaista.
Esimerkiksi oman talon rakentaminen, uuden asunnon etsiminen jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
saahan siinä säästettyä kivat säästöt ku asuu kotona vuosia ja käy töissä. Saa helpommin sit lainan ku on omaa "pääomaa" ja siten oman asunnon. Mut muutappa pois kotoa ja käytä kaikki rahasi elämiseen...

Hyvä on jos on niin hyvät välit, että voivat asua. Musta olisi ihanaa jos sukupolvet voisivat asua saman katon alla. Ei se välttämättä ole peräkammarinpoika tai tyttö.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Pessi:
Ei ole normaalia. Siitä saa sitten joku nainen tooosi hyvän miehen itselleen :D

miksei vois saada hyvä miestä sellaisesta joka on asunut pitkään kotona?

No eikös ap sanonut, että mamma passaa, pesee pyykit jne. Työssäkäyvä ihminen, jonka palkka on ihan käyttörahaa vaan. Voipi olla pikkuisen ongelmia mm. rahan käytön hallinnan kanssa kunhan on omillaan. En minä ainakaan ottaisi miestä, joka ei osaa/halua siivota edes.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Pessi:
Ei ole normaalia. Siitä saa sitten joku nainen tooosi hyvän miehen itselleen :D

miksei vois saada hyvä miestä sellaisesta joka on asunut pitkään kotona?
Mä olen Pessin kanssa samaa mieltä, että jos 23 v mies asuu vielä kotonaan, ryyppää rahansa ja passauttaa itsensä äidillään, niin aika paljon sellaista miestä pitää vaimon kouluttaa, jotta saa siitä ukostaan edes sisäsiistin.

niin no mä ajattelin sitä toisenlaista kotona asujaa.. joka myös osallistuu. se on totta että jos kotonakaan ei ole kotitöihin osallistumista vaadittu niin hankala sitä on vaimon saada enää onnistumaan.
 
saisi asua meillä mutta työssäkäyvänä voisi ruokarahaa antaa tai jääkaappia vuorollaan täyttää ja osallistua kotitöihin.
eli jos meillä olisi tilaa ja ei olisi tarvetta muuttaa minnekään niin miksi olisi pakko
 
On mun mielestä. Mä ite oli 18 v ku kotoota lähdin. Toivon että sitten joskus meidänkin lapset muuttavat pois äidin helmoista siinä vaiheessa kun toisen asteen opiskelut on suoritettu. No intti ajan voivat asustaa mutta kyllä sitten on aika jo itsenäistyä.

Toki aina lapsilleni on paikka kotona ja kotiin saa aina tulla, mutta kyllä 20 v on syytä olla omillaan ja omassa kodissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miss Piggy:
Mun mielestä ei oo normaalia, samaa oon ihmetelly omasta kaverista, joka on tyttö ja täyttää tänä vuonna 26-vuotta. Mutta kukin tyylillään.... :D

Mäpä tunnen yli 30v "elätettävän vanhanpiian", joka siis ite käy töissä ja kaikkea, rahat menee kenkiin ja matkusteluun. Ei voi muuttaa pois kotoa kun sitten ei sais uutta Cuccin laukkua joka kk
 
Mä tiedän montakin päälle kakskymppistä jotka asuu kotona ja käy töissä muualla. Nämä kaikki maatilan asukkeja, auttavat vapaa-ajallaan tilan isommissa töissä esim heinänteko jne. Ei musta tuossa tilanteessamitenkää kummallista. Itse kyllä kaipisin hieman enemmän omaa tilaa, mut kukin tavallaan, tuohonkin varmasti tottuu.
 
Suomessa ei kyllä tavallista, mutta jos kaikki on järjestelyyn tyytyväisiä, niin miksei.

Mä en ois pystynyt, itsenäistymisen halu tuli varhain, ja muutin omaan asuntoon 17-vuotiaana. Välit oli kyllä hyvät koko ajan, mutta en voi kuvitella että ois olleet kuusi vuotta myöhemmin jos olisin vielä asunut saman katon alla :D
 
Sama täällä. Omassa kaveripiirissäni moni päälle 20vuotias asuu kotonaan. Kyllä se jo koulussa nähtiin että nämä häiriköt yms potkittiin himastaan pois jo nuorena. Pakko olla vanhempiinsa läheiset välit jos asuu 25vuotiaana kotonaan. Onko se sitten epänormaalia. Epänormaalimpaa on se että saa 20vuotiaana lapsen. Lisäksi on näitä jotka säästävät omaan asuntoon ja asuvat siksi kotona, eikä siinä kyllä ole mitään epänormaalia. Tosin jos tuo olisi hirveää vanhemmille ja lapselle niin tuskin se lapsi kotona asuisi. Pitää vielä ottaa huomioon että nuorien työllisyystilanne on mitä on ja määräaikaisia työsuhteita tehdään jatkuvasti enemmän. Ei ole mitään järkeä muuttaa vuokralle. Oikeastaan melko pelottavaa jos tulisi vanhempiensa kanssa niin huonosti toimeen että ne potkisivat pois. Lisäksi tunnen muutaman kolmekymppisen jotka käyvät kotonaan joka viikonloppu. Syy siihen miksi itse asun vanhempieni luona on se että pääsin koulusta 21vuotiaana, kävin intin sen jälkeen. Olinkin yht äkkiä 22vuotias kun pääsin pois intistä, olen tässä vajaat pari vuotta ollut töissä ja asunut kotona. Tarkoitus olisi parin vuoden sisällä ostaa oma asunto, kunhan saan ensin rahaa tarpeeksi kasaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihmettelen:
vanhempien kanssa...
ilman mitään "syytä"
käy töissä ja tienaa hyvin, joten rahasta ei kyse.
kunhan asuu kotona kuin hotellissa, ei siis pese edes pyykkejään saati tee ruokaa, kun äiti tekee.
mitä vanhempien mielestäsi kuuluisi tehdä tälläisessä tilanteessa?

Potkia pihalle tai vaatia vuokraa jne. Ei se asuminen/syöminen kellekkää ilmasta ole, jonkun pussista aina pois.
 
Omassa ystävä- ja sukulaispiirissä monet asuvat kotona sinne 25v saakka, etenkin jos opiskelevat. On enemmän sääntö kuin poikkeus. Asutaan pk-seudulla, jossa asunnot on kallitta mutta toisaalta opiskeluvaihtoehtoja lähellä paöljon joten on ihan kätevä asua kotona ja säästää kuluissa opiskeluaikana.

Itse muutin omilleni 21 vuotiaana opintojen takia ja aika pian yhteen poikaystävän kanssa. Molemmat käytiin töissä opintojen ohella ja tiukkaa aikaa se oli taloudellisesti + rankkaakin, kun piti jaksaa esim yövuoron jälkeen paahtaa opintojen parissa.

Omien lasteni kohdalla toivon, että asuvat kotona kunnes valmistuvat ammattiin ja ehkä senkin jälkeen, että saavat kasattua hieman pääomaa ennen omilleen muuttoa. Onhan se kivempi muuttaa omaan asuntoon kun voi heti alusta ostaa mieluisan ja kalustaa sen haluamallaan tavalla, kun on varaa sen sijaan että opiskeluaikana joutuu asumaan jossain soluasunnossa ikea huonekalujen keskellä.
 
Lähes kaikissa muissa maissa kuin suomessa tuo on ihan normaalia. Täällä vaan kovin monet vanhemmat potkii lapsen pois heti 18-vuotiaana ja sanoo "mene sossuun".
Itse muutin pois vanhempien luota "vasta" 23-vuotiaana, perheemme virolaiset ja espanjalaiset ystävät olivat ihan ihmeissään että miksi, luulivat että olin menossa naimisiin.
 
Naispuoleinen kaverini olisi asunut kotonaan vaikka maailman loppuun asti, mutta onneksi löysi poikakaverin. Muutti kotoaan vasta 27 vuotiaana. Äitinsä ajatteli että hukkaan menee rahat jos vuokraa oman kämpän ja mielellään elätti lapsensa, ainokainen kun oli.
 
Mä ymmärrän vielä sen että opiskellaan tms. että on vaan järkevämpää asua kotona, mutta tää mitä ap kertoo "käy töissä, tienaa hyvin, pitää vaan hotellina" ei todellakaan ole musta oikein, eikö se riitä et vanhemmat huolehtii sen 18vuotta + mahd.opiskelu ajan?Ihanko on vielä hyväksyttävää jäädä "loisimaan" kotiin vaan sen takia kun siellä kun on kaikki valmiina eikä mistää tarvitse ite maksaa, voi vaikka ryypätä nekin rahat mitä tienaa....?
Mä en kehtais, ei yksinkertaisesti pokka riittäis..Kylläpähä ne vanhemmat on tohon ikään mennessä jo osansa tehny, eikö olis niidenkin aika välillä hengähtää ja käyttää niitä rahojaan itseensä eikä aikuisen miehen/naisen ruokintaan ja vaatetukseen...
 

Yhteistyössä