Itsellä tilanne, että on 4v poika, ja olen nyt 21. Uusi mies on ja vauvaa haluttaisiin.. Onko typerää alkaa näin pian toisen lapsen tekoon? Seurustelua takana vasta 4kk...
Ei kannata saarnata jos ei asiasta mitää tiedä.. :headwall: Ja en kuule taida olla ainut joka tässä vaiheessa haaveilee vauvasta..Alkuperäinen kirjoittaja 20.04.2006 klo 20:51 Cathleen kirjoitti:On typerää alkaa tekemään vauvaa 4kk seurustelun jälkeen.
Miksi edes harkitset sellaista?
Eikö yksi ero jo riittäny...?
:headwall:
mulla ei ollu järjen häivääkään kädessä ja tuskin päässäkään kun tietoisesti jätettiin ehkäsy pois 4½kk seurustelun jälkeen. jos sitä nyt voi seurusteluksi edes kutsua kun mies oli tosta ajasta 3kk laivalla, ilman että pystyttiin kunnolla yhteyttä pitämään.Alkuperäinen kirjoittaja 21.04.2006 klo 17:04 Cathleen kirjoitti:No sähän kysyit mielipidettä niin nyt sait sellaisen.
Itse en ainakaan IKINÄ tekisi kenenkään kanssa lasta 4kk tuntemisen jälkeen. Ei lapsen tekoa pitäisi ottaa kevyesti ja jättää ehkäisyä pois jossain alkuhuumassa.
Että järki käteen... :kieh:
Pakko tarttua tohon lauseeseen että jokaisen lapsen toive ja oikeus on että vanhemmat asuu yhdessä. Näin ei todellakaan aina ole, turha lähteä yleistämään. Luuletko että lapsi haluaa että esim. alkoholisiti isä muuttaa takaisin kotiin? Tai että lapsia hakkaava äiti palaa?Alkuperäinen kirjoittaja 23.04.2006 klo 08:19 Mupsukka kirjoitti:Vastaisin, että on. Siis typerää.
Olen lastentarhanopettaja ja näen työssäni tosi paljon yh- ja uusioperheitä. Yhdessä perheessä on juuri avioero menossa. Kamalinta siinä hommassa on nähdä, miten se koskee lapsiin.
Omassa kaveripiirissä on yks, joka alko heti oottaa vauvaa, kun alkoivat seurustella (tunsivat tosin ennestään). Nyt ollu yhessä yli 8 vuotta ja 3 lasta. Nainen oli silloin 18, mies muutaman vuoden vahempi. Eli heillä juttu on toiminut.
Mutta tottakai opit esim. vuodessa tuntemaan toista jo ihan erilailla eli sen tulevan lapsen takia kehottaisin vielä hetken malttamaan. Ei aikuisuus ole sitä, että mä haluun ja heti paikalla! Aikuisuuteen kuuluu vastuunotto ja asioiden pohtiminen.
Jokainen toki elää omaa elämäänsä, mutta voin kertoa kuinka sydäntä riipaisee, kun 4v tyttö sanoo: haluaisin vaan, että mun äiti ja isi asuis yhdessä. Mitä siihen voi sanoa, sehän on jokaisen lapsen toive ja mun mielestä myös oikeus!
Toi on jo nyt ihan naurettavaa!!!! "pohjimmiltaan jokainen lapsi miettii miksi juuri hänen vanhempansa erosivat".... 60% avioliitoistakin päättyy eroon!!!! Revi siitänyt sit niitä onnellisia perheitä. T: Yks yh, jonka poika on varmasti ikuisesti kiitollinen että isä muutti hevonkuuseen eikä iknä enää tule takaisinAlkuperäinen kirjoittaja 23.04.2006 klo 10:28 Mupsukka kirjoitti:Eihän täällä maailmassa kaikki muutkaan oikeudet toteudu.
Mutta kyllä kaveripiirissäkin on nyt jo aikuisia, jonka vanhemmat on esim. alkoholisoituneita (ei väkivaltaisia) ja silti se tulee olemaan aina lapselle isä tai äiti ja aikuinenkin lapsi yrittää esim. maksaa isänsä puhelinlaskuja. Ja aina lapsi kaipaa vanhempiensa hyväksyntää edes jollain lailla, vaikka olisi kuinka "huono" vanhempi tahansa. Se on vaan kummallinen se lapsen suhde vanhempiinsa, mutta näin vain on.
En tarkoita, että suhteeseen, jossa on väkivaltaa, pettämistä ym. pitäisi jäädä vain lapsen takia. Mutta väitän, että pohjimmiltaan lapsi kuitenkin etsii vastausta kysymykseen: miksi juuri minun vanhempien piti erota?
Ja juuri siksi kannattaa hetki miettiä ennenkuin syöksyy suinpäin hankkimaan lasta. Lapsi kuitenkin usein kokee, että kotoa muuttanut vanhempi on hylännyt myös hänet, kun erosi toisesta vanhemmasta.
Toivon todella, että teidän onnenne kestää myös arjen ja jos saatte lapsen nyt tai myöhemmin, olette kaikki onnellisia yhdessä, myös molemmat lapset! :heart:
minä ainakin toivoin että minulla olisi ollut ehjä perhe.. :ashamed:Alkuperäinen kirjoittaja 23.04.2006 klo 12:53 Mupsukka kirjoitti:Väitän, että jokainen lapsi toivoo jossain määrin ainakin, että hänellä olisi ehjä perhe. Vaikka ehkä tajuaa, ettei omat vanhemmat sopineet toisilleen, niin silti.
Ja, alkuperäiseen kysymykseen palatakseni..... juuri siksi onkin tärkeää tutustua hyvin toiseen ennen kuin alkaa lapsipuuhat, että välttyisi näiltä "yh, jonka lapsi on ikuisesti kitollinen, että isä muutti hevonkuuseen"-jutuilta.
Kuuleppas nyt. Olen vm 76, eli en kovin teini tyttö enää. Lapsen sain 5v seurustelun ja 2v avioliiton jälkeen. Miehellä puhkesi paha masennus, ja yritti tapaa meidät kaikki. Poikaa pieksi pariin otteeseen kunnes hommasin lähestymiskiellon. Että mieti mistä puhut.Alkuperäinen kirjoittaja 23.04.2006 klo 12:53 Mupsukka kirjoitti:Väitän, että jokainen lapsi toivoo jossain määrin ainakin, että hänellä olisi ehjä perhe. Vaikka ehkä tajuaa, ettei omat vanhemmat sopineet toisilleen, niin silti.
Ja, alkuperäiseen kysymykseen palatakseni..... juuri siksi onkin tärkeää tutustua hyvin toiseen ennen kuin alkaa lapsipuuhat, että välttyisi näiltä "yh, jonka lapsi on ikuisesti kitollinen, että isä muutti hevonkuuseen"-jutuilta.
Kyllä voin väittää. Kuka ikävöi väkivaltaa. ja jos olet niin korkeasti koulutettu, ymmärtää kyllä että et tiedä todellisesta elämästä mitään.Alkuperäinen kirjoittaja 23.04.2006 klo 18:09 Mupsukka kirjoitti:Juu, olen miettiny kyllä.
Mutta voitko edellinen kirjoittaja ihan rehellisesti väittää, etteikö poikasi olisi toivonut, että isä ei olisi muuttunut ja perhe hajonnut? Väitän, että onnellinen perhe-elämä on jokaisen lapsen pohjimmainen toive. Olen kuitenkin sen verran tuota kasvatustiedettä ja psykologiaa yliopistossa tankannut päähäni ja kokemustakin on työn puolesta. Tämä on siis minun henkilökohtainen mielipiteeni.