Onko teillä lapsia useamman miehen kanssa?

Itsellä tilanne, että on 4v poika, ja olen nyt 21. Uusi mies on ja vauvaa haluttaisiin.. Onko typerää alkaa näin pian toisen lapsen tekoon? Seurustelua takana vasta 4kk...

 

On typerää alkaa tekemään vauvaa 4kk seurustelun jälkeen.
Miksi edes harkitset sellaista?
Eikö yksi ero jo riittäny...?
:headwall:

 

\

On typerää alkaa tekemään vauvaa 4kk seurustelun jälkeen.
Miksi edes harkitset sellaista?
Eikö yksi ero jo riittäny...?
:headwall:

Ei kannata saarnata jos ei asiasta mitää tiedä.. :headwall: Ja en kuule taida olla ainut joka tässä vaiheessa haaveilee vauvasta..

 

No sähän kysyit mielipidettä niin nyt sait sellaisen.

Itse en ainakaan IKINÄ tekisi kenenkään kanssa lasta 4kk tuntemisen jälkeen. Ei lapsen tekoa pitäisi ottaa kevyesti ja jättää ehkäisyä pois jossain alkuhuumassa.

Että järki käteen... :kieh:

 

No minusta se on jokaisen oma asia kuinka pian alkaa lapsia suunnitella =) jos teistä molemmista tuntuu siltä että lapsi olis tervetullut niin mikäs estää?ei kannata toisten mielipiteitä kuunnella,teidän asia se on. itselläni kävi niin että seurusteltiin pari viikkoo ja lapsi ilmotti tulostaan :heart: ja ihan tietosia oltiin asiasta että niinkin voi käydä =) niin ja edelleen onnellisesti yhdessä eikä mikään muu ole muuttunut ku se että meitä on kolme poika pian puol vuotias ja ukon kans oltu reilu vuos yhessä =)

 

Oltiin oltu yhdessä 5kk kun aloin odottaa esikoista ja yhdessäoloa takana nyt 9 vuotta. Että mikä minä olen sinua tuomitsemaan =)
Kolme lasta on tähän mennessä siunaantunut, mutta saman isän kanssa tosin... meinasi vallan tuo sinun alkuperäinen kysymyksesi unohtua<br><br>

 

ei ole lapsia kuin yhen miehen kanssa ja me oltiin seurusteltu parisen vuotta kun aloin odottaa..

 

\

No sähän kysyit mielipidettä niin nyt sait sellaisen.

Itse en ainakaan IKINÄ tekisi kenenkään kanssa lasta 4kk tuntemisen jälkeen. Ei lapsen tekoa pitäisi ottaa kevyesti ja jättää ehkäisyä pois jossain alkuhuumassa.

Että järki käteen... :kieh:

mulla ei ollu järjen häivääkään kädessä ja tuskin päässäkään kun tietoisesti jätettiin ehkäsy pois 4½kk seurustelun jälkeen. jos sitä nyt voi seurusteluksi edes kutsua kun mies oli tosta ajasta 3kk laivalla, ilman että pystyttiin kunnolla yhteyttä pitämään.
siitäkin huolimatta kummastakin tuntu oikeelta alkaa vauvapuuhiin, ja kumpikin tunsi että tää ihminen nimenomaan on se jonka kanssa lapsen haluaa. siispä mä olin parin viikos sisään raskaana, ja sain esikoisemme reilun vuoden seurustelun jälkeen.
suhteen kestäminen ei oo kiinni menneistä vuosista. ei ole mikään ihme vaikka kymmenen vuotta aviossa ollut pari eroaa lasten ollessa pieniä. jos yhteenkuuluvuutta, rakkautta ja tahtoa pysyä yhdessä riittää ni sillä seurustelun määrällä ja ajalla ei oo mitään väliä.

tällä hetkellä mulla ja sillä samaisella miehellä tulee kesällä täyteen 4 vuotta seurustelua ja yhdessä asumista, 3 vuotta kihlausta ja tuloksena suhteesta kaks lasta. eikä me vieläkään aiota erota sen enempää ku käyttää järkeäkään.

 

ei ole,vaan kaikilla kolmella lapsella sama isä :heart: seurusteltu nyt 7vuotta

 

Onhan se ihanaa kun joka penskalla on eri isä. Lapsihan se tuo siihen parisuhteeseen sen onnen ja autuuden. \|O

 

Ei kannata ei. Sitten tulet sinäkin tänne itkemään kun ukko hakkaa, pettää ja v.ittuilee. Kun kysymme miksi olet sellaisen kanssa vastaat: nokun me tehtiin lapsi niin pian ja sit oliki vaikee lähtee, eli en tuntenut miestä tarpeeks hyvin :ashamed: Hohhoijaa sanon minä.
TUTUSTUKAA nyt ensin!!!

 

Vastaisin, että on. Siis typerää.
Olen lastentarhanopettaja ja näen työssäni tosi paljon yh- ja uusioperheitä. Yhdessä perheessä on juuri avioero menossa. Kamalinta siinä hommassa on nähdä, miten se koskee lapsiin.
Omassa kaveripiirissä on yks, joka alko heti oottaa vauvaa, kun alkoivat seurustella (tunsivat tosin ennestään). Nyt ollu yhessä yli 8 vuotta ja 3 lasta. Nainen oli silloin 18, mies muutaman vuoden vahempi. Eli heillä juttu on toiminut.
Mutta tottakai opit esim. vuodessa tuntemaan toista jo ihan erilailla eli sen tulevan lapsen takia kehottaisin vielä hetken malttamaan. Ei aikuisuus ole sitä, että mä haluun ja heti paikalla! Aikuisuuteen kuuluu vastuunotto ja asioiden pohtiminen.
Jokainen toki elää omaa elämäänsä, mutta voin kertoa kuinka sydäntä riipaisee, kun 4v tyttö sanoo: haluaisin vaan, että mun äiti ja isi asuis yhdessä. Mitä siihen voi sanoa, sehän on jokaisen lapsen toive ja mun mielestä myös oikeus!

 

\

Vastaisin, että on. Siis typerää.
Olen lastentarhanopettaja ja näen työssäni tosi paljon yh- ja uusioperheitä. Yhdessä perheessä on juuri avioero menossa. Kamalinta siinä hommassa on nähdä, miten se koskee lapsiin.
Omassa kaveripiirissä on yks, joka alko heti oottaa vauvaa, kun alkoivat seurustella (tunsivat tosin ennestään). Nyt ollu yhessä yli 8 vuotta ja 3 lasta. Nainen oli silloin 18, mies muutaman vuoden vahempi. Eli heillä juttu on toiminut.
Mutta tottakai opit esim. vuodessa tuntemaan toista jo ihan erilailla eli sen tulevan lapsen takia kehottaisin vielä hetken malttamaan. Ei aikuisuus ole sitä, että mä haluun ja heti paikalla! Aikuisuuteen kuuluu vastuunotto ja asioiden pohtiminen.
Jokainen toki elää omaa elämäänsä, mutta voin kertoa kuinka sydäntä riipaisee, kun 4v tyttö sanoo: haluaisin vaan, että mun äiti ja isi asuis yhdessä. Mitä siihen voi sanoa, sehän on jokaisen lapsen toive ja mun mielestä myös oikeus!

Pakko tarttua tohon lauseeseen että jokaisen lapsen toive ja oikeus on että vanhemmat asuu yhdessä. Näin ei todellakaan aina ole, turha lähteä yleistämään. Luuletko että lapsi haluaa että esim. alkoholisiti isä muuttaa takaisin kotiin? Tai että lapsia hakkaava äiti palaa?
Ja tosta oikeudesta... Onko sinusta lasta kohden oikein jos vanhemmat ovat yhdessä vain siksi että "lapsella on siihen oikeus?? Vaikka olisi pettämistä, tappelua, väkivaltaa, uhkailua, päihdeongelmaa tms?? Siltikö vanhempien kuuluisi ihan vain lapsen takia pysyä yhdessä? Huhhuh sanon minä!! Ei tainnut ajatella ihan loppuun mitä menit laukomaan. Sitäpaitsi on myöskään nyt turha sanoa, että jos saa lyhyen suhteen jälkeen lapsen, ja ero tulee, syy on oma. Ihmiset eroavat 20 vuoden avioliittojenkin jälkeen. Suhteen kestolla ei suinkaan ole kovinkaan paljon merkitystä. En nyt ihan 4kk jälkeen alkaisi hankkimalla hankkimaan lapsia, mutta periaatteessa miksipä ei? Tunnen monia ONNELLISIA ja PITKIÄ liittoja omaavia ihmsiiä joiden esikko on synytynyt n. 1v ensitapaamsiesta. Että näin.

 

Eihän täällä maailmassa kaikki muutkaan oikeudet toteudu.
Mutta kyllä kaveripiirissäkin on nyt jo aikuisia, jonka vanhemmat on esim. alkoholisoituneita (ei väkivaltaisia) ja silti se tulee olemaan aina lapselle isä tai äiti ja aikuinenkin lapsi yrittää esim. maksaa isänsä puhelinlaskuja. Ja aina lapsi kaipaa vanhempiensa hyväksyntää edes jollain lailla, vaikka olisi kuinka "huono" vanhempi tahansa. Se on vaan kummallinen se lapsen suhde vanhempiinsa, mutta näin vain on.
En tarkoita, että suhteeseen, jossa on väkivaltaa, pettämistä ym. pitäisi jäädä vain lapsen takia. Mutta väitän, että pohjimmiltaan lapsi kuitenkin etsii vastausta kysymykseen: miksi juuri minun vanhempien piti erota?
Ja juuri siksi kannattaa hetki miettiä ennenkuin syöksyy suinpäin hankkimaan lasta. Lapsi kuitenkin usein kokee, että kotoa muuttanut vanhempi on hylännyt myös hänet, kun erosi toisesta vanhemmasta.
Toivon todella, että teidän onnenne kestää myös arjen ja jos saatte lapsen nyt tai myöhemmin, olette kaikki onnellisia yhdessä, myös molemmat lapset! :heart:

 

\

Eihän täällä maailmassa kaikki muutkaan oikeudet toteudu.
Mutta kyllä kaveripiirissäkin on nyt jo aikuisia, jonka vanhemmat on esim. alkoholisoituneita (ei väkivaltaisia) ja silti se tulee olemaan aina lapselle isä tai äiti ja aikuinenkin lapsi yrittää esim. maksaa isänsä puhelinlaskuja. Ja aina lapsi kaipaa vanhempiensa hyväksyntää edes jollain lailla, vaikka olisi kuinka "huono" vanhempi tahansa. Se on vaan kummallinen se lapsen suhde vanhempiinsa, mutta näin vain on.
En tarkoita, että suhteeseen, jossa on väkivaltaa, pettämistä ym. pitäisi jäädä vain lapsen takia. Mutta väitän, että pohjimmiltaan lapsi kuitenkin etsii vastausta kysymykseen: miksi juuri minun vanhempien piti erota?
Ja juuri siksi kannattaa hetki miettiä ennenkuin syöksyy suinpäin hankkimaan lasta. Lapsi kuitenkin usein kokee, että kotoa muuttanut vanhempi on hylännyt myös hänet, kun erosi toisesta vanhemmasta.
Toivon todella, että teidän onnenne kestää myös arjen ja jos saatte lapsen nyt tai myöhemmin, olette kaikki onnellisia yhdessä, myös molemmat lapset! :heart:

Toi on jo nyt ihan naurettavaa!!!! "pohjimmiltaan jokainen lapsi miettii miksi juuri hänen vanhempansa erosivat".... 60% avioliitoistakin päättyy eroon!!!! Revi siitänyt sit niitä onnellisia perheitä. T: Yks yh, jonka poika on varmasti ikuisesti kiitollinen että isä muutti hevonkuuseen eikä iknä enää tule takaisin

 

Väitän, että jokainen lapsi toivoo jossain määrin ainakin, että hänellä olisi ehjä perhe. Vaikka ehkä tajuaa, ettei omat vanhemmat sopineet toisilleen, niin silti.
Ja, alkuperäiseen kysymykseen palatakseni..... juuri siksi onkin tärkeää tutustua hyvin toiseen ennen kuin alkaa lapsipuuhat, että välttyisi näiltä "yh, jonka lapsi on ikuisesti kitollinen, että isä muutti hevonkuuseen"-jutuilta.

 

\

Väitän, että jokainen lapsi toivoo jossain määrin ainakin, että hänellä olisi ehjä perhe. Vaikka ehkä tajuaa, ettei omat vanhemmat sopineet toisilleen, niin silti.
Ja, alkuperäiseen kysymykseen palatakseni..... juuri siksi onkin tärkeää tutustua hyvin toiseen ennen kuin alkaa lapsipuuhat, että välttyisi näiltä "yh, jonka lapsi on ikuisesti kitollinen, että isä muutti hevonkuuseen"-jutuilta.

minä ainakin toivoin että minulla olisi ollut ehjä perhe.. :ashamed:
mutta sitäkin enemmän toivon vanhemmilleni onnea, jota heillä ei toistensa kanssa ollut.

 

Mun vanhemmat eros kun olin tosi pieni, enkä oo kyllä koskaan kaivannut erityisemmin mitään "isä ja äiti"-perhettä. Mulle on riittänyt ihan hyvin se, että näin isää silloin kun haluan ja muuten olin äidin luona. Jälkikäteen ajatellen, luulen, että oli parempikin niin, siis en olisi halunnutkaan, että yhdessä asuisivat. Johtuen lähinnä siitä, että isä ei ole kasvattajana ihan sellainen, mitä äiti on. Muuten kyllä ihan mukava jne. mutta kasvatuksellisesti on aivan erilainen kuin äitini.

 

mun mielipide on ettei kannata vielä tehdä jos on 4kk seurustellut ja vaik ois kovakin vauva kuume ite seurustelin 2vuotta ennen kuin tein vauvan..

 

\

Väitän, että jokainen lapsi toivoo jossain määrin ainakin, että hänellä olisi ehjä perhe. Vaikka ehkä tajuaa, ettei omat vanhemmat sopineet toisilleen, niin silti.
Ja, alkuperäiseen kysymykseen palatakseni..... juuri siksi onkin tärkeää tutustua hyvin toiseen ennen kuin alkaa lapsipuuhat, että välttyisi näiltä "yh, jonka lapsi on ikuisesti kitollinen, että isä muutti hevonkuuseen"-jutuilta.

Kuuleppas nyt. Olen vm 76, eli en kovin teini tyttö enää. Lapsen sain 5v seurustelun ja 2v avioliiton jälkeen. Miehellä puhkesi paha masennus, ja yritti tapaa meidät kaikki. Poikaa pieksi pariin otteeseen kunnes hommasin lähestymiskiellon. Että mieti mistä puhut.

 

Juu, olen miettiny kyllä.
Mutta voitko edellinen kirjoittaja ihan rehellisesti väittää, etteikö poikasi olisi toivonut, että isä ei olisi muuttunut ja perhe hajonnut? Väitän, että onnellinen perhe-elämä on jokaisen lapsen pohjimmainen toive. Olen kuitenkin sen verran tuota kasvatustiedettä ja psykologiaa yliopistossa tankannut päähäni ja kokemustakin on työn puolesta. Tämä on siis minun henkilökohtainen mielipiteeni.

 

\

Juu, olen miettiny kyllä.
Mutta voitko edellinen kirjoittaja ihan rehellisesti väittää, etteikö poikasi olisi toivonut, että isä ei olisi muuttunut ja perhe hajonnut? Väitän, että onnellinen perhe-elämä on jokaisen lapsen pohjimmainen toive. Olen kuitenkin sen verran tuota kasvatustiedettä ja psykologiaa yliopistossa tankannut päähäni ja kokemustakin on työn puolesta. Tämä on siis minun henkilökohtainen mielipiteeni.

Kyllä voin väittää. Kuka ikävöi väkivaltaa. ja jos olet niin korkeasti koulutettu, ymmärtää kyllä että et tiedä todellisesta elämästä mitään.

 

Niin siis kirjoitin, että oletko varma, ettei lapsesi toivonut, ettei isä olisi masentunut, vaan kaikki olisi jatkunut hyvänä kuten ennen? Toki käsitän, ettei tilanteessasi ollut muuta vaihtoehtoa. Mutta alkuperäinen kysyjä oli hankkimassa lasta 4kk seurustelun jälkeen.
Tavallisesta elämästä ymmärrän sen verran, että työssäni lastentarhanopettajana olen viihtynyt ja tulen hyvin toimeen niin lasten kuin vanhempien kanssa. Ja "vaikeasta elämästä" kokemusta on kertynyt sen verran, että olen muutama vuosi sitten läpi käynyt kahden vuoden syöpähoidot ja nykyisin olen terve ja onnellinen ihminen.

 

jokaisen oma asia mutta kun kerran mielipidettä kysytään, niin en alkaisi noin nopeasti lasta väsäämään. Vaikka olin omaan mieheenkin umpirakastunut heti alusta saakka, niin ei sitä oikeasti voi tietää millanen ihminen se on pidemmän päälle.

 

mitä järkee täältä kysyä mielipidettä??? :headwall: sen ny tietää mitä täältä saa ku jotai kysyy!!!!!en mä ainakaan noudattas "käskyä" mitä joku täälä sanoo vaan ihan ite kyl päätän omasta elämästäni!!! teeppä ap sieki niin...toki kommentteja saa kysellä,mut älä kuuntele näitten mielipiteitä,jos itestä tuntuu muulta!! ei kukaan voi mennä sanomaan toisten lastenhankinnoista mitään kunnolla ku ei voi tietää.....