onko teillä ollut kovasti surutyötä jos tiedätte mahsdolisesti olevanne viimeistä kertaa raskaana?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huokausten sillat
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huokausten sillat

Vieras
ja mulla oli kaksosraskaus josta se toinen tuli ulos alussa.
Oon toivonut kaksosia enkä tiennyt että voisin edes saada kaksoset.
Nyt toinen vauva kuitenkin elossa ja tulossa.
 
Kuopuksen raskausaika oli niin raskas ja rasittava, että päällimmäisin ajatus oli, että syntyisi nyt äkkiä ja sellainen tuskainen " ei ikinä enää"-fiilis (sama jonka olin kaksi kertaa aiemmin vannonut synnytyssalissa) mutta sen rinnalla kulki kuitenkin myös sellainen haikea luopumistyö, sillä tietoisesti kävin läpi sitä, että tämä oli se viiminen vauva ja viimeinen raskaus.
Suurempaa haikeutta tunsin sitten, kun vauva oli jo syntynyt...
 
Ei oo ainakaan vielä ollut mitään. On ollut niin kamala tää toinen raskaus, että en usko ihan heti tulevan ikävä... vauvakuume voikin sitten olla ihan eri asia, mutta en silti usko että tulen haluamaan enempää lapsia
 
Meillä on kaksostytöt, esikoiset, ja jo raskausaikana tiesin että meidän lapsiluku tulee kerralla täyteen. Vaikka raskausaika oli vaikea, supistuksia aikaisilta viikoilta, makasin sairaalassa viikkoja kun lapset uhkasivat lähteä syntymään etuajassa, olin silti niiiiiin onnellinen raskaudesta ja haikea siitä että olin ensimmäistä ja viimeistä kertaa raskaana. Surutyötä tein siis samaan aikaan onnellisuuden seassa. Katsotaan nyt muuttuuko mieli, en usko, vaikka vauvakuume onkin krooninen :)
 
En viittiny kertaakaan aatella toisen raskauden aikana (nuorimmainen nyt vajaa 3vk) että tää olis vika raskaus - olis tuntunut liian pahalta. :( Tosin en olekaan ihan varma oliko tämä sittenkään. :D Mutta, on se surullista!
 
Mä tein surutyötä jo edellisen raskauden aikana kun tiesin että seuraavaan on mitä todennäköisimmin useita vuosia aikaa. Mitenkähän on sitten kun tietää että lapsia ei enempää tule jollei vahinkoja satu.. Varmasti haikea fiilis.
 
Minä kuvittelin koko ajan että ei tämä ole viimeinen kerta mutta niin se vaan oli. Vauvanvaatteista on vaikea ja haikea luopua ja imetyksen lopettaminen tuntuu nyt tosi tuskaiselta.

Täytyy vaan yrittää ajatella että aika aikaansa kutakin.
 
Mie kuopuksen synnytyksen jälkeen aattelin että tässä nää nyt on, meijän pienet, kaksi kappaletta pikku prinsessoja..mutta silti, vaikka on päätetty niin välillä tulee semmoinen haikea olo, mietin että vieläkö mutta mies ei ainakaan suostu joten that's it.
Vauvakamppeita ollaan alettu jo antamaan sukulaisille kiertoon ja myymään pois.
 

Yhteistyössä