Onko teidän lasten kaverit tällaisia?

["Koululaisten äiti"]

Kinutaan ja mangutaan, että pääsee sisälle leikkimään, vaikka sanottaisiin, että nyt ei käy. Sitten rinkutellaan ovikelloa ja kysellään, voiko nyt tulla, entä nyt jne.. Jos päästää sisälle leikkimään, joutuu monta kertaa käskemään ulos, kun sen aika on. Toiset tulevat norkoilemaan lähistölle, jos oma lapsi on syömässä. Tarjoan toki kavereillekin, jos on vanhempien kanssa sovittu pidemmät leikkitreffit, mutta en toki tarjoa koko kulmakunnalle ruokaa joka päivä.
Tuntuu, että lapset eivät osaa enää pyytää kauniisti lupaa asioihin, vaan käskevät aikuisia ja jankuttavat, jos jokin ei mene oman mielen mukaan. Harmittaa todella, kun omat muksut tottelevat, mutta vieraille joutuu koko ajan pitämään jöötä.

Juuri annoin pojalle ukaasin, että jos meno ei muutu ja sana ei kuulu, niin meille ei ole tulemista vaan kaikki leikkiminen tapahtuu ulkona. Harmillista sikäli, että pojalla on vähän kavereita ja nämäkin kaverit sitten varmaan etsivät jonkin toisen paikan, johon menevät mankumaan ja kinuamaan. Välillä on myös typerän tuntuista ajaa muksut ulos, koska toisilla ei ole edes ulkoiluun sopivia varusteita. Talvella liikutaan gollarihousuilla ja ilman hanskoja. Ihme jos ei ulkoleikit huvita.

Samaa menoa meillä ollut sekä tytön että pojan kavereilla.

Sorry avautuminen, mutta oli vaan pakko.

 

["Shesie"]

Miten minusta tuntuu, että nuo lapset kotonaan saavat tahtonsa läpi, joten olettavat niin toteutuvan muuallakin? Törkeää änkeä lähes väkisin teille. Oletko keskustellut asiasta lasten vanhempien kanssa?

 

[IhanaValo]

Meidän naapurustossa on yksi lapsi joka on kuvauksenmukainen. Ei vaan mene perille vaikka sanois miten, että ei voi tulla nyt..alkaa mankuminen että miksi ei miksi ei, vaikka kertois syynkin niin että eikös vois kuitenkin tulla. Useinkin sitten jää ovikelloa soittelemaan tms. ja joutuu (yleensä mies) ärähtämään että mene nyt kotiis, meille ei voi tulla. Minunkaan sana ei joskus riitä.

 

[aamuntorkku]

Ei oo sattunut kohdalle (onneksi).

 

[Vätti Räsynyt]

Siis miten ei tajua jos sanotaan ei. Ei oo normaalia.

 

[pöpöpää]

Puhu tällaisten lasten vanhempien kanssa jos todella nyppii??? Varmaan kyllä vetää herneen nessuun...

 

[ap.]

En tunne näiden lasten vanhempia ollenkaan. Ollaan aika uusia paikkakunnalla, joten ei ole ehtinyt kontakteja syntyä. Mua vaan todella ihmetyttää, että aikuisen sanaa ei uskota. Inhottavaa olla koko ajan komentamassa ja käskemässä. Vielä jouduin tässä illan aikana kerran ärähtämään, että meillä on meidän säännöt, joita noudatetaan, kun taas yritettiin änkeä sisälle, vaikka juuri passitin pihalle.

 

["jeps"]

Tunnen kyllä lapsia, paljon, myös koululaiisia, jotka vaikuttavat siltä kuin he eivät ymmärtäisi mitä tarkoittaa sana "ei".
Juurikin tuossa suhteessa että ei ymmärretä jos heille sanotaan että ei voi tulla, tai ei voi olla.

Omille lapsille ainakaan kotioloissa ei tuota vaikeuksia ymmärtää tuota sanaa. Enkä usko että kulkevat kenenkään kotiin väkisin kylään.

Eikö joillekin sanota koskaan sanaa "Ei"? Mieluummin valehdellaan että joo, saat, ja sitten ei saakaan? vai saavatko kaiken mitä haluavat. vai miten voi olla niin paljon lapsia jotka eivät usko sanaa ei?

 

[ap.]

Tytöltä on jo muutama "kaveri" näin vapaa-ajalla karsiutunut, kun olen joutunut komentamaan ja sanelemaan sääntöjä. Eivät enää hingu meille, koska ilmisesti aikuisen totteleminen ei miellytä. Tosin ulkoleikitkään eivät sitten kelpaa. Tulee ihan tunne, että nämä muksut kiertävät uusia kavereita ja testaavat, kenen kotiin pääsevät pomppimaan miten lystäävät. Yksi kavereista jopa synttäreille tullessaan ilmoitti, että hän ei aio lähteä kutsussa ilmoitettuun aikaan, koska saa olla pidempäänkin. Noh, kyllähän tyttö sitten lähti, kun sanoin, että meiltä lähdetään silloin, kun muutkin vieraat lähtevät. Vähän kyllä piti vääntää asiasta lähdön hetkellä.