lasten kaverit...

Tääl on aika hiljasta nyt mut jos joku sattuu olemaan kuulolla just nyt,kysysinkin teidän lasten kavereista.Meillä on kouluikäsellä fiksut,mukavat kaverit(poikia),tulevat ja menevät,eikä harmia,mut sit meiän 5-vuotiaan ainut poitsukaveri tosta tien päästä...laitetaan vähä ikävästi "päivähoitoon" meille päivisin ihan sillä että kun haluaa leikkiä....sielä äiti on kotona 8kk ikäsen lapsen kans ja valittaa et on niin raskasta ja kiireistä tää elämä .Meillä neljä muksua ja mulla kans päivät täynnä.Oonki laittanu pokia meneen leikkimään paljon ulos ja myös niille,mut aina lähetetään takasin meille,hitto et ottaa pattiin!!!Sitte se on änkeemässä myös itteensä meille kylään "kokopäivä-periaatteella",oonki keksiny hyviä syitä et miks ei voi nyt tulla istumaan koko päiväksi .Tää käy välillä vähän rasittavaksi!Onko muilla samoja ongelmia?

 

Meillä käy paljon lapsia, yökylässäkin voi olla 5 kerrallaan .Annan lasten leikkiä ja annan ruokaa niille, jotka on paikalla ruoka-aikaan. Naapureissa toimitaan samalla tavalla. Niitä lapsia, jotka on meillä komennan samalla tavalla kuin omiakin. Samoin saavat auttaa siivouksissa, jos ovat meillä ym. pikkuhommissa. Naapurissa saatan istua itsekin ja naapuri saattaa istua meillä, mutta kotitöitä teen tai tehdään yhdessä samalla.

 

Suffelipuffi....olen sanaton!!! Kiva kuulla että jaksat moista pyöritystä kotonasi,mä olen vähän rauhaa rakastava,etenkin kun kaksi pienintä on unilla.

 

Naapurille ei kuitenkaan kannata mennä sanomaan mitään tosta jutusta. Koeta vaan jaksaa ja laittaa lapsia välillä ulos. Tiedän ystävästäni, joka on ikuisessa vihassa naapurin kanssa edellämainitusta syystä. Kyllä ne lapset kasvaa ja kaverit ja menot muuttuu. :flower:

 

Näin teen!

 

Ai no mä toimisin kyllä vähän toisin...

Ottaisin asian puheeksi lapsen ystävän äidin kanssa ja kysyisin, että voinko jotenkin auttaa, kun tunnut olevan väsynyt. Sopisin vaikka selkeät kellonajat, että esim. maanantaina kaverukset leikkivät meillä klo 15-17, mutta sitten loppuaika on varattu meidän perheelle jne.

On tärkeää auttaa naapuria/ystävää/sukulaista vaikeassa elämäntilanteessa, mutta ei loputtomasti eikä omien voimavarojen äärirajoilla. Tärkeintä on ottaa asia rakentavassa hengessä puheeksi, mutta samalla tehdä selväksi ne rajat, joiden puitteessa toimitaan.

 

Meillä on rajat, kaverit kylässä korkeintaan 2 tuntia kerrallaan, sama sääntö myös omiin lapsiin. Komennan kaverit kotia kun 2t on kulunut, en välitä mitä naapurit sanovat, meillä toimitaan meidän tavalla...aina ovat kaverit tulleet seuraavana päivänä takaisin, harvoin tarjoan kavereille muuta kun pullaa ja mehua, menköön kotiin syömään...sen muuten sanon heille-että kun tulee nälkä niin kotiin syömään, meillä ei ole ravintolaa..
Kun sen asiallisesti sanoo, he hyväksyvät sen .

 

Toivottavasti tää vastaus tavoittaa, kun on kuitenkin jo pitkän aikaa kulunut tuosta alkuperäisestä avauksesta.
Meillä on nykyään lasten kavereille melkein aina avoimet ovet. Ainoat hetket oikeastaan jolloin kiellän meille tulemasta on siivouspäivä tai jos ollaan kohta jonnekin lähdössä. Meteli ei haittaa, koska sitä lähtee jo noista omistakin ihan kiitettävästi. Aiemmin en luvannut meille kavereita kun pienempi oli päikkäreillä, se kyllä ymmärrettiinkin ihan hyvin ja omat lapset sen oppivat, ettei silloin voi sisään tulla leikkimään, kun on päiväuniaika. Toki sitten myös ilta pitää rauhoittaa, eli en silloin enää lupaa ketään meille, kun mennään saunaan, tai aletaan iltapalalle.
Ymmärrän oikein hyvin sen, että omallekin perheelle pitää olla aikaa ilman vieraita lapsia. Jos vieraat käyvät rasittaviksi tai haittaavat muutoin oman perheen elämää, niin kyllä silloin täytyy jotain tehdä. Ehkä sopia äitien kesken lasten vierailuajoista tms.. en oikein nyt parempaakaan ehdotusta keksi.

 

suffelipuffeli

ihanan kuulosta miten teille saa tulla ja mennä. varmaan sitä yrittää kohdella muiden lapsia kuin haluaisi omiaan kohdeltavan.

ikävältä kuulostaa että joku sanoisi omalle lapselle että tää ei oo ravintola kuten loppi sanoo.. pieni 5-vuotias ei ymmärrä sarkasmia.

aloittajan kaltaista ongelmaa ei ole tullut. olisi kiva kun lapsella kävisi kavereita. mut yleensä kun lapsi viel noin pieni, koti on kivempi paikka. lapsi joutunu mennä naapuriin jos halunu leikkiä. 2 tuntia maksimi.

 

Meillä on viisi lasta ja kavereita riittää... Aika harvoin on päiviä, ettei meille saa tulla. Yökyläläisiäkin on riittävästi. On kuitenkin kiva tutustua lasten kavereihin ja myös heidän vanhempiinsa. Ruokaa meillä tarjotaan myös viereille, jos heitä ruoka-aikaan sattuu paikalla olemaan.

 

\

suffelipuffeli

ihanan kuulosta miten teille saa tulla ja mennä. varmaan sitä yrittää kohdella muiden lapsia kuin haluaisi omiaan kohdeltavan.

ikävältä kuulostaa että joku sanoisi omalle lapselle että tää ei oo ravintola kuten loppi sanoo.. pieni 5-vuotias ei ymmärrä sarkasmia.

aloittajan kaltaista ongelmaa ei ole tullut. olisi kiva kun lapsella kävisi kavereita. mut yleensä kun lapsi viel noin pieni, koti on kivempi paikka. lapsi joutunu mennä naapuriin jos halunu leikkiä. 2 tuntia maksimi.

Mitäs ihanaa siinä on? Kyllä kunnioitusta pitää olla, kyläpaikka on kyläpaikka, ei koti,... käymään voi tulla mutta ei olemaan...
Kyllä vanhemmat pitäisi huolehtia ettei lapset ole "koko" päivää kylässä.
Kaverit eivät ole koskaan jättäneet tulematta meille, he hyväksyvät, että meillä ollaaan meidän säännöillä.
Minä en kohtele kavereita kun omia lapsiani? En kyllä haluaa,että minun lapsiani kohdellaan kylässä kun perheen omia lapsia. Kyllä se vaan on pakko kavereille sanoa " meille ei tulla syömään vaan leikkimään", ei minun varat riitä syöttäämään myös vieraiden lapsia. Olen myös opettanut lapsilleni, että kotia syömään kun tulee nälkä. . Ruoka-aikana kaverit saavat mennä yläkertaan pelamaan siksi aikaa, ja antaa ruokarauha lapsillemme, eikä venyä ja roikkua ruokapöydän äärelle...sehän on jo normaalia kasvatusta,
että "komennetaan" ja kasvatetaan naapureiden lapsia jos he eivät tapoja osaa. Vanhemmat voisivat syöttää lapsensa, ennen kuin päästävät heidät kylään, niin minä ainakin teen-huolehdin etteivät nälässä lähde kyläilemään.
Ilmanmuuta leikkimässä saa ja pitääkin käydä mutta ei jäädä asumaan..... :wave:

 

\

\

suffelipuffeli

ihanan kuulosta miten teille saa tulla ja mennä. varmaan sitä yrittää kohdella muiden lapsia kuin haluaisi omiaan kohdeltavan.

ikävältä kuulostaa että joku sanoisi omalle lapselle että tää ei oo ravintola kuten loppi sanoo.. pieni 5-vuotias ei ymmärrä sarkasmia.

aloittajan kaltaista ongelmaa ei ole tullut. olisi kiva kun lapsella kävisi kavereita. mut yleensä kun lapsi viel noin pieni, koti on kivempi paikka. lapsi joutunu mennä naapuriin jos halunu leikkiä. 2 tuntia maksimi.

Mitäs ihanaa siinä on? Kyllä kunnioitusta pitää olla, kyläpaikka on kyläpaikka, ei koti,... käymään voi tulla mutta ei olemaan...
Kyllä vanhemmat pitäisi huolehtia ettei lapset ole "koko" päivää kylässä.
Kaverit eivät ole koskaan jättäneet tulematta meille, he hyväksyvät, että meillä ollaaan meidän säännöillä.
Minä en kohtele kavereita kun omia lapsiani? En kyllä haluaa,että minun lapsiani kohdellaan kylässä kun perheen omia lapsia. Kyllä se vaan on pakko kavereille sanoa " meille ei tulla syömään vaan leikkimään", ei minun varat riitä syöttäämään myös vieraiden lapsia. Olen myös opettanut lapsilleni, että kotia syömään kun tulee nälkä. . Ruoka-aikana kaverit saavat mennä yläkertaan pelamaan siksi aikaa, ja antaa ruokarauha lapsillemme, eikä venyä ja roikkua ruokapöydän äärelle...sehän on jo normaalia kasvatusta,
että "komennetaan" ja kasvatetaan naapureiden lapsia jos he eivät tapoja osaa. Vanhemmat voisivat syöttää lapsensa, ennen kuin päästävät heidät kylään, niin minä ainakin teen-huolehdin etteivät nälässä lähde kyläilemään.
Ilmanmuuta leikkimässä saa ja pitääkin käydä mutta ei jäädä asumaan..... :wave:

Tarkoitin ihanalla, että mielessä on tai ihanteena sellainen vanhemmuus, että pystys antamaan jotain itsestään ja olla vanhempana lapsille yleensä, eikä vain ajatella että omat lapset ja "muiden kakarat". että vois tehdä maailmaa paremmaksi tällä tavalla. koska voihan sitä moralisoida että lasten on kunnioitettava ja osattava käyttäytyä ja tehtävä niin ja näin, ja vanhempien on tehtävä niin tai näin, mutta aina on kuitenkin niitä "huonoja" vanhempia, jotka ei jaksa tai joista ei ole vanhemmiksi. en tiedä näkeekö sitä lapsesta päällepäin, onko hänellä ketään joka välittää.

ja minun mielestä aikuisen on ensin kunnioitettava lasta, jotta lapsi oppisi esimerkistä kunnioittamaan. haluaisin osata arvostaa lapsia ja kohdella heitä yksilöinä.

ymmärrän toki, että rahaa ei ole liikaa lapsiperheissä. Kuitenkin pitäisi ystävällisesti sanoa, jos kylässä olijat eivät syö.

En puhu omasta kokemuksesta, vaan ihanteestani, koska vanhin lapsi on vasta 5v, eikä ole ollut montaakaan kertaa kylässä, ja maximi on ollut kaksi tuntia ja aina ruoan jälkeen viety kylään. Olen kutsunut meille, mutta kaikkien vanhemmat eivät jaksa lähteä viemään, kun leikkikavereita on omasta takaa. Meilläkin tuo "naapuri" asuu puolen kilsan päässä.

Aloittajan kaltaisia ihmisiä en toivo naapurikseni tai lasteni kavereiden vanhemmiksi. Kuulostaa kurjalta, että jos joku myöntää olevansa väsynyt, niin haukutaan täällä netissä. Ei pelkästään lasten määrästä ole kiinni jaksaminen, muuttaminen vieraalle paikkakunnalle jossa ei sosiaalisia suhteita, on raskasta kenelle vain. Lisäksi vauvan ja leikki-ikäisen hoitaminen on vielä raskaampaa, jos isommalla ei ole kavereita, vaan joutuu olla koko ajan seuraamassa vain vauvan hoitoa ja vaikka kuinka huomioi, tuntee lapsi itsensä helposti ulkopuoliseksi.

 

Minä ymmärrän aloittajaa oikein hyvin. Meillä on neljä lasta, joista pienimmät vielä taaperoiässä. Talo on remontin alla ja muutenkin aika pieni, siis lapsilla ei ole omia huoneita. Minä en valitettavasti jaksa enkä voi pitää kavereille avoimia ovia sillä omasta elämästä ei tulisi mitään. Mielestäni jotain rajaa pitää pystyä pitämään omien ja vieraiden välillä, vaikka tietysti yritän olla reilu lasten kavereillekin.
Meidän pihaan saa tulla leikkimään, mutta sisällä ei ole tilaa eikä mahdollisuuksia järjestää leikkipaikkaa niin, että pienet voisivat esim. nukkua päiväunia, kun isommat leikkivät hiukankin äänekkäämmin. Lisäksi tykkäämme viettää aikaa ihan vaan oman perheen kesken ja on ikävää sitten selittää ovikelloa renkuttaville lasten kavereille tunnin välein, että nyt ei sovi. Sen verran pitäsi lasten vanhempien opettaa lapsilleen, että jos ei sovi, sitä tulee kunnioittaa ja leikkiä sitten joku toinen päivä.
Mitä tulee tuohon väsymiseen...On totta, ettei uupumus ole kiinni lasten määrästä, mutta jos on niin uupunut, ettei jaksa olla oman lapsensa kanssa, tulee tukea hakea ammattipuolelta, eikä olettaa, että naapurit huolehtivat lapsesta ilman korvausta ja sopimusta täyspäiväisesti!

 

Minä en ymmärrä lainkaan tätä keskustelua, että viedään lapsi kylään, kun on ruokittu??? !! :attn:

Meillä kaverit tulee useimmitenkin leikkimään juuri suoraan koulusta. Tekevät läksytkin täällä (tai meidän lapsi siellä kylässä) ja varmasti annan ruokaa myös kaverille, jos vaan sattuu ruoka-aika olemaan.
Lapsethan syö muutenkin niin vähän ja toisekseen minusta on kiva, että jollekin lapselle maistuu juuri minun tekemä ruoka!
Harmittelen monesti, jos joku kaveri lähtee juuri ennen meiän ruokailua tms.
Samanhan teen, jos meille tulee aikuisia kylään. Jos he ovat meillä pidempään, niin ainakin laitan voileipää tms suolaista purtavaa!
Ollaan vähävaraisia, mutta ei budjetti siihen kaadu jos meillä joku lapsi syö pari lihapullaa ja spaghettia muutaman nauhan.