Onko teidän mielestä 48v liian nuori isovanhemmaksi?

ON!!

Jos itseäni ajattelen, siihen olisi vain muutama vuosi. Minulla ei olisi yhtään aikaa hoitaa ja mummoilla, kun olen täysin töissä ja sen lisäksi pienin lapsi on alle kouluikäinen, eli tekemistä riittää.

Koen itse olevani vielä nuori, en todellakaan ala mummoilemaan.

Ja kun olen nuori nyt, olen nuorekas vielä 10v päästäkin jolloin aikaisintaan voisin kuvitella itseäni mummoksi.

Näin taitaa minunkin äitini ajatella Tosin meistä nuorinkin lapsi on jo 20v, ja äidillä vain työ ja paljon harrastuksia aikaa viemässä. Ja valitettavasti ei asuta edes samalla puolella Suomea [/quot


En ymmärrä, mitä vanhemmiltasi jäisi saamatta lapsenlapsien myötä, sen kylläkin mitä jää saamatta, jos lapsenlapsia ei tule.

Tuntuu ihan, etteivät ole vielä kasvaneet aikuisiksi!

Noh, erosivat vasta pari vuotta sitten ja kai ne ajattelevat että heillä olisi nyt uusi nuoruus vielä edessä Siksi minuakin painostetaan että en saisi vakiintua (olen saman miehen kanssa ollut jo yli 4v..) ja tehdä mitään "peruuttamatonta" kun heidänkään liittonsa ei kestänyt. Mutta en jaksaisi heidän virheistään maksaa, kai minä saan tehdä omat virheeni tai oikeat ratkaisuni?

On se hankalaa olla kiltti tyttö

No on todellakin, mutta ei kai sinun nyt tarvitse huolehtia, millainen flaksi vanhemmillasi käy vapailla markkinoilla.

 

Veikkaanpa että minussa on enemmän mummoainesta kuin monessa vanhemmassa nykymummossa! Lapset ovat hyvin nuoresta ollut haaveeni ja olen heille omistanut elämäni. Mummouskaan ei haittaa vaikka olenkin vasta 30v.

 

no ei ole, itse olen 47 ja puoli vuotiaan tytön mummo

 

no ei ole, itse olen 47 ja puoli vuotiaan tytön mummo

 

ON!!

Jos itseäni ajattelen, siihen olisi vain muutama vuosi. Minulla ei olisi yhtään aikaa hoitaa ja mummoilla, kun olen täysin töissä ja sen lisäksi pienin lapsi on alle kouluikäinen, eli tekemistä riittää.

Koen itse olevani vielä nuori, en todellakaan ala mummoilemaan.

Ja kun olen nuori nyt, olen nuorekas vielä 10v päästäkin jolloin aikaisintaan voisin kuvitella itseäni mummoksi.

Näin taitaa minunkin äitini ajatella Tosin meistä nuorinkin lapsi on jo 20v, ja äidillä vain työ ja paljon harrastuksia aikaa viemässä. Ja valitettavasti ei asuta edes samalla puolella Suomea

Mutta kun niitä lapsia ei tehdä ísovanhempien tarpeita varten. Just tälläsista tulee sitten niitä kauhuanoppeja/mummoja, jotka jo ENNEN lastenlasten syntymää kuvittelee, että niiden elämäntilanne jotenkin liittyy oleellisesti omien lasten jälkikasvun hankintaan...


En ymmärrä, mitä vanhemmiltasi jäisi saamatta lapsenlapsien myötä, sen kylläkin mitä jää saamatta, jos lapsenlapsia ei tule.

Tuntuu ihan, etteivät ole vielä kasvaneet aikuisiksi!

No minulla jäisi saamatta koko lapsenlapsen lapsuus, koska olen kiireinen, minulle ei vain jäisi aikaa vauvalle, ei yökyläilyyn, hoitoapuun, tukemiseen... Siihen kaikkeen jota toivon voivani antaa lapselle ja lapsenlapselle sitten kun sellaisia tulee.
Se olisi surullista!

Nyt meni lainaukset pieleen...Mun teksi tuo:

"Mutta kun niitä lapsia ei tehdä ísovanhempien tarpeita varten. Just tälläsista tulee sitten niitä kauhuanoppeja/mummoja, jotka jo ENNEN lastenlasten syntymää kuvittelee, että niiden elämäntilanne jotenkin liittyy oleellisesti omien lasten jälkikasvun hankintaan..."

En tajuu miks meni tonne keskelle....=)

 

ON!!

Jos itseäni ajattelen, siihen olisi vain muutama vuosi. Minulla ei olisi yhtään aikaa hoitaa ja mummoilla, kun olen täysin töissä ja sen lisäksi pienin lapsi on alle kouluikäinen, eli tekemistä riittää.

Koen itse olevani vielä nuori, en todellakaan ala mummoilemaan.

Ja kun olen nuori nyt, olen nuorekas vielä 10v päästäkin jolloin aikaisintaan voisin kuvitella itseäni mummoksi.

Näin taitaa minunkin äitini ajatella Tosin meistä nuorinkin lapsi on jo 20v, ja äidillä vain työ ja paljon harrastuksia aikaa viemässä. Ja valitettavasti ei asuta edes samalla puolella Suomea [/quot


En ymmärrä, mitä vanhemmiltasi jäisi saamatta lapsenlapsien myötä, sen kylläkin mitä jää saamatta, jos lapsenlapsia ei tule.

Tuntuu ihan, etteivät ole vielä kasvaneet aikuisiksi!

Noh, erosivat vasta pari vuotta sitten ja kai ne ajattelevat että heillä olisi nyt uusi nuoruus vielä edessä Siksi minuakin painostetaan että en saisi vakiintua (olen saman miehen kanssa ollut jo yli 4v..) ja tehdä mitään "peruuttamatonta" kun heidänkään liittonsa ei kestänyt. Mutta en jaksaisi heidän virheistään maksaa, kai minä saan tehdä omat virheeni tai oikeat ratkaisuni?

On se hankalaa olla kiltti tyttö

No on todellakin, mutta ei kai sinun nyt tarvitse huolehtia, millainen flaksi vanhemmillasi käy vapailla markkinoilla.

Ei niin =) Ainoa mistä huolehdin on välien säilyminen ja se että koen saavani tukea, hyväksynnän ja "oikein tekemisen" tunne on kuitenkin jostain syystä minulle tärkeä.

Eikä tämä siis ole ainoa päätökseeni vaikuttava seikka, yksi vain

 

Ja nyt krapulatorkuille! Aamen.

 

Riippuu siitä, minkäikäisiä lapsia sillä 48-vuotiaalla on
Itse en haluaisi olla isoäiti 48-vuotiaana, esikoiseni olisi tuolloin 21 v ja kuopus 19 v, ja mun mielestä liian nuoria vanhemmiksi.

 

Riippuu siitä, minkäikäisiä lapsia sillä 48-vuotiaalla on
Itse en haluaisi olla isoäiti 48-vuotiaana, esikoiseni olisi tuolloin 21 v ja kuopus 19 v, ja mun mielestä liian nuoria vanhemmiksi.

22 ja 20

 

No ei todellakaan ole.

 

Riippuu siitä, minkäikäisiä lapsia sillä 48-vuotiaalla on
Itse en haluaisi olla isoäiti 48-vuotiaana, esikoiseni olisi tuolloin 21 v ja kuopus 19 v, ja mun mielestä liian nuoria vanhemmiksi.

22 ja 20

No joo, kyllä nuo luvut ehtisivät muuttua 49, 23 ja 21. Mutta vuosi sinne tai tänne.

Olen kyllä ihan kamalan pinnallinen ihminen, minulle on jotain itseisarvoa silläkin että teen "yleisten normien" mukaan "oikein". Kun vain selviäisi mitkä ne ovat ja miksi koen tarvetta tehdä noin.

 

Riippuu siitä, minkäikäisiä lapsia sillä 48-vuotiaalla on
Itse en haluaisi olla isoäiti 48-vuotiaana, esikoiseni olisi tuolloin 21 v ja kuopus 19 v, ja mun mielestä liian nuoria vanhemmiksi.

Mun esikoinen olisi 30v ja kuopus 28, että uskoisin heillä olevan silloin jo lapsia. Tai ainakin lapsihaaveita.

 

No, kysymys oli onko 48v liian nuori mummoksi. Omasta mielestäni itse olisin.

Se taasen ei tarkoita, että minulta tai keneltäkään isovanhemmalta pitäisi sitä lupaa kysellä.
Eikä se tarkoita että lapsenlapsia tehdään mummojen hoidettaviksi, mummojen leluiksi tai miksikään muuksi.

Itse totesin, että toivoisin voivani antaa aikaa lapselleni ja lapsenlapselle silloin kun niitä lapsenlapsia tulee.
Minusta olisi kamalaa, jos nyt saisin kuulla tulevani mummoksi, koska menettäisin tuon pienokaisen varhaislapsuuden lähes kokonaan.

Ei minun elämäntilanne siis vaikuta kenenkään päätökseen saada lasta ja tehdä minusta mummoa, mutta kuten jo totesin mineen kertaan, olisi ihana olla mummo sitten, kun minulla ei ole näin kiire kaiken muun kanssa.

Ja kauhu anoppi/mummo... HEH, tuskin!!!

 

Jos olette hankkimassa lapsia isovanhemnille, niin kuunnelkaa heitä. Muussa tapauksessa päätätte itse.

Voittehan aina sanoa että ei teidän ole pakko olla isovanhempia ellette halua, mutta heidän mielensä takuuvarmasti muuttuu kun saavat lapsenlapsen syliinsä.

 

No joo Ehkäpä mulla tosiaan on pipo liian kireällä kun mietin jo tällaisiakin asioita. Minulta on vain aina odotettu paljon "enemmän" kuin muilta, kivat paineet :/

 

Meidän vanhemmat oli 41-42-vuotiaita kun tulivat isovanhemmiksi. Mutta itse ovat sanoneet, että ehkä olisi paremmin ehtinyt nauttia lastenlapsista, kun olisi eläkkeellä (ovat siis vieläkin työelämässä kaikki ja kiireisiä). Mutta ehkä sitten jos esikoinen päättää myös parikymppisenä suunnilleen hankkia lapsia, on isomummut ja papat vasta 60-vuotiaita... .

 

Ei tietenkään,on niitä nuorempiakin.

peesi.

 

meillä kaikki isovanhemmat on alle 48v
että ei sillä kai niin väliä oo. tosin ei mun isä ainakaan osaa pitää itteään mitenkään pappana

 

Anna rutista ap, ette kai te lupaa tartte sun vanhemmilta jos vauva tulee. Taitaa olla itsekäs tuo sun äiti.

 

Minusta tulee mummo 45 vuotiaana ja mun äidistä tuli mummo 42vuotiaana. 47v on ihan normaali mummoksi ja papaksi tulo ikä.

 

mie tulin raskaaksi 19v silloin äitini suureen ääneen ilmoitti ettei mitenkään päin voisi olla mummo koska oli vasta 40, kaikin tavoin teki selväksi että olisin oman onneni varassa, lapsen isä siis ei olisi lasta halunnut kun kyseessä vahinko..
pitkän pohdinnan ja muiden syiden takia myös päädyin aborttiin, mutta mikäli äitini suhtautuminen olisi ollut toisenlainen olisin päätynyt toiseen vaihtariin..

 

mie tulin raskaaksi 19v silloin äitini suureen ääneen ilmoitti ettei mitenkään päin voisi olla mummo koska oli vasta 40, kaikin tavoin teki selväksi että olisin oman onneni varassa, lapsen isä siis ei olisi lasta halunnut kun kyseessä vahinko..
pitkän pohdinnan ja muiden syiden takia myös päädyin aborttiin, mutta mikäli äitini suhtautuminen olisi ollut toisenlainen olisin päätynyt toiseen vaihtariin..

Voi ei Surullista kuulla tuollaisesta, aiheuttaa varmasti monenlaisia ongelmia myöhemmissä suhteissasi (esim. juuri äitiisi). Äitisihän on siis ollut 20-21 sinut tehdessään? Kumman voimakas reaktio.

 

Mun oma mummoni oli aikonaan joku 38-39v kun tuli mummoksi no minä kun synnyin oli juuri sen 40v mummoa ei saatu kutsua mummoksi koska oli kuulemma liiaan nuori ollakseen mummo,vaan piti kutsua etunimellä
Olin joku 4v kun sanoin mummoani mummoksi
mummoni työpaikalla ja siitähän se riemu sytyin ja mummoni suuttuikin minulle
No vuosien varrella oppi kuitenkin kuulemaan mummo sanan
mutta minusta oli törkeää pikkulapsille huutaa ettei saa kutsua mummoksi koska on niin nuori,aikuisen pitää itse selvittää itselleen moiset ikä kriisit tuskin se lasten vika on jos joku nyt nuorempana mummoksi tulee

Onneksi minun lapsillani ei moista ongelmaa kun omien lasteni mummo on minun mummoani vain 10v nyuorempi
tosin tästäkin olen kinastellun oman mummoni kanssa koska mummoni mielestä minun anoppini eli lasteni mummo ei voi olla niin vanha ja se ketä anopikseni kutsun ja lapseni mummokseen onkin kuulemma mieheni mummo...hmmm on se vaan kiva kun oma mummoni tietää kaiken paremmin

 

Riippuu siitä, minkäikäisiä lapsia sillä 48-vuotiaalla on
Itse en haluaisi olla isoäiti 48-vuotiaana, esikoiseni olisi tuolloin 21 v ja kuopus 19 v, ja mun mielestä liian nuoria vanhemmiksi.

22 ja 20

20-22 v. isä on aika nuori... tuntuu tälläkin palstalla monesti käyvän niin, että vauva on enemmän äidin projekti ja nuori isä jatkaa elämäänsä kavereineen entiseen malliin. Äiti hoitaa hommat yksin ja isä elelee perheen "vapaamatkustajana".

 

Riippuu siitä, minkäikäisiä lapsia sillä 48-vuotiaalla on
Itse en haluaisi olla isoäiti 48-vuotiaana, esikoiseni olisi tuolloin 21 v ja kuopus 19 v, ja mun mielestä liian nuoria vanhemmiksi.

22 ja 20

20-22 v. isä on aika nuori... tuntuu tälläkin palstalla monesti käyvän niin, että vauva on enemmän äidin projekti ja nuori isä jatkaa elämäänsä kavereineen entiseen malliin. Äiti hoitaa hommat yksin ja isä elelee perheen "vapaamatkustajana".

Luit väärin =) Minä olen 22v, pikkuveljeni on 20v. Oli kyse siitä minkä ikäisiä lapsia äidilläni on. Mieheni on minua vanhempi, ei paljoa tosin.