Onko tätä avioliittoa enää järkeä jatkaa?

[Vaimo]

Mieheni on muuttunut todella välinpitämättömäksi viimeisen 3 vuoden aikana.Hän on maailman ihanin isä, mutta se mitä aviomieheen tulee niin sitten voidaankin jo unohtaa...

Olen hänelle kävelevä kotitalouskone: Pesen pyykit,teen ruuat,hoidan lapset,siivoan,maksan laskut yms. Mulla alkaa huumorintaju pikkuhiljaa loppumaan.
Mieheni ihmettelee miksi en halua seksiä(?), jaa miksiköhän en halua...

En "voi sietää" mieheni kosketusta enkä mitään lähestymisyrityksiä, olen niin kypsä tähän tilanteeseen.
En usko että enää rakastan miestäni, miksi rakastaisin?

Olen monta kertaa puhunut,nalkuttanut,kiljunut ja huutanut tästä asiasta, mutta ei mitään vaikutusta! Ainoa kommentti on että mitäs syödään tai kyllä panettais.

Olen sen verran nuori vielä, että uskoisin löytäväni miehen joka arvostaisi minua edes naisena, mutta mieheni ei suostu eroon.
Hän lupaa muuttua, mutta sitä olen odottanut jo 3 vuotta...

Huoh...

 

[Hilkka]

Kerro vähän tarkemmin vielä. Minkälaisissa tilanteissa tunnet tuota välinpitämättömyyttä ja miten se ilmenee?

 

[Vaimo]

Kerro vähän tarkemmin vielä. Minkälaisissa tilanteissa tunnet tuota välinpitämättömyyttä ja miten se ilmenee?

Esimerkiksi äsken kun imuroin,pesin pyykit,siivosin lastenhuoneen,maksoin laskut... Argh!! Jos jätän nämä hommat miehelleni ni lopputulos on se että teen ne itse sitten illalla.

 

[Hilkka]

Miehet ovat tuollaisia, ei ne ota vastuuta kotihommista. Minä nykyään jaan tehtävät jos illalla on paljon hommia. Sanon näin erittäin hitaasti, käskevästi ja selkeällä suomen kielellä. Nyt on paljon hommia, jaetaan ne.. kumpaa haluat tehdä, kylvetätkö pojan vai imuroitko? Ja mies saa itse valita kumpaa haluaa tehdä.

Me naiset emme varmaan koskaan pääse tuosta työnohjaajan roolista pois. On silti raskasta kun koko ajan täytyy olla nuo langat itsellä käsissä.

 

[weballergy]

Miehet ovat tuollaisia, ei ne ota vastuuta kotihommista. Minä nykyään jaan tehtävät jos illalla on paljon hommia. Sanon näin erittäin hitaasti, käskevästi ja selkeällä suomen kielellä. Nyt on paljon hommia, jaetaan ne.. kumpaa haluat tehdä, kylvetätkö pojan vai imuroitko? Ja mies saa itse valita kumpaa haluaa tehdä.

Me naiset emme varmaan koskaan pääse tuosta työnohjaajan roolista pois. On silti raskasta kun koko ajan täytyy olla nuo langat itsellä käsissä.

Luojan kiitos, niitä miehiä on vielä olemassa ketkä oikeasti ottaa vastuuta kotihommista. Ihan ilman nalkutusta tai kyselyä. Kiitos siis omalle miehelleni, joka jaksaa kotonakin olla läsnä :heart:

 

[Kotilehmä]

Lopeta tekemästä asioita miehesi vuoksi. Tee ne itsesi, lapsesi, perheesi ja kotisi vuoksi. Niin kauan kun ajattelee tekevänsä asioita miehen puolesta, niin ei varmaan voikaan olla onnellinen. Jos siis on sellainen mies joka niitä kotitöitä ei tee.
Minä ainakin ajattelen asian niin että jos tuota miestä ei olis niin lähes samat jutut joutuisin tekemään silloinkin, erona vain se että minun ei tarvisi tuntea tilannetta epäreiluksi koska ne asiat olisi PAKKO tehdä yksin.
Käännä tilanne omassa päässäsi niin että sinä suostut tekemään kaiken, en ainakaan usko siihen että miestä pystyy täysin muuttaa. Ja jos mies hetkeksi muuttuukin, niin tahtoo ne asiat lipsua taas aikaa myöten sellaisiksi että nainen tekee kaiken. Silloin on helpompaa tehdä ne asiat suosiolla kuin niin että ajattelee elämän olevan epäreilua. Asennemuutos tai mies vaihtoon. Helpompi varmaan löytää sellainen mies joka osallistuu kuin kouluttaa sellainen.

 

[Emilyn]

Ajattelin, että tämä on taas näitä ketjuja, joihin vastaan että jätä se mies. Mutta.

Pisti silmään, että miehesi kuitenkin lähestyy sinua. Joten et ole hänelle pelkkä kotitalouskone. Alistatko itse itsesi siihen tekemällä kaiken? Tarkka tasajako, mitä miehenkin pitää tehdä, mutta älä nyt sentään painosta sitä tekemään asioita aina tietyllä kellonlyömällä.

Ja itsehän sinä torjut miehesi lähestymisyritykset.. olisit onnellinen, kun hän lähestyy sinua.

Mutta, itsehän sanot ettet rakasta miestäsi, miksi sitten miestäsi syyllistät tilanteesta?

 

[Pellervo]

Miehet ovat tuollaisia, ei ne ota vastuuta kotihommista. Minä nykyään jaan tehtävät jos illalla on paljon hommia. Sanon näin erittäin hitaasti, käskevästi ja selkeällä suomen kielellä. Nyt on paljon hommia, jaetaan ne.. kumpaa haluat tehdä, kylvetätkö pojan vai imuroitko? Ja mies saa itse valita kumpaa haluaa tehdä.

Me naiset emme varmaan koskaan pääse tuosta työnohjaajan roolista pois. On silti raskasta kun koko ajan täytyy olla nuo langat itsellä käsissä.

Kyllä minun mies osallistuu ja tekee siinä missä minäkin...

 

[hmm..]

siinä tapauksessa että mies käy päivät töissä ja vaimo on kotona niin mielestäni vaimo pystyy hyvin hoitamaan talon perussiisteyden,laskujen maksun ja lastenhoidon..

 

[Fatima von Gyllenbögel]

Olen monta kertaa puhunut,nalkuttanut,kiljunut ja huutanut tästä asiasta, mutta ei mitään vaikutusta! Ainoa kommentti on että mitäs syödään tai kyllä panettais.

Tuohon kommentoisin: "Joo, muakin panettaa ihan sairaasti, mut mitä safkaa sä nyt sit teet?"

 

[weballergy]

Ajattelin, että tämä on taas näitä ketjuja, joihin vastaan että jätä se mies. Mutta.

Pisti silmään, että miehesi kuitenkin lähestyy sinua. Joten et ole hänelle pelkkä kotitalouskone. Alistatko itse itsesi siihen tekemällä kaiken? Tarkka tasajako, mitä miehenkin pitää tehdä, mutta älä nyt sentään painosta sitä tekemään asioita aina tietyllä kellonlyömällä.

Ja itsehän sinä torjut miehesi lähestymisyritykset.. olisit onnellinen, kun hän lähestyy sinua.

Mutta, itsehän sanot ettet rakasta miestäsi, miksi sitten miestäsi syyllistät tilanteesta?

Luuletko oikeasti, että naista haluttaa seksi miehen kanssa, joka pitää itsestäänselvyytenä että nainen tekee taloudessa kaikki? Että pitäisi sun mielestä olla onnellinen kun mies lähestyy? Mielessä tasan tarkkaan yks ja ainoa asia... Että kyllähän naisen nyt pitäisi vielä haaransakin levittää jotta mies olisi onnellinen?

Ymmärrän ap:tä hyvin. Jos mies ei kotona tee mitään, ei näytä rakkautta, saati hellyyttä, niin miten ihmeessä naisen siitä tulisi syttyä?

 

[Hjalmarska]

Arvostatko sä miestäsi? Annatko hellyyttä? Jutteletko miestä kiinnostavista aiheista? Vuorovaikutus ei ole sitä, että toinen huutaa ja nalkuttaa siitä, mitätoinen ei tee, mutta ei ole itse sen kummempi.
Rakkaus on tahdon asia, pitää tahtoa rakastaa ja tahtoa tehdä sen eteen paljonkin.
Jos vain odotat, että miehesi muuttuu, alkaa tehdä kotitöitä ja hellii sua ilman seksin taka-ajatusta, niin saat odottaa maailman tappiin saakka. Jos haluat muutosta mieheesi, sun pitää muuttua itsekin. Jos odotat hellyyttä mieheltäsi, sun pitää alkaa antaa sitä itsekin.
Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.
Ja. älä käsitä nyt niin, että tarkoittaisin tilanteen olevan sun syytä. Ei, sitä en tarkoita. Tiedän kokemuksesta, että tuollaiseen tilanteeseen vain joudutaan, kun unohdetaan ylläpitä tahtoa rakkauteen.
Vaan tarkoitan sitä, että sitä muutosta ei tule, ellei sitä toinen ensin aloita. Ja kun sä haluat sitä muutosta, sun on se helpompi aloittaa, kuin saada nalkuttamalla mies aloittamaan.
Kannattaa kokeilla! Pieniä tekoja ja arkihellyyttä, kun ensin itse annat, alat kohta saamaan takaisinkin!
Keskustelu on toinen vaihtoehto, puhut (et huuda ja nalkuta) miehesi kanssa ja selvitätte tilanteen.
Älä vain missään tapauksessa luovuta, ennen kuin olette kaikkenne yrittäneet. Tilanne ei ole toisen miehen kanssa sen kummempi, jos taas vain luottaisitte siihen, että rakkaus ja hellyys pysyy itsestään voimissaan.

 

[SeSaMa]

Ootko Ap koskaan jutellu siitä, mitä mieltä miehes on sun työstä? Siis ihan oikeesti ja kunnolla esim. kysyny, et huomaatko, olen siivonnu...

Minä alistin itteni tekemään kaikki viimesen päälle, koti kiilti ja ruoka oli kellon lyömälleen oikeaan aikaan.
Ja avioliitto meinas kariutua siihin, mut sit kun aloin puhumaan miehen kanssa, niin tuli ilmi, että ei hän pahastu, jos joku päivä en olekaan imuroinut. Ei ole paniikkia, jos joku päivä meillä onkin kaupan eines ruokaa..

Aika paljon on tämä kotiäitiys sitä, millaiseks me itte se tehdään ja mitä me itte iteltämme vaaditaan.

 

[coatrack]

Jos miehellesi se muuttuminen on epämääräinen asia niin ehdotan että tulostat tällasen parisuhteen roolikartan ja mietit/mietitte yhdessä mitkä osa-alueet toimii hyvin ja mitkä ei, vaikka plussilla ja miinuksilla merkaten. Ja sit mietitte käytännön toimia siihen että mitä pitää tapahtua että se kohta toimii. Ja tuo juttu vaikka jääkaapin oveen ja joku määräaika millon katotte uudestaan onko tapahtunu muutosta vai ei.

http://www.vslk.fi/rolematrix/parisuhde.html

 

[vieras]

Mulla on vähän samanlainen mies ja annan yhden neuvon. Lopeta tekemästä kaikki miehen puolesta. Pese ainoastaan omat ja lasten pyykit. Tee ruokaa vain itsellesi ja lapsille. Jossain vaiheessa mies huomaa, että kaapissa ei ole yhtään puhdasta sukkaa ja nälkäkin tulee, kun kukaan ei passaa. Jos sitten havahtuu ja alkaa ihmetellä, kerrot hänelle ystävällisesti, ettet tee enää kaikkea yksin. Että jos mies haluaa puhtaat sukat, pesukone on tuolla päin.

 

[Rytkäätys]

Miehet ovat tuollaisia, ei ne ota vastuuta kotihommista. Minä nykyään jaan tehtävät jos illalla on paljon hommia. Sanon näin erittäin hitaasti, käskevästi ja selkeällä suomen kielellä. Nyt on paljon hommia, jaetaan ne.. kumpaa haluat tehdä, kylvetätkö pojan vai imuroitko? Ja mies saa itse valita kumpaa haluaa tehdä.

Me naiset emme varmaan koskaan pääse tuosta työnohjaajan roolista pois. On silti raskasta kun koko ajan täytyy olla nuo langat itsellä käsissä.

Luojan kiitos, niitä miehiä on vielä olemassa ketkä oikeasti ottaa vastuuta kotihommista. Ihan ilman nalkutusta tai kyselyä. Kiitos siis omalle miehelleni, joka jaksaa kotonakin olla läsnä :heart:

Peesi =) Meillä kanssa siivoaa se joka paremmin ehtii, eikä kumpaakaan meistä tarvitse toisen olla muistuttamassa että "Pitäis imuroida ja pestä pyykkiä". Ruokakin on aina pöydässä toiselle valmiina, sen toimesta joka ensin kotiin on ennättänyt.

 

[Fatima von Gyllenbögel]

Onko tätä avioliittoa enää järkeä jatkaa?

Ei sinun tarvitse ryhtyä huoraksi, jos sinusta tuntuu, että rakkaus, jos sitä alunperinkään oli olemassa, on lentänyt huitsinhiivattiin. Usein käy niin, että vasta tunnettuaan puolisonsa todellisen luonteen, huomaa, että ehei, me emme sovi yhteen eikä meillä todellakaan synkkaa. Eli kaikki ihmiset eivät todellakaan tule toimeen niin hyvin, että avioliitolla olisi jatkumisen edellytyksiä. Joudut varmaan pohtimaan asiaa monelta kantilta. Yksinhuoltajana pärjää, jos on pärjätäkseen. Toisen liitonkin on moni tässä elämässä solminut ja jopa kolmannenkin. Älä nyt siitä ainakaan huolestu! Ennen kaikkea rakasta itseäsi, koska jos sinä et sitä tee, ei sitä tee kukaan muukaan.

 

[Emilyn]

Ajattelin, että tämä on taas näitä ketjuja, joihin vastaan että jätä se mies. Mutta.

Pisti silmään, että miehesi kuitenkin lähestyy sinua. Joten et ole hänelle pelkkä kotitalouskone. Alistatko itse itsesi siihen tekemällä kaiken? Tarkka tasajako, mitä miehenkin pitää tehdä, mutta älä nyt sentään painosta sitä tekemään asioita aina tietyllä kellonlyömällä.

Ja itsehän sinä torjut miehesi lähestymisyritykset.. olisit onnellinen, kun hän lähestyy sinua.

Mutta, itsehän sanot ettet rakasta miestäsi, miksi sitten miestäsi syyllistät tilanteesta?

Luuletko oikeasti, että naista haluttaa seksi miehen kanssa, joka pitää itsestäänselvyytenä että nainen tekee taloudessa kaikki? Että pitäisi sun mielestä olla onnellinen kun mies lähestyy? Mielessä tasan tarkkaan yks ja ainoa asia... Että kyllähän naisen nyt pitäisi vielä haaransakin levittää jotta mies olisi onnellinen?

Ymmärrän ap:tä hyvin. Jos mies ei kotona tee mitään, ei näytä rakkautta, saati hellyyttä, niin miten ihmeessä naisen siitä tulisi syttyä?

Ap itse sanoo torjuvansa miehen kaikki kosketusyritykset (koskettaminen ei liene pelkkää seksiä ) ja toteaa, ettei vaan taida rakastaa miestään. Joten siltä osin tässä on mielestäni aivan turha syyllistää miestä, kun nainen itse valittaa miehestään, kertoo että torjuu tämän kaikessa ja että itse ei rakasta tätä. Jos mies ei tee kotitöitä, niin yhtälailla nainenkin on tuossa suhteessa välinpitämätön miestä kohtaan. Ja onko mies koskaan niitä kotitöitä tehnytkään, vai nainen vasta nyt alkanut valittaa? Onko nainen itse muuttunut välinpitämättömäksi?

 

[Rytkäätys]

Ajattelin, että tämä on taas näitä ketjuja, joihin vastaan että jätä se mies. Mutta.

Pisti silmään, että miehesi kuitenkin lähestyy sinua. Joten et ole hänelle pelkkä kotitalouskone. Alistatko itse itsesi siihen tekemällä kaiken? Tarkka tasajako, mitä miehenkin pitää tehdä, mutta älä nyt sentään painosta sitä tekemään asioita aina tietyllä kellonlyömällä.

Ja itsehän sinä torjut miehesi lähestymisyritykset.. olisit onnellinen, kun hän lähestyy sinua.

Mutta, itsehän sanot ettet rakasta miestäsi, miksi sitten miestäsi syyllistät tilanteesta?

Luuletko oikeasti, että naista haluttaa seksi miehen kanssa, joka pitää itsestäänselvyytenä että nainen tekee taloudessa kaikki? Että pitäisi sun mielestä olla onnellinen kun mies lähestyy? Mielessä tasan tarkkaan yks ja ainoa asia... Että kyllähän naisen nyt pitäisi vielä haaransakin levittää jotta mies olisi onnellinen?

Ymmärrän ap:tä hyvin. Jos mies ei kotona tee mitään, ei näytä rakkautta, saati hellyyttä, niin miten ihmeessä naisen siitä tulisi syttyä?

Ap itse sanoo torjuvansa miehen kaikki kosketusyritykset (koskettaminen ei liene pelkkää seksiä) ja toteaa, ettei vaan taida rakastaa miestään. Joten siltä osin tässä on mielestäni aivan turha syyllistää miestä, kun nainen itse valittaa miehestään, kertoo että torjuu tämän kaikessa ja että itse ei rakasta tätä. Jos mies ei tee kotitöitä, niin yhtälailla nainenkin on tuossa suhteessa välinpitämätön miestä kohtaan. Ja onko mies koskaan niitä kotitöitä tehnytkään, vai nainen vasta nyt alkanut valittaa? Onko nainen itse muuttunut välinpitämättömäksi?

Niin, minustakin tuntuu kyllä vähän tekopyhälle... Varmaankin on miehessä vikaa, ja kumma vätys tuo tuntuu noissa kotihommissa olevankin AP:n kertoman mukaan, mutta pistäis ukon töihin ja osoittas itsekin hellyyttä ja rakastelisi miehensä kanssa. Ja tuo ettei rakasta, niin mitä järkeä sitten olla siinä suhteessa jos ei enää rakasta?

 

[Fatima von Gyllenbögel]

Onko nainen itse muuttunut välinpitämättömäksi?

Tuohon suuntaan minusta aloittajan tilanne vaikuttaa nyt kehittyneen ja sitä tukee hänen oma toteamuksensa, jossa mies alkaa painostaa, ettei anna eroa. Totuus on kuitenkin se, että eroaminen olisi suhteellisen turvallista ja mielestäni vaikuttaa aloittajan kertoman perusteella, ettei erotilanteessakaan esiintyisi fyysistä väkivaltaa. Itse kuvittelisin niin, että tuollainen mies etsii aika nopsaan uuden kotitalouskoneen/sängynlämmittäjän - ellei aloittaja taivu tekemään itselleen henkistä ja fyysistä väkivaltaa roikkumalla liitossa, jossa ei ole riittävästi yhteistä puolisoiden kesken.

Olen sen verran nuori vielä, että uskoisin löytäväni miehen joka arvostaisi minua edes naisena, mutta mieheni ei suostu eroon.

Olehan reipas ja puolusta itseäsi, rouva Kynnysmatto.