Onko tässä tarpeeksii syytä suuttua?

[Juuuust]

Vähän taustaa.. Ystäväni on mun ikänen (21), asuu vanhempiensa luona, ei ole ikinä kunnolla seurustellut, vanhemmat maksaa kaiken ja hän saa edelleen kaiken mitä tahtoo. Itse olen avoliitossa ja pienen lapsen äiti. Olen muuttanut parintunnin ajomatkan päähän ystävästäni vuosi sitten.

Sovittiin ystäväni kanssa, että hän tulee meillä käymään, mua ja lasta katsomaan. Kerroin jo heti tässä vaiheessa, että en sitten voi enkä jaksa lähteä kotoa mihinkään. Ystäväni tuli ja heti alkoi vinkuminen, että eikö voitais mennä syömään läheiseen kaupunkiin. Vastasin, että en halua lähteä vauvan kanssa, koska en kuitenkaan saa rentoutua vaan hotkasen ruuat suuhuni vauva sylissä ja loppuajan viidytän vauvaa. Ystäväni kysyi, että eikö isä voi katsoa lasta? Vastasin, että lapsen isällä on menoa, eikä hän ole tulossa kotiin edes ennenkun ystäväni lähtee pois. Ystäväni vaati kysymään mieheltä, että voisiko hän siirtää menoaan. Sain sovittua mieheni kanssa, että hän tulee tunniksi kotiin tytön kanssa, jotta pääsen ystäväni kanssa syömään. Mies tuli kotiin ja kysyi, että mihin olemme menossa syömään. Kerroin, että menemme Heseen, Mäkkiin tai Subwayhin. Ystäväni ja minä menimme autoon ja autossa ystäväni kysyi, että tiedänkö missä on kyseisen kaupungit ravintoloita. Vastasin, että tiedän kyllä missä nämä pikaruokapaikat on. Hän naurahti ja sanoi, että kyllä me nyt mennään johonkin kunnon ravintolaan, kerta päästiin lähteen. Kieltäydyin, koska sovimme mieheni kanssa, että olen tunnin päästä kotona, jotta hän pääsee omille menoilleen, jotka oli siis jo aikasemmin sovittu. Ystäväni mukaan se ei ole niin-justiinsa, vaikka meillä menisi kaksikin tuntia ja mieshän voi kuulemma lähteä sitten kun häntä huvittaa, kunhan laittaa vaan lapsen nukkumaan ennen lähtöään. Pitkin hampain hän kuitenkin tuli pikaruokalaan kanssani. Loppu vierailu sujui sitten semmosissa merkeissä, että ystäväni vihjaili kokoajan mun olevan tossun alla ja väheksyi sitä, että asetan perheeni ystävien edelle. Tästä on nyt useampi kuukausi aikaa, eikä ystäväni enää vastaa puheluihin tai viesteihin..

Toivottavasti tekstistä saa selvää.. Mikäli saa, niin oliko ystävälläni nyt kunnon syy suuttua?

 

[tjooo]

No en tiedä onko syytä suuttumiseen, mutta eipä kyllä itseänikään kiinnostaisi ystäväsi seura?

 

[päätön]

ei edes tekosyytä.

 

[Sanna80]

Sinulla olisi kunnon syy suuttua, ei ystävälläsi!

 

[Namppis88]

Ei taida ystäväsi ihan ymmärtää mitä parisuhde ja perhe-elämä vaativat kun hänellä itsellään ei ole kokemusta. Anna toisen märehtiä jos tommosesta suuttuu. Ehkäpä hän ymmärtää joskus kun itse on samassa elämäntilanteessa (jos on).

 

[ei lapsia itsellä]

Sinulla olisi kunnon syy suuttua, ei ystävälläsi!

Peesailen!

 

[-]

Mä tunnen tollaset ihmiset. Noi on sairaan ärsyttäviä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Sä teit jo heti alussa selväksi, että ei voida lähteä minnekkään ja sun ystävällä on pokkaa alkaa VINKUMAAN sitä lähtemistä. Ja kehtaa vielä ehdottaa ravintolaa, kun sä järjestit sen mielen mukaan hoitajankin kotiiin. Kauhee ystävä ja luulee olevansa oikeassa, mutta EI TODELLAKAAN OLE. Siis ystävälläsi ei ole varaa suuttua tollasesta. Puolestaan sulla olisi varaa suuttua tosta ja jopa lakata yhteydenpito. Älä anna itteäs roikoteltavan miten sattuu vaan laitat jatkossa heti stopin alkuunsa ja sanot, että voit lähtee, jos ei kiinnosta mun seura ilman pikaruokaravintoloita tai ravintoloita.

 

["vieras"]

Ei, ystävälläsi ei ollut kunnon syytä suuttua.

Mutta sitten. On olemassa tilanteita ja ajanjaksoja jolloin ihmisten elämä kulkee eri polkuja ja mielihaluja on erilaisia. Te olette molemmat niin nuoria että tämä "erilaisuus" on nyt väistämätöntä.

Mitä voi ymmärtää vielä kotona asuva, ilman seurustelusuhteita ja muutenkin vähän elämänkokemusta omaava nuori nainen siitä mitä sinä nyt elät ja mitä haluat.

Mulla on samantapainen tilanne, sillä erotuksella että olen 25v sua vanhempi. Mun elämä on nykyisin pienen lapsen äitinä olemista, mun samanikäisellä sinkkukaverilla ei ole yksinkertaisesti enää paljonkaa yhteistä mun kanssani---> valitettavasti ystävyys hiipuu.

Hiipuuko se aina? Ei, koska ystävyyttä on vaalittava molemmin päin. Aina se ei onnistu. Teidän tapauksessanne taitaa olla niin. Vaikka kerroit että kyläilyssä on vain ja ainoastaan kyse teillä käynnistä niin kaverisi ei sitä vähäisen elämänkokemuksen myötä ymmärtänyt. Eikä varmasti ymmärrä jatkossakaan. Hänellehän asiat voivat silti tapahtua "tässä ja nyt kun tekee mieli"- pienen lapsen äiti ei siihen pysty.

Valitettavasti hän on tainnut sen tajuta- yksinkertaista- teille ei ole enää samoja mielenkiinnon aiheita

 

["vieras"]

Minusta taas ravintolaan voi loistavasti lähteä vauvan kanssa ja ymmärrän myös ystävääsi: hän halusi lähteä kanssasi syömään kunnolla ja sinä tahdot mäkkäriruokaa..

 

["mielipide"]

Sorry nyt ap, mutta ymmärän jos sun käytöksesi ärsyttää kaveriasi. Ei ole järkeä lähteä vain tunniksi syömään. Joko ollaan kotona ja syödään siellä, tai sitten uhrataan ystävälle sen verran aikaa, että voi syödä ilman kiirettä. Vauvan olisin itse ottanut mukaan, koska samallahan voi itse opetella sitä rentoutumista vaikka vauva olisikin mukana. Näin siis ainakin, jos vauva on ns. normityytyväinen, eikä 23 tuntia vuorokaudessa huutava vaativa tapaus. Toisekseen asiaan vaikuttaa sekin, millainen meno sun miehellläs oli. Jos oli joku helposti siirrettävä tai ei niin tärkeä meno, niin antaa tosiaan aika ankean kuvan, että hän armollisesti suo sulle jopa 60 minuuttia omaa aikaa. Ystäväsi vinkuminen oli ajattelematonta, mutta säkin vaikutat hieman tiukkikselta.

 

["vieras"]

Kaverisi ei ymmärrä perhe-elämästä mitään, koska ei ole itse joutunut edes laskuja maksamaan, tai koskaan ollut suhteessa, eli hän ei ymmärrä, että aikuiset eivät ajattele vain itseään. Etenkään äidit tai isät. He ajattelevat lapsiaan, sitten vasta itseään. Hän ei osaa samaistua sinun tilanteeseesi ollenkaa, joten jätä hänet omaan arvoonsa. Kyllä hän oppii sitten kun kasvaa hivenen. Älä ainakaan itseäsi syyllistä, tai ota mitään stressiä, sinä olet toiminut niinkun äidit yleensäkin toimivat.

 

[..]

Ystävälläsi ei tosiaan vaan taida olla mitään käsitystä, mitä perhe-elämä vaatii. Ja melkeen väitän, että kaikilla oma perhe menee ystävien yli.. Oli kuinka hyvä ystävä tahansa.

Mulla on vähän samantapanen tilanne. Lähdettiin lapsettoman kaverini kanssa syömään. Itsekin halusin ravintolaan ja se olikin kaikille ihan ok, kunhan saadaan vauva 9kk nukkumaan ennen ravintolaan menoa. Vauvaapa sitten ei huvittanutkaan nukkua, yritin kävellä rauhassa ja vihjailin kaverillekin et annetaan sen nyt nukahtaa mut kaveri vaan kokoajan veti suojaa pois vaunujen edestä ja silitteli ja sanoi et ei se nuku. En nyt millään kehdannut suoraan sanoa, että pidä nyt näpit irti siitä et se saa nukahdettua. Ei tosiaan nukahtanut ja nostettiin vauva istumaan ja mentiin ravintolaan. Ei saatu hetken rauhaa kun vauva kitisee väsyneenä, mä en saanut syötyä ja koitin kokoajan viihdyttää vauvaa. Vähän omaa mokaakin kun olis vaan pitänyt sanoa, että nyt kävellään niin kauan kunnes vauva nukahtaa mut en vaan kehdannut kun ei oltu kaverin kanssa nähty yli vuoteen ja aikaa oli pari tuntia ennen kun bussi lähti.. Tuli vaan tämä tilanne mieleen tästä kun ei tuo kaveri ole varmaan juuri koskaan lasta yrittänyt nukkumaan ja eikä ymmärtänyt, että se ihan oikeasti tarvii ne unensa.

 

[tytsi-89]

"väheksyi sitä, että asetan perheeni ystävien edelle."

No tuohan on itsestäänselvyys. :O Aika typerä pitää olla, jos ei tajua, että perhe on ykkönen. Kummallinen ystävä, kun tuollaisen takia katkaisee yhteydenpidon. Mulla ei olisi varmaan yhtään ystävää enää, jos noin mitättömistä syistä tekisin samoin. Ymmärrän kyllä, että hän olisi halunnut kunnon ravintolaan yms, mutta sinä olit jo etukäteen häntä varoitellut siitä, ettet pääse mihinkään lähtemään. Anna kiukutella rauhassa. Lapsellista käytöstä.

 

["Vieras"]

Olisit sanonut heti ettet lähde. Kieltämättä tuli vaikutelma että sinä hoidat enemmän lasta kuin miehesi ja laitat miehesi menot omiesi edelle. Että jos mies vähänkin joustaa, se on suuri uhraus. Sitä en tietenkään tajua miksi ystävä yritti väkisellä taivutella sinua pidemmäksi aikaa ravintolaan. Tottakai perhe tulee ekana, myös meille lapsettomille useimmille perhe on ekana. (Perheitä on erilaisia, ilman lastakin voi olla perhe).

 

["jep"]

No, ei se minusta ole epäreilua, jos ihan hetken varoitusajalla toinen ei pääse lapsen kanssa olemaan kuin tunniksi. Sama jos itse olisin vaikka omassa harrastuksessa, ja mies soittaisi kesken ja pyytäisi kotiin lasten kanssa, jotta pääsisi kaverin kanssa jonnekin. Sitten olisi toinen juttu, jos olisi miehen kanssa jo aiemmin puhuttu, että kattoo lasta kun nainen menee ystävän kanssa - silloin olisi miehen puolelta joustamatonta suostua vain tuntiin (ellei vauva nyt rääkyisi suoraa huutoa ilman äitiä, mutta tuskin äitikään silloin menisi).

Tuohon ystävääsi - monet nuoret sinkut ymmärtävät lauseen "miehiä tulee ja menee, ystävät pysyy" lievästi sanottuna väärin. Heillä on käsitys, että puolison ja perheen pitää vain sopeutua mielen mukaisiin menoihin ystävien kanssa, tai muuten on "tossun alla". Tätä ajattelua esiintyy kyllä molemmmilla sukupuolilla, ja valitettavasti jotkut perheelliset menevät siihen mukaan. Sanontahan on tarkoitettu siihen, ettei kannata heti uuden puolisoehdokkaan tapailuvaiheessa hylätä kaikkia ystäviään. Tosiasiassa kuitenkin niin miehen kuin ystävänkin kanssa voi mennä sukset ristiin ja käydä niin, ettei suhde enää jatku, ehkäpä ne on ne lapset, jotka lähinnä ovat aina omia lapsia.

 

["vieras"]

No en minäkään sinun ystävänäsi vastaisi puheluihisi. Ystävä tulee kauempaa kylään ja sinä haluat istua kotona hiotamassa vauvaa miehen mennessä omissa menoissaan. Kyllä minäkin olisin järjestänyt aikaa ystävälle, joko sopimalla miehen knassa vuoroista tai ottamalla vauvan mukaan. Joo perhe menee minullakin etusijalle, mutta en todellakaan odottaisi, että ystävä joka tulee parin tunnin matkan päästä haluaa katsella koko ajan vaipanvaihtoa.

 

[Millenia]

[QUOTE="vieras";24864990]No en minäkään sinun ystävänäsi vastaisi puheluihisi. Ystävä tulee kauempaa kylään ja sinä haluat istua kotona hiotamassa vauvaa miehen mennessä omissa menoissaan. Kyllä minäkin olisin järjestänyt aikaa ystävälle, joko sopimalla miehen knassa vuoroista tai ottamalla vauvan mukaan. Joo perhe menee minullakin etusijalle, mutta en todellakaan odottaisi, että ystävä joka tulee parin tunnin matkan päästä haluaa katsella koko ajan vaipanvaihtoa.[/QUOTE]
No kyllähän tämä riippuu ihan siitä kuinka hyvissä ajoin ystävä sopi käymisestään - ei varmaan kovin aikaisin kun ap:n ei ollut mahdollista saada lapselle hoitajaa. Ja miehen menoillakin on vähän väliä. Ei kaikkea voi perua vaikka kaveri tupsahtaisi kylään Australiasta asti.

Jos minä menen vasta vauvan saaneelle ystävälleni, en odota että hän viihdyttää minua ja marise siitä, että joudun katselemaan vaipan vaihtoa koko ajan. Minä menisin myös katsomaan sitä vauvaa ja tärkeintä olisi olla sen ystävän kanssa. Juodaan sitten vaikka ne kahvit siellä kotosalla ja jauhetaan paskaa. Itse voisin tuoda pullatkin.

Ihan kiva ajatus, että kaveri vietäisiin pois sieltä vauva-arjesta syömään johonkin kivaan ravintolaan ihan vaan aikuisten kesken, mutta tämä aloituksen kaveri kyllä tuntui olevan lähinnä tuohtunut kun kaikki ei mennytkään just niin kuin hän halusi. Jos se ei tällä kertaa onnistu niin ei onnistu.

Lapsellisuuden huippu on tällaisen tapauksen jälkeen katkaista yhteydenpito.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24864990]No en minäkään sinun ystävänäsi vastaisi puheluihisi. Ystävä tulee kauempaa kylään ja sinä haluat istua kotona hiotamassa vauvaa miehen mennessä omissa menoissaan. Kyllä minäkin olisin järjestänyt aikaa ystävälle, joko sopimalla miehen knassa vuoroista tai ottamalla vauvan mukaan. Joo perhe menee minullakin etusijalle, mutta en todellakaan odottaisi, että ystävä joka tulee parin tunnin matkan päästä haluaa katsella koko ajan vaipanvaihtoa.[/QUOTE]

Häh? Minä olen aina ajatellut, että kylässä kun käydään, niin ollaan sitten kylässä. Eikä lähdetä kaupungille tms. Ja jos sattuu olemaan vauva, niin se sitten "pyörii" siinä mukana. Näin minä olen toiminut kavereideni kanssa. Enemmän nautin kavereideni seurasta heidän kodissaan tai omassa kodissa kuin jossain kahvilassa tai ravintolassa.

 

["vieras"]

[QUOTE="mielipide";24859928]Toisekseen asiaan vaikuttaa sekin, millainen meno sun miehellläs oli. Jos oli joku helposti siirrettävä tai ei niin tärkeä meno, niin antaa tosiaan aika ankean kuvan, että hän armollisesti suo sulle jopa 60 minuuttia omaa aikaa. Ystäväsi vinkuminen oli ajattelematonta, mutta säkin vaikutat hieman tiukkikselta.[/QUOTE]

Ihan samaa mieltä. Eikä tässä välttämättä ole kyse siitä, että ystäväsi olisi loukkaantunut tai suuttunut sulle. Ehkä tässä oli vaan niinkuin joku jo kirjoittikin semmoinen pysähtymisen hetki hänelle, että teidän elämäntilanteenne ovat niin erilaiset, ettei ystävyydessä ole oikein mieltä enää. Että hän ei saa ystävyydestä sitä mitä toivoisi saavansa, eikä kykene myöskään sulle antamaan sitä mitä tarvitset (mitä se sitten onkin). Ei noille asioille oikein voi mitään, joten asiasta on turha keskustellakaan. Teillä on niin erilaiset odotukset ystävyydelle että ei noita oikein mitenkään voi sovittaa yhteen.

Kyllä mäkin sinkkuna ymmärrän että perhe menee aina edelle. Siksi mulla ei läheisessä ystäväpiirissä enää olekaan juuri tiiviisti perheellisiä ihmisiä. Koska itse kaipaan ensisijaisesti ystäviä, joilla on runsaasti kiireetöntä aikaa tehdä yhdessä asioita ja joille itsekin olen tärkeä. Sen verran tärkeä, että mun vuoksi voidaan edes joskus laittaa vaikkapa se mies joustamaan omista menoistaan.

 

[Anatolia]

Mä väittäsin ymmärtäväni perhe-elämää, mutta muakin ärsyttää se, että jotkut naiset muuttuu lapsen saatuaan sellaisiksi ettei niillä enää muuta elämää olekaan. Eivät ehdi tapaamaan ystäviään, ja jos ehtivätkin niin tositosi pikaisesti.

Eli ymmärrän ap:n ystävää. On pettymys huomata, että ystävykset ovat ajautuneet eri teille. Hänellä oli tietynlaiset odotukset tapaamisen suhteen, ap:llä toisenlaiset. Kyllä minäkin pettyisin, jos kuvittelisin pääseväni ystävän kanssa ravintolaan hyvän ruuan äärelle ja juttelemaan kaikenlaisista asioista, ja saankin pikaisen pyrähdyksen jonnekin Heselle ja koko sen ajan ystävä vaan suunnilleen odottaa pääsevänsä kotiin.

Toisaalta taas ystävän ei olisi pitänyt olettaa mitään, jos hänelle on suoraan sanottu että ap ei jaksa minnekään lähteä, jne.

Lapsia on toki erilaisia, ja äitejä myös, mutta itse kävin äitiyslomillani usein ulkona syömässä kavereiden ja esim. kummitätini kanssa, vauva (ja toisella äippälomalla myös taapero) mukana. Ihan hyvin meni, ja väitän jopa nauttineeni siitä.

 

[Jaska-]

Ei se perhe _aina_ voi mennä edellle.

 

["mielipide"]

Etkö ollut varannut nälkäiselle ystävällesi tarjottavaa, vai miksi hän halusi ulos lähteä? Jos sulla oli pöydässä muutakin kuin keksipaketti, oli ystäväsi epäkohtelias ehdottaessaan ravintolaa, mutta jos et ollut huomioinut kaukaa tulevaa vierasta, niin vikaa on sinussakin. Onhan näitä tapauksia ollut, joissa pahimmillaan vieraalle ei tarjota kuin kahvikuppi samalla kun isäntäperhe vetää kyljyksiä napaan.

 

["vieras"]

Eli ymmärrän ap:n ystävää. On pettymys huomata, että ystävykset ovat ajautuneet eri teille. Hänellä oli tietynlaiset odotukset tapaamisen suhteen, ap:llä toisenlaiset.

Kyllä minäkin pettyisin, jos kuvittelisin pääseväni ystävän kanssa ravintolaan hyvän ruuan äärelle ja juttelemaan kaikenlaisista asioista, ja saankin pikaisen pyrähdyksen jonnekin Heselle ja koko sen ajan ystävä vaan suunnilleen odottaa pääsevänsä kotiin.

Toisaalta taas ystävän ei olisi pitänyt olettaa mitään, jos hänelle on suoraan sanottu että ap ei jaksa minnekään lähteä, jne.

Tätä minkäkin mietin jo eilen. Olisi ollut eri asia jos ystävälle olisi tullut yllätyksenä se, ettei ap ole lähdössä kaupungille.

 

[jeeees]

sinuna en edes ottaisi yhteyttä tuollaiseen ns. ystävään

 

[Koyote]

Jos ap on jo etukäteen sanonut ettei sitten jaksa lähteä minnekkään niin musta oli tältä vieraalta typerää alkaa inttämään jonnekkin lähtemistä. Ja kun ap etukäteen annetusta ilmoituksestaan huolimatta järjesti asian niin että pääsi sitten kuitenkin edes hetkeksi lähtemään jonnekkin niin on minusta törkeää että toinen alkoi valittaa vielä siitäkin. Eikös ap joustanut jo? Minusta kyllä. Kyllä mä närkästyisin jos mun lapsettomat ystävät käyttäytyis tolla tavalla, onneksi mun ystävät ovat ymmärtäväisiä ja tietävät sen että perhe menee arvojärjetyksessä aina edelle.