Onko tässä enää toivoa...

[vieras]

Jospa asiat alkaisivat ajan kanssa helpottaa, kun vauvakin kasvaa?
Jos nyt vain tuntuu, että asiat ovat huonommin, kuin todellisuudessa ovatkaan?

Sellainenkin asia tuli mieleen, että millaisen miehen mallin miehesi on omaksunut kotoaan?
Eli kuuluuko miehen hänen mielestään tehdä kotitöitä, vai ovatko ne naisten hommia?

Jos hän ei osaa ajattellakaan, että hänenkin pitäisi osallistua kotitöihin, sillä sinähän olet "vain kotona" ja hän opiskelee, mikä on hänen työtään?

Ehkä perusteellinen keskustelu, ilman syyttämistä olisi paikallaan. Eli asiat pitäisi sanoa omien tuntemusten pohjalta: "minusta tuntuu, että en enää jaksa tehdä näitä kotitöita" sen sijaan, että syyttäisi toista siitä että hän ei auta kotitöissä.

Osta vaikka kertakäyttöastoita ja sano miehellesi, ettet jaksa enää tiskata...

 

[tulipa mieleen]

Joillekin ihmisille on ollut apua masennukseen omega3-rasvahapoista. Halvin keino saada niitä on vanha kunnon Möllerin kalanmaksaöljy.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=185

 

[tulipa mieleen]

D-vitamiinin puutos voi aiheuttaa masennusta ja väsymystä.

"D-vitamiinin puute lisää skitsofrenian ja depression esiintymistä. D-vitamiiniannos 5000 IU nostaa mielialaa normaaleilla koehenkilöillä. Onko suomalaisten alavireinen kansanluonne pelkästään seurausta koko kansan yleisestä D-vitamiinin puutteesta?"

D-vitamiinista ja omega3-rasvoista on monilla ihmisillä puutosta, joten ei varmaankaan ainakaan haittaa tee jos näitä syö

 

[tulipa mieleen]

Linkki unohtui äskeisestä:

http://terveesti.blogs.fi/2007/10/31/d_vitamiini_merkityksen_aliarviointi_on_~3225287/

 

[masennuksesta]

On monia erilaisia masennuslääkkeitä. Yhdelle auttaa yksi, toiselle toinen ja jollekin masennuslääkkeiden yhdistelmä. Kannattaisi tosiaan käydä uudestaan siellä lääkärillä ja pyrkiä jatkuvaan hoitosuhteesen, silloin lääkäri voisi tarkkailla, etä auttavatko pillerit kunnolla. Julkisen puolen kautta voi myös suht helposti päästä ainakin lyhytkestoiseen terapiaan, jos on pieniä lapsia. Lääkitys olisi tosi tärkeä hoitaa kuntoon. Kokemukseni mukaan kahdeksassa kuukaudessa sen pitäisi jo auttaa, jos on auttakseen. Myös perheterapia voisi avata lukkiutuneelta kuulostavaa tilannetta. Sinnekin pienen lapsen vanhemmat pääsevät suht helposti.

Kannattaa tarttua toimeen ja ainakin ehdottaa näitä miehelle. Myös lievä pakottaminen saattaa olla välttämätöntä.

Symppaan sinua todella. On todella rankaa, kun mies on masentunut, perheessä on vauva ja sukulaiset kaukana. Mut masennuksen selättäminen on mahdollista ja jopa todennäköistä ja sen jälkeen on helpompi puuttua muihin ongelmiin kuten esim siivous. Ensin kannattaa kyllä hoitaa tuo iso asia eli masennus jonkinlaiseen kuntoon.

 

[vieras]

Voimia!

 

[Äiti yhdelle]

Voi sinua! Kyllä teillä on vielä toivoa <3
Minun mies on myös masentunut ja kuulostaa kyllä tutuilta nuo sinun esimerkit..

Meillä olen saanut arjen toimimaan näin: Olen tehnyt (niin pöljältäkö kuulostaakin) kirjallisena tehtävät, joita kunkin perheenjäsenen tulee tehdä ja näitä pyritään noudattamaan.

Jokaisella on omat tehtävät kodin hoidossa, omien tavaroiden huolehtiminen paikoilleen, imuroinnit, ruuanlaitot ym. Ja aloitin tämän kaiken sillä, että listasin kaikki tehtävät mitä kuukaudessa kuuluu kotitöihin roskapussien viennistä lähtien ja jaoin tietyt jutut kalenteriin tietyille päiville. Esim imurointi ti ja pe ja niin edelleen.

Yhdessä sitten käytiin miehen ja lapsien kanssa läpi sitä kotitöiden listaa ja mietittiin, että onko reilua, että ne kaikki tehtävät kuuluvat äidille (ja tämä lista oli piiiiiiiitkä). Ja sitten yhdessä jaettiin tehtävät, mitä kukanenkin tekee ja niitä pyritään noudattamaan. Toki joskus tämäkin ontuu, kun olen iltavuorossa, silloin mies "lusmuilee" mutta pääsääntöisesti tämä toimii. Masentunut ihminen tarvitsee kuitenkin tietynlaista ohjausta arjen pyörittämiseen, mutta pitää muistaa että kohtuudella.

Itelläkin meinaa aina välillä unohtua, että kyse on sairaudesta ja tässä esimerkiksi tämä viikonloppu on ollut yhtä tappelua, kunnes oivalsin, että nyt miehellä on taas alamäki sairauden kanssa. Otin sitten ukkokullan sohvalle juttelemaan ja kerroin, miten näen tilanteen nyt. En siis yrittänytkään selvitellä riitoja, vaan keskityin kokonaiskuvaan.

Kerroin, että nyt minusta tuntuu, että masennus on pahentunut. Mies kyllä alko heti haastamaan riitaa, mutta kärsivällisesti selitin, että tietyt asiat, joita meidän arjessa nyt on, ei kuulu normaaliin parisuhteeseen. Faktatietoa masennuksesta hyväksi käyttäen, selitin, että nämä asiat eivät ole kenenkään vika, vaan meidän pitäisi nyt tehdä asioille jotakin. Mies on ollut viime viikot todella lyhytpinnainen, äreä, väsynyt, hermostunut lasten nähden ja tietyllä tavalla tunnekylmä sekä itsekäs ja kun kärsivällisesti selitin, että nämä jutut kuuluu masennukseen, eikä normaaliin rakkaaseen mieheeni, niin ukkokultakin oivalsi, että niinhän se on Ja saatiin puhuttua oikein kunnolla ja keksittiin monta uutta ratkaisua tilanteeseen.

Niin ärsyttävää kun se onkin, että omat tunteet pitää tavallaan unohtaa, kun miestä kiskoo sieltä suosta ylöspäin, mutta kyllä se on sen arvoista, kun saa vastalahjaksi taas oman miehen edes hetkeksi <3 Ja kyllä niistä omistakin tunteista pitää höpötellä ukolle, kun hän voi paremmin Voimia sinulle!

Kiitos viestistäsi
Pitää pistää korvan taakse...

 

[Äiti yhdelle]

On monia erilaisia masennuslääkkeitä. Yhdelle auttaa yksi, toiselle toinen ja jollekin masennuslääkkeiden yhdistelmä. Kannattaisi tosiaan käydä uudestaan siellä lääkärillä ja pyrkiä jatkuvaan hoitosuhteesen, silloin lääkäri voisi tarkkailla, etä auttavatko pillerit kunnolla. Julkisen puolen kautta voi myös suht helposti päästä ainakin lyhytkestoiseen terapiaan, jos on pieniä lapsia. Lääkitys olisi tosi tärkeä hoitaa kuntoon. Kokemukseni mukaan kahdeksassa kuukaudessa sen pitäisi jo auttaa, jos on auttakseen. Myös perheterapia voisi avata lukkiutuneelta kuulostavaa tilannetta. Sinnekin pienen lapsen vanhemmat pääsevät suht helposti.

Kannattaa tarttua toimeen ja ainakin ehdottaa näitä miehelle. Myös lievä pakottaminen saattaa olla välttämätöntä.

Symppaan sinua todella. On todella rankaa, kun mies on masentunut, perheessä on vauva ja sukulaiset kaukana. Mut masennuksen selättäminen on mahdollista ja jopa todennäköistä ja sen jälkeen on helpompi puuttua muihin ongelmiin kuten esim siivous. Ensin kannattaa kyllä hoitaa tuo iso asia eli masennus jonkinlaiseen kuntoon.

Mies on noita lääkkeitä syönyt jo tammikuusta asti...en tiiä auttaako nuo vai ei...

 

[Äiti yhdelle]

Jospa asiat alkaisivat ajan kanssa helpottaa, kun vauvakin kasvaa?
Jos nyt vain tuntuu, että asiat ovat huonommin, kuin todellisuudessa ovatkaan?

Sellainenkin asia tuli mieleen, että millaisen miehen mallin miehesi on omaksunut kotoaan?
Eli kuuluuko miehen hänen mielestään tehdä kotitöitä, vai ovatko ne naisten hommia?

Jos hän ei osaa ajattellakaan, että hänenkin pitäisi osallistua kotitöihin, sillä sinähän olet "vain kotona" ja hän opiskelee, mikä on hänen työtään?

Ehkä perusteellinen keskustelu, ilman syyttämistä olisi paikallaan. Eli asiat pitäisi sanoa omien tuntemusten pohjalta: "minusta tuntuu, että en enää jaksa tehdä näitä kotitöita" sen sijaan, että syyttäisi toista siitä että hän ei auta kotitöissä.

Osta vaikka kertakäyttöastoita ja sano miehellesi, ettet jaksa enää tiskata...

Miehen vanhemmat ovat eronneet ja isä on ollu hänelle todella etäinen...
Ollut juuri sellainen "akat tekee kotitöitä" miestyyppi...
Mies ei suinkaan näin ajattele, on siis luojan kiitos täysin erilainen kuin isänsä... Varmaan tuo masennus tuossaki on taustalla...
Niin kyllä mä veikkaan että tää oma väsymys saa kaiken tuntumaan paljon pahemmalta...Menenki kyllä nyt nukkumaan...

 

[Äiti yhdelle...]

Mukavaa saada mies kotiin ku se vaan kärtyää "Et oo tehny ruokaa"
Miten olisin voinu ku ite ei ole käyny kaupassa... :/
Sitten ku kysyin että onko hoitanu yhen raha-asian niin alko päkisemään että miksen minä ole sitä tehny... Hänen asia ollu hoitaa ku hällä on se auto käytössä.


Muutama niin hyvä päivä ollu mulla ja lapsella, sitten tulee kärttynen mies kotiin ja pilaa kaiken... Kaiken kukkuraks syyttää vielä minua että miksi kärtyän

Mistä näitä pässinpäitä tulee