Onko tämä rakkautta?

[Ainu1]

Kommentoikaahan

Avomieheni on aina järkevä, kontrolloitu ja jäykkä (näin meidän kesken, hih). Hän sanoo, että hänen on vaikea ilmaista tunteitaan, mikä minulle on puolestaan helppoa. Siksi minun on vaikeaa arvioida, rakastaako mies minua.

Onko tämä rakkautta? Mies tuo kukkia kun olen kipeä ja ostaa matkoilta aina jonkin tuliaisen. Ne ovat aina tarkoin harkittuja (viimeksi hän oli etsinyt minulle kaulakorua, koska olin hukannut edellisen). Kun itse lähden matkalle, saan vaikka pienen suklaan mukaani. Kävelemme käsi kädessä, mies "motkottaa" jos en tule antamaan suukkoa hänen tullessaan töistä, hän tekee kotitöitä aina kun pyydän (tekee muutenkin, mutta aina, jos pyydän jotain erityisesti) ja hän tykkää halata minua ja kärttää selän rapsutusta tai hierontaa ts. tykkää olla fyysisesti minua lähellä.

Emme puhu kauheasti tulevaisuudesta, mies ei kertomansa mukaan osaa, ja tätä varten olemme hakemassa apua. Mies ei sano, että hän rakastaa minua. Hän ei vie minua esim. ravintolaan syömään tai leffaan, ei kehu ulkonäköäni joskaan ei haukukaan, eikä anna kauheasti positiivista palautetta muutenkaan. Välillä minusta tuntuu, että selän rapsutus on ikäänkuin "tekosyy" uskaltaa olla lähelläni, hän ei "uskalla" katsoa silmiin ja vain olla läsnä, ja joskus suudellessa hän ei katso silmiin vaan ihan muualle.

Onko tämä nyt sitten rakkautta vai jotain ihan muuta?

 

[Nainen_-_-]

Olet tutustunut mieheesi, rakastunut, ottanut hänestä itsellesi miehen. Nyt hän ei kelpaakkaan, vaan haluat tehdä hänestä romanttisen runojenlausujan? Miehen, joka pussaa ja kertoilee hempeitä lempinimiä? Mussukka, kulta, puppeli, muru?

Miksi? Ei hän ole enää se sama mies, johon rakastuit, jos alat häntä väkisin muuttamaan. Tehän täydennätte toisianne. Sinä olet avoimempi, hän estyneempi.

Syy miksi vastasin sinulla on se, että minä olen samanlainen kuin miehesi. Varmaan vielä "pahempikin." Mieheni taas on ihan hirvittävän romanttinen, tunteellinen ja käyttää aina lempinimiä. Kertoo tunteistaan kokoajan, haluaa kävellä käsikädessä, pussailla, halailla ja olla lähekkäin jokapäivä.

Mies monesti kysyy, miksi olet noin poissaoleva. Rakastatko minua varmasti? Oliko sinulla edes yhtään ikävä minua? Kysyy vaikeita kysymyksiä ja minä menen ihan lukkoon. En minä osaa, en vain osaa. Ei kaikista ole sellaiseen. Tunnen itseni vain kertakaikkiaan ihan typeräksi jos vaikka kulkisin tuolla kadulla käsikädessä tai käyttäisin mitään ihmeen hellyttelynimiä. Joku mussukka, kulta... ei vaan sovi minulle.

Minun mieheni yrittää muuttaa minua, selvästi houkutella kuorestaan. Tehdä minusta sellaista lässynlässyn mussukkaa. Tuntuu pahalta, miksi en kelpaa tällaisena? Kyllä minä rakastan, en vain ymmärrä miksi sitä pitäisi sanoa jokapäivä? Lisäksi oma läheisyydentarpeeni täyttyy pienemmästä kuin hänen.

Minusta sinunkaan ei kannata liikaa tuosta asiasta nalkuttaa, sillä siinä käy niin, että hän vetäytyy vaan entistä enemmän. SItten vasta hölmö olo tuleekin, kun joku vaan höpöttää kokoajan, että kun sinä et sitä, etkä tätä ja rakastatko nyt varmasti ja mites nyt sitten.

Jos haluat miehen olevan avoimempi jne..niin rohkaise häntä mielummin siinä. Näytä itse mallia. Pidä kädestä, silitä ohimennen jne.. Mutta veikkaan, että aikaa tulee menemään, että mies siitä tunteelliseksi tulee..jos nyt on tullakseenkaan.

Ps. Kyllä hän sinua rakastaa. Etkö näe kuinka ihania asioita hän vuoksesi tekee? Kaikki eivät vain hoe rakastan sinua kuin harvoin. Minä kerran puolessa vuodessa. Hyvä kevättä

 

[Ainu1]

Kiitos vastauksesta! Niin, en siis halua muuttaa miestä, vaan ihan avoimesti kyselin, kun ollaan kuitenkin edetty suhteessa. Kysymys oli aika neutraali - minä oikeasti vaan pohdin kun olen erilaiseen tunneilmaisuun kotona tottunut ja meillä tunteiden näyttäminen on ollut rakastamisen merkki - hiljaisuus ei.

 

[Ainu1]

Eli en ole nalkuttanut enkä yritä muuttaa... Joskus olen vähän ihmetellyt mutta en koskaan ääneen

 

[HIljaa hyvä tulee]

tuollaisen miehen kanssa ja häneen voit luottaa enemmän, kuin jatkuvasti sanoja tuhlailevan kanssa. Pieni teko puhuu enemmän, kuin tuhat sanaa = teot puhuvat totta.

Mulla on samanlainen mies, ollut jo 20 vuotta. Yhä edelleen hänen katseensa voi harhailla, kun häntä ujostuttaa nämä tunteelliset silmiinkatsomiset. Alussa se minuakin ihmetytti, mutta ei se ole eloamme häirinnyt.

Ei muuta kuin ole sinä oma itsesi ja anna miehen olla myös. Selkää meilläkin rapsutellaan ja huolehditaan toistemme hyvinvoinnista. Ne ovat rakkauden tekoja parhaimmillaan.

PS. Ukkoni ei ole vieläkään lausahtanut sanoja "minä rakastan sinua", sillä se paitsi ujostuttaa, niin tuntuu myös kliseiseltä meistä molemmista. Vahingossa lipsahtanut "kulta" tuntuu paljon paremmalta. Meillä ollaan ukkokulta ja emäntä, se on yhtä kuin rakas.

 

[Ainu1]

Kivoja vastauksia teillä En halua painostaa miestä yhtään mihinkään, mutta itse kyllä tykkään sanoa kaikkea kivaa ja teen aloitteita läheisyyteen. Joku ujostuttaminen sitten varmaan on kyseessä, koska mies ei tosiaan osaa ihan avoimesti näyttää tunteitaan, vaikka hän läheisyyttä minulta kaipaakin. Ehkä voi olla niinkin, että mies uskaltaa enemmän, kun kokee että minulle hän on hyvä noinkin.

 

[Sinkku haluaa]

Anna mulle. Tollanen mies on aarre, vaikka onkin vähäpuheinen.

 

[Rakkauttahan tuo on]

Miehesi nakyy kylla ajattelevan sinua aivan erityisesti koska pikkulahjat ja eleet ovat harkittuja ja sinua varten raataloityja. En sinuna pahkisi rakastaako miehesi, nuo teot kertovat paljon miehesi hellyydesta ja kiintymyksesta sinuun. Aivan takuulla hanella on tunteita sinua kohtaan. Rentoudu ja nauti!

 

[Sivupersoona.]

Varmasti rakastatte toisianne puolin ja toisin. Kysymys on siitä, että ihmiset käyttävät erilaista rakkaudenkieltä ensisijaisesti. Miettikää kohdallanne seuraavia rakkaudenkieliä jotka paljastuvat teksteistänne hyvin selvästi.
Kielet ovat: Rakkaudella annetut lahjat, myönteiset sanat, fyysinen kosketus ( tähän ei lueta sukupuolielinten koskettelua), kahdenkeskinen aika ja lempeät palvelukset.
Kaikki ihmiset ilmaisevat oman ensisijaisen rakkaudenkielen puolisolle käyttämällä pääsääntöisesti sitä itse. Nyt kun kumpikin tietää mikä on toisen rakkaudenkieli, niin nyt sitä kannattaisi osoittaa puolisolle juuri sitä kieltä mitä hän parhaiten ymmärtää. Tietysti kun puoliso taas ymmärtää teidän tarpeenne, niin hänkin varmasti haluaa osoittaa sen myöskin teille.
Jos kirjoitin tämän epäselvästi, niin kysykää, voin kyllä selventää asiaa.

 

[Akkah]

Voi olla aika raskasta jos romantiikan tasot ovat aivan erit.
Ehkä voit olla tyytyväinen siihen ettei kumppanisi tule koskaan ilmaisemaan tunteitaan spontaanisti. Eikä osta esim. lahjaa improvisoiden(, koska juuri sinä tulit mieleen jollakin hetkellä tai jostakin jutusta). Jos tunteiden ilmaisemattomuus ei häiritse, go for it. En usko että on kyse rakkauden puutteesta, jotkut vain ovat niin jäyhiä, etteivät kykene vapautumaan ja osoittamaan tunteitaan. Kyllä sen huomaa rakastaako ja arvostaako, vaikkei sitä saisikaan suustaan ulos jne.
Kaverisi voi jopa ystävilleen hehkuttaa rakkautta, kertomatta sitä sinulle; rakkauden kohteelle

 

[Ainu1]

Kiitos, oli mukavaa lukea vastauksianne. Pystyn olemaan ihan tyytyväinen, kunhan ymmärrän, että kyse ei ole siitä etteikö hän minusta tykkäisi. Häntä varmaan ujostuttaa ja jännittää siksi, että hän ei oikein tiedä, miten silmiin tuijotellaan ja hempeitä puhutaan naiselle

Mutta mutta... Autatteko vielä vähän? Mitä ihan konkreettista minun kannattaa tehdä? Olen sanonut, että rakastan, mutta mies ei pysty vastaamaan siihen. Hän sanoo, että ei se luultavasti ollenkaan liity minuun vaan etupäässä häneen. Tuntuu turhalta sanoa jotain, mihin ei saa vastausta... Miten toimin?

 

[minämyös]

Seurustelin itse vuoden verran miehen kanssa, jonka käytös oli aikalailla samanlaista. Minua käytös alkoi pitemmän päälle rassaamaan. Olen itse paljon spontaanimpi ihminen ja olisin odottanut suudelmia julkisilla paikolla yms. tekoja, joilla hän olisi osoittanut, että olemme todella seurusteleva, toisistaan pitävä pari. Mutta turhaan, minulle tuli pikkuhiljaa sellainen tunne, että en kelpaa ja mies ei edes halua näyttää muille, että seurustelemme. Olin vain jokin ystävä, joka roikkui kahden metrin päästä miehestä. Miehessä ei sinänsä ollut mitään vikaa, elämä oli todella hyvin järjestyksessä. Suhde laimeni ja päättyi eroon. En tiedä tänäkään päivänä välittikö mies oikeasti minusta j amitä jäi tuumailemaan eron jälkeen.

 

[Ainu1]

Ikävää kuulla. Minun tilanteeni on sikäli erilainen, että mies on opetellut näyttämään tunteita julkisesti. Se ei ole hänelle luontevaa, mutta siitä huolimatta me suukottelemme aina kun näemme toisemme tai eroamme, kuljemme käsi kädessä, hipaisemme toisiamme, hän kiertää käsivarren ympärilleni tms. Hänen on vaikeaa hymyillä minut nähdessään, mutta vaistoan hänen olevan iloinen. Kun mies lähti pidemmälle matkalle, hän ei sanonut "mulle tulee sua ikävä", kuten minä sanoin vaan "14 päivä on pitkä aika". Jotenkin luulen meidän tarkoittaneen samaa asiaa. Kun sitten näimme toisemme viimeistä kertaa ennen matkaa, mies suuteli minua ja halasi jotenkin kömpelösti, ja minusta tuntui, että hän oli liikuttunut.

 

[<3 <3]

Voi Ainu, kyllä miehesi sinua rakastaa viesteistäsi päätellen! Olet varmasti oikeassa, että hänen tuossa tilanteessa sanomansa "14 päivää on pitkä aika" tarkoitti juuri "tulee ikävä" tai "liian pitkä aika olla erossa sinusta".

Ymmärrän kyllä, että jokainen haluaa joskus kuulla toisen sanovan "minä rakastan sinua". Minä ainakin haluan! Oma mies nauraa (hyväntahtoisesti) tälle ja sanoo, että eikö se sovi, että ilmoittaa sitten, jos tilanne muuttuu Minä olen sitä mieltä, ettei tuo lause mitenkään "kulu käytössä" tai menetä uskottavuuttaan. Se on kauneinta, mitä mies voi minulle sanoa ja minä hänelle. Jotenkin se kiteyttää kaiken: "minä, hän, ja välissä rakkaus". Naurakaa vaan! Kerron vain, että näin tämä menee meillä. Tiedän kyllä, että täällä palstoilla useat ovat juuri sitä mieltä, että tuo on "vain" fraasi, joka hokemalla menettää merkityksensä tms.

Oletko Ainu koskaan kysynyt, vaikka samalla kun rapsuttelet miestäsi, "ihan muina miehinä", että "rakastatko minua?" Jos hän vastaisi siihen kyllä tai joo tai vain nyökkäisi tai puristaisi kättäsi, eikö sekin tuntuisi jo mukavalta?

 

[Hiljaa hyvä tulee]

Voi Ainu1, sinulla on hyvä ja syvästi rakastava mies lähelläsi! Kyllä te tarkoititte ihan samaa asiaa eron pituudella - iso ikävä tulee. Kuvauksesi ovat minulle tuttuja. Kunhan aikaa kuluu, opit lukemaan paremmin miehen kieltä ja hänkin vapautuu hiljalleen. Todennäköistä kuitenkin on, että hän tulee aina olemaan hieman pidättyväinen ja sinä olet se, joka pitää huolta näistä hellimisistä enemmän. Älä pihtaa yhtään, mies nauttii siitä ihan suunnattomasti ja olisi pettynyt, jollet tekisi niin!! Näin se menee meilläkin ja minä hyvinkin spontaani ja hellyydenkipeä naisihminen, olen soputunut erittäin hyvin, koska osaan lukea miehen kieltä aina vain herkemmin. Hellyydestä tykkää miehenikin, hän on itse asiassa hyvin tunteellinen ja herkkä kaveri, kuten tuntuu olevan tuo omasikin.

Rakastavan, kultaisen ja luotettavan miehen olet löytänyt, älä vain hukkaa häntä. Sellaiset ovat nykyään harvinaisuuksia.

 

[Ainu1]

Mukavaa että vieläkin vastasitte Olen tosiaan ajatellut hyväksyä miehen sellaisena kuin hän on. Me olemme näissä asioissa todellakin erilaisia, mutta huomaan oppivani lukemaan häntä jatkuvasti paremmin. Jostain syystä minulle on kaikkein vaikeinta näyttää tunteita, vaikka hän puhuu minusta muille. Mutta tosiaan, erilaisuuden hyväksymisestähän tässä on kyse, sitä pitää harjoitella.

 

[tasavarvi]

Mukavaa että vieläkin vastasitte Olen tosiaan ajatellut hyväksyä miehen sellaisena kuin hän on. Me olemme näissä asioissa todellakin erilaisia, mutta huomaan oppivani lukemaan häntä jatkuvasti paremmin. Jostain syystä minulle on kaikkein vaikeinta näyttää tunteita, vaikka hän puhuu minusta muille. Mutta tosiaan, erilaisuuden hyväksymisestähän tässä on kyse, sitä pitää harjoitella.

Eikö olekin ihanaa, kun saa opetella lukemaan miestä, ja hyväksyä kaikki.
Odotapa kun se päivä koittaa että hänen pitää opetella lukemaan sinua ja hyväksyä jotain sinussa mistä hän ei pidä.

 

[Ainu1]

On se. Jokainen meistä kun on ensisijassa vastuussa _omasta_ käytöksestään. En ole ajatellut jäädä odottelemaan päivää, mitä välttämättä ei tule. Ilman sitäkin voi olla onnellinen.

 

[nainen moinen]

Olen kuten miehesi, ja kuten isäni. Olen kerran kuulemma sanonut rakastavani, baarissa - en itse muista! Se vaan ei tule itsestään, en tunne tarvetta kertoa tai kuulla. Vastaan kyllä "joo-o" jos kysytään. Etsin myös todistusta toisen tunteista aivan muualta kuin sanoista: vaikka kuulisin sanat rakastan sinua, niin jos toinen nousee pöydästä aina pikkasta ennen kuin minäkin olen syönyt, epäilen toisen tunteiden laatua. Rakkaus on minulle enemmän huomioimista kuin sanoja.

Sellaisella oikein tunteellisella hetkellä, jollon tavallisesti kai sanotaan ääneen että rakastan, minä liikutun kyyneliin: katson silmiin ja itken. Se tunne on kauhean suuri, sille ei ole sanoja.. Uskon että miehesikin tuntee todella syvästi, niin että liikutus ja kiitollisuus pakahduttavat! Lahjat matkoilta, huomionosoitukset, kaikkein pieneimmät eleet ovat juuri niitä rakkauden "sanoja" joita miehesi käyttää. Itse saatan tuoda teekupin: aika pieni ele mutta itse tunnen ladanneeni siihen koko välittämiseni. Rakastelu on toinen keinoni osoittaa kuinka tärkeä toinen on, lataan siihenkin paljon ja monesti jälkikäteen tulee taas kyyneleet silmiin. Kuvittelen että jos otan vastaan kaiken mitä minulle halutaan antaa, tai suostun toisen toiveisiin, osoitan kiistatta tunteeni toiselle. Eihän se niin ole, ei ainakaan tunteistaan kertovalle sortille. Ehkä meidän kertomattomien kohdalla pitäisi päästä näkemään, miten käyttäydymme kun emme rakasta.. ero on selvä. Olen jääkuningatar. Olen ollut jopa ilkeä.

Olen varma että ymmärsit oikein miehesi liikuttuneisuuden ja "14 päivää on pitkä aika" tarkoittaa todellakin ikävää. Miehesi, kuten minäkin, kertoo asioista epäsuoraan ja tuo on sitä. Nykyinen aveccini on mitä hellin ja sanoo kaiken ääneen, "oonko jo tänään sanonu et tykkään susta?", kysyy usein mitä ajattelen ja haluaisi kuulla tunteistani ääneen. Toivon kauheasti että hän oppisi tuntemaan mielihyvää siitä teekupistani, mutta koitan opetella sanomaan suorempaakin. Osaan jo sanoa ikävästä etu- ja jälkikäteen, osaan kehua ääneen, osaan kiittääkin useimmiten. En halua mitään niin paljon kuin että hän tietäisi sanomattakin mitä tunnen, että hän olisi tyytyväinen ja onnellinen, että tuntisi luottamusta meihin.. Muille tunteista kertominen on paljon helpompaa kuin itse rakkaalle, kuten tästäkin huomataan. Olen melko varma, että miehesikin puhuu toisille kuinka ihana olet, ja kuinka onnellinen hän on sinusta.

Uskon että rakkaudessa on tärkeintä se, että saa rakastaa. Siksi en välitä niin paljoa siitä, rakastaako toinen minua samalla tavalla. Riittää että saan tilaisuuden rakastaa.. sillä rakastan riippumatta siitä mitä toinen sanoo tai tekee. Rakastan häntä, en hänen sanojaan tai tekojaan. Ja mikä onni jos toinen rakastaa minua siten! Silloin rakkaus on luottamusta ja itsestäänselvää hyvällä tavalla.

 

[Sivupersoona.]

Minä uskallan sanoa: Rakastan teitä kaikkia tasapuolisesti.
Minä taas olen meillä se joka uskaltaa käyttää rakastan sanaa monta kertaa päivässä. Vaimo sensijaan ei juuri milloinkaan.
Olen ymmärtänyt asian kuitenkin niin, että ihmiset käyttävät erilaista rakkaudenkieltä. Siinä käy samoin kun kummallakin olisi eri puhekieli, niin ei silloinkaan kumpikaan ymmärrä toista ennenkuin oppivat yhteisen kielen.

 

[Ainu1]

Kiitos vastauksistanne! Eli jos neuvoisin näiden perusteella itseäni, niin minun kannattaa satsata siihen, että näytän miehelle hyväksyväni hänet juuri sellaisena kuin hän on? Että en ala muuttaa, vaan kerron eri tavoin tykkääväni hänestä noin?

 

[Jaakko 1]

Ukko pitää hyväksyä päineen häntineen ja osoittaa, että haluaa sitä sillon tällön..

 

[Hiljaa hyvä tulee]

Se on Ainu just niin.