Onko tämä pettämistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen

Vieras
Olen saanut poikaystäväni useita keroja kiinni viestittelyistä tyttöjen kanssa. Hänellä on paljon naispuolisia kavereita, joten olen ollut todella suvaitsevainen ja katsonut paljon asioita läpi sormien, mutta muutaman kerran olen kuitenkin harhautunut lukemaan viestittelyjä ja sisältö on useiden kohdalla enemmänkin kuin arveluttavaa.

Ilmeisesti hänellä on joko nykyisiä tai entisiä panokavereita joille hän ei ole edelleenkään kertonut seurustelevansa (olemme nyt olleet yhdessä 1,5 vuotta) ja viestittelyt ovat seksuaalisesti värittyneitä. Olen edelleenkin ollut melko luottavainen mutta tänään näin viestin jossa eräs nainen sanoi että ei ole kutsunut häntä kylään sillä tietäisi vierailun johtavan seksiin. Viestin muista osista sai kuitenkin kuvan, että he eivät ole pitkään aikaan nähneet ja viimeksi kun näkivät eivät tehneet mitään. Poikaystäväni ei kuitenkaan tuohon edelliseen viestiin edelleenkään kertonut minusta ja antoi naisen vain ymmärtää että on hyvin pettynyt koska ei saanut kutsua.

Aikaisempien juttujen kohdalla olen yrittänyt keskustella asiasta ja hän suuttuu minulle todella kovasti. Odottaa minulta anteeksipyyntöä ja selitystä miksi luen hänen viestejään. Olen itsekin häpeissäni viestien lukemisesta, onhan se toisen yksityisyyden rikkomista mutta olen siis tehnyt sen n. kolme kertaa ja joka kerralla löytänyt arveluttavia juttuja eri naisten kanssa, joista en ole koskaan kuullut mitään.

Tänään minulla jotenkin pimahti ja vastasin naisen viestiin, että olen seurustellut kyseisen miehen kanssa nyt 1, 5 vuotta. Nyt mies on minulle vihainen ja ei kuulemma voi uskoa, että olemme nyt tällaisessa tilanteessa.

Pettäminen on minulle todella arka aihe, olen joutunut petetyksi ja elänyt lapsena perheessä, jossa pettäminen johti avioeroon. Olen kantani ja tunteeni selkeästi poikaystävälleni ilmaissut.

Olenko hyväuskoinen hölmö jos annan asian olla?
 
Olenko hyväuskoinen hölmö jos annan asian olla?


Olet. Tuo on pettämistä tai ainakin tulella leikkimistä. Kun ihminen on parisuhteessa, hänen ei kuulu lähetellä seksiviestejä muiden kanssa. Entisille heiloille tulee kertoa, että ei ole enää vapaa. Näin yksinkertaista se on. Eli jos poikaystäväsi vielä alkaa räyhätä siitä, että luet hänen viestejään ja yrittää kääntää asian sinun viaksesi, niin sano hyvin selvästi, että toisen viestien lukeminen on aika paljon pienempi synti kuin se peli, mitä hän pelaa. Sinuna tiedottaisin vaikka kaikille niille naisille, että seurustelette. Enkä katselisi tuollaista miestä.
 
Viimeksi muokattu:
vastaa myös kysymykseen...onko "karvakäden" vaimo hyväuskoinen hölmö?
Sinähän olit sitä mieltä että viis puolisosta ja hänen tunteistaan, jokainen tehköön juuri niin kuin itse haluaa.

Tiedoksi ap:lle "karvakäsi" on kaveri jota Wiltsu päivittäin tapaili miehen vaimon ja oman miehensä tietämättä.

Joten minä jättäisin Wiltsun kommentin omaan arvoonsa.

Et ole minun mielestäni hyväuskoinen hölmö.
Kavereita saa olla. Mutta kyllä ne tekstiviestit pitää pystyä puolisolle näyttämään koska tahansa.
 
vastaa myös kysymykseen...onko "karvakäden" vaimo hyväuskoinen hölmö?
Minä olen ruostumattomasta langasta vääntänyt tätä asiaa tälle uuvatille jo niin kauan, etten enää väännä. Haponkestävästäkään.

Kaverit ei lähettele seksiin viittaavia viestejä toisilleen.

Ihminen, joka on sitoutunut toiseen ihmiseen, ei anna ymmärtää, että olisi vapaa. Edes seksiseikkailuun.
 
Viimeksi muokattu:
kuule Wiltsu, aika hankala sun on perua omia sanomisiasi. Ne säilyvät täällä hamaan tappiin saakka.

Ap:lle.
Jos miehesi ei pysty näyttämään tekstiviestejään sinulle, jotain on pielessä.

Tässä minun ohjeeni.
Sinuna en kyselisi enää mitään enkä tutkisi miehen kännykkää.
Jos et pysty luottamaan enää häneen, muuta pois.
Elä jonkun aikaa yksin ja kasva ihmisenä vahvemmaksi. Harrasta, käy töissä, hanki ystäviä, rakenna oma elämä jossa et ole riippuvainen yhdestä ihmisestä. Matkusta, nauti sukulaistesi ja ystäviesi kanssa olemisesta, tee sitä mitä aina olet halunnut tehdä.

Kun aloitat uuden parisuhteen, aloita se sellaisen miehen kanssa joka on luotettava.
Joka ei tee mitään sinun selkäsi takana. Joka pystyy näyttämään kännykkänsä, sähköpostinsa, surffailunsa sun muut sulle koska tahansa.
Älä koskaan tutki uuden kumppanin kännykkää, sähköposteja, liikkumisia etkä taskuja.

Jos seuraavakin parisuhde menee pieleen, mieti miksi valitset aina samanlaisen miehen ja hyödynnä tätä tietoa uutta parisuhdetta rakentaessasi. Analysoi ja toimi. Luota toiseen, ole itsenäinen ja vahva.
 
Useinhan on niin, että lapsuuden kuviot ikäänkuin alitajuisesti seuraavat omiinkin suhteisiin. Kyllä mielestäni tuo on huolestuttavaa. Jos ette ole naimisissa, eikä ole lapsia, minä lähtisin. Joku ihminen arvostaa ja rakastaa sinua vielä niin paljon, ettet voisi ikinä kuvitellakaan hänen pitävän yhteyttä muihin tuolla tavoin. Älä alistu kynnymatoksi. Ansaitset parempaa. Joku tuo sinulle vielä kuun taivaalta. Todella!

Minä olen niellyt pettämiset ja kärsinyt lasteni takia. En halua rikkoa perhettäni. Jos olisin nuorena uskonut ansaitsevani rakkautta, olisin valinnut toisin. Mutta en uskonut, pettäjäperheestä kun olen itsekin.

Nyt on myöhäistä. Mutta sinä olet nuori (?). Lähde ja ota vastaan rakkautta, älä syyllisyyttä.

Halaukset!
 
Lähde ihmeessä suhteesta. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa pari vuotta sitten. Olen hirmuisen kiltti ja yritän pitää suhteita yleensä liikaakin koossa, jotta ne toimisivat. Edellisessä suhteessa tajusin olevani todella hukassa, kun tuollaisten seksiviestien jälkeen tajusin puhuvani henkilön kanssa puhelimessa, jonka kanssa silloinen mieheni oli näitä paskoja viestejään lähettänyt. Mitään ei ollut heidän välillään tapahtunut, koska nainen ei ollut antanut tapahtua tai ei ollut silloin mahdollisuttaa. Tämän tapahtuman jälkeen ajattelin, että en helvetti omaa elämääni tuhlaa moiseen paskaan. Enkä kärsi toisen pakkomielteistä ja sairaasta suhteutumisesta parisuhteeseen.

Pakkasin kamani yhteisestä kodistamme ja etsin itselleni uuden kodin. Päätin, että en seurustele vähään aikaan vaan kasvan olemaan yksin ja nautin elämästä yksin. Täytyy sanoa, että tuo vuosi eron jälkeen oli parasta aikaa tähän hetkisestä elämästäni alun vaikeuksien jälkeen. Pohdin asioita ja kirjasin listaa mitä oikeasti haluan elämältä ja lähdin toteuttamaan niitä. Vietin joka ulkomailla viikonloppulomia yksin, jota en olisi aikaisemmin uskonut koskaan tekeväni. Löysin oikeasti itseni ja kasasin itseni kokoon kaiken paskan jälkeen. Vuoden tapahtumien jälkeen päätin, että nyt olen valmis uusien suhteiden luomiseen. Aloitin tapailun. Tapailin kavereina useita miehiä, joita baareista ja netistä bongailin ja pohdin näiden miesten eroja ja sitä, millaisen ihmisen kanssa oikeasti haluan elämää jakaa. Tämä tapailu vaihe oli todella opettavaista ja oikeasti vertailin miehiä todella paljon. Tarvitsin sitä. Oma itsetunteoni koheni, sillä huomasin monien olevan minusta kiinnostuneita. Oli vaanharmi näitä miehiä kohtaan, sillä oli vaikeaa sanoa usealle, että tavataan ihan vain kavereina. Jatkoin tällaista elämää sellaien reippaan puoli vuotta, kunnes kosahti kunnolla. Tapasin todella ihanan miehen, jolle en voinut kuvitellakaan sanovani, että nähdään vain kavereina. Tästä tapailujaksosta jäi todella hyviä miespuolisia ystäviä myös myöhemmäksi.

Oikein paljon voimia sinulle ja muista, että aina on mahdollisuus lähteä suhteesta ja elämä on ihanaa yksin. Olemme varmasti kaikki ansainneet suhteen, jossa rakastetaan, kunnioitetaan ja arvostetaan toista. Silloin teot toista kohtaan ovat jotain aivan muuta kun mitä nuo teot joita kuvaat ovat.
 
En ole ap mutta esim. mun mies vastasi tuohon kysymykseen samanlaisessa tilanteessa "emmä tiedä". Hän oli esittänyt naiselle olevansa vapaa mies vaikka oltiin oltu kimpassa 5 vuotta ja sormuskin oli sormessa. Että näin.

Voihan asia olla toisinkinkin päin. Pidän sormusta sormessa vaikka olen eronnut.
Olen saanut sormuksen turvin elää rauhassa. Moni elli varmasti roikkuu surkeassa suhteessa sen takia ettei halua sääliä eronsa takia.

On ollut mielenkiintoista seurata E-R Korholan elämää avioeron jälkeen. Hän tekee sellaista mitä minä en missään nimessä olisi tehnyt.
 
Viimeksi muokattu:
Mä en tiedä Wiltsun karvakäsihommista mitään, mutta mielestäni Wiltsun kommentit ovat valideja. Kokemus puhuu: ap on hyväuskoinen hölmö, jos ei epäile tässä tapauksessa miestään, kukaan ei lähettele seksiviestejä vapaana eikä varattuna ilman takaa-ajatuksia eikä sitoutunut ihminen anna ymmärtää olevansa vapaa.

Itselläni kokemusta on varattuna viestien lähettäjänä/viesteihin vastaajana. Tasan tarkkaan tietoa on siitä, ettei tuollaiset viestit milloinkaan ole viattomia "kaveriviestejä". Selvää on, ettei ap:n mies ole sitoutunut suhteeseen. Tuskin myöskään on uutinen, että jos ap jatkaa suhdetta, hän antaa hiljaisen hyväksynnän miehen toiminnalle selkänsä takana.
 
Miksi ihmeessä olet tuollaisen tyypin kanssa . Olet kertonut että sinua loukkaa pettäminen eniten joten miesystäväsi oikein prassaa asialla.

Kuule on oikeita sitoutuneitakin miehiä olemassa. Jätä tuollainen torvi joka ei kunnioita sinua senttiäkään.

Hölmö olet jos uskot että muutos tulee.

Se että ei pääsyt naimaan tuon naisen kanssa ei tarkoita etteikö hän käyttäisi samaa kahville vonkumista toisen kanssa onnistuen.

Nuo pano välit voivat olla tuollaisella kaartin pitäjällä pitkissä kantimissakin.. Jopa vuosikin voi olla väliä ja taas ko nainen kiinnostaa. Sinä jäät siinä kyydissä siksi joka kerää muiden huvittelu rippeet.

Olen saanut poikaystäväni useita keroja kiinni viestittelyistä tyttöjen kanssa. Hänellä on paljon naispuolisia kavereita, joten olen ollut todella suvaitsevainen ja katsonut paljon asioita läpi sormien, mutta muutaman kerran olen kuitenkin harhautunut lukemaan viestittelyjä ja sisältö on useiden kohdalla enemmänkin kuin arveluttavaa.

Ilmeisesti hänellä on joko nykyisiä tai entisiä panokavereita joille hän ei ole edelleenkään kertonut seurustelevansa (olemme nyt olleet yhdessä 1,5 vuotta) ja viestittelyt ovat seksuaalisesti värittyneitä. Olen edelleenkin ollut melko luottavainen mutta tänään näin viestin jossa eräs nainen sanoi että ei ole kutsunut häntä kylään sillä tietäisi vierailun johtavan seksiin. Viestin muista osista sai kuitenkin kuvan, että he eivät ole pitkään aikaan nähneet ja viimeksi kun näkivät eivät tehneet mitään. Poikaystäväni ei kuitenkaan tuohon edelliseen viestiin edelleenkään kertonut minusta ja antoi naisen vain ymmärtää että on hyvin pettynyt koska ei saanut kutsua.

Aikaisempien juttujen kohdalla olen yrittänyt keskustella asiasta ja hän suuttuu minulle todella kovasti. Odottaa minulta anteeksipyyntöä ja selitystä miksi luen hänen viestejään. Olen itsekin häpeissäni viestien lukemisesta, onhan se toisen yksityisyyden rikkomista mutta olen siis tehnyt sen n. kolme kertaa ja joka kerralla löytänyt arveluttavia juttuja eri naisten kanssa, joista en ole koskaan kuullut mitään.

Tänään minulla jotenkin pimahti ja vastasin naisen viestiin, että olen seurustellut kyseisen miehen kanssa nyt 1, 5 vuotta. Nyt mies on minulle vihainen ja ei kuulemma voi uskoa, että olemme nyt tällaisessa tilanteessa.

Pettäminen on minulle todella arka aihe, olen joutunut petetyksi ja elänyt lapsena perheessä, jossa pettäminen johti avioeroon. Olen kantani ja tunteeni selkeästi poikaystävälleni ilmaissut.

Olenko hyväuskoinen hölmö jos annan asian olla?
 
Viimeksi muokattu:
Tulee tuosta mieleen oma tapaus, jossa olen siis eronnut kihlatustani (erottiin minun aloitteestani). Hän seurustelee nykyään, on seurustellut jo 1,5 vuotta.

Kaksi kertaa nyt vuoden sisällä mies on ottanut minuun yhteyttä (soittanut) ja haluaisi tavata. Olen ilmoittanut juuri noin, että en halua nähdä/ tavata (miksi pitäisi tavata vielä??) koska tiedän mihin se johtaisi. Seksi oli meillä aina loistavaa ja itse olen ihan vapaa nainen eli todennäköisesti jos "kuppia" otettaisiin, päädyttäisiin siihen. Pääsyynä kieltäytymiseeni on se, että hän seurustelee. Mies on ehdotellut meidän mökille menoa...

Edellisestä yhteydenotosta on nyt n. kuukausi ja taas sanoin, etten näe tapaamisessa mitään järkeä. Tiedän, että mies tulisi juosten jos näyttäisin vihreää valoa ja siksi tuntuu tosi pahalta hänen nykyisen naisystävänsä puolesta.

Ehkä miehelläsi on samanlaiset kuviot menossa?
 
Eilen lähdin kävelemään. Otin tavarani, oikein hänen käskystään jopa. En edes itse ollut se, joka sanoi että erotaan, olin vielä valmis puhumaan. Ottaa oikein päähän miten kiltti olen aina ihmisille ja minua potkitaan vain ympäri kuin palloa. Kaipa vain kuvittelen, että voin "pelastaa" jonkun pahan ihmisen.

Ei hänellä mitään syytä löytynyt asialle. Tänään taas soitti niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Näin käy siis aina meidän riitojen jälkeen: otan tavarani ja lähden ja seuraavana päivänä se jo soittelee ja puhuu normaaleista asioista. Jos huomaa minun vielä olevan vihainen niin silloin anelee anteeksi. Noh minä sitten hellyin nytkin, niin kuin aina. Joka kerta vakuuttelen itselleni, että jos vielä kerran niin se on loppu. Mutta sitten kun se seuraava kerta tulee niin, vielä kerran sen jälkeen on ok, ja sen jälkeen vielä......

Pelkään yksinäisyyttä sehän on selvä. Olen todella herkkä, tunteellinen, filosofinen ja niin pois päin. Vielä maahan lyötynäkin ajattelen, että ei se sitä tarkoittanut. Kun rakastun, rakastun niin syvästi, että vaikka kuolisin toisen puolesta. Tunnistan itsessäni paljon äitiäni ja hänessä isääni, mikä ei tietenkään ole hyvä asia.

En sano, että itse olen puhtahin pulmunen. Kyllä minulla on ihailijoita ollut pyrkimässä meidän väliin. Mutta en anna niiden ymmärtää liikoja, ne vain ovat sattuneet olemaan sinnikäitä tapauksia. Harmittaa, siellä joukossa on ollut todella hyviäkin miehiä. Miksi mä rakastun luusereihin...
 
Et nyt olisi kirjoittanut tänne kuinka helvetin tyhmä olet.

ei enää mitään mielenkiintoa tollaselle surulliselle paskalle joka ei osaa naisena itseään kunnioittaa..


nimimerkillä .. toinen nainen hyi hitto vieköön.


Eilen lähdin kävelemään. Otin tavarani, oikein hänen käskystään jopa. En edes itse ollut se, joka sanoi että erotaan, olin vielä valmis puhumaan. Ottaa oikein päähän miten kiltti olen aina ihmisille ja minua potkitaan vain ympäri kuin palloa. Kaipa vain kuvittelen, että voin "pelastaa" jonkun pahan ihmisen.

Ei hänellä mitään syytä löytynyt asialle. Tänään taas soitti niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Näin käy siis aina meidän riitojen jälkeen: otan tavarani ja lähden ja seuraavana päivänä se jo soittelee ja puhuu normaaleista asioista. Jos huomaa minun vielä olevan vihainen niin silloin anelee anteeksi. Noh minä sitten hellyin nytkin, niin kuin aina. Joka kerta vakuuttelen itselleni, että jos vielä kerran niin se on loppu. Mutta sitten kun se seuraava kerta tulee niin, vielä kerran sen jälkeen on ok, ja sen jälkeen vielä......

Pelkään yksinäisyyttä sehän on selvä. Olen todella herkkä, tunteellinen, filosofinen ja niin pois päin. Vielä maahan lyötynäkin ajattelen, että ei se sitä tarkoittanut. Kun rakastun, rakastun niin syvästi, että vaikka kuolisin toisen puolesta. Tunnistan itsessäni paljon äitiäni ja hänessä isääni, mikä ei tietenkään ole hyvä asia.

En sano, että itse olen puhtahin pulmunen. Kyllä minulla on ihailijoita ollut pyrkimässä meidän väliin. Mutta en anna niiden ymmärtää liikoja, ne vain ovat sattuneet olemaan sinnikäitä tapauksia. Harmittaa, siellä joukossa on ollut todella hyviäkin miehiä. Miksi mä rakastun luusereihin...
 
Viimeksi muokattu:
Et nyt olisi kirjoittanut tänne kuinka helvetin tyhmä olet.

ei enää mitään mielenkiintoa tollaselle surulliselle paskalle joka ei osaa naisena itseään kunnioittaa..


nimimerkillä .. toinen nainen hyi hitto vieköön.


Eilen lähdin kävelemään. Otin tavarani, oikein hänen käskystään jopa. En edes itse ollut se, joka sanoi että erotaan, olin vielä valmis puhumaan. Ottaa oikein päähän miten kiltti olen aina ihmisille ja minua potkitaan vain ympäri kuin palloa. Kaipa vain kuvittelen, että voin "pelastaa" jonkun pahan ihmisen.

Ei hänellä mitään syytä löytynyt asialle. Tänään taas soitti niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Näin käy siis aina meidän riitojen jälkeen: otan tavarani ja lähden ja seuraavana päivänä se jo soittelee ja puhuu normaaleista asioista. Jos huomaa minun vielä olevan vihainen niin silloin anelee anteeksi. Noh minä sitten hellyin nytkin, niin kuin aina. Joka kerta vakuuttelen itselleni, että jos vielä kerran niin se on loppu. Mutta sitten kun se seuraava kerta tulee niin, vielä kerran sen jälkeen on ok, ja sen jälkeen vielä......

Pelkään yksinäisyyttä sehän on selvä. Olen todella herkkä, tunteellinen, filosofinen ja niin pois päin. Vielä maahan lyötynäkin ajattelen, että ei se sitä tarkoittanut. Kun rakastun, rakastun niin syvästi, että vaikka kuolisin toisen puolesta. Tunnistan itsessäni paljon äitiäni ja hänessä isääni, mikä ei tietenkään ole hyvä asia.

En sano, että itse olen puhtahin pulmunen. Kyllä minulla on ihailijoita ollut pyrkimässä meidän väliin. Mutta en anna niiden ymmärtää liikoja, ne vain ovat sattuneet olemaan sinnikäitä tapauksia. Harmittaa, siellä joukossa on ollut todella hyviäkin miehiä. Miksi mä rakastun luusereihin...
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja tyhmä;11061260:
Et nyt olisi kirjoittanut tänne kuinka helvetin tyhmä olet.

ei enää mitään mielenkiintoa tollaselle surulliselle paskalle joka ei osaa naisena itseään kunnioittaa..


nimimerkillä .. toinen nainen hyi hitto vieköön.

hahahahaha, ylläolevalle kirjoittajalle:

Luuleks et jengi kirjoittaa tänne hakeakseen jonkun sun kaltaisen mielenkiintoo tai hyväksyntää? Nää on keskustelupalstoja dorka, tääl keskustellaan erilaisista elämäntilanteista, oli ne sit minkälaisia tahansa. kukaan ei pakota ketään lukemaan mitään ja keskustelun alottaja ei oo tääl loukannu ketään niin sun ei pitäisi tulla aukomaan päätä.

Ite toivotan alottajalle paljon voimia, ihmissuhteet on vaikeita ja suurin osa suomalaisista miehistä sikoja, jotka menee victoria milan kaltaisille sivustoille. Ymmärrän täydellisesti sun vaikeutta päättää että jäätkö vai et kun totuus on, että kovinkaan paljon parempia miehiä ei kaikille riitä.............
 
hahahahaha, ylläolevalle kirjoittajalle:

Luuleks et jengi kirjoittaa tänne hakeakseen jonkun sun kaltaisen mielenkiintoo tai hyväksyntää? Nää on keskustelupalstoja dorka, tääl keskustellaan erilaisista elämäntilanteista, oli ne sit minkälaisia tahansa. kukaan ei pakota ketään lukemaan mitään ja keskustelun alottaja ei oo tääl loukannu ketään niin sun ei pitäisi tulla aukomaan päätä.

Ite toivotan alottajalle paljon voimia, ihmissuhteet on vaikeita ja suurin osa suomalaisista miehistä sikoja, jotka menee victoria milan kaltaisille sivustoille. Ymmärrän täydellisesti sun vaikeutta päättää että jäätkö vai et kun totuus on, että kovinkaan paljon parempia miehiä ei kaikille riitä.............

Ihmettelen, minkä takia viime aikoina täällä Ellien keskustelupalstalla lapset / teinit (kuten sinä ja tuo lainaamasi henkilö) ovat niin kovasti olleet äänessä. Eikö tämä palsta kuitenkin ole suunnattu aikuisille! Lapsille ja teineillehän on ihan omiakin keskustelupalstoja, joilla varmastikin on teille tarjolla tätä palstaa mielenkiintoisempia ja paremmin soveltuvia keskusteluja.

Ap, teillä ei miesystäväsi kanssa ole luottamusta (eikä sen puoleen kunnioitustakaan) toisiinne puolin eikä toisin. Kirjoitat, että kun rakastut, niin voisit vaikka kuolla toisen puolesta. Ja että teillä on ollut aiemminkin tuollaisia riitoja, joissa ensin lähdet pois, mutta sitten kuitenkin palaat nöyränä takaisin. Mielestäni tuollainen kynnysmattona oleminen ei ole mitään rakkautta. Vaikuttaa siis kaiken kaikkiaan siltä, että te ette miesystäväsi kanssa rakasta toisianne, etkä sinä edes itseäsi. Kirjoitat myös tarpeestasi "pelastaa joku paha ihminen". Sinuna pelastaisin ihan ensiksi itseni lähtemällä suhteesta lopullisesti. Se ei tule siitä paremmaksi muuttumaan. En tiedä, kuinka vanha ja missä elämäntilanteessa olet. Jos olet opiskelija, niin lähde vaikka vaihto-opiskelijaksi ulkomaille, niin pääset paremmin irtautumaan siitä miehestä. Jos taas olet työelämässä, niin kenties sitten maisemien vaihto vaikka pidemmän lomamatkan merkeissä auttaisi selvittämään ajatuksia ja estäisi sinua sortumasta palaamaan miehen luokse takaisin.
 
Viimeksi muokattu:
Eilen lähdin kävelemään. Otin tavarani, oikein hänen käskystään jopa. En edes itse ollut se, joka sanoi että erotaan, olin vielä valmis puhumaan. Ottaa oikein päähän miten kiltti olen aina ihmisille ja minua potkitaan vain ympäri kuin palloa. Kaipa vain kuvittelen, että voin "pelastaa" jonkun pahan ihmisen.

Ei hänellä mitään syytä löytynyt asialle. Tänään taas soitti niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Näin käy siis aina meidän riitojen jälkeen: otan tavarani ja lähden ja seuraavana päivänä se jo soittelee ja puhuu normaaleista asioista. Jos huomaa minun vielä olevan vihainen niin silloin anelee anteeksi. Noh minä sitten hellyin nytkin, niin kuin aina. Joka kerta vakuuttelen itselleni, että jos vielä kerran niin se on loppu. Mutta sitten kun se seuraava kerta tulee niin, vielä kerran sen jälkeen on ok, ja sen jälkeen vielä......

Pelkään yksinäisyyttä sehän on selvä. Olen todella herkkä, tunteellinen, filosofinen ja niin pois päin. Vielä maahan lyötynäkin ajattelen, että ei se sitä tarkoittanut. Kun rakastun, rakastun niin syvästi, että vaikka kuolisin toisen puolesta. Tunnistan itsessäni paljon äitiäni ja hänessä isääni, mikä ei tietenkään ole hyvä asia.

En sano, että itse olen puhtahin pulmunen. Kyllä minulla on ihailijoita ollut pyrkimässä meidän väliin. Mutta en anna niiden ymmärtää liikoja, ne vain ovat sattuneet olemaan sinnikäitä tapauksia. Harmittaa, siellä joukossa on ollut todella hyviäkin miehiä. Miksi mä rakastun luusereihin...


Ehkäpä tämä on sitten sinun oppiläksysi elämässä. Taidat olla vähän läheisriippuvainen. Mikä minäkään olen neuvomaan, kun en itsekään ole pystynyt/pysty lähtemään. Toivotan sinulle kuitenkin onnea elämässäsi, miten sitten ikinä valitsetkin. Hyvää jatkoa!
 
Viimeksi muokattu:
Hei! En tiedä miten asian pukisin sanoiksi, en tiedä kenelle voisin avautua tästä tai kenelle kehtaisin koska epäilen, että mieheni petti minua kuukausia sitten, en epäile, että mieheni petti fyysísesti vaan henkisesti. Minulle tulee olo, että minua on nöyryytetty. Olemme puhuneet asioista mutta jotenkin en saa mielenrauhaa asioihin vaistoni sanoo minulle että luota itseesi ja siihen mitä vaistoat mieheni on vain sanonut tähän, että vaistoat väärin, että jokainen vaistoaa joskus väärin mutta se tunne on edelleen olemassa. Sanoin miehelleni suoraan asiasta, että epäilen hänen pettäneen minua mutta mies kiistää asian. Kaikki alkoi jo viime vuoden puolella, mieheni muuttui etäiseksi ja puhelimen käyttö muuttui. Hän räpläsi sitä jatkuvasti olimme sitten missä tahansa ja laittoi sen yöksi aina tyynyn/patjan alle vaikka mitään tällaista ei aikaisemmin ollut. Kerran mieheni nukkuessa luin puhelimen viestit. (ja tiedän, että tähän tulee moni sanomaan, että toisen puhelimen katsominen on rikos mutta mitä pettäminen on?) Siellä oli satoja viestejä ex naiselta ja minun vain muutama, heti silloin tuntui jo kuin puukolla olisi viilletty rintaan, se tunne kun näin ne, kuin olisin osunut siihen mitä vaistoni huusi minulle. Luin sisällöt ja siellähän oli sisällöltään vaikka mitä.

Tässä on SEURAAVIA ESIMERKKEJÄ: mieheni oli kirjoittanut naiselle: yritätkö nainen tehdä hulluksi ;) , niin minäkin näen AINA susta unta! , exä oli näihin kirjoittanut ensin kuinka tämä näkee usein seksuaalisia unia miehestäni ja kuinka oli viime yönäkin jossa hän kuvaili sitä yksityiskohtaisesti, puhuimme tuosta viestistä riidan yhteydessä mieheni kanssa mutta mieheni osasi senkin selittää näin, että se oli vain huumoria ja että kun he ovat jo ennen minuakin puhuneet asioista avoimesti että se oli vain heidän tyyliä. SEURAAVA ESIM: turhauttaa kun ei voi rakkautta ja paineita purkaa minuun ja hän valitti myös, että häneltä on kadonnut alkuhuuman tunne minua kohtaan, tuon viestin mieheni selitti sillä, että hänellä oli silloin henkisesti itsellä vaikeeta, että se ei johtunut minusta. SEURAAVA ESIM: mulla taitaa olla ikävä kuinka hän on hänen ajatuksissa kokoajan mikä oikeen ärsyttää ja täytyy oikeen soittaa jotta kuulisi vain hänen äänensä, tuon mieheni selitti sillä, että kun he olivat hyviä kavereita niin hänellä oli ikävä häntä SEURAAVA ESIM: olet kaunis <3, tuon mieheni selitti sillä, että halusi vain olla kohtelias, SEURAAVA ESIM: ilo oli minun puolellani kun kuskasin sua asiolla, tuon mieheni selitti myös kohteliaisuutena, naurattaa vaan, että mieheni oli kohteliaampi tuolloin exälle kuin minulle. SEURAAVA ESIM: ex nainen oli kirjoittanut miehelleni; olen minäkin miettinyt minkälaista olisi olla perhe mutta ei se olisi mahdollista koska molemmat on uusissa parisuhteissa ja lapset ovat kasvaneet ei se olis samanlaista ja lapset ei olis, tuon mieheni selitti sillä, että mikään ei olisi samanlaista koska molemmat on onnellisesti uusissa suhteissa ja kuinka lapsilla ei ole jäänyt mitään katkeruutta erosta mutta aika ihmeenlistä, että tuota täytyy miettiä vielä ja huvittavinta siinä on se, että mieheni oli tuolloin minun valmistujaisissa Pohjoisessa jossa on kotipaikkakuntani niin kehtaa valmistujaisissani miettiä tuollaista, mieheni itse on Tampereelta tulee nyt niin kauvas miettimään sellaista ja vielä valmistujaispäivänäni, että kehtaavat! ja tuon perheen miettimisen mieheni selitti sillä, että mieheni ei ole mitään perheestä puhunut vaan exä on jostain rivien välistä tuon sanamuodon ottanut, joo o. Eli selvyydeksi, että tämä nainen on ollut naimisissa mieheni kanssa noin 8 vuotta ja heillä 2 lasta minä olen ollut mieheni kanssa nyt noin 3 vuotta (tammikuussa tulee 3 v) ja kihloissa nyt avolittossa. SEURAAVA ESIM: nainen oli myös hehkuttanut kuinka mahtavaa seksielämä oli heillä kun he olivat vielä naimisissa niinpä mieheni oli valittanut siinä yhteydessä kuinka huono ja kokematon minä olen, että vaikka kuinka halukas minä olen niin pi*lu ei kelpaa ja kuinka hyvä mies menee hukkaan ja että kuka nyt oppilasta haluaisi kun olen niin kokematon, mielestäni tuo on todella SIKAMAISTA ja LOUKKAAVAA ja tuon mieheni selitti sillä, että hänellä oli silloin henkisesti vaikeeta (hän oli aikaisemmin menettänyt mm. luottotiedot, hän elää paljon tunteella) , että siksi ei minua halunnut, että se ei johtunut minusta ja tarkoitti tuolla, että hän olisi toivonut, että kun olen kokematon, että me saataisiin sellainen "yhteinen sävel" seksielämään ja että olisin enemmän rohkeempi. Tunsin oloni niin nöyryytetyksi ja en ollenkaan haluttavaksi naiseksi. Viimeisin viesti joka luin oli se, että he olivat menossa salaa syömään, ja kuinka he sitä oikeen odottivat ja kuinka kova kiire minut oli saada toiselle paikkakunnalle silloin kun vielä asuin kotikaupungissani Pohjoisessa ja tuolloin olin käymässä Tampereella, olin menossa tuolloin käymään siellä he laskivat päiviä ja sopivat, että he ilmoittelvat sitten toisilleen kun minä olen lähtenyt.

Aikani kestin tuota kunnes meillä tuli riitaa mieheni kanssa ja silloin räjähdin hänelle viesteistä. En enään jaksanut, olin lopussa. Sitten mieheni vain käski minun painua muualla, sitten sanoin, että mä kysyn siltä ex naiselta asiasta niin mieheni sanoi vain, että ei se mitään kerro. He olivat menossa selkänitakana syömään salaa, josta he olivat yhdessä sopineet, ettei siitä minulle puhuta! Jälkeenpäin mieheni on selittänyt tuon, että hän oli silloin niin vihainen kun meillä oli riitaa ja tuli sanottua rumasti ja selitti asian niin, että siksi he olivat menossa salaa syömään kun he ovat hyviä kavereita ja lasten takia että välit pysyisi hyvinä ja että olen vain turhan mustasukkainen, että minulle ei voinut puhua tuosta asiasta silloin. Tuon jälkeen kun paljastin kaiken mitä olen nähnyt niin KAIKKI loppui kuin seinään, kuin oltaisiin jääty kiinni?! Kaikki muuttui taas normaaliksi, silti kaiken tuon jälkeen vaikka mieheni on selittänyt asiat en saa mielenrauhaa, tuntuu kuin huijaisin itseäni, vaistoni ei ole koskaan ollut väärässä, mitä teen? Mieheni on puhunut viesteistä avoimesti vanhemmilleen ja jopa ystävilleen ja he ovat kaikki sanoneet, että ei hän ole pettänyt minua ja olen jopa soittnut tälle ex naiselle ja hän on kiistänyt kaiken ja sanonut vain, että heillä on ollut hyvät välit ja kuinka he ovt ikävöineet toisiaan kuten serkukset! Olen umpikujassa, vaistoni huutaa, että jotain väärää on tapahtunut mutta kaikki kiistää sen, antakaa neuvoja mitä teen? Miksi hän on avoimesti puhunut viesteistä muillekkin jos ei ole mitään ollut, jos jotain olisi ollut ei kai hän muuten olisi niistä kertonut mutta sitä en taas sitten tiedä miten hän on asiat muotoillu?! Olen miettinyt, että siksikö vaistoni huutaa, että jotain on tapahtunut koska en hyväksy tuollaisia viestejä minulla ja kaikilla on erilaiset periaatteet ja arvot jotka jokainen hyväksyy tai sitten ei ja minun mielestäni tuollainen viestittely on väärin oli sitten ystäviä tai ei exän kanssa mutta rajat on kaikessa. Mietin vaan, että kuinka moni nainen hyväksyisi jos illastetaan exän kanssa oli lapsia tai ei tai viestitellään tuollaista ja on mieheni senkin sanonut, että siksi hän oli naiselle niin ystävällistä, ettei hän tee lapsille mitään kun hän on välillä kiristänyt niillä miestäni heillä on yhteishuoltajuus mutta jos mieheni ei esim. kuskaa häntä johonkin niin nainen voi alkaa kiristään lapsilla tätä mutta tuossakin aikuisia ihmisiä tässä kaikki ollaan jo on ******* jos aikuinen mies ei voi exälle sanoa asioita suoraan, ettei vaan pahoita tämän mieltä, rajansa kaikella ja missä kohdassa mun tunteita ajatellaan?! Exä on mennyt usein minun edelle ja mieheni on välillä "pakottanut" tutustumaan exäänsä vaikka en sitä halua, kerran oli yhdet häät meidän ystävien häät tulossa ja sielläkkin tuli kauhee draama, siellä oli tämä ex nainen kutsuttuna ja mieheni ja minä, silloin mieheni oli jättämässä minut koska jo silloin paljastin yhden hänen viesteistään jonka olin lukenut mutta en paljastanut, että olen lukenut sen hän puhelimestaan vaan olen asian näin kuullut, en kestänyt sitä kaksinaamaisuutta, siellä olin loppuillan ihan yksin kun mieheni piti seuraa exälle jälkeenpäin luin mieheni puhelimesta kuinka nainen oli kettuillut ja sanonut, että en minä olis mitään tienny jos tämä exä olisi ollut kutsuna sinne, silloin oli syksy ja jo silloin mietin, että haluan lähteä tästä suhteesta jos tämä on vain tällaista. Onpa tämä nainen joskus sanout miehelleni myös sen, että minä en ole se oikea hänelle. Eipä mieheni tykkäsi jos minä menisin syömään jonkun miehen kanssa tai viestittelisin 24/7, missä on reilut säännöt?! Monet kyyneleet silloin itkin kun näitä luin ekaa kertaa nyt en kykene enään siihen, tuntuu kuin joku olisi kuollut sisälläni, tuntuu että tunteeni ovat miestäni kohtaan muuttunueet. Hiukan silmät kostuvat mutta siihen se jää. Olen vasta 23 vuotias ja tuntuu, että elämäni menee hukkaan jos jään tähän suhteeseen mutta vielä en ole uskaltanut tästä lähteä mutta ajatus siitä, että lähtisin tuntuisi helpottavalta, olemme vasta muuttaneet yhteen mieheni kanssa vuoden alussa ja en ole onnellinen. Seksielämä on kuollut täysin kun sain tietää viesteistä niin sen jälkeen meillä oli puolen vuoden katko seksistä koska minä en sitä halua kaiken tuon haukkumisen jälkeen, seksistä on tullut suorittamista se ei ole enään vapaata ja nautinnollista. Kun katson miestäni on vaikea kuvitella, että hän olisi pettänyt koska nyt hän on minua kohtaan kiltti, hän on aina ollut liian hyvä sydämmin ihmisille sen olen huomannut mutta kun mietin aikaa taaksepäin niihin aikoihin jolloin epäilin mieheni pettäneen minua hän oli julmaakin julmempi minulle mutta ihmisiä me kaikki olemme jokaisessa on julmakin puoli vaikka olisi kuin kiltti. Mieheni ei suuttnut minulle kun paljastin lukeneeni hänen puhelinta. Minua ahdistaa kun hän on sanonut nyt, että ei voisi elää ilman minua ja minua ihmetyttää sekin, että hän ei ennen ollut mustasukkainen jos joku mies osoitti kiinnostusta minuun mutta nyt hän vetää herneen nenään mitä pienemmistä asioista ja kyllähän on myös minun puhelintani lukenut, onkoha itsellä ollut puhtaat jauhot pussissa kun täytyy riehua mitä pienemmistä asioista? Haluan tietää, että kuinka , että moni hyväksyisi tällaisen viestittelyn ja kohtelun koska mieheni on sanonut vaan minullu että moni nainen ymmärtäisi tämän kuvion mutta minä en. Hyväksyykö joku vai olenko minä vain "hullu"?!

Tämä on vain todella vaikeeta, vaikeeta lähtä näin pitkästä suhteesta ja kuinka taitavasti mieheni on minulle kaiken selittänyt pelkäksi väärinkäsitykseksi. Onko tämä kaikki pelkkää väärinkäsitystä?! Olemme molemmat itkeneet, puhuneet ja vielä kerran puhuneet, riidelleet, huutaneet, tilanne tuntuu umpikujalta, mieheni ei ennen osannut arvostaa minua mutta nyt hän on muuttanut tapojaan ja oppinut mutta onko liikaa jo satutettu? Tunnen välillä sääliä miestäni kohtaa, välillä hän tuntuu olevan aidosti rehellinen mutta kun taas muistelen aikaa taakse päin näen kaiken toisin. Kerran kuulin kuinka mieheni ja tämä nainen puhuivat siitä kuinka minä en luota heihin tarpeeksi ja että tämä nainen haluaa puhua kaikki erimielisyydet selviksi, juuri aikoina jolloin tätä hässäkkää oli viesteistä, joten olenko kaiken vain käsittänyt väärin? Ex nainen petti miestäni aikoinaan siksi he erosivat ja mies on sanonut, että kun häntä on petetty hän ei laittaisi minun kokemaan sitä?! Koen kuitenkin, että minua on kohdeltu väärin, tunnen olevani puun ja kuoren välissä, enkä hyväksy sitä tyyliä miten he ovat minusta ja asioista puhuneet. Haluan ihmisten mielipiteitä mitä tehdä koska tunnen oloni eksyneeksi. Mitä tehdä, jäädäkkö parisuhteeseen vai ei, onko tämä viestittely ollu väärin, olen vasta muuttanut Etelä-Suomeen Pohjoisesta jossa enimmät ystäväni ovat mutta työ Etelässä se luo edes jonkunlaista turvallisuuden tunnetta. Olen vihainen miehelleni siitä mitä hän on laittanut minut kestämään, olen vihainen siitä, että hän on ottanut luottamuksen ihmisiin minulta pois ja uskon rakkauteen.
 
Ei ole väärinkäsitystä, miehesi pettää ja sinun vaistosi on oikeassa. Tai mikä vaisto, olet nähnyt mustaa valkoisella noiden viestien muodossa. Ja vasta 23-vuotias, pakkaahan äkkiä kamasi ja lähde. Parempia miehiä on tarjolla. Ehkäpä muuten mies alkaa sitten viestitellä sinulle, mutta älä lähde siihen mukaan. Tuollaisen miehen käytös ei parane, jos on ehtinyt jo naimisiin, lapsia hankkimaan ja uuteen suhteeseen nuoren naisen kanssa ja takaisin exän kanssa flirttailemaan ja on vieläkin noin lapsellinen (harmi hänen lapsiaan ajatellen), niin tuskinpa hän koskaan kykenee kypsään aikuiseen suhteeseen.

Jos luet tuon oman viestisi ulkopuolisen silmin, mieti mitä itse neuvoisit. Etköhän sinäkin sanoisi että lähde ja äkkiä. Kun löydät kunnon miehen huomaat eron ja ihmettelet itsekin miten olet voinut olla tuollaisen miehen kanssa joskus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lähde;11254299:
Ei ole väärinkäsitystä, miehesi pettää ja sinun vaistosi on oikeassa. Tai mikä vaisto, olet nähnyt mustaa valkoisella noiden viestien muodossa. Ja vasta 23-vuotias, pakkaahan äkkiä kamasi ja lähde. Parempia miehiä on tarjolla. Ehkäpä muuten mies alkaa sitten viestitellä sinulle, mutta älä lähde siihen mukaan. Tuollaisen miehen käytös ei parane, jos on ehtinyt jo naimisiin, lapsia hankkimaan ja uuteen suhteeseen nuoren naisen kanssa ja takaisin exän kanssa flirttailemaan ja on vieläkin noin lapsellinen (harmi hänen lapsiaan ajatellen), niin tuskinpa hän koskaan kykenee kypsään aikuiseen suhteeseen.

Jos luet tuon oman viestisi ulkopuolisen silmin, mieti mitä itse neuvoisit. Etköhän sinäkin sanoisi että lähde ja äkkiä. Kun löydät kunnon miehen huomaat eron ja ihmettelet itsekin miten olet voinut olla tuollaisen miehen kanssa joskus.


Sehän siinä on kun kaikki tuo mitä olen nähnyt mustaa valkoisella on ollut vain väärinkäsitystä, näin hän minulle asian sanoo. Itse olen tosiaan 23 ja mieheni täyttää 28 syksyllä. Itselleni tämä on vasta toinen parisuhde tai ensimmäinen pitempi aikainen, joten en oikein tiedä mikä on sallittua parisuhteessa ja mikä ei, onko tuollainen viestittely? Mielestäni ei, itse en voisi tehdä nuin jos rakastan. Otin tänään asian esille taas ja tappeluhan siitä tuli. Mieheni alkoi itkemään mutta minä en, tunsin syyllisyyttä. Tämmöistä tää elämä on ollut jo viimevuoden loppu kesästä. Jos eroamme mietin sitä, että kykenenkö jäämään tähän asuntoon joka meillä on, olemme vuokralla jonka otimme helmikuussa. Onko tässä asunnossa hankala asua muistojen takia jos ero tulee? Taloudellisesti pärjään. Asunto on minun nimissä ja mieheni ei ole tässä virallisesti koska jo tuolloin en ollut valmis viralliseen yhteen muuttoon koska en luota mieheeni enkä saa mielestäni nuita asioita jonka takia meidän parisuhde on vaarassa rikkoutua.

Tappelun yhteydessä mieheni sanoi taas, että tunnen väärin asioista joita tunnen, minua ei ole petetty, näin hän sanoi, että vaistoni on väärässä, hän itki. Minun on hankala olla, ahdistaa päivästä toiseen. Hän myös sanoi rakastavansa minua eikä tiedä miten voi elää ilman minua.

Tämä on hankalaa. Ennen olin niin vahva ihminen, miehet ei määrännyt minua ja pärjäsin omillani erinomaisesti nyt tuntuu, että olen vain varjo entisestä itsestäni.

Mieheni osaa aina puolustella omia tekojaan. Kuinka minulle ei tuolloin voinut puhua aisioista ei viesteistä, ei syömään menosta jota he suunnittelivat koska olin turhan mustasukkainen mutta kai jokainen olisi ollut, eikö mieheni tuossa tilanteessa olisi tullut valita minut? Sitten hän vetoaa aina lapsiin, että siksi piti exään hyviä välejä jotta lapsilla olisi hyvä olla mutta mikä minä sitten olen hänelle, eikö tuossakin mene kuitenkin rajansa? Sitten kolmas selitys jonka hän aina sanoo, että kun he puhuivat seksiviesteistä niin se oli heidän tyyliään vain, että he ovat eronkin jälkeen kavereina puhuneet nuin vaikka tämä nainen oli jo tuolloin uudessa suhteessa ja tämä uusi mies ei pistänyt pahaksi. Mieheni on myös sanonut, että kun asioista pystyi puhumaan huumorilla kun ei ollut enään seksuaalista tuntemusta tätä kohtaan? Tiedän ainakin, että hän on jossain määrin miettinyt perheenä oloa mutta onko leikillä tai vain ohi mennen? Tämän pitkän parisuhteen ajan ei ole tullut mieleeni, että pistän miehille seksiviestejä vaikka kuin arki iskis parisuhteessa joskus olen miettinyt mennyttä elämääni kuten normaalit ihmiset mutta en exiä tai että minkälaista se vielä olisi en edes leikillä koska ei kiinnosta.

Me pystymme joskus jopa puhumaan asioista kunnolla ilman huutamista mutta joskus se on taas menoa sitten, en ota selvää milloin hän puhuu totta ja milloin ei joskus hän itkee asioiden yhteydessä ja rehellisen oloinen kuten kerran hän myönsi sen itkin, että kyllä hänellä oli häntä ikävä mutta vain kavereina koska eron jälkeen he olivat hyviä kavereita ja olivat tekemisissä päivittäin mutta sitten taas joskus hän selittää selittää ja selitää ja välillä joskus kuullostaa jopa koomiselta. Vaikea uskoa vain, että oma mies olisi pettänyt, vieläpä tuollainen herkkäluontoinen ihminen.

Haluan selventää myös sen, että mieheni on lopettanut viestittelyn exään täysin hän hoitaa vaan lapsiin liittyvät asiat, kaikki viestittely alkoi yhtäkkiä viime kesänä hänen sanoin siksi, että hän luotti exään ja tiesti, ettei hän yritä mitään sellaista hetken katoin sitä ja räjähdin sen jälkeen kaikki loppui. Onko tämä kaikki vaan satuttanut liikaa? Sitä ihmittelen suuresti kuinka mieheni on sanonut minulle, että moni hänen kavereistaan ja jopa omat vanhemmat ymmärtää häntä ja viestittelyn mutta minä en, ja kun taas minä olen puhunut viesteistä niin kukaan ei ole ymmärtänyt tuollaista peliä, joten mikä on oikein?
 

Yhteistyössä