Onko tällä suhteella vielä tulevaisuutta?

[onnetonko?]

Olemme olleet kohta 4vuotta yhdessä miehen kanssa, emme ole kihloissa emmekä naimisissakaan. Asumme yhdessä omakotitalossa laina on miehen nimissä. Toivottu lapsemme on nyt 1,5v ja meiltä puuttuu kokonaan tukiverkosto. Molempien vanhemmat asuvat kaukana ja ovat sitkeästi kiinni työelämässä.
Itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kävin juttelemassa asiasta ja tiedän syyn masennukseen löytyvän ainakin osittain juurikin tästä, että emme saa lasta hoitoon vanhemmillemme emmekä näi ollen yhteistä aikaa hoitaa parisuhdetta. Seksiä on ollut ehkä 2 tai 3kertaa synnytyksen jälkeen.
Kun lapsen saa illalla nukkumaan molemmat aherramme omien harrastustemme parissa tai satunnaisesti katsomme tv:tä yhdessä.
Tuntuu, että meillä ei ole enään hauskaa yhdessä, emme tee mitään kivaa, arki on tasaisen tappavaa..Kyllä me käymme kiertelemässä kaupoilla yms mutta ei sekään tunnu mielekkäältä kun kotonaolon myötä rahatilannekkin on mikä on.
Miten tästä selviäisi, voiko näin jatkua?
Rakastan miestäni ja hän minua (ainakin sanoo niin) enkä pysty kuvittelemaan eroa vaan haluan olla hänen kanssaan koska hän kuitenkin on hyvä mies, mutta tuntuu että kaikki yhteys väliltä on kadonnut...

 

[Pamppelsson]

Rakastaminen on tahdon asia, ja suhteella on vielä toivoa, jos molemmat niin haluavat.
Ja kyllä sitä parisuhdetta voi ja ehtiikin hoitaa vaikka lapsi on kotona. Ei onnellinen parisuhde vaadi kolmen ruokalajin illallisia ja lapsivapaita viikonloppuja.
Onni on pitkälti järjestely- ja asennekysymys.

 

[.]

tottakai on jos ette halua erota. välillä on vähän vaikeampia aikoja, mutta ei tuo niin vaikealta kuulosta kuin monen muun suhteen koettelemukset.

 

[x]

Voisitteko harrastaa seksiä illalla kun lapsi on saatu nukkumaan? Ette puuhailisikaan omianne tai katsoisi telkkaria.
Mannerheimin lastensuojeluliitolta saa ostettua lapsenhoitopalveluita, jotta saatte välillä hengähtää. Joku naapurin teini-ikäinen tyttö tms. voisi myös olla kiinnostunut hommasta. Laittakaa vaikka lappu kaupan seinälle tms.

 

[onnetonko]

Mutta mistä saisi sitä voimaa hoitaa suhdetta, tuntuu niin helpolta vain paeta omiin mailmoihinsa iltaisin, ei tarvitse pelätä että tulee riitaa saa olla omissa oloissaan.
Minulla on hirveän vähän kavereita ja olemmekin lapsen kanssa päivät lähinnä kotona, johan sitä siinäkin hulluksi tulee kun ei pääse aikuisten seuraan yhtään juttelemaan.
Kerran viikossa käymme perhekerhossa lapsen kanssa.
Ja miten sitä suhdetta sitten hoidetaan, aina puhutaan että suhdetta pitää hoitaa mutta kukaan ei kerro miten...siihen kuin kuumelääke ja lämmin mehu auta.

 

[mulish]

Ilman tukiverkostoa on vaikeaa. Tästä syystä me miehen kanssa muutetaan lähemmäksi mun sukua. Nyt kun on tieto muutosta alkoi meidänkin liitto kukoistaa.
Muuta en osaa oikein sanoa.

 

[onnetonko?]

Voisitteko harrastaa seksiä illalla kun lapsi on saatu nukkumaan? Ette puuhailisikaan omianne tai katsoisi telkkaria.
Mannerheimin lastensuojeluliitolta saa ostettua lapsenhoitopalveluita, jotta saatte välillä hengähtää. Joku naapurin teini-ikäinen tyttö tms. voisi myös olla kiinnostunut hommasta. Laittakaa vaikka lappu kaupan seinälle tms.

Voisimme, muttakun sitä sitten kaipaa (molemmat) sitä hengähdystäkin tuon lapsen kanssa olemisesta kun se ei pysy sekuntiakaan paikallaan. Nukkumaan meno venyy ja sitten pitääkin jo ajatella järjellä, että jos tässä vielä alkaa seksiä harrastamaan niin ei ehdi nukkumaan kuin muutaman hassun tunnin ja miehen pitää töiss kuitenkin jaksaa...Itseä pelottaa, sai pahoja repeämiä synnytyksessä ja muutenkin seksistä on tullut ahdistava asia.

 

[onnetonko?]

Nyt pitää mennä, mutta tulen myöhemmin vielä katsomaan osaako joku neuvoa meitä asiassa eteenpäin. Tiedän, että itsessäki on paljon vikaa, en syytä miestä tästä tilanteesta.

 

[Nauku]

Suhteella on tulevaisuutta. Mutta ensin pitäisi löytää keinot lähestyä toista ja alkaa luomaan niitä yhteisiä asioita. Missään nimessä eroaminen ja uuden suhteen etsiminen ei ole ratkaisu. Kysymyksessä on mielestäni teidän tapanne toimia ja keskustella (tai päinvastoin "ei keskustella") tämän hetkisessä ongelmatilanteessa. Ongelmat pitää opetella ratkaisemaan, sillä muuten huomaa kohta olevansa uudessa parisuhteessa, jossa muutaman vuoden kuluttua toteaa, että kas kummaa, kaikki läheisyys on kadonnut, ei ole mitään yhteistä, vetäydymme omiin oloihimme jne. Eli ne toimimattomat tavat selvitellä parisuhdetta/ luoda yhteistä tulevaa vain seuraavat seuraavaan suhteeseen...Helppoa se suhteen "työstäminen" ei ole, mutta kannattaa...Oisko jollakin käytännön vinkkejä tarjota? Joudun poistumaan paikalta...