Onko tämä masennusta vaiko vain yliväsymistä?

Minulla on 6-kuinen vauva, joka on ihana lapsi mutta on ollut ikänsä itkuinen ja huono nukkuja. Olen siis herännyt yli puoli vuotta joka yö noin 2 tunnin välein, mikä alkaa jo tuntua UUVUTTAVALTA. Ensimmäiset kolme kuukautta vauvalla oli koliikki, ja aamuyön huutokohtaukset ja kanniskelut tulivat tutuksi. Sen jälkeen oli hetki seesteisempää aikaa, mutta kiinteiden myötä tuli taas vatsavaivajaksoja, välillä oli helpompaa ja sitten puolivuotiaana ekojen vellikokeilujen jälkeen maitoallergiaepäily. Eli allergiatesteihin jonotellaan ja imetysdieetillä ollaan.

Nyt on jo reilun kuukauden verran elämä tuntunut tosi raskaalta. On tunne, ettei tämä vauva-aika koskaan helpota. Aiemminkaan ei saanut nukkua, ja nyt ei saa enää syödäkään (kärjistetysti sanottuna...). Elän tällä hetkellä sosiaalisesti hyvin rajoittunutta elämää, eli en viikolla näe ketään muita kuin lapsiani ja miestäni, enkä pääse päivisin takapihaa kauemmas ihmisten ilmoille, koska lasten rytmit menevät vielä kauniisti ristiin. Lisäksi molemmat lapset ovat tosi tarkkoja rytmeissään. Huomaan kuitenkin kaipaavani toisten seuraa.

Kävimme vielä syksyllä vauvan ja esikon kanssa perhekahvilassa, mutta kyllästyin siihen, koska koko aika meni siihen, että olin koko ajan jompaa kumpaa syöttämässä tai kuopusta nukuttamassa, ja lopuksi uhmisesikko sai aina lähtötilanteen raivarit. Vauva on paitsi masuvaivainen myös ärsykeherkkä, eli oli riekkuvien lasten seurassa aina itkuisa ja takertuva. Eli hankalaa, ei kovin rentouttavaa.

Tämän imetysdieetin ja valvomisen myötä fyysinen jaksamisenikin alkaa olla lujilla, mutta en ihan vielä haluaisi imetystä lopettaakaan, jos vaikka käykin ilmi, että allergiaa ei olekaan. (Olemme menossa testeihin tässä kuussa.)Lisäksi pullo ei kelpaa, ja nyt kun syö kiinteitäkin, voi olla, että paastoaisi pulloa pitkäänkin, kun nuo soseet on jo niin nestepitoisia. Yöt uuvuttavat eniten, mutta mihinkään unikoulun pitoon minulla ei enää ole jaksuja, enkä raskisikaan, koska voi olla, että yöheräily johtuu allergiasta. Päivisin en saa nukuttua, koska esikko ei enää nuku päiväunia.

Tällainen on siis perhetilanteemme. Rakas mutta raskas. Nyt olen alkanut tuntea itseni epäonnistuneeksi äidiksi, koska en millään toimillani saa kuopustani tyytyväiseksi. Lisäksi olen öitten takia niin väsynyt, että en jaksa "kympillä" leikkiä ja ulkoilla esikoisenkaan kanssa, mikä lisää huono äiti-fiiliksiä. Huomaan myös eristäytyväni sosiaalisesti yhä enemmän, eli en mielelläni kylästele, koska kaikki kyselevät vauvasta ja selvästi hämmentyvät, kun joudun vastaamaan, että meillä on arki vieläkin sangen hankalaa, vaikka kaikilla muilla tämän ikäisen vanhemmilla pahin alkaa olla jo ohi. Ihmettelyt saavat minut hieman ahdistuneeksi. Sen vuoksi en jaksa enää pahemmin kylästellä, mikä toisaalta lisää mökkihöperöitymistä.

Mitään itsetuhoisia tai väkivaltaisia tunteita minulla ei todellakaan ole, mutta useimmiten hyvin alavireiset ja synkätkin tunnelmat. Miten, kuulostaako teistä, että tämä voisi olla synnytyksen jälkeistä masennusta, vai onko vain kuormituksesta johtuvaa yliväsymistä? Onko teillä vinkkejä, miten saisi vähän lisää auringon paistetta arkeen...? :'(

 

Mun mielestä tuo kuulostaa vakavalta väsymykseltä... Olisko sulla mahdollista saada lapsia hoitoon tai vaikka edes toinen, että saisit mahdollisuuden levätä? Onko tapoja, joilla voisit arkea helpottaa että ehtisit itse syömään ja istahtamaan? Voisiko sun kaverit käydä sun luona, jos sulla on vaikee lähteä kodin ulkopuolelle.

Allergisen vauvan äitinä ymmärrän hyvin sen fiiliksen, mikä tulee ihmetelyistä... Kaikki ei ymmärrä, ettei allergiaepäilytilanteessa asiat ole yksinkertasia vaan elämä voi olla hyvinkin vaativaa ja jaksaminen koetuksella. Mä ainakin huomasin, ettei monet ymmärtäny mun väsymystä. Kovasti tuli neuvojakin, mut niitä ei välttämättä syystä tai toisesta voinu kokeilla tai soveltaa... Sitäkään ei aina ymmärretty.

Unikoulua ei sais pitää sairaalle tai allergiaa oireilevalle lapselle. Eikä siitä mitään hyötyä olekaan, jos ongelman aiheuttaja on ruokavaliossa tms. Toivottavasti mahdollinen allergia selviää pian ja saatte tilanteen tasapainoon... Kyllä se jaksaminenkin siitä paranee sitten todennäköisesti. Siihen asti koita tehdä arjen tehtävät mahdollisimman helpoksi ja järjestää itelles aikaa levätä ja käydä ihmisten ilmoilla. Mies varmaan voi jonkin verran auttaa siinä.

Imetyksen lopettamisesta teet ite päätöksen suuntaan tai toiseen, mut kannattaa miettiä kokonaisuutta. Ite olisin halunnu jatkaa, mut siinä tilanteessa oli koko perheen edun mukaista lopettaa. Lapsi saatiin oireettomaksi ja yöt rauhottui, ruokavaliota päästiin monipuolistamaan ja kasvukin lähti viimein nousuun. Mulla alkoi sen väsymyksen takia olemaan syöminen huonohkoa (kun ei jaksanu) ja noista kahdesta syystä myös maito vähentynyt, varmaan laadultaankin heikentynyttä... Olis siis joka tapauksessa ollu edessä se korvikkeen alottaminen.

Suosittelen kokeileen erikoiskorvikkeita vaikka kiinteiden seassa, että altistukseen mennessä tiedätte sopiiko se. Siitä on sitten helppo jatkaa, jos allergia todetaan eikä tarvi montaa maitoo altistaa. Suosittelen asennoitumaan siihen, että lausuntoo ei saa helpolla vaikka selkee allergia oliskin... Jotkut tuntuu pitävän rajua puklailua ja muitakin oireita ihan normaalina vauvoille.

Kovasti voimia! Toivottavasti pian helpottaa ja oma jaksaminen sekä mieliala siinä samalla paranee. :hug:

 

Minusta kuulostaa kyllä siltä, että sulla on ylikuormituksesta tulossa masennus, enkä ollenkaan ihmettele. Tilanteesi kuulostaa aika raskaalta. Paljonkaan en osaa mitään "uusia" vinkkejä kertoa. Tuttuni, jolla oli masennusta sai hyvän avun neuvolan kautta. Oisko sulla ystäviä/ystävää joka tulisi teille kyläilemään, jopa sellaista jolle voisit kertoa että tarvitsisit vähän tukea ja piristystä ja ehkä voisi käydä sovitusti vaikka kerran pari viikossa kylässä tai lenkillä sun kanssa.
Sain itse sovittua esim.työkaverini kanssa joka on perheetön että käymme kaksi kertaa viikossa lenkillä, kerran aamupäivällä lapsen kanssa ja yhtenä iltana niin että vauva on nukkumassa. kerroin hälle ihan suoraan että olisi niin ihanaa jos voisimme sopia sellaisen säännöllisen tapaamisen, kun päivät ovat niin pitkiä yksin vauvan kanssa ( tilanteeni on erilainen, mutta tunnistan kyllä fiiliksesi ) Sekin tuntuu jo ihanalta kun on mitä odottaa ja tietää että tiettynä päivänä hän tulee.
Oletko puhunut miehesi kanssa tilanteesta ja miten hän pystyis auttamaan. Minusta tarttisit ihan selkeesti toisen aikuisen seuraa ja pikkasen omaa aikaa jonkun kaverin kanssa, jos et muuten pääse niin illalla kun lapset nukahtavat...onko mahdollista?
Tuo on aivan päivänselvä että väsyt ja masennut jos yksin kotona puurrat ja vielä syyllistät itsesi. Tuollanen on raskas tilanne kelle vaan, et ole huono äiti, vaan päinvastoin...olet huolissasi tilanteesta ja sillätavalla todella välittävä äiti. kerro avoimesti sellaisille tutuille, jotka tunnet ja voi luottaa että olet väsynyt..varmasti löytyy joku joka haluaa jeesailla.
Toivottavasti löydät ratkaisun/ratkaisuja arkeen :hug:

 

Parnasso, kovasti voimia ja jaksamisia!!! :hug: Voin vain kuvitella miten väsynyt olet, kun minä olin yhden lapsen tai siis vauvan kanssa (siis ettei ollut lisänä vielä toista lasta hoidettavana).

Meillä oli myös lievä (lääkärin mukaan, vaikka itestä se ei kovin lievältä tuntunut) koliikki ja loppuihan se, mutta meillä neiti myös edelleen tosi huono nukkumaan ja monet temput siinä on tehtykin. Nyt ikää reilu 1-vuotta ja onneksi sekaan mahtuu myös hyviä öitä! Rankinta aikaa siis oli se 0-8kk. Mulle joudutttiin ehdotteleen jo unilääkkeitä, kun aloin olla niin tokkurassa ku valvottuja öitä oli enemmän kuin nukuttuja. Mutta siitä vaan jotenkin selvittiin ilman unilääkkeitä!

Juuri tämän ekan lapsen hoidon rankkuus yllätti ja kaikki onkin sanonut, että kyllä se toinen on sitten "helpompi". Mutta entäs jos onkin yhtä kamalaa tai vielä kamalampaa!

Yksi äiti hienosti mulle sanoinkin, että sillä oli ensimmäinen lapsi ollut sellainen melko "helppo" ja se ei silloin oikeesti ymmärtänyt näitä koliikki yms. vauvojen äitejä, että miten ne ei muka jaksa yms. Mutta sittenkö niille tuli toinen ja se olikin ihan toisenlainen tapaus niin oli oikein tullut valastuminen, että se oikeesti voi olla jotain ihan muuta kuin ruusuilla tanssimista. Siis tosi raskasta ja väsyttävää, vaikka miten koittaisi parhaansa tehä. Vaikka eiköhän se omalla tavallaan kaikille ole väliin väsyttävää ja raskasta, mutta kyllä toisen vauvat vaan on vaativampia kuin toiset.

Mutta siis oli tarkoitus lohduttaa ja tsempata!!! Koittakaa jaksaa ja rakentaa tukiverkostoa! Sulle myös omaa aikaa ja unta!!! =) :heart:

 

Tilanteesi kuulosti kyllä tosi raskaalta, ei mikään ihme, että tunnet itsesi väsyneeksi ja tunnelmat usein ovat synkeät. Pakko tähän oli nyt jotain kommentoida, vaikka en osaakaan kunnolla ottaa kantaa siitä, onko kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta vai ylikuormituksesta. Luulisin, että tilannetekijät vaikuttavat tosi paljon. Pitkään jatkuneet risaiset yöt väsyttäisivät ketä tahansa. Ja jos vielä päivisinkin on lapsi herkästi itkuinen, joutuu sitä äitinä tsemppaamaan silloinkin enemmän kuin "keskivertotapauksessa". Useinhan tosiaan tuo kuuden kuukauden vaihe on jo huomattavasti pikkuvauvavaihetta helpompaa monesti. Mutta ei siinäkään ole mitään häpeämistä, että tilanne on nyt sellainen kuin on, kuulostaa siltä että olet toiminut aivan esimerkillisesti ja ajatellut monessa asioissa lapsiesi parasta! Ja monet muuta painiskelevat myös allergia-asioiden kourissa, mitä näiltäkin palstoilta on tullut lukeneeksi. Kunpa sinulla olisi joku, kenelle voisit purkaa tämänhetkisen elämäntilanteesi rasituksia esim. joku sukulainen tai ystävä..? Olisko joku niistä, joiden luona olet joskus käynyt kylästelemässä niin luotettava, että hänelle voisi uskoutua ja kertoa asioista niin kuin ne ovat. Tälle henkilölle ei olisi sitten mitään alkuoletusta, että arki jo sujuu sutjakasti..?

Uskon, että kun teidän tilanne helpottaa ja saat nukuttua paremmin, vauvan vaivat helpottavat ja esikonkin uhma menee ohi, huomaat, että tunnet itsesi usein energiseksi ja aurinkoiset ajatukset tulvivat ihan huomaamattasikin mieleen. Jos näin ei kävisikään, varmaan silloin viimeistään kannattaisi jutella jonkun ulkopuolisen kanssa asioista ja tuntemuksistaan. Ja hyvinhän voisit jutella jo nyt, oli sitten kyseessä masennus tai ylikuormitus, joka tapauksessahan kaipaat selvästi jotain muutosta tilanteeseen ja puhuminenkin monesti helpottaa ja voi saada uusia ideoita arkeen.

Meillä kanssa valvotaan vielä n. 10kk ikäisen pojan kanssa, pisimpien unipätkien ollessa n. 2 tuntia, yleensä lyhempiäkin. Allergiasta ei pitäisi olla kyse, ja saan olla kiitollinen siitä, että päivisin poika on yleensä helppohoitoinen. Olisi varmaan oma jaksaminen todella kortilla, jos vielä päivisin olisi mahavaivoja ja energiaa pitäisi riittää toisellekin lapselle. Vaikka sinulla tietysti on myös paljon iloa esikoisestasi! Nostan kyllä hattua sulle!!

Kerroit, että sinulla on mies, joten voisiko sinulle järjestyä tilaisuus käydä itseksesi välillä vähän tuulettumassa? Ja voisiko miehesi olla myös se henkilö, kenen kanssa voisit suunnitella lähitulevaisuutta siten, että siihen sisältyy sinulle itsellesi voimaa antavia juttuja? Että miehesikin oikein todella ymmärtää, että tarvitset nyt häneltäkin kaiken mahdollisen avun ja tuen, että jaksat edelleen hoitaa hyvin lapsia ja itseäsikin..? Olet totisesti ansainnut rentouttavia vapaahetkiä! Ja mitä itselleni tulee mieleen, joskus ainakin minulle on ollut apua hankalissa elämänvaiheissa, jos olen pitänyt hieman päiväkirjaa omista tuntemuksista, tyyliin vaikka päivän plussat ja miinukset. Se on jotenkin jäsentänyt tasaisen ankealta tuntuvia päiviä. Ja jälkeenpäin on helpompi huomata, kun muutosta parempaan alkaa tapahtumaan.

Ja en tiedä auttaisiko se, jos pystyisi vähän hellittämään omia vaatimuksia joita itselleen asettaa (tiedän, että tämä on varmasti vaikeaa!) ja aina kuin mahdollista, suoda itselleen jotain pieniä hemmottelujuttuja (sulla nyt jonkin aikaa tietty esim. herkkuhemmotteluja on vaikeempi toteuttaa, jos oot tiukalla dieetillä). Jotenkin ajatella niin, että nyt on varmaan ehkä elämän raskainta vaihetta ja onnitella itseään joka ilta siitä, että on kuitenkin selviytynyt tästäkin päivästä.

Toivottavasti pääsette pian allergiatutkimuksiin ja jotain selvyyttä siihen asiaa tulee! Voihan olla, että hyvinkin pian teille tulee helpotusta ja sitten voi tilanne muuttua nopeastikin parempaan suuntaan Voimia ja tsemppiä sulle!

 

Toi silmäniskumerkki oli tullut vahingossa eikä totisesti sopinut siihen paikkaan, sorry!

 

Allergisen lapsen äitinä ja entisenä imetysdieettaajana voin vain suositella, että menette ensinnäkin yksityiselle allergologille ettekä jää julkisen puolen hoitojonoihin roikkumaan. Allergia testit harvoin pienillä edes näyttävät yhtään mitään, joten niiden varaan ei kannata paljoa laskea.

Toinen juttu, mikä meillä helpotti paljon oli imetyksen lopettaminen. Voi kuulostaa nyt imettävästä äidistä "julmalle", mutta niin se usein vain on. Useimmille löytyy sopiva erityiskorvike, jolla lapsi saadaan oireettomaksi. Meillä yöt helpottuivat paljon ja lapsi ei enää heräillyt, kun ei allergia ja siitä johtuva refluksi vaivannut. Muksu ei juurikaan tissin perään lopulta edes kaipaillut, vaikka olin muuta pelännyt. Meillä kuten monilla muillakin imetyksen lopetus oli äidille kovempi paikka kuin lapselle.

Muutenkin kiinteiden kokeileminen imetyksen yhteydessä allergiselle on todella haastavaa ja lähinnä mahdotonta, jos äidin imetysdieetti ei ole kunnossa. Pieni lapsi voi olla allerginen ihan mille vaan, itse dieettasin maitoa ja munaa ja paljon muuta, mutta lapsi oireili kaiken lisäksi myös perunalle ja marjoille jne.

Tuo alun selvittelyvaihe on todella raskasta ja univelkaa kertyy sekä huoli lapsesta tietysti painaa. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että elämä näyttää ihan erilaiselta sitten, kun ruokavalio saadaan kuntoon ja saa pari yötä nukuttua kunnolla! Se ei kuitenkaan tapahtu itsekseen, vaan se pakollinen selvitystyö ja ruokavalion karsiminen on tehtävä. Siksi ei kannata jäädä odottamaan, vaan suosittelen asian hoitamista nopeammin yksityisen kautta!

 

Allergisen lapsen äitinä ja entisenä imetysdieettaajana voin vain suositella, että menette ensinnäkin yksityiselle allergologille ettekä jää julkisen puolen hoitojonoihin roikkumaan. Allergia testit harvoin pienillä edes näyttävät yhtään mitään, joten niiden varaan ei kannata paljoa laskea.

Toinen juttu, mikä meillä helpotti paljon oli imetyksen lopettaminen. Voi kuulostaa nyt imettävästä äidistä "julmalle", mutta niin se usein vain on. Useimmille löytyy sopiva erityiskorvike, jolla lapsi saadaan oireettomaksi. Meillä yöt helpottuivat paljon ja lapsi ei enää heräillyt, kun ei allergia ja siitä johtuva refluksi vaivannut. Muksu ei juurikaan tissin perään lopulta edes kaipaillut, vaikka olin muuta pelännyt. Meillä kuten monilla muillakin imetyksen lopetus oli äidille kovempi paikka kuin lapselle.

Muutenkin kiinteiden kokeileminen imetyksen yhteydessä allergiselle on todella haastavaa ja lähinnä mahdotonta, jos äidin imetysdieetti ei ole kunnossa. Pieni lapsi voi olla allerginen ihan mille vaan, itse dieettasin maitoa ja munaa ja paljon muuta, mutta lapsi oireili kaiken lisäksi myös perunalle ja marjoille jne.

Tuo alun selvittelyvaihe on todella raskasta ja univelkaa kertyy sekä huoli lapsesta tietysti painaa. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että elämä näyttää ihan erilaiselta sitten, kun ruokavalio saadaan kuntoon ja saa pari yötä nukuttua kunnolla! Se ei kuitenkaan tapahtu itsekseen, vaan se pakollinen selvitystyö ja ruokavalion karsiminen on tehtävä. Siksi ei kannata jäädä odottamaan, vaan suosittelen asian hoitamista nopeammin yksityisen kautta!

Mä allekirjoitan tän myös. Mullakaan imetysdiettaus ei riittänyt vaan imetyksen lopetus oli se ratkasu ja avain parempaan. Kannattaa harkita.

Samaa mieltä oon myös siinä, että yksityiselle kannattaa mennä ja altistukseen... Prickit ja verikokeet ei varmaks mitään osoita. Yksityisellä myös saa sen lausunnon helpommin... Ne ottaa jokaisen oireen / reaktion todesta ja ainakin me ollaan saatu muutenkin loistavaa palvelua.

Tosiaan noiden kiinteiden kanssa on ihan mahdotonta ja jatkuvaa epävarmuutta sopivuudesta, jos maito aiheuttaa oireita. Siinä helposti jättää vääriä ruoka-aineita pois ja jossain vaiheessa joutuu purkaan koko homman, kun ei muuten saa selvää.

Voimia!

 

Samaa mieltä kuin edelliset. Uuvutat vain lisää itseäsi ruokavaliolla. Meillä kaikesta rintariippuvuudesta huolimatta lapset huolivat yllätys yllätys pullon ja korvikkeen heti. Tein vain itselleni imetyksen mahdottomaksi. Eli otin käyttöön heti maito ym. vältettävät ruuat (joita oli aika moinen litania) ja päätin että rinnalle ei enää mennä, koska se aiheuttaisi vain kipua ja tuskaa vauvalle. Ja kuinka ollakaan, molemmat neidit ilmeisesti vaistosivat mikä on tilanne ja huolivat pullon heti. Olin tosin varannut kokoelman tuttipullon tutteja että jos eka ei kelpaan niin sitten vaihdetaan. Mutta ei tarvinnut vaihtaa. Ja elämä tasaantui kerta heitolla. Tiheät syömisvälit vaihtuivat 3-5 tunnin uniin ja rauhalliseen elämään. Itselläni on ollut aikaisempien lasten kohdalla sama tilanne kuin sinulla nyt ja masennustahan sitten sairastin. Ehdin sairastaa jopa 8 vuotta ennen kuin tajusin mistä on kyse. Siinä vaiheessa olin ollut jo agressiivinen muutaman vuoden ja sitten vasta havahduin kun tuli itsetuhoisia ajatuksia. Nyt kolmosen kanssa oon ollut koko ajan lääkityksellä ja elämä on ihanaa. Tuntuu uskomattomalta että saan nauttia vauva ajasta ja nyt tiedän miltä terveestä ihmisestä tuntuu. Käypä itsekin lääkäristä ja kerro tunteistasi ja elämäntilanteestasi, jos vaikka saisit serotoniini keskusta aktivoivaa lääkettä. Hormoni tason lasku, stressi ja väsymys aiheuttavat välittäjä aineen (serotoniinin) puutosta aivoissa ja tästä johtuvat vaivasi. Itse en joutunut käymään terapiassa lainkaan kun sain lääkkeen. Ja kyllä elämä on ihanaa. Voimia sinulle. :hug:

 

Ajattelin laittaa vielä tämän päivän kuulumisia. Viime yön sain nukuttua hyvin (lue: vain kaksi heräämistä...) ja tänään raahauduin seurakunnan kerhoon puoliväkisin. Ja yllätys yllätys: seuriksella olikin paljon helpompaa ja rennompaa kuin aikaisemmin. Vauvelille löytyi muitakin halukkaita kanniskelijoita, ja vauva sieti paremmin lasten hälyä kuin kuukausi-pari sitten. Oli tosi ihanaa päästä pitkästä aikaa ihmisten ilmoille! Olo on aivan kuin eri ihmisellä.

Kävin myös ostamassa apteekista Nutri-Soija-erikoiskorviketta, jota jo kokeilin vauvalle. Joi pullosta varmaan 10 milliä, mutta selvästi osasi juoda siitä. Mausta en tosin tiedä, mutta tuskin se aikuisen suussa rintamaitokaan kovin hyvältä maistuisi. Tuumailen vielä, mitä teen tämän imetyksen kanssa, mutta korvikkeeseen totuttelu voisi olla hyvästä senkin takia, että mies voisi tarvittaessa hoitaa yösyötöt viikonloppuisin. Mieskin lupasi selvittää, mistä löytyisi lähin yksityinen allergologi.

Tänään on mieli ollut parempi kuin viikkoihin! Kiitos teidän tsemppauksen ja kerhossa käymisen. Alan uskoa, että tämä mielialan lasku on johtunut vain LIIAN RANKASTA arjesta. Nyt tämä väsymyksen vyyhti alkaa varmasti purkaantua.

 

Kannattaa olla hiukan varuillaan soijakorvikkeiden kanssa, ne on aika allergisoivia. Tuo yksityiselle allergologille meno on kyllä tosi hyvä idea! Eiköhän se siitä =)

 

En osaa oikein mitään neuvoa, ajattelin kertoa meidän kokemuksesta.

Tyttö on 8kk ikäinen. Oli 4kk asti itkuinen, ei varsinaisesti koliikkia. Kun kiinteitä alettiin antamaan niin itkuisuus väheni. Rintamaidon syönnin lopetti n.5kk ikäisenä.

Nyt tyttö alkaa opetella enempi liikkumaan niin sitten kyllästyy, kun ei oikein onnistu, kiukkuilee siitä. Pukeminen on yhtä painajaista. Kauhean huudon kanssa puetaan, eikä siihen auta mikään ei laulaminenkaan. kokeiltu kaikki konstit. Mutta ei tykkää pukemisesta niin ei tykkää.

ihmisten kyselyistä ja sanomista mullakin on kokemusta. ihan äskettäin kylässä rouva sanoi, että ei hoitoon raski laittaa nuin pientä. Kyllähän se niinkin on, mutta itse äiti sen kuuluu saada päättää. Jos kokee, että jaksaa paremmin, kun vie hoitoon tms. Meidän tyttö menee elokuussa hoitoon. olen koittanut jotenkin sinnitellä kiukkuilijan kanssa. Se on toisten niin helppo sanoa miten tehdä, jos itsellä on ollut helppoja lapsia. Oma äitinikin ihmetteli aluksi tytön itkuisuutta, kun minä olen kuulema ollut tosi kiltti. En ole itkenyt paljoa, syönyt ja nukkunut vaan

Nyt tyttö tosiaan turhautuu, kun liikkuminen rajoittuu vielä pyörimiseen lattialla. Kuitenkin joka päivä mennään parempaan suuntaan. jotenkin koittaa jaksaa, vaikka itse otin varsinkin alun aika raskaasti. Meillä tyttö on nukkunut kuitenkin kaikki yöt suhteellisen hyvin alusta asti. Herää syömään ja sitten syönnin jälkeen nukahtaa yleensä heti. Siihen 4kk asti päivät oli yhtä kitinään ja huutoa.

Että ei se vauva-arki ole ruusuilla tanssimista. Nyt syödään kiinteitä päivässä jo aika hyvin niin olen huomannut senkin tekevän virkeämmäksi, ei kitise niin paljon. Huomannut, että oma luonne kehittyy, jos jotain haluaa eikä heti sitä saa niin kellään ei ole sitten kivaa. on MINÄ ITSE tyttö =)

PARNASSO: Jaksamisia, kyllä asiat aina jotenkin järjestyy :hug:

 

Laitoin sulle y-viestiä.