Onko täällä vanhempia, joilla kaksi lasta pienellä ikäerolla?

ihmeen hyviä kokemuksia täällä... siis että lapset nauttii vaan toistensa seurasta ja leikkii keskenään jne. Jos mä sanon suoraan niin se eka vuosi meni aika usvassa kahden pienen kanssa (1v 4 kk ikäero), vaikka meillä jo se 1 v nukkui yöt hyvin.. Siis todella väsyttävää hommaa oli. Sitten kun pienempi tuli siihen noin vuoden ikään homma muuttui vielä vaikeammaksi kun pääsi liikkeelle ja alkoi se lasten keskinäinen itku ja "tappelu" kähinä. Ei hetken rauhaa kun piti vahtia ettei isompi ajattelemattomuuksissaan vahingoita pienempää.

nyt 3,5 v ja 2 v leikkiihän ne keskenäänkin...mutta se jatkuva meteli ja huuto ainakin rassaa mun hermoja ihan riittävästi eli erotuomarina saa olla ihan riittämiin. Kun esikoinen kerkes olla " yksin" sen 1v4 kk niin siinä oli tottunu ihan erilaiseen rauhallisuuteen. Kerkes vastata lapsen tarpeisiin niin hyvin, ettei sen tarttennu itkeä tai kiukutella sen vuoksi ainakaan. varmaan huutoa oli max 10 minuuttia päivän aikana...nyt sitä on se 10-30 minuuttia tunnissa...kun ovat hereillä.

 

Meillä ikäeroa 1v 2kk. Eka vuosi oli rankkaa, en oikein edes muista nuoremman vauva-aikaa. Vaatii äidiltä kyllä paljon hermoja ja venymistä. Omat unet jää vähiin. Itsellä meni 2v niin etten nukkunut yhtä pötköä yli neljää tuntia ja kyllä se alkaa näkyä ulkopuolisillekin.

Esikoinen ei ole koskaan ollut mustasukkainen eikä muista aikaa ennen kuopusta. Nyt ovat parhaat kaverit ja leikkivät hienosti yhdessä. Toki myös taistelevat.

En kadu päätöstä tehdä lapset pienellä ikäerolla, mutta en kyllä uudelleen lähtisi samaan.

 

meillä akasi vanhinta lasta on 1v5kk ikäerolla. Nyt kun katsoo noita 7v ja 6v, kun leikkivät jatkuvasti keskenään ja heillä on aina kaveri mukana ja ovatkin parhaat kaverit, niin ajattelen että tuo oli paras teko mitä me ollaan tehty. Olihan meillä raskasta. Esikoinen nukkui todella huonosti 3v asti ja tytöllä oli koliikki. Tytön ensimmäisestä vuodesta en muista juuri mitään. Onneksi on valokuvat Toisaalta meillä ei olut mitään mustasukkaisuutta isommalla pienempää kohtaan ja olivat heti parhaat kaverukset.

Meillä toisen ja kolmannen ikäeroksi tuli 5v ja voin kyllä kertoa, että tämä se vasta mahtavaa onkin!!! En olisi ikinä voinut uskoa, että vauva-ajasta ja pikkulapsi ajasta voi nauttia!!!

 

Vuoden ja yhden päivän ikäerolla lapset. Vauva-aika ei mun muistiin ollu kovin haastava, onhan niitä haastavia päiviä vaikka olisi vain yksi lapsi Haastavinta on ehkä ollu se aika kun molemmat mennä touhotti eikä kummallakaan ollu järkeä päässä ollenkaan. Siihen päälle vielä yhtä aikainen uhmaikä Mutta ihana että niistä on toisilleen seuraa ja intressit menevät yhteen. Ei tää niin kamalaa ole kuin mitä muut (joilla ei edes ole kokemusta asiasta) antoivat ymmärtää. Tietysti tilannetta helpotti että esikoinen alkoi liikkumaan aikaseen ja juosta tepsutteli kun pienempi syntyi. Tai no helpotti ja helpotti kun kerkes joka paikkaan. Mustasukkaisuutta ei esiintynyt ollenkaan ja olenkin miettinyt että onneksi meillä on pienellä ikäerolla lapset eikä kuopus syntynyt esikoisen uhmaiässä.

 

Meillä ekan ja tokan ikä ero 1v 1 kk. Musta toi oli tosi hyvä ikäero. Isompi ei ollut mustasukkainen, kummatkin nukkuivat päiväunet samaan aikaan. Nyt kun ovat 4 ja 5 v niin ovat parhaat kaverit. Leikkivät paljon yhdessä ja aina on kaveri kotona. Keskimmäisen ja nuorimman ikäero 2v 7kk ja vauva aika oli paljon rankempi. Isommat ei enää nukkunut päiväunia niin itsellä ei ollut yhtään hengähdys taukoa päivällä. Eli itse kallistuisin pienemmän ikäeron puolelle.

 

ikäero vaille 1.5vuotta.

Haastavinta on ollut uhmaikävaihe. Parasta on se miten rakkaita ovat toisilleen. Hyvässä ja pahassa pidetään toisen puolta.

 

Meillä ikäeroa 1v7kk pojilla, nyt ovat hiukan alle 3,5v ja 1v8kk. Mun mielestä vauva-aika ei ollut kovinkaan raskasta, vaikka meillä ei edelleenkään nukuta kokonaisia öitä.
Tää hetki on mun mielestä nyt "rasittavinta" isomalla uhma ja pienemmällä myös. Kumipikin tahtoo tahtonsa läpi, tappelevat koko ajan jne. Vauhtia on aivan hirveästi, juoksevat ympäri kämppää, ja se yleensä päätyy siihen että jompikumpi kaatuu tai tönäsee toista, yhteisiäleikkejä ei vielä ikein ole. Pienempi enempi sotkee ja isommalla menee uhmakiukuissaan hermo. Aina ei voi vaatia isompaakaan olemaan "iso", kun ei sitä ole.
Mutta meillä noi kyllä on aika riehakkaita, että sekin osa syy. Kilttejä onneksi, mutta vauhtia riittää. Siltikin mun mielestä hyvä ratkaisu, ja toivotaan että noista vielä kaverukset tulee.

Mutta tosiaan, se vauvavuosi meni ihan helpolla. Kuopus oli kova olemaan rinnalla, jotennistuin kotona rinnat paljaan vauva tissillä ja leikin esikoisen kanssa.

 

Meille syntyy kohta kolmas lapsi, ikäeroa kuopukseen tulee 1v 2kk. Jännittää kovasti, miten arki lähtee rullaamaan.

Itse mietin kaikenlaista kuten miten imetys lähtee käyntiin, miten reilu vuosikas suhtautuu tulevaan pikkusisarukseen..
Ja syntyykö myöhemmin yhteisiä leikkejä, kun eri sukupuolta ovat?

 

Mulla kaverilla on lapset 1v3kk ikäerolla. Esikoinen oli kaikkein suurimassa äitiintakertumisvaiheessa menossa (vain äiti kelpasi, äidin perässä kulki jatkuvasti, itki äidin perään, haki huomiota kaikin konsten, isi ei kelvannut) kun pikkuveli syntyi ja siitäpä syntyi soppa. Kaverin äiti oli jatkuvasti apuna ja kaveri ns. paloi loppuun, varsinkin kun tämä pikkuveli oli koliikki-korvakierre-refluksi-moniallergikko. Kaveri itki monesti ettei jaksa, ei ole nukkunut, syönnyt eikä mitään, liekö sitten vielä synnytyksenjälkeistä masennusta mukana. Nyt lapset ovat jo 7v ja 6v, mutta yhä kaveri sanoo, että pahin virhe oli tehdä ne tuolla ikäerolla. Lapset tappelevat, kinastelevat, riitelevät. Vähän väliä jommalla kummalla on iso mustelma, varvas murtunut, naarmuja yms. Lelut on aina rikki, kun rikkovat toistensa leluja. Eivät osaa olla keskenään (eri sukupuolia vieläpä), häiritsevät ja härnäävät. Kaverin äiti minullekin selitti, miten rankkaa kaverillani on ollut ja on ollut "ihan kuin kaksoset". Nauratti. Itselläni on kaksospojat (ikäeroa 18 minuuttia) ja meillä taasen on mennyt enemmän kuin hyvin. Ihmettelen mitä ne muut kaksosten äidit valittavat väsymystä jne, meillä ei sitä ole ollut, vaikkei apua ole saatu/tarvittu edes! Meidän kaksoset (nyt 4½v) ovatkin olleet aina terveitä, hyvin nukkuvia, reippaita poikia. Toki vääntävät ja tappelevatkin välillä, mutta ovat mittaamattoman tärkeät toisilleen ja tosiaan "vaikka on kaksi, niin ovat menneet siinä missä yksi voimakastahtoinen lapsi". Ei se kaksosuus ole tosiaan kamalaa!

 

Meilläkin on kaksoset (ja esikoinen 3v kaksosia vanhempi) ja voin sanoa hyvin, että mielummin ihan oikeat kaksoset kuin "Wanna-be kaksoset", eli hinnalla millä hyvänsä mahdollisimman pienellä ikäerolla väännetyt lapset. Miehen kanssa naureskellaan aina tutuille, jotka äkkiä hankkivat seuraavan vauvan ekan ollessa vasta vuosikas. No kun ei oikeita kaksosia kaikille anneta niin...

Turha sitä on sitten väsymystä tulla valittelemaan, kun on itse tietentahtoen "wanna-be kaksoset" vääntänyt maailmaan!

 

Minustakin tuntui että kahden kanssa helppoa ja sumusta ei tietoakaan Se oli ihanaa ja hellyttävää aikaa.

 

Wanna-be-kaksoset? Jestas sentään... Että ihan miehesi kanssa naureskelette. Just.

 

Meilläkin on kaksoset (ja esikoinen 3v kaksosia vanhempi) ja voin sanoa hyvin, että mielummin ihan oikeat kaksoset kuin "Wanna-be kaksoset", eli hinnalla millä hyvänsä mahdollisimman pienellä ikäerolla väännetyt lapset. Miehen kanssa naureskellaan aina tutuille, jotka äkkiä hankkivat seuraavan vauvan ekan ollessa vasta vuosikas. No kun ei oikeita kaksosia kaikille anneta niin...

Turha sitä on sitten väsymystä tulla valittelemaan, kun on itse tietentahtoen "wanna-be kaksoset" vääntänyt maailmaan!

Minun lääkärini kertoi kun toivoin kaksosia että lähes puolet kaksosraskauksista vammauttaa jollakin tavalla kaksosta, aiheuttaa keskosena syntymisen, vauvan kuoleman tai suuren uhkan vauvoille. Sen jälkeen en enää ikinä toivonut kaksosia. Olenkin ollut parissa odotusryhmässä joissa kaksois- ja kolmoisraskauksista päätyi kesken raskauden toisella kolmannekselle muutamat. Kaksosraskaus on siis lähes 50% riski ja ei mitenkään toivottava asia ellei nyt ole itse vähän hassu äiti ja tahdo vain periaatteen vuoksi kaksosia vaikka tietää riskit.
Jos odottaisin kaksosia niin olisin hyvin huolissani pienistä loppuun asti.

Siksi on hyvä että tekee ensin yhden ja sitten pienellä ikäerolla toisen.

 

Meillä tyttöjen ikäero 1v5kk ja ite on oo kokenu hetkeekään sitä vaikeeks vaikka kuopuksella oli koliikki. Mies on yrittäjä ja tekee pitkää päivää, eikä ollu mahdollisuutta mihinkään isyyslomaan ym. mut en kokenu sitäkään mitenkään et mulla olis ollu vaikeeta. Esikoinen oli niin pieni kun kuopus synty ettei edes osannu olla mustasukkanen. Tytöt nukkuu samassa huoneessa eikä toinen herää vaikka toinen kuinka itkis. Ovat parhaat kaverit keskenään ja nyt kun kuopus jo 1,5v niin leikkivät tosi paljon yhdessä. Menevät yhdessä joka paikkaan, meijän paita ja peppu. Tottakai tappeluitakin on, pientä kinaa joka päivä, mut ikinä en oo katunu et tuli näin pienellä ikäerolla. Kolmannesta haaveilen mut mies ei oo vielä lämmenny ajatukselle.

 

Meilläkin on kaksoset (ja esikoinen 3v kaksosia vanhempi) ja voin sanoa hyvin, että mielummin ihan oikeat kaksoset kuin "Wanna-be kaksoset", eli hinnalla millä hyvänsä mahdollisimman pienellä ikäerolla väännetyt lapset. Miehen kanssa naureskellaan aina tutuille, jotka äkkiä hankkivat seuraavan vauvan ekan ollessa vasta vuosikas. No kun ei oikeita kaksosia kaikille anneta niin...

Turha sitä on sitten väsymystä tulla valittelemaan, kun on itse tietentahtoen "wanna-be kaksoset" vääntänyt maailmaan!

Tää nyt oli varmaan provo mut tartun silti. Mullakin on kaksoset eikä ole kyllä koskaan mielessäkään käyny ajatella noin ihmeellisesti. Luuletko, että ihmiset jotka tekevät lapset pienellä ikäerolla haluaisivat oikeasti kaksoset? En mä ainakaan usko. Mut tässä sulle mitali siitä, että olet onnistunut saamaan OIKEAT kaksoset, ole hyvä!

 

Meillä on kahden vanhimman välissä 1v6kk. (Kaksi seuraavaakin on tullut suht pienellä ikäerolla. Vanhimmalla ja nuorimmallaon ikäeroa 6v10kk. )
Meillä nuorinkin on jo koulussa ekalla luokalla.

Silloin, kun olivat pieniä niin meillä meni ihan hyvin. Toki monesti olin rättiväsynyt, kun kolmekin lasta herätteli yöllä vuoronperään. Ihmeesti sitä vaan jaksoi. Mies ei suostunut heräilemään vauvelia / isompia hoitaakseen yöllä. Aamulla kuulemma olis väsyttänyt, kun piti mennä töihin:headwall: Viikonloppuna muutamia kertoja menin itse nukkumaan apukeittiöön korvatulppien kanssa, kun olin oikein väsynyt. Mies silloin hoiti lapset.

 

Meillä on kolme lasta ja kaikki 1v5kk ikäeroilla. Mulle on sopinut tämmönen tiivis lisääntyminen. Ajattelen sen jotenkin niin et ns samalla kertaa saa vauva-ajat alta. En oikein osaa selittää. Ainoat ongelmakohdat on ne päivät kun kaikilla joku kiukku tai vuorotellen herättävät yöllä. Mutta ollaan oltu onnekkaita ja kaikki lapset terveitä ja hyviä nukkumaan. Enemmän mua pelottaa se aika ku he ovat 13-16vuotiaita

 

meillä lapsilla ikäeroa vuosi ja muutama päivä. Ensimmäinen vuosi meni aika sumussa, eikä siitä kyllä kauheasti ole muistikuvia. Esikoinen oli nuoremman syntyessä vielä niin pieni ettei ollut ollenkaa mustis. Meillä on käynyt tuuri, sillä ovat molemmat olleet pienestä saakka hyviä nukkumaan, mutta kyllä se arki kahden pienen kanssa silti aika tehokkaasti vie mehut. Nyt lapset ovat jo 6- ja 7- vuotiaat ja elämä jo aika leppoisaa. Jottei tästä tulisi liian ruusuinen kuva niin tappelevat kyllä kovasti ja joka asiasta, mutta puolustavat myös toisiaan kiivaasti muita vastaan. Jos jompikumpi on jossakin poissa niin toinen ei osaa tehdä oikein mitään. Leikkivätkin kyllä hyvin yhdessä ja reissussa on kiva kun se kaveri on aina mukana. Niin ja ovat poika ja tyttö.

 

Mulla kolme lasta, ekan ja tokan välissä 1v11kk, tokan ja kolmosen 2v2kk. Aika hälinää ollut. Sujuvasti tappelevat keskenään iästä riippumatta.

 

No ainakin krooninen vauvakuume on hävinnyt ihan tyystin Vielä nuorimmaisen vauva-aikana ajattelin, että kyllä vielä yksi sitten joskus, mutta nyt kun ovat 2 ja 4 vuotiaat, niin olen tullut siihen tulokseen että ei enää ikinä meille yhtään vauvaa.
Ikäeroa näillä 1v8kk. Olen aina saanut nukkua hyvin täydet yöunet, joten väsymys ei ole vaivannut. Vauva-aika oli vielä ihan helppoa. Ja ovathan nuo nytkin ihania ja suloisia lapsia, mutta se jatkuva erotuomarina oleminen väsyttää. Lapset leikkivät yhdessä, mutta kaikki leikit päättyvät aina hyvin nopeasti tappeluun ja sitten ovatkin toistensa kimpussa. Tönimistä, lyömistä, puremista, raapimista, nipistelyä. Molemmilla hyvin voimakas temperamentti ja ovat todella vilkkaita keskiverto suomalaislapseen verrattuna.

 

Meillä esikoisen ja seuraavan lapsen ikäero 11 kuukautta. Alkuun oli aika rankkaa, kun tosiaan oli kaksi vaippaikäistä, mutta nyt kun ovat kohta 4-ja 5 vuoden ikäisiä, niin alkaa ne hyvät puolet tulla paremmin esiin. Ovat toisilleen todella tärkeitä ja aina on se leikkikaveri lähellä

 

Itselläni on kaksospojat (ikäeroa 18 minuuttia) ja meillä taasen on mennyt enemmän kuin hyvin. Ihmettelen mitä ne muut kaksosten äidit valittavat väsymystä jne, meillä ei sitä ole ollut, vaikkei apua ole saatu/tarvittu edes! Meidän kaksoset (nyt 4½v) ovatkin olleet aina terveitä, hyvin nukkuvia, reippaita poikia.

no siinähän sä itse vastaat omaan ihmetykseesi. Teillä lapset olleen aina terveitä ja hyvin nukkuvia, niin olisko se vaikka selitys sille miksi säkään et ole niin väsynyt ollut? Sun kaverisi lapsellahan oli refluksia ja koliikkia ja allergioita yms, niin tottakai tilanne on silloin eri kuin terveellä lapsella....

 

Ihana lukea muitten kokemuksia.

Meillä on todella helppo vauva niin sekin kyllä vaikuttaa siihen, että kakkonen saa tulla kun on tullakseen.
Nukku alle 2kk ikäisenä jo 9h unet putkeen. Ei voi valittaa. Nykyään nukkuu 12h yöunia ja ikää on vasta 3kk.
On muutenkin todella helppo tapaus, ainakin vielä toistaiseksi.

Lisää vain näitä, lukisin mielelläni lisää kokemuksia.

 

täällä olis kovin toivottu pienellä ikäerolla sisarusta tytölle, mutta ei oo tullut.

Toivottavasti toi wannabe-kaksoset juttu oli provo!