Onko täällä muita oikeasti xxxl kokoisia...

eikä kun kuka sitä ryhmää laittoi pystyyn, kelle piti yv:tä lähettää?

 

huhuu :saint:

 

HEi olikohan Porina, jolle voit laittaa yv:tä.

 

laittakaa ensin yv:tä TURVESUON MISSILLE niin saatte salasanan..ja sitten uudella salasanalla kirjaudutte kerhoon...ja laitatte hakemuksen

EIKU, NÄINHÄN SE MENI!

 

Tääl olis kans yks joka haluais mukaan kerhoon. Painoa on noin 130 eli taitaa kriteerit täyttyä :/

 

Hei! Nyt on yksityisviesteihin vastattu. Anteeksi kun kesti, reissusta tultiin lauantaina, mutta netti sanoi pariksi päiväksi yhteistyönsä irti. Mutta jälleen toimii ja tosiaan vastattu on

 

Mä oon meistä isoin. Painoo n.313kg pituus 156cm ikä26v. Haluisin siihen teidän kerhoon. Kriteerit taitaa täytyy.

 

Anteeksi mutta miten noin lihavat voi harrastaa seksiä? Yhdyntää varsinkin... Miten emätin löytyy edes? Miten mies pääsee tarpeeksi lähelle ellei sitten omista metrinkikkeliä.

 

Tällä palstalla terrorisoi joku läskifoobikko. Ei kannata vastata, muhikoot vain omissa traumoissaan.

 

Öööh mä oon 152 cm ja 147 kg, aika pallo, voitteko kuvitella. Koko ajan on hiki, jalat haisee karmealta, pieren koko ajan ja kasvoihin tuli halvaus. Hiuksiakin lähtee ja iho on näppylällä.

 

 

On varmaan, katso täältä vanhoja viestejä.

 

aamukahvin aika

 

Ei ole aloittaja yksin. Minulla pituutta 183cm, painoa tälle aamua 157 kg. Vaikea uskoa, mutta kymenen vuotta sitten olin 80 kg ja pelkkää lihasta. Mutta ensimmäinen raskaus muutti kaiken, raskausmasennuksessa ja yksinhuoltajana tuli sitten lohtusyötyä, kokkailtua ja leivottua kaikkea. Ja siitä tuli turhankin nopeasti elämäntapa. Ja sitten kun sitä painoa alkoi kertymään, tapasin mukavan miehen ja poks, olinkin uudestaan raskaana ja siinä oli oikeasti itsekin helisemässä kun painoa tipahteli nesteen muodossa paria kiloa viikossa ja teki raskausmyrkytyksen siihen päälle. Toisen lapsen syntymän jälkeen tuli taas masennus, siihen masennuslääkkeet. Ja näin jälkiviisaana niitä ei olisi pitänyt ottaa kun sitä vaan söi ja söi ja se oli se juttu mistä tuli olevinaan hyvä olo. Pahimmillaan en kolmeen viikkoon poistunut asunnosta kun mies teki ruoat ym että saisin levätä. Ja siinä vaiheessa kun en sopinut mihinkään vaatteisiin, oli hän soittanut neuvolaan ja saanut sieltä lääkärin käymään ja lääkkeet pois ja siitä lähti hiljakseen palautuminen. Mutta vaikka nyt lasten kanssa puuhaan ja liikun niin silti tulee syötyä. Ja vaikka luvut näyttää varsin hurjilta, ei minulla ole liikkumisen tai muun kanssa ongelmia. Kun vaan saisi itseään niskasta pidettyä nyt kiinni että ei paino ainakaan nousisi kun vaatteet on nytkin aika tiukat. Syksy ollut taas sellaista verukkeiden aikaa että aina on löytynyt syy ottaa joku herkku tai jättää liikkumatta. Ja sitten kun on kehonrakenteeltaan tämmöinen että se leviää joka puolelle niin tuota painoa saa varkain lisää ihan huomaamatta.

 

Oletko lukenut tuon kirjan:
https://www.rasalas.fi/kirja/antti-heikkila-elaman-paras-aika/