Onko täällä kukaan eronnut, kun vauva on ollut alle vuoden?

Meille on nyt käymässä näin. Onko kenelläkään edes vähän positiivisia tarinoita siitä, että on mennyt ihan hyvin?? Mies aikoo pysyä lapsen elämässä vahvasti ja siihen uskonkin, on ollut todella hyvä isä tähänkin asti.

Ero tuntuu raskaalta, mutta asialle en voi enää mitään muuta kuin katsoa avoimesti tulevaisuuteen.

 

Minä erosin aikoinani exästä jo 2. lapsen raskausaikana, hengissä selvisin ja elämä oli hyvin paljon mielekkäämpää lasten kanssa kun ei tarvinnut tapella miehen kanssa josta ei ollut isäksi eikä perhe-elämään.
Isä alkoi tapailla tätä nuorempaa lasta vasta lapsen täyttäessä 2 v., ja aika harvakseltaan on tapaillut , lapset nyt jo teini-ikäisiä.

 

Mä olen. Kuopus oli 10 kk, kun erosin exästä. Nyt kuopus on 21 v. Exä on ollut aina hyvä isä pojalleen ja lapsen asioista on pystytty aina sopimaan yhdessä. Vieläkin exä soittelee ja kyselee kuulumisia (siis myös minulta eikä vain pojaltaan) ja käy välillä kahvilla. Ollaan pysytty ystävinä kaikki nämä vuodet.

 

Minä erosin, kun vauva oli puolvuotias. Isä on ollut lapsen elämässä koko ajan todella paljon. Alussa ei ollut yökylässä(isä ei halunnut), mutta tapasi lastaan monta kertaa viikossa. Meillä ei ole ollut mitään säännöllistä tapaamissopimusta, vaan on menty niin kuin kummallekin on sopinut.

Lapsen isä hoitaa myös vanhempainillat, lääkärireissuja, harrastusmatkat, käyttää kaupassa/uimassa yms. Ei siis toimi minään viikonloppuisänä. Näin ollaan menty 13,5 vuotta. Ja mennään loppun asti.

 

Niin ja meillä oli kahvitteluystävälliset välit.

 

pariterapiassa on varmaan käyty ennen tätä päätöstä?

 

Ero on ollut täälläkin mielessä, molemmilla kun tuntuu että ei pystytä sovussa olemaan. Nyt on kuitenkin päätetty että katsotaan siihen asti kun lapsi on yli vuoden ja arki ehkä helpottaa sen osalta. Jos sitä jäisi sitten voimavaroja myös parisuhteen hoitamiseen. Meillä näin. Milelelläni pitäisin perheeni kasassa, vaikka mikään ihanneavomies tuo minun kumppanini ei olekaan. Usein tulee odotettua toiselta ihan liikaa. Aika näyttää miten tässä käy.

 

Kuopus oli 4,5 kk eikä isommatkaan olleet paljon taaperoikää ohittaneet. Nyt nuorin on jo 17v. Välit isään hyvät. Ero kanbnatti. Selvittiin kaikki ja lapset tasapainoisia ja menestyviä nuoria.

 

Ihan vaan tiedoksi kaikille:

alle 3-vuotiaitten lasten vanhemmat elävät erikoistilanteessa. Kaikki parit tappelevat, tiuskivat, ovat väsyneitä, haluttomia ja kokevat outoja negatiivisia, uusia tuntemuksia enemmän tai vähemmän tuohon aikaan.

Kun lapsi kasvaa, saa nukuttua, vanhemmuus tulee tutuksi, arki helpottaa jne.

Älkää nyt ihmeessä erotko sen takia, että lapsen synnyttyä on tullut tapeltua tai että kaikki ärsyttää toisessa!

 

Ihan vaan tiedoksi kaikille:

alle 3-vuotiaitten lasten vanhemmat elävät erikoistilanteessa. Kaikki parit tappelevat, tiuskivat, ovat väsyneitä, haluttomia ja kokevat outoja negatiivisia, uusia tuntemuksia enemmän tai vähemmän tuohon aikaan.

Kun lapsi kasvaa, saa nukuttua, vanhemmuus tulee tutuksi, arki helpottaa jne.

Älkää nyt ihmeessä erotko sen takia, että lapsen synnyttyä on tullut tapeltua tai että kaikki ärsyttää toisessa!

Joo tiedetään. Ja käytiin perheneuvolassa apua hakemassa. Mutta kun mies ei nähnyt itsellään mitään tulevaisuutta "oy perhe abssa" ja halusi vaan pois, niin mitäs siinä sitten tekee? Ei mitään muuta kun antaa mennä kun niin kovin haluaa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

 

Minä erosin, kun kuopus oli 10kk. Hyvin meni. Isänsä on edelleen vahvasti lasten elämässä. Näkevät viikottain isäänsä ja me vanhemmat olemme pysyneet ystävinä.

 

Ihan vaan tiedoksi kaikille:

alle 3-vuotiaitten lasten vanhemmat elävät erikoistilanteessa. Kaikki parit tappelevat, tiuskivat, ovat väsyneitä, haluttomia ja kokevat outoja negatiivisia, uusia tuntemuksia enemmän tai vähemmän tuohon aikaan.

Kun lapsi kasvaa, saa nukuttua, vanhemmuus tulee tutuksi, arki helpottaa jne.

Älkää nyt ihmeessä erotko sen takia, että lapsen synnyttyä on tullut tapeltua tai että kaikki ärsyttää toisessa!

Samaa mieltä, kyllä kannattaa yrittää hoitaa asioita kuntoon. Me kävimme perheneuvolassa keskustelemassa ja sovittelemassa, mutta ei meidän kohdalla asioita muuksi muuttanut, ex ei osaa ottaa muita ihmisiä huomioon tavalla jota perhe- ja parisuhde-elämä edellyttää, ja hän halusi lähteä.
Lapset saivat 3 vuoden kuluttua elämäänsä isäpuolen joka on paikannut todella paljon niitä aukkoja joita isänsä jätti ja jättää edelleen poikiensa elämään.

 

Ite en alun perinkään ollut suhteessa kun tulin raskaaksi. Mutta siis ei tuon lapsen kanssa ole mitenkään erityisen raskasta ollut. En tiedä muunlaisesta.

 

Erottiin kun lapsi 9kk. Isä otti lapsen luokseen viikonlopuiksi ja välillä viikolla illalla. Kaikki meni ihan hyvin eikä lapsi alkanut vierastaa isää.