Onko tää pettämistä?

  • Viestiketjun aloittaja Mieheni on sika
  • Ensimmäinen viesti
Ei tuo pässi tajua oikeasti, miksi mä oon raivona. Okei, onhan meidän suhde ollut välillä vähän etäinen ja vailla leiskuavaa intohimoa, mutta ei kai sitä jatkuvaa suitsutusta kukaan jaksaisi vuodesta toiseen. Mä oon silti ajatellut että meillä on kestävä parisuhde. Eihän tää ole parisuhdetta nähnytkään, jos ukko on kerran kykenevä ihastumaan muihinkin!!
Sanoi, että ei ole tehnyt tätä aiemmin ja .. en mä tiedä. Mä oon niin raivoissani ettei edes ajatus kulje. Ja meidän suhteen jatkosta, en tosiaan tiedä. Ei tuo vissiin mitään eroa ole miettinyt, jos tapahtunut on sen mielestä ihan "no harm done". Oksetus.
Jos ukko on kykenevä ihastumaan muihinkin... Jokaisessa pitkässä parisuhteessa tulee ihastumisia toisiin, se on pakko sulattaa. Se, mitä asialle tekee, on sitten aivan eri asia.
 
"nimimerkki"
Ukko ainakin kertoi asiasta. Mielestäni ei mikään syy lopettaa suhdetta (siis aloittajan ja miehensä) jos molemmat haluavat jatkaa... vaikka miehen jatkohalut taitavat olla myös kyseenalaiset. Ja todellakin seksi olisi pahempi juttu kuin tuollainen pikku flirtti ja pussailu! Herätkää ihmiset!
 
naulan kantaan
Kukaan ulkopuolinen ei hajota kahden ihmisen parisuhdetta. Sen tekevät puolisot itse. Suhteenpäättämistavat eivät aina ole reiluja tai tyylikkäitä, varmaankin riippuu ihmisen käytöstapojen ja älykkyyden tasosta, millä tavalla kumppaniaan vaihtaa.

Miehesi käytös oli tökeröä, julmaa ja hvyin epäasianmukaista. Se kielii halusta lopettaa suhteenne, samoin kuin miehesi älykkyyden ja käytöstapojen puutteesta.

Jos kuitenkin sinä todella haluat olla miehesi kanssa, ja mies todella haluaa vielä pelastaa suhteenne, menkää pariterapiaan. Sanomatta on selvää, että miehen on juuri tasan nyt tehtävä valinta perheensä ja ihastuksensa välillä. Ja sinun on oltava valmis todella antamaan anteeksi.
Olen ihan samaa mieltä. Parisuhde voi selvitä pettämisestä, mutta jos toinen käyttäytyy kiinni jäätyään tuolla tavalla, suhteessa on jotain pahasti hukassa. En usko, että voisin enää elää ihmisen kanssa, joka kohtelee noin kylmästi eikä edes kadu tekoaan.
 
Jokaisessa pitkässä parisuhteessa tulee ihastumisia toisiin, se on pakko sulattaa. Se, mitä asialle tekee, on sitten aivan eri asia.
Samaa mieltä. Pitkissä suhteissa todellakin saattaa joskus ihastua ulkopuoliseen eikä sille vaan mahda mitään. Siinä vaiheessa valitaan, ollaanko uskollisia vai ruokitaanko ihastumista ja toivotaan sen etenevän johonkin.
 
  • Tykkää
Reactions: Sanna80
Ällistynyt
Tulisi jotenkin tyhjä ja "puulla päähän lyöty" olo jos mieheni käyttäytyisi noin välinpitämättömästi. Tulisi tunne, että olenko vain kuvitellut koko suhteemme, ei sitä tainnut koskaan ollakaan. Ei ainakaan sellaisena kuin sen itse näin. Olisi vaikea selviytyä järkystyksestä joka pohjimmiltaan kumpuu siitä tosi asiasta, että on ollut ihan eri leveysasteilla kumppaninsa kanssa, noin niin kun henkisesti. Alkasi ehkä kyseenalaistaa oma itsetuntemustaankin.

Parisuhde olisi kyllä sitten siinä, koska enhän tuntisi koko miestä. Tajuaisin hänen olevan ihan joku muu..

Sitten tulisi ehkä suru ja murhe, mutta ne lakkaavat aikanaan ja sitten voikin koittaa uutta elämää uuden ihmisen kanssa. Sellaisen jonka kanssa puhutaan kaikesta ja sovitetaan "säännöt" yhteen.

Aloittajalle toivon aikaa ja ystäviä. Kyllä se siitä! :hug:
 
"..."
Minä en henk. koht. usko parisuhteisiin, jossa on jollain tasolla ollut pettämistä ja sitten toinen antaa anteeksi pettämiset - olkoon sitten minkälaisia pettämisiä hyvänsä. Olen liian monta kertaa nähnyt, että ennemmin tai myöhemmin tulee uusi pettäminen/luottamuspula tai sitten se toinen petetty osapuoli ei osaakaan antaa anteeksi, vaikka on niin luullut. Siinä on sitten voinut vierähtää jo useampi vuosi ikäänkuin hukkaan. Parempi olisi ollut viheltää peli poikki heti kun onnettomuus tapahtui. Kukin määrittelee itse, mikä on pettämistä ja mikä ei.

Tässä ap:n tapauksessa on kuitenkin mies pettänyt nyt pahemman kerran puolisonsa luottamuksen. Pitkissä parisuhteissa varmasti tulee pieniä ihastuksia, mutta on eri asia miten niiden kanssa toimii. Omaa puolisoaan tulee mielestäni kunnioittaa. AP:n puoliso ei ole osoittanut kunnioitusta, eikä ole enää luottamusken arvoinen. Ihastuksia ei tule viedä seuraavalle tasolle. Se on äärimmäisen itsekästä "minä, minä"-ajattelua.
 
Tuli kysyttyä, en tiedä oisko kannattanut. Mies sanoi, ettei sitä haittais yhtään vaikka mä tekisin samoin. Että ei tuntuis missään.
Ei se taida mua enää rakastaa :(
Höpö höpö. Joko valehtelee pyrkiessään minimoimaan omaa vastuutaan tai sitten puhuu totta eli ei vain välitä.

Kummassakin tapauksessa se olis ero meillä edessä. On vaan asioita joita ei tehdä tai sanota ilman seurauksia.
 
Jos olisi minun miehestäni kysymys, niin vaikka kuinka sattuisi ja pahalta tuntuisi niin päästäisin hänet viettämään sitä elämää jota hän ilmiselvästi noin toimittuaan kaipaisi. Eron paikka olisi. Tiedän etten voisi antaa anteeksi. On normaalia että ihminen parisuhteessa eläessään tapaa myös muita mielenkiintoisia ihmisiä ja viehtyy muidenkin ihmisten juttuihin/ulkonäköön tms, mutta jos rakkautta on omaa kumppaniaan kohtaan, se jää vain hetkelliseksi viehtymykseksi, joka ei sisällä mitään toimia ja tekoja asian suhteen. Mikäli tunteita ei tarpeeksi ole, voi tapahtua tuollaista mitä ap:n mies teki.
Toki ap:n mies varmasti omalla tavallaan välittää ja tykkää, mutta intohimoinen rakkaus ja kunnioitus puolisoa kohtaan puuttuu. Omalla kohdallani olisin niin pettynyt etten toipuisi enää edes halukkaaksi antamaan anteeksi. Se olisi suhteemme loppu, kuten tiedän etten itsekään saisi anteeksi tuollaista. AP:n kannattaisi nyt alkaa elämään ilman tuon tasoisia tekoja sähläävää miestä ja keskittyä rakentamaan omaa onneaan itsenäisesti.

Minulle itselleni raskainta olisi tiedostaa se etten ole enää miehelle se juttu, jonka takia kannattaa pitää uskollisuusperiaatteestaan kiinni. Jos vielä mies sanoisi ettei haittaisi että minä painelisin toisen miehen kanssa, niin kertoisi tasan tarkkaan rakkaudettomuudesta.
Eroa AP, et tule katumaan!
 
"tiuhti"
itse en jättäisi elkän ihastuksen takia, olen ollut mieheni aknssa n 5 v kohta yhdessä, ja olen ainakin itse ihastunut muihin tässä välillä. ihastus on saattanut kestää parikin kuukautta, ja olen välistä ollut tosi harmissani etten ole "saanut" mitenkään viedä sitä eteenpäin. huolimatta ihastuksen ajan itsekkyydestä, oon kuitenki muistanu että arvostan kumppaniani niin paljon etten voisi loukata sitä itsekkyyteni takia.

moelmmista parisuihteen aikaisista ihastuksistani olen kertonut kumppanilleni, ja ollaan pohdittu yhdessä että mistä ne on tullu. yleensä ihastumisissa on kyse myös siitä että niistä hakee puolia joita kumppanissaan kaipaisi? tai eknties on vaan tosi huomionkipeä, ja huonoitsetuntoinen...


mikä ap:n tapauksessa hämmentää on se et mies ihastui joka on vielä ok, no mies vei sitä myöskin eteenpäin suutelemalla anista ja tunnustamalla ihastuksensa. se ei ole ok. mies kertoi kumppanilleen iahstuksesta joka on taas ihan hyvä tehdä, mut kertomiseen ei liittyny mitään katumusta miehen puolelta, ei mitään empatiaa ap:ta kohtaan, eikä mitään mikä kielisi oman parisuhteen kunnioituksesta ja kumppanin arvostuksesta.

tilanteissa jossa kumppania kohtaan tunnettu empatia ja kunnioitus on tiessään, on varmaan joka tapauksessa iahn hyvä päättää suhde. luulisi et rakastavaa iestä sattuisi nähdä kun oma puoliso kärsii niin kovin hänen takiaan?
 
"vieras"
Minä ja mies selvittiin pettämisestä. Mies tosin itki ja katui tekoaan ja halusi jatkaa kanssani.
Jokainen tapaus on varmasti erilainen. Kuuntele omaa sydäntäsi (ja miestäkin) on varmaan pätevä neuvo lähes kaikkeen.
 

Yhteistyössä