Onko täällä vl äitejä paikalla? Kasvatusasioista ois kysyttävää!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaana vain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vl-äiti myös;25244832:
Niinpä! sitten tyrkytetään niitä omia käsityksiä ja pitävät niitä oikeina ja järkevinä. Miksi me ei saada omasta käsityksestä ajatella niin, että se on oikea, olkoonkin kuin hullu muiden mielestä tahansa. Hmmm!

juur näi
 
[QUOTE="Saara";25244861]Itse en halua musiikista tai tanssimisesta ym "vähäpätöisistä" asioista tehdä mitään mörköä, mikä olis joku kammottava paha. En siis ole kieltäny, jos esikoinen youtubesta kuuntelee jotain popahtavampaakin tai jos tyttöni eivl-kaverinsa kanssa tanssii jotain lastenlauluja.
Olen selittänyt miksi meillä ei noin muuten kuunnella rockia sun muuta ja olen selittänyt sen niin, että itse musiikissa ei yleensä ole mitään pahaa, mutta ne laulajat ei useinkaan ole mitään hyviä esikuvia ja siihen poppiin kuuluu paljon lieveilmiöitä, kuten baareissa notkumista.

Mä en osaa musiikkia pitää pahana ja tykkään siitä paljon ja kuuntelen itsekin sitä joskus esim. autossa. Olen kyllä lähtöisin "tavisperheestä", joten olen lapsuudessa tottunut tykkäämään. Nämä muutkin vähäpätöisemmät säännöt on vähän niin kuin hätävarjelun liioittelua, jotka on tehty kaikkein heikoimmille eikä mun silmissä todellakaan ole taivaaseen pääsyn este. Kyllä se Jumalan kunnioittaminen on se kaikkein tärkein!

Yksi mikä mulla tökkää monessa lestadiolaisessa on se tuomitseminen, että voidaan muka sanoa, että toi ja toi ei pääse taivaaseen, koska ei kuulu tähän uskontoon. Mä nään asian niin, että minä itse yritän tehdä asiat mahdollisimman "vähällä riskillä" eli noudatan sääntöjä, jotka muiden silmissä näyttää juurikin siltä hätävarjelun liioittelulta, mutta en todellakaan minä ole kukaan sanomaan, pääseekö joku muu vähemmällä työllä taivaaseen.
Sitten taas toiseen suuntaan kummastelen sitä, että moni mielestään uskovainen sanoo, että vain usko Jumalaan pelastaa, mutta eikö se usko tarkoita sitä, että uskoo ja tekee niin kuin Jumala on määrännyt? Eli voiko uskoa oikeasti, jos samalla ryyppää, rällää, pettää ym. mikä on selvästi raamatussa kielletty?

Moni vl varmasti pitää mun ajatuksia sellaisina, että en pääse taivaaseen, mutta edelleen luotan siihen, että Jumala sen päättää :) Ja lopuksi raamatusta sellainen kohta, että: Joka itsensä ylentää se alennetaan ja joka itsensä alentaa se ylennetään (en muista sanatarkkaan). Olen jopa ihan itse lukenut sitä raamattua vaikka seuroissakin käyn. Sitä siis saa lukea ihan rivivl:kin, toisin kuin moni väittää![/QUOTE]

Uskonnostakin voisi ateisti lapsellen sanoa niin kuin kirjoittaja "vääränlaisesta" musiikista: se on sinänsä ihan kiva juttu, mutta siihen liittyy lieveilmiötä. Esim. lestadiolaiset ovat ahkerasti hyväksikäyttäneet lapsia katolisista nyt puhumattakaan.

Ja siis mitä, "heikommilleko" on omat uskon säännöt? Mihinkäs Raamatun kohtaan tämä perustuu? Tsiisus. Anteeksi kovasti, mutta nämä logiikat tai niiden puute saa minut ihan tippumaan tuolilta.
 
Onpas mielenkiintoinen keskustelu. Vl-kodin kasvattamana luin mielenkiinnosta. Me teimme oman ratkaisumme juuri silloin, kun olisi pitänyt alkaa lapsille perustelemaan valintoja. Vanhin oli eskarissa jo ja kouluunmeno läheni. Mietimme rajoja, omia arvoja, omaa halua elää omalla tavallamme yms.

Päädyimme hirveän vaikeaan, mutta aivan ihanan vapauttavaan päätökseen irtaantua uskosta. Se oli oikeastaan vain kosmeettinen juttu, emme olleet lestadiolaisia sydämeltämme, tuskin olimme koskaan olleetkaan. Olisi tuntunut aivan hirveältä perustella lapsille jotain dippadappaa asioista, joita emme itsekään ymmärtäneet. Meillä oli kuitenkin aina kuunneltu musiikkia, olimme aina kokeneet hyvän musiikin parantavan vaikutuksen moneen pahaan oloon.

Lapsissamme tunnistan ihan samoja piirteitä. 6-v rakastaa Kaija Koota. Keksi sen ihan itse ja oli myyty artistille heti. Laulaa ja elää niitä lauluja, samoin muut lapset suorastaan rauhoittuu lempimusiikin ääreen. Mummojen ostamat "kiltit" levyt ei soi koskaan. Kukaan ei innostunut niistä.

En ole edes lapsena kokenut minkään sortin häpeää ja omantunnontuskaa mistään musiikista tai muusta "kielletystä". Olen aina ajatellut, että näin ihana asia ei voi olla väärin.

Nyt meillä vanhin lapsi on 12-v ja meillä keskustellaan välillä tosissaan musiikin kuuntelusta, elokuvista yms lestadiolaisten serkkujen aikana. En salli sitä kaikkien kohdalla. Joidenkin vanhemmat sallii, toisten ei. Olen kysynyt asiaa aina suoraan ja saanut aina asiallisen ja heille oikean ratkaisun. Jotkut serkut ei saa katsoa muita, kuin itsekuvattuja juttuja, jotkut saaavat katsoa ikärajojen mukaisesti, kuten meilläkin.
 
[QUOTE="a p";25240475]No kokeillaanpa sitten.

Minkälainen suhtautuminen teidän perheessä on musiikkiin/musiikin kuunteluun? Mitä teillä saa/ei saa kuunnella? Miten perustelette lapsillenne miksi joku musiikki ei ole sopivaa? Mikä teidän oma mielipide asiasta on?[/QUOTE]

kyllä mulle uskovaisena tulee ensimmäisenä mieleen rukoilla mieltä painavan asian puolesta. Pyytää jumalalta apua asiassa.
Rukous on tykki joka toimii nykki. Samalla voi avata raamatun ja lukea sieltä Pyhää kirjoitusta.
 
En ole vl enkä kuulu muihinkaan uskovaisiin piireihin, vaikka luterilaisen uskon omaankin. En tiedä saako tähän ketjuun antaa maalista mietintää, mutta sanon nyt kuitenkin.

Meillä on kaikilla paljon perittyjä tapoja, joita itsekin tykkään kunnioittaa ihan jo siksi, että meidän oma kulttuuri jaktuisi jälkikasvullemmekin. Nuorena itse paljon vastustin kaikkea jo ihan joulun vietosta alkaen. Ihmettelin monia perinteitä, mielestäni ne oli täysin turhia. Nykyisin taas mielelläni teen monia nuorena turhiksi katsoamiani juttuja jo ihan vain perinteiden kannalta. Tulee hyvä mieli jo siitäkin, kun tiedän jo esi-isiemme teheen samoin ja me kaikki sen jälkeen vuodesta toiseen.

Voisiko lapsillekin sanoa vaikka tukan värjäämisestä tai musiikin kuuntelusta, että ne vain kuuluvat meidän (yhteisön) tapoihin. Haluamme kuulua porukkaan ja haluamme myös ulkoiseti näyttää siltä. Jos itse on ylpeä omasta yhteisöstään, niin mielellään näyttää ja käyttäytyy sen mukaan, vaikka ihan joka asiaa ei ihan tiedäkään miksi niin tehdään.

Sen vielä lisään, että tietenkin kaiken voi kyseenalaistaa, mutta jos asia on merkityksetön eli se ei ole vastaan omaa maailmankatsomustaan, niin eikö sitä voi tehdä ihan vain siksi, että kuuluu porukkaan.

Olipas hyvää tekstiä! Suurin osahan näistä meikäläisten "säännöistä" on kulttuuriin kuuluvia. Itse olen sanonut lapsille, että en ihan varmaksi kaikkea ymmärrä, mutta meidän on hyvä olla tässä yhteisössä, ja noudattaa yhteisön tapoja.
T. vl
 

Yhteistyössä