Toggle sidebar

Onko täällä muita ex-VL-äitejä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elämäni paras päätös
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="vieras";22856494]Mihin Kerttuli katosi? Uskotko ihan tosissasi mitä se puhujasetä sulle sanoo?[/QUOTE]

Suurin osa tässä ketjussa uskoa pilkkaavista kommenteista taitaa olla samalta sylttytehtaalta... :-) Ei se mitään, kiinnostusta uskoon se tämäkin osoittaa että vakuutellaan maailman iloja. Mutta kyllä entinenkin uskovainen sen todellisen ilon vielä ehkä muistaa mitä saa kokea jumalanvaltakunnassa kun tietää että se ilo kestää Kuoleman virran yli. koskaan ei voi tietää mitä elämässä vastaan tulee mutta uskovaisen ei tarvi olla koskaan huolissaan. Siunausta kaikille ja tervetuloa rauhanyhdistykselle seuroihin!
 
Olen luterilainen, vapaitakin suuntia kolunnut paljon. En tunne lestadiolaisuuden muotoja enkä halua hyökätä heitä vastaan, mutta mietin usein, että annetaankohan niissä ihan väärä kuva uskosta.
Onko niissä elävää uskoa vai onko siellä porukka jotka eivät ole välttämättä uudestisyntyneitä? Käännynnäisiä, joita kiristetään eri sääntöjen avulla?

Korjatkaa jos olen väärässä. Mutta minulle on tullut joistakin vanhoista luterilaisista liikkeistä sellainen kuva, että siellä ei tuoda ihmisille elävää uskoa ja kehoteta omaksumaan uskonasioita itse, vaan peräänkuulutetaan lakia ja sääntöjä, ja varsinkin tapakristillisyyttä. Jos näin on, niin en yhtään ihmettele että semmoinen elämä on yhtä tervanjuontia ja vie voimat.

Nyt en sano tätä pitääkseni itseäni parempana kuin muut, mutta kun olette sanoneet kieltävänne lestadiolaisen uskon, niin onko se lestadiolaisuuden hylkäämistä vai elävän,pelastavan uskon hylkäämistä? Onko teillä ollut pelastava usko missään vaiheessa?

Kun siis, elävä usko on yksinkertaisimmillaan sitä, että hyväksyy Jeesuksen elämäänsä. Esim.voi pyytää Häntä sydämeensä ja pyytää aikasemmat synnit anteeksi- ja naps, siitä hetkestä lähtien on pelastettu. Vaikka uskoontulohetkeään ei moni uskova edes tiedosta, niin käytännössä se on ollut jossain vaiheessa uskovan elämää. Eli on tullut se KÄÄNNEKOHTA, että on sydämessään antanut Jumalalle kaiken ja haluaa elää Jeesukselle, eli muuttuu silmänräpäyksessä Jumalan lapseksi. Kun Jeesus tulee sydämeen asumaan, niin usein se tuottaa iloa ja rauhaa ja halua elää Hänelle (pitemmiten tulee kyllä vastoinkäymisiä ja lankeemuksia, mutta nekin kuuluu uskovan elämään). Tietty Jumala on antanut säännöt joiden mukaan on hyvä elää, mutta ei uskovan elämä ole vain ulkokohtaista sääntöjen noudattamista, vaan ihana yhteys Jumalan kanssa.

Availen jo sateenvarjoani jos olen ymmärtänyt teidän uskonsuuntanne väärin. Kiinnostaa tietää, että onko teille lestadiolaisuudessa puhuttu uskoontulosta?
 
[QUOTE="Kerttuli";22861269]Suurin osa tässä ketjussa uskoa pilkkaavista kommenteista taitaa olla samalta sylttytehtaalta... :-) Ei se mitään, kiinnostusta uskoon se tämäkin osoittaa että vakuutellaan maailman iloja. Mutta kyllä entinenkin uskovainen sen todellisen ilon vielä ehkä muistaa mitä saa kokea jumalanvaltakunnassa kun tietää että se ilo kestää Kuoleman virran yli. koskaan ei voi tietää mitä elämässä vastaan tulee mutta uskovaisen ei tarvi olla koskaan huolissaan. Siunausta kaikille ja tervetuloa rauhanyhdistykselle seuroihin![/QUOTE]

Uskoa voi, vaikkei olisikaan tuossa hihhulilahkossa.
 
[QUOTE="vieras";22861387]Lestadiolaisuuden voi rinnastaa monessa asiassa islamiin. Samanlaista henkistä väkivaltaa, aivopesua ja naisten alistamista.[/QUOTE]

Naulan kantaan. Niitä yhdistävä tekijä on patriarkaalinen jräjestelmä. Vanhoillislestadiolaisuuden johdossa istuu 24 miestä.
Naisten ei sallita toimia pappina eikä maallikkopuhujana, sanan julistaminen on miesten juttu. Naislla on "oma tehtävä" lasten synnyttäjänä ja perheen hoivaajana.
Opetetaan että ehkäisy on synti sillä jos nainen ehkäisee, hän estää Jumalaa saattamasta maailmaan hänen ennalta suunnittelemansa ihmistä joka odottaa hedelmöittymistään. N'm' syntymättömät lapset tulevat tuomiopäivänä tuomitsemaan naisen Jumalan edessä... Pelko on niin vahva että naiset ennemmin menehtyvät kuin ehkäisevät.
 
[QUOTE="vieras";22856205]Voi elämä miten väärässä oitkaan olla. :D :D :D Minä en tunne yhtään ketään, joka sinne hinkuaa takaisin. Poikkeuksetta joka ainoa kuvaa sen olevan elämänsä mahtavin päätös. Niin minunkin.

Mikään, kukaan ikinä ei saa mua sinne takaisin. Ahdistaa koko paikka, ihmiset ja asiat. Puistattaa suorastaan. Joskus tulee yks kaks valtavan hyvä mieli siitä, että ei enää tarvi esittää yhtään mitään. Tulee niin hyvä mieli, että tekee mieli huutaa ääneen, että hyvä minä, hyvä me! :D[/QUOTE]

Onkohan sentään täysin aitoa iloa. Mielen pohjalle voi hiipiä epäilys ainakin jos tulee vastoinkäymisiä elämässä. Silti toivotan sinule kaikkea hyvää ja siunausta (jos et siitä loukkaannu).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Suviseuratkin jää sulta...;22865617:
Onkohan sentään täysin aitoa iloa. Mielen pohjalle voi hiipiä epäilys ainakin jos tulee vastoinkäymisiä elämässä. Silti toivotan sinule kaikkea hyvää ja siunausta (jos et siitä loukkaannu).
Click to expand...

Onko lääkkeet ottamatta?
 
Täällä kans yksi entinen!! Ja paras päätös ollut elämässä. Eronnnut, karannut ja nyt naimisissa uuden miehen kans, 2 lasta. Olin pitkään tavan luterilainen ja tänä syksynä tympäännyin noihin lestadiolaisjuttuihin uutisissa ja erosin kirkosta. Se on kannanottoni siihen, että kirkon ei pitäisi hyväksyä noita vl-liikkeen ihmisiä ollenkaan vaan erottaa ne kirkosta. Siinä uskossa on paljon pahaa ja alistavaa, joka ei kuulu mielestäni kirkkoon ollenkaan!! Lapsuuden perheeni on edelleen uskossa, mutta sivusta seuranneena totean vain, että löysät on nykyään siteet sielläkin ;)
 
Täällä myös entinen vl. Naimisissa ja pian 10 vuotta täyttävän pojan äiti. En ole katunut hetkeäkään valintaani. Suhteet sisaruksiin on hyvät kuten oli äitiin ja isäänkin heidän eläessään. Minusta tuli itsevarmempi ja ei niin ujo kun kieltäydyin kyseisestä uskosta. Heistä en pahaa sanaa sano, on jokaisen oma valinta kuinka elämänsä elää kunhan itse on tyytyväinen elämäänsä. Nyt seuratessani sisarusten elämää olen todennut etten jaksaisi ison lapsilauman kanssa, jotenkin tuntuu ahdistavalta. Me emme ole saaneet enempää kuin yhden lapsen, toinen oli toiveissa mutta tämä yksikin riittää. Olen todella tyytyväinen elämääni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja q:
Täällä kans yksi entinen!! Ja paras päätös ollut elämässä. Eronnnut, karannut ja nyt naimisissa uuden miehen kans, 2 lasta. Olin pitkään tavan luterilainen ja tänä syksynä tympäännyin noihin lestadiolaisjuttuihin uutisissa ja erosin kirkosta. Se on kannanottoni siihen, että kirkon ei pitäisi hyväksyä noita vl-liikkeen ihmisiä ollenkaan vaan erottaa ne kirkosta. Siinä uskossa on paljon pahaa ja alistavaa, joka ei kuulu mielestäni kirkkoon ollenkaan!!
Click to expand...

Tuo oli myös minulla yksi painava syy kun jätin ev-lut kirkon. Ykkössyy kirkosta eroamiseeni oli kuitenkin se että en todellakaan rehellisesti sanoen usko siihen perustarinaan jumalanpojan tapattamisesta ihmiskunnan syntien takia jne.

Mutta on lisäksi törkeää että kirkko ei lainkaan piittaa lestadiolaisuuden ihmisiä painostavasta vallankäytöstä. Ja niin pienestä lapsesta siihen jo aivopestään... :-(

Piispat vaan kehuu miten arvokas peirnneliike se on jne. Kirkko on tässä tosi kaksinaamainen.
 
[QUOTE="Tiia77";22866655] on lisäksi törkeää että kirkko ei lainkaan piittaa lestadiolaisuuden ihmisiä painostavasta vallankäytöstä. ... Kirkko on tässä tosi kaksinaamainen.[/QUOTE]

Minusta mollaat kansankirkkoa turhaan. Kirkossa asiat eivät tapahdu nopeasti. Mutta onhan kirkko ottanut kantaa esimerkiksi lestadiolaisuuden ehkäisykieltoon. Evl-kirkon ihmisoikeusjaosto on antanut arkkipiispalle lausunnon, että ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia.
 
Minä on jättänyt lestadiolaisuuden jo 15-vuotiaana. Selvisin siitä melko vähin vaurioin ja aikaa on kulunut. Nyt on hyvät välit lähes kaikkiin vl sukulaisiin, ja onhan heistäkin vuosien mittaan yksi ja toinen lähtenyt rauhanyhdistykseltä. Mutta ei minulla ole mitään syytä moittia lestadiolaisuutta uskona ja ideologiana.

Kenelle se sopii niin varmaan antaa hyvää sisältöä elämään. Ja antaa toivoa joa haluaa uskoa kuolemanjälkeiseen elämään. Ei pitäis moittia uskovaisia sillä yksityisinä ihmisinä heissä on tosi mahtavia tyyppejä, kivoja ihmisiä.
 
[QUOTE="Fazerin Sininen";22936197] Kenelle se sopii niin varmaan antaa hyvää sisältöä elämään. Ja antaa toivoa joa haluaa uskoa kuolemanjälkeiseen elämään. Ei pitäis moittia uskovaisia sillä yksityisinä ihmisinä heissä on tosi mahtavia tyyppejä, kivoja ihmisiä.[/QUOTE]

Tässä on puhuttelevaa pohdintaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Suviseuratkin jää sulta...;22865617:
Onkohan sentään täysin aitoa iloa. Mielen pohjalle voi hiipiä epäilys ainakin jos tulee vastoinkäymisiä elämässä. Silti toivotan sinule kaikkea hyvää ja siunausta (jos et siitä loukkaannu).
Click to expand...

Suviseuratkin jää? En minä niitä kaipaa. Voin mennä leirintäalueelle, jos haluan leiriintyä isolla porukalla jonnekin ja kokea yhdessäoloa ja ulkoilua siten. Ja se on ihan mukavaa puuhaa. Kaikki on hyvillä mielin ja lapsilla on puuhaa...

Mielenpohjalle ei ole kertaakaan hiipinyt epäilys valinnasta. Mitä kauemmas olen päässyt ahdistuksesta, sen onnellisempi ja valoisampi ihminen minusta on tullut.

On meillä ollut vaikeaakin ja me ollaan koettu hyvinkin ikäviä asioita viime aikoina. Ne vain kuuluu elämään ne vaikeudetkin. Teilläkin (vanhoillislestadiolaisilla) lapset sairastuu vakavasti tai tapahtuu jotain ikävää ja yllättävää joskus. Ei usko niitä poista, ne pitää elää ja kestää. Siitä selviää, kun on ihan pakko.

Ihmettelen joskus sitä, miten te uskovaiset luulette, että me epäuskoiset ei ymmärretä, että elämä loppuu joskus. Totta kai se loppuu, totta kai mekin se tiedostetaan ja hyväksytään. Minä näen kuolemaa joka päivä työssäni. Se on välillä raastavaa, viiltävää ja epäreiluakin kuolemaa, mutta sekin on osa elämää. Kaikki kuolee, minäkin.

Tuo on vain tapa ja tyyli sanoa, että et ole aito. Sinun kuuluu sanoa niin ja sinä tiedät sen. Sinun pitää kokeilla, "puhutella" kuten te sen sanotte. Se raivostuttaa, tiedätkös. Se korpeaa niin että suussa maistuu. Tiiätkö miksi? Siksi koska te odotatte, koska me tulemme "järkiimme". Koska teemme parannuksen. Te ette ikinä hyväksy sitä, että me olemme onnellisia näin ja että meidän on hyvä olla näin. On muitakin tapoja elää kuin se teidän tapa. Me emme kelpaa teille näin. Se korpeaa. Olisimme toisenlaisina parempia ja viisaampia. Meidän hyvä ei teidän mielestä ole hyvä.

Te uskotte, että vain uskovaisen on hyvä olla. Se on teille opetettu niin. Se kasvattaa kuilua ja tekee pahaa.
 
[QUOTE="Uskis";22861280]

Nyt en sano tätä pitääkseni itseäni parempana kuin muut, mutta kun olette sanoneet kieltävänne lestadiolaisen uskon, niin onko se lestadiolaisuuden hylkäämistä vai elävän,pelastavan uskon hylkäämistä? Onko teillä ollut pelastava usko missään vaiheessa?
[/QUOTE]

Kun kielsin uskon siinä 13-vuotiaana, läksin lähinnä juuri siitä lestadiolaisuudesta, niistä tavoista, koska ei mulla oikeastaan koskaan sitä uskoa ollutkaan. En ollu sitä ajatellu, enkä millään tavalla "herännyt" siihen uskoon. Myöhemmin oon sitä uskoaki miettinyt kyllä, se ei ole mua varten. Varsin tyytyväinen olen päätökseeni enkä ole koskaan katunut. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja elämäni paras päätös;13503470:
Olen itse vanhoillislestadiolaisen perheeni ainoa "uskosta luopunut". Asia kypsyi pikkuhiljaa ja lopullisesti kokosin rohkeuteni ja ilmoitin eroavani liikkeestä parikymppisenä. Perheeni ja lestadiolaisten tuttavien kanssa välit ovat nykyään hyvät, kaveripiirini on kokonaan ei- lestadiolainen ja olen naimisissa ei- lestadiolaisen miehen kanssa.

Välillä tuntuu hassulta, kun lapsuus ja aikuisikä ovat kuin kahdesta eri maailmasta. Olisi mukava vaihtaa kokemuksia aiheesta muiden kanssa, joilla samankaltainen tausta. Onko meitä useampia?
Click to expand...

Täällä kans yks ex-vl. Itse olin 16v(nyt22v) kun "luovuin uskosta". Onhan sitä saanut kaikkea paskaa niskaan kaikilta sukulaisilta yms mutta nykyään osaavat kohdella jo kuin ihmistä!

"Hauskinta" on se että kun sain esikoiseni 01/10 niin äitini synnytti nuorimman siskoni 08/10 :D
 
[QUOTE="vieras";22936930] Te ette ikinä hyväksy sitä, että me olemme onnellisia näin ja että meidän on hyvä olla näin. On muitakin tapoja elää kuin se teidän tapa. Me emme kelpaa teille näin. Se korpeaa. Olisimme toisenlaisina parempia ja viisaampia. Meidän hyvä ei teidän mielestä ole hyvä.

Te uskotte, että vain uskovaisen on hyvä olla. Se on teille opetettu niin. Se kasvattaa kuilua ja tekee pahaa.[/QUOTE]

Eukös tuo toimi ihan samalla tavalla myös meihin uskovaisiin päin. Meitä vl:iä te muut moititte ja arvostelette elämäntapaamme. Teidän mielestä olisi hyvä että luouisimme uskosta. :-( Sitä te yritätte kaikin keinoin...

Eikö kannattaisi lopettaa jo lestadiolaisuuden arvostelu. Suomessa on uskonnonvapaus. Joka ei viihdy meidän kanssa, on vapaa lähtemään kuin taivan lintu.

Ei teitä kukaan pakota olemaan uskovainen!
 
[QUOTE="Ina";22937030]Täällä kans yks ex-vl. Itse olin 16v(nyt22v) kun "luovuin uskosta". Onhan sitä saanut kaikkea paskaa niskaan kaikilta sukulaisilta yms mutta nykyään osaavat kohdella jo kuin ihmistä!

"Hauskinta" on se että kun sain esikoiseni 01/10 niin äitini synnytti nuorimman siskoni 08/10 :D[/QUOTE]

Miltä se sinusta tuntui? Laitoit "hipsut" sanan hauskinta ympärille, eli ...?
Voi lapsellesi olla aikuisuudessa kivaakin kun on itsen ikäinen täti!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyrge:
Eukös tuo toimi ihan samalla tavalla myös meihin uskovaisiin päin. Meitä vl:iä te muut moititte ja arvostelette elämäntapaamme. Teidän mielestä olisi hyvä että luouisimme uskosta. :-( Sitä te yritätte kaikin keinoin...

Eikö kannattaisi lopettaa jo lestadiolaisuuden arvostelu. Suomessa on uskonnonvapaus. Joka ei viihdy meidän kanssa, on vapaa lähtemään kuin taivan lintu.

Ei teitä kukaan pakota olemaan uskovainen!
Click to expand...

Minä en halua, että kukaan luopuu uskostaan, jos ei siitä halua luopua. Usko antaa turvaa, voimia ja tukea elämään, mikäli se on omakohtaista.

Minun on PAKKO elää lestadiolaisten kanssa. En ole uskovainen, eikä minusta sellaista saa millään hinnalla, mutta minun suku ja perhe on uskovaisia. Suvun ja perheen kans nyt vaan kannattaa pitää jonkinlaita yhteyttä. On muutakin yhteyttä, kuin hengellinen yhteys...

Sinäkin sanot suoraan, että ellet viihdy, lähde litomaan. Ok. En oikein viihdykään, suoraan sanoen. Mutta minä hyväksyn kaikki minut hyväksyvät ihmiset. Se joka kohtelee minua vertaisenaan, saa kunnioituksen ja arvostuksen. Niinhän se menee muuallakin. Töissä, harrastuksissa, koulussa jne...

Te ette kunnioita, te ette arvosta. Näkeehän sen, kuuleehan sen. LUKEEhan sen. Miten päin sinä olisit seurassa, joka koko ajan odottaa, että milloin tuo paska palaa ruotuun ja tolkkuihin? Minä yritän olla ihan tavallinen oma itseni, mutta se ei riitä, se ei auta.
 
[QUOTE="vieras";22856494]Mihin Kerttuli katosi? Uskotko ihan tosissasi mitä se puhujasetä sulle sanoo?[/QUOTE]

En ole niin sanonutkaan että se olisi puhujanpöntöstä saarnattu. Kaikenlaiset joukkoeroamisen vakuuttelut on kuitenkin vailla mitään todellista pohjaa. Josjoku tuttu on uskon kieltänyt niin ei se tarkoita mitään joukkoeroa. Sitä on ollut aina, sielunviholinen ja maailmanrakakus kun on vahvoja vomia ihmisessä.

Kaikessa yhstävyydessä :-)

Mutta eipä kukaan vastannut siihen, millä tavoin vl usko npitäisi muuttua että te tulisitte takaisin... ???
 
[QUOTE="Kerttuli";22972731]En ole niin sanonutkaan että se olisi puhujanpöntöstä saarnattu. Kaikenlaiset joukkoeroamisen vakuuttelut on kuitenkin vailla mitään todellista pohjaa. Josjoku tuttu on uskon kieltänyt niin ei se tarkoita mitään joukkoeroa. Sitä on ollut aina, sielunviholinen ja maailmanrakakus kun on vahvoja vomia ihmisessä.

Kaikessa yhstävyydessä :-)

Mutta eipä kukaan vastannut siihen, millä tavoin vl usko npitäisi muuttua että te tulisitte takaisin... ???[/QUOTE]

Millä tavoin muuttua? En tule mistään hinnasta sinne takaisin. Se ahdisti, masensi, vangitsi. Ei noin mahtipontista, kaikkivoipaa ja pelottavan vahvaa lahkoa muuta mikään yks kaks. Ei se voi muuttua vaikkapa nuorisoystävälliseksi. Koko se henki, syvin olemus, paikan ilmapiiri ja ihmisten asenteet sielä on niin metsikössä, että kiitos mutta ei kiitos.

Kunnioitan niitä, jotka sielä vapaasta tahdosta on, saavat siitä iloa, valoa, voimaa ja tukea sekä kunnioittavat meitä muitakin. Valitettavasti näin ei ole kaikkien kohdalla. On vaikea kunnioittaa ihmistä, joka ei anna minulle ihmisarvoa.

Minä pääsin sieltä pois, ryömin, rämmin ja viimein löysin paikkani täältä "maailmasta". Luin Hakomajaa ja kävin Uskontojen uhrien sivuilla. Sain sieltä tukea ja apua.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa