onko täällä maitotilallisia?

[kyllästynyt]

Niin, miten on. Löytyykö lehmusten omistajia ja miten teillä menee?

Meillä on lapset alle kouluikäisiä ja kuviot tuntuu tosi ahtaalta, kun kaiket päivät täällä maatilan ympyröissä pyöritään. Ukkokullankaan kans ei mee hyvin.. Lyhyesti siis, olen kyllästynyt..

 

[vieras]

Sitä tuntuu olevan liikkeellä.

 

[kyllästynyt]

no onpas teitä runsainjoukoin

 

[liikkuja]

Voi miten hyvin muistan tuon tunteen! Oli kolme alle kouluikäistä lasta ja navetanrakennusprojekti siinä samalla. Kuitenkin rutiinijutut joutui navetassa tehdä joka ikinen päivä; jouluna ja juhannuksenakin! Olin todella kypsä monesti!

Mutta usko tai älä, aika kuluu niin nopeasti ja lapset aloittaa koulun. Sitten sulla on joskus syksyllä ja talvella arkipäivisinkin omaa aikaa! On työpaikka ja silti saa pitää keskellä päivääkin vapaata kun kerkeää ja käydä yksin jossain.

 

[Terveisiä maalta]

Täällä entinen... Ja hyvin muistan kuvaamiasi tunnelmia jostain jonkun vuoden takaa.

Meillä ratkaistiin asia siten, että opiskelin uuden ammatin ja saan sekä omaa tilaa että talous saa vahvistusta kun on toinenkin tilipussi. Meillä tosin lapset isompia jo. Koita jaksaa! Yytä voit laittaa =)

 

[kyllästynyt]

Kyllä päivä on toiseksi muuttunut, mutta minä en vain ole "lehmäihminen". Enkä eläinrakas. Kaikki kärsii siitä, etten pidä työstäni. Koko perhe. En ole syntynyt maalle, enkä elänyt maatilallisen arkea oikeasti. Mieheni suurin toive ja odotus toteutui, kun sukupolven vaihdos toteutui ja hän pääsi pois "pakkotöistä". Siinä sivussa sitten minäkin ajauduin ko. ammattiin. Ajattelin vain, että elämä muuttuu paremmaksi, kun saa itse päättää aikatauluistaan.. Mutta se on vain karu totuus, että tässä ollaan kiinni joka ikinen päivä ja vuorokauden aika.. Anteeksi kun ruikutan, mutta jonnekin on vain höyryjä päästeltävä..

 

[Terveisiä maalta]

Kyllä päivä on toiseksi muuttunut, mutta minä en vain ole "lehmäihminen". Enkä eläinrakas. Kaikki kärsii siitä, etten pidä työstäni. Koko perhe. En ole syntynyt maalle, enkä elänyt maatilallisen arkea oikeasti. Mieheni suurin toive ja odotus toteutui, kun sukupolven vaihdos toteutui ja hän pääsi pois "pakkotöistä". Siinä sivussa sitten minäkin ajauduin ko. ammattiin. Ajattelin vain, että elämä muuttuu paremmaksi, kun saa itse päättää aikatauluistaan.. Mutta se on vain karu totuus, että tässä ollaan kiinni joka ikinen päivä ja vuorokauden aika.. Anteeksi kun ruikutan, mutta jonnekin on vain höyryjä päästeltävä..

Kun luin tämän niin entistä enemmän alkas tuntua et tää meidän ratkaisu olis harkitsemisen arvoinen teillekin. Onko tila sen kokoinen, että mies voisi hoitaa sitä yksin? Vähemmällä elukkamäärällä pärjää, jos käyt vieraalla töissä. Riippuu tietysti monesta asiasta, paljonko maata, onko isot velat, saako mies ketään apuun tarvittaessa, jos oot muualla töissä....

Et uskokaan, miten hyvin ymmärrän sua :hug: