Onko täällä diabeetikkoja?

[Kotilehmä]

Mies sai eilen tuomion, sokeriarvo oli 14. Maanantaina tutkimuksiin. Onko tuo korkea arvo ja miten elämä tulee nyt muuttumaan? En edes isänpäiväkakkua voinut tehdä, kun ei saa syödä viikonloppuna sokeria ollenkaan
En oikein edes tiedä kuinka vakavaa tämä on ja riittääkö elintapojen muutokset vai mitä nyt tapahtuu.
Jos joku vois vähän kertoa mulle omasta elämästään diabeteksen kanssa.

 

[salla]

minulla ei ole,mutta siskolla ja veljellä on.
normaalisokeriarvo on 4-6,eli vähän on korkea.
minun sisaruksilla on insuliinit,joita pistävät 3 kertaa päivässä.

 

[Kotilehmä]

minulla ei ole,mutta siskolla ja veljellä on.
normaalisokeriarvo on 4-6,eli vähän on korkea.
minun sisaruksilla on insuliinit,joita pistävät 3 kertaa päivässä.

Tiedätkö kuinka paljon heillä on tuo arvo ollut. Lääkäri oli sanonut, että jos 20 niin voi mennä koomaan. Vähänkö säikähdin :ashamed:

 

[sanna]

miulla on diabetes

 

[Kotilehmä]

miulla on diabetes

Miten se vaikuttaa sinun elämään, joudutko pistelemään?

 

[RouvaRajatapaus]

Itsellä ei, mut miehellä 1.tyypin diabetes. Ihan "normaalia" elämää elää.

 

[sanna]

miulla on diabetes

Miten se vaikuttaa sinun elämään, joudutko pistelemään?

joudun pistämään novorapid ja lantus nimisiä insuliineja. no kyllä se aika paljon vaikuttaa elämään, hoitotasapaino pitää olla hyvä muuten se näkyy heti normaalissa elämässä esim. sairasteluna..pitää liikkua ja syödä terveellisesti.

 

[salla]

minulla ei ole,mutta siskolla ja veljellä on.
normaalisokeriarvo on 4-6,eli vähän on korkea.
minun sisaruksilla on insuliinit,joita pistävät 3 kertaa päivässä.

Tiedätkö kuinka paljon heillä on tuo arvo ollut. Lääkäri oli sanonut, että jos 20 niin voi mennä koomaan. Vähänkö säikähdin :ashamed:

on ollut monesti yli 20,eivätkä ole menneet koomaan.
Sokeriarvoja mittaavat monta kertaa päivässä,kotona on verensokerimittarit,joten pystyvät seuraamaan arvoja hyvin.

 

[sssss12]

Kyl se aika korkee arvo on...
Mun elämä ja diabetes ei oikein vieläkään kulje käsi kädessä vaikka sairauden toteamisesta on nyt n.4 vuotta.
Jotenkin toivon jatkuvasti että se menisi pois... jota ei tuu kyl ikinä tapahtuun.
vaikee on mennä diagnosoimaan toisen sairautta tai siis sen hoitoa. Joillakinhan riittää pelkkä ruokavalion muutos ja jotkut lääkkeet.. Itselläni on jatkuva insuliini hoito.
Oliko tuo paastoarvo?

 

[huppaloora]

28 vuotta takana ykköstyypin diabeetikkona. Eipä tuo enää isommin hetkauta, perusasiat kun oppii ja opettelee niin siitä se lähtee. Kannattaa asennoitua niin että se on vain osa elämää ja minä hallitsen diabetestä eikä se minua. =)

 

[Kotilehmä]

Itsellä ei, mut miehellä 1.tyypin diabetes. Ihan "normaalia" elämää elää.

Eli ei tarvitse jokaisesta herkusta tuntea pahaa mieltä? Eiköhän se lääkäri maanantaina selitä sitten vähän lisää, tuntuu vaan että pitäis heti tietää että onko meidän elämä ikinä enää entisellään.

 

[RouvaRajatapaus]

minulla ei ole,mutta siskolla ja veljellä on.
normaalisokeriarvo on 4-6,eli vähän on korkea.
minun sisaruksilla on insuliinit,joita pistävät 3 kertaa päivässä.

Tiedätkö kuinka paljon heillä on tuo arvo ollut. Lääkäri oli sanonut, että jos 20 niin voi mennä koomaan. Vähänkö säikähdin :ashamed:

Mun miehellä on hetkittäin ollut niin korkea ettei mittari ole riittänyt. Varmaan vaikuttaa sekin kuinka kauan ollut korkealla.

 

[salla]

Itsellä ei, mut miehellä 1.tyypin diabetes. Ihan "normaalia" elämää elää.

Eli ei tarvitse jokaisesta herkusta tuntea pahaa mieltä? Eiköhän se lääkäri maanantaina selitä sitten vähän lisää, tuntuu vaan että pitäis heti tietää että onko meidän elämä ikinä enää entisellään.

ei todellakaan,saa herkutella

 

[Kotilehmä]

Kyl se aika korkee arvo on...
Mun elämä ja diabetes ei oikein vieläkään kulje käsi kädessä vaikka sairauden toteamisesta on nyt n.4 vuotta.
Jotenkin toivon jatkuvasti että se menisi pois... jota ei tuu kyl ikinä tapahtuun.
vaikee on mennä diagnosoimaan toisen sairautta tai siis sen hoitoa. Joillakinhan riittää pelkkä ruokavalion muutos ja jotkut lääkkeet.. Itselläni on jatkuva insuliini hoito.
Oliko tuo paastoarvo?

Oli se paastoarvo. Toivon että se ruokavalion muutos riittäisi ja liikunnan lisääminen, koska sehän on aina positiivista. Mutta tuo insuliinihoito jotenkin pelottaa.

 

[sssss12]

minulla ei ole,mutta siskolla ja veljellä on.
normaalisokeriarvo on 4-6,eli vähän on korkea.
minun sisaruksilla on insuliinit,joita pistävät 3 kertaa päivässä.

Tiedätkö kuinka paljon heillä on tuo arvo ollut. Lääkäri oli sanonut, että jos 20 niin voi mennä koomaan. Vähänkö säikähdin :ashamed:

Kun itseni kiikutin sairaalaan silloin neljä vuotta sitten,niin arvoni olivat 30 hujakoilla... liekkö kauan olleet korkeella.
Valitettavasti minulla on usein yli 20 arvot, enkä koskaan ole kyl koomaan joutunu.. pitemmän päälle tollaset arvot käy kyl hengen päälle,mut kyl ne pienellä ajalla vaan väsyttää vietävästi ja nälkä ja jano on jatkuva

 

[RouvaRajatapaus]

Itsellä ei, mut miehellä 1.tyypin diabetes. Ihan "normaalia" elämää elää.

Eli ei tarvitse jokaisesta herkusta tuntea pahaa mieltä? Eiköhän se lääkäri maanantaina selitä sitten vähän lisää, tuntuu vaan että pitäis heti tietää että onko meidän elämä ikinä enää entisellään.

Ei tarvi. Kyllä tuo mun herkutelee siinä missä muutkin. Voin kuvitella että itsekin onkisin tietoa joka paikasta, siis haluasin tietää heti kaiken mahdollisen. Mun miehellä se puhkesi vuosia ennen kuin alettiin olla yhdessä. Epäilläänkö miehelläsi 1.-vai 2.-tyypin diabetestä?

 

[Koiranilma]

Itsellä ei, mut miehellä 1.tyypin diabetes. Ihan "normaalia" elämää elää.

Sama täällä :wave:

 

[Kotilehmä]

Itsellä ei, mut miehellä 1.tyypin diabetes. Ihan "normaalia" elämää elää.

Eli ei tarvitse jokaisesta herkusta tuntea pahaa mieltä? Eiköhän se lääkäri maanantaina selitä sitten vähän lisää, tuntuu vaan että pitäis heti tietää että onko meidän elämä ikinä enää entisellään.

Ei tarvi. Kyllä tuo mun herkutelee siinä missä muutkin. Voin kuvitella että itsekin onkisin tietoa joka paikasta, siis haluasin tietää heti kaiken mahdollisen. Mun miehellä se puhkesi vuosia ennen kuin alettiin olla yhdessä. Epäilläänkö miehelläsi 1.-vai 2.-tyypin diabetestä?

En tiedä vielä sitäkään, että kumpaa tyyppiä on. Lääkäri oli soittanut sille ja sanonut että ei laita nyt miestä päivystykseen mutta heti maanantai aamusta työterveysasemalle. Jotenkin se kuulosti niin pelottavalta. Ihmetteli että miehelläni ei ole ollut mitään oireita.

 

[RouvaRajatapaus]

Itsellä ei, mut miehellä 1.tyypin diabetes. Ihan "normaalia" elämää elää.

Eli ei tarvitse jokaisesta herkusta tuntea pahaa mieltä? Eiköhän se lääkäri maanantaina selitä sitten vähän lisää, tuntuu vaan että pitäis heti tietää että onko meidän elämä ikinä enää entisellään.

Ei tarvi. Kyllä tuo mun herkutelee siinä missä muutkin. Voin kuvitella että itsekin onkisin tietoa joka paikasta, siis haluasin tietää heti kaiken mahdollisen. Mun miehellä se puhkesi vuosia ennen kuin alettiin olla yhdessä. Epäilläänkö miehelläsi 1.-vai 2.-tyypin diabetestä?

En tiedä vielä sitäkään, että kumpaa tyyppiä on. Lääkäri oli soittanut sille ja sanonut että ei laita nyt miestä päivystykseen mutta heti maanantai aamusta työterveysasemalle. Jotenkin se kuulosti niin pelottavalta. Ihmetteli että miehelläni ei ole ollut mitään oireita.

Miten mulla olis sellainen kuvitelma että sairaalaan passitettaisiin samantien? Vai asuitteko te siellä naapurimaassa? Mutta varmaan ei ole huolta jos kerran ehtii mennä vasta maanantaina työterveysasemalle, kyllähän se lääkäri tietää kuinka täytyy toimia. Kuule, älä hätäile, kyllä ne asiat siitä lutviintuu. Kyllähän se aluksi on sokki, mutta kun tottuu niin sairaudesta tulee osa elämää. Tottahan diabetes täytyy ottaa huomioon elämässä, mutta sen kanssa pärjää.

 

[huppaloora]

Itsellä ei, mut miehellä 1.tyypin diabetes. Ihan "normaalia" elämää elää.

Eli ei tarvitse jokaisesta herkusta tuntea pahaa mieltä? Eiköhän se lääkäri maanantaina selitä sitten vähän lisää, tuntuu vaan että pitäis heti tietää että onko meidän elämä ikinä enää entisellään.

Ei tarvi. Kyllä tuo mun herkutelee siinä missä muutkin. Voin kuvitella että itsekin onkisin tietoa joka paikasta, siis haluasin tietää heti kaiken mahdollisen. Mun miehellä se puhkesi vuosia ennen kuin alettiin olla yhdessä. Epäilläänkö miehelläsi 1.-vai 2.-tyypin diabetestä?

En tiedä vielä sitäkään, että kumpaa tyyppiä on. Lääkäri oli soittanut sille ja sanonut että ei laita nyt miestä päivystykseen mutta heti maanantai aamusta työterveysasemalle. Jotenkin se kuulosti niin pelottavalta. Ihmetteli että miehelläni ei ole ollut mitään oireita.

Jos kyseessä on pikkuhiljaa tullut diabetes niin elimistö tottuu siihen että sokerit on korkealla. Sen takia olisi hyvä aina sitä omaa sokeriarvoaan mittauttaa. Välttämättä kun niitä oireita ei ole mutta jos tilanne jatkuu vuosikausia niin se rasittaa mm. ääreishermostoa, silmiä ja verisuonia sekä sydäntä. Kun miehelläsi nyt aletaan mitata sokereita niin pian selviää sekin että mikä tyyppi on kyseessä. Jos on ylipainoa niin ruokavalion muutokset ja liikunnan lisääminen voivat jo yksinään riittää tilannetta korjaamaan. Jos se ei auta niin sitten tablettimuotoinen lääkitys tai insuliinihoito. Nykyiset pistosvälineet ovat todella näppäriä ja neulat lyhyitä joten pistos ei juurikaan tunnu. Kotiin saa verensokerimittarin jolla sokereita mittaamalla sitten voi seurailla mikä vaikuttaa mitenkin. Itsellä edes tulehdussairaudet eivät juurikaan tasapainoa hetkauta -tietty vaihe kuukautiskierrossa taas ampaisee sokerit hetkessä taivaisiin.. Stressi nostaa sokereita -ja otapa ja suutu kunnolla niin sekunnissa on sokerit päälle 20. Ruokavalio on nykyään kutakuinkin samanlainen kuin muillakin. Insuliinin kanssa sovitellaan ruokavalio täsmäämään. Leivonnaiset tehdään sokerilla niinkuin muutkin ns. terveet. Toki suositellaan katsomaan annoskokoja ja vähentämään rasvojen käyttöä mutta samat suosituksethan on kaikilla. Opetteluahan se vaatii mutta kyllä se siitä. Silloin kun itse sairastuin niin kaikki ruuat mitattiin grammalleen kirjevaakalla ja ruokailu piti olla kymmenen minuutin tarkkuudella...

 

[RouvaRajatapaus]

huppaloora!

Totta viserrät, diabeteksen hoito on nykyään niin paljon helpompaa kuin ennen.

Muistan joskus katsoneeni jonkun dokumentin siitä miten diabeteksen hoito on muuttunut aikojen saatossa. Aika hurja muutos!

 

[huppaloora]

huppaloora!

Totta viserrät, diabeteksen hoito on nykyään niin paljon helpompaa kuin ennen.

Muistan joskus katsoneeni jonkun dokumentin siitä miten diabeteksen hoito on muuttunut aikojen saatossa. Aika hurja muutos!

Juu.. omat insuliinit oli alkuun naudan ja sian insuliineja -siis pääosin tanskalaisista teuraseläimistä peräisin.. Verensokereita ei kotona mitattu -seurattiin pissan sokeria. Eikä millään liuskalla vaan koeputkeen 2 tippaa pissaa, 10 vettä ja perään syövyttävä reagenssitabletti. Kuohunnan loputtua odotettiin 30sek ja verrattiin liuoksen väriä karttaan... Oi onnea ja autuutta kun tuli virtsan liuskatestit.. Lääkäriin mennessä kerättiin aina 2 vrk:n virtsat ja vietiin ne mukana sairaalaan (oli siinä tekemistä kesähelteillä kun matkaa saikulle vielä 130 kilsaa... ) Meinasivat toisinaan sipattaa.... Lapsista todettiin suoraan että niitä ei sitten omia ikinä (no niitäkin on nyt kaksi).. Sokerin syönnistä ei voinut nähdä untakaan... Semmosta se... =)

 

[Kotilehmä]

Kiitos teille kaikille, olette aivan ihania :hug:
Helpotti paljon ja sain paljon lisää tietoa. Kyllä tästä palstasta on niin paljon apua vaikka usein tätä moititaankin. Kiitän =)

 

[RouvaRajatapaus]

Kiitos teille kaikille, olette aivan ihania :hug:
Helpotti paljon ja sain paljon lisää tietoa. Kyllä tästä palstasta on niin paljon apua vaikka usein tätä moititaankin. Kiitän =)

Kiva jos olo helpotti! Juuh, vaikka tämä palsta joskus ottaakin kupoliin, niin kyllä tästä on monesti hyötyäkin ollut. Siitä hauskuudesta puhumattakaan.

 

[Männynkäpy]

Täällä yks 7-vuotiaan diabeetikkotytön äiti. Toisaan, kyllähän sen kanssa ihan normaalia elämää pystyy elämään, kunhan vaan pitää siitä huolta. Tyttökin on asennoitunut niin että se on hänen "kaverinsa". Paitsi että äidillä ainakin vielä on se suurin "huoli"..

Meillä on monipistos hoito, levemir ja novorapid. Aika joustava hoitomuoto. Just herkuteltiin suklaalla ruuan päälle, pistettiin vaan 1 yksikkö enemmän nr:ää

Alussahan se tuntui ettei millään opi eikä mistään tuu mitään, mutta nyt saatta jo havahtua siihen ettei ole pitkään aikaan murehtinut sitä.. Paitsi kyllä tulee niitäkin hetkiä kun oikein ottaa päähän.. kai se on se parantumattomuus.
Mutta pienen pieni kipinä antaa toivoa että ehkä joskus tulevaisuudessa joku siihenkin jonkun keksis.. ehkä edes 20 vuoden päästä, tai jotain..

Niitä yllätyskorkeita saattaa tulla ihan mielialasta riipuen. Ollaan huomattu että sellanen positiivinen jännitys nostaa humpsista vaan. Esim. kesän eka uimareissu, ennen uintia 7 pintaan ja uinnin jälkeen 26.. Että riemua oli ollut..
Matalin on ollut 1,6 mutta tyttö on onneks alkanut tunnistaa jo kolmen paikkeilla matalan. Sanoivat, että tämä levemir on vaikutukseltaan tasaisempi.

Tsemppiä teille, kyllä se siitä!! =)