Onko tää jotain ikään kuuluvaa (4v) vai mitä??

[Väsynyt taistelemaan]

Lapsi koittaa pompottaa JOKA asiasta. Pari esimerkkiä:

Ruokana oli makaronilaatikkoa,otin ketsupin kun sitä aina haluaa. ilmoitti että "en ota ketsuppia" sanoin että sitten et enää saa kun pistän pois. Laitoin kaappiin takasin ja lapsi alkaa huutaa että tahtookin ketsuppia. Sanoin että ei käy,kun sanoit että et ota. Alkaa töniä lautasta pois ja huutaa ja lähtee pöydästä pois riehumaan..

Toinen illalla kun oltiin luettu iltasatu,lapsi oli pitämässä kirjan sängyssä,sanoin että kirjaston kirjoja ei pidetä sängyssä. Haki sitten ei-kirjaston kirjan ja kävi makaamaan. Sitten alkoi vaatimaan heti että "vie tuo kirja pois" sanoin että itse viet kerran otitkin. ja taas alkaa kiljuminen ja huuto.

Siis tää on tätä JOKA ASIASTA. Koittaa pompottaa ihan älyttömästä. Ja saa kamalat raivarit kun ei mene esiat hänen tahtonsa mukaan,kiljuu,huutaa,potkii,heittelee tavaroita.. Kiusaa myös pienempää sisarusta kokajan,vie lelut kädestä,estää menemästä johonkin,ottamasta jotain. Ihan älytöntä toimintaa. Ei jaksa kohta enää tätä..

 

[Honeoyne]

Meillä tuohon "haluan-en halua-haluanpas" vaiheeseen auttoi kun sanoi että "Äiti kysyy yhden kerran: otatko ketsuppia vai et?" ja sitten lapsen antaman päätöksen mukaan mentiin. Tyynesti vaan sitten ilmoittaa että sinä itse valitsit että et ota. Ensi kerralla muista sanoa että haluat jos haluat.

 

[Makika]

Tutulta kuullostaa. Ja vaikka kuinka sanot, että jos tämä laitetaan pois, uudelleen ei oteta yms. niin kohta jo väännetään seuraavasta asiasta. Tosin nyt meillä on vaikena uhmakauden jälkeen vähän helpottanu (varmaan vaan hetkeksi) elo tuon pikkupippurin kans.

 

[ap]

Joo,heti keksii uuden aiheen kun entinen menee ohi. Ja vaikka annan vaihtoehdon,tänäänkin että ei sitten saa jos ehdin pois laittaa,niin odotti että pistin kaappiin ja sitten alkoi vaatia että tahtookin. Ja kohtaus alkaa,vaikka olikin itse valinnut niin ja sen sanon :/

 

[poppaliina]

Meillä poika täyttää kohta 4 vuotta ja kyllä tuo niin tutulta kuulostaa. Haluan, en halua, minä itse.... ja mieli vaihtuu ja kiukun kohteet vaihtuu, mutta aina kysymys samasta: jos ei saa haluamaansa, purkaus on valmis |O Ja kun tuota sisua löytyy, niin ei ihan heti periksi annakaan. Ruokailut on yksi pahimpia missä kättä väännetään. Ensimmäisenä ilmoittaa että "minä en syö ruokaa" ja sitten ilmoittaa mitä haluaa syödä. Ja kun yrittää siihen sanoa että ei kun nyt syödään ruoka, niin aijai mikä huuto alkaa että EI KUN MINÄ HALUAN sitä ja tätä. Välillä olen mennyt sohvalle rauhoittumaan pojan kanssa, vaikka sama narina ja parkuminen jatkuu. Puoli tuntia siinä vähintään menee, kunnes poika nöyrästä tuleekin pöytään ja syö, ainakin jonkin verran. Huoh, on tää kyllä niin tätä :headwall: Mutta kokemuksesta ison siskon kohdalla voi vain lohduttautua että tämäkin menee ohi