Jotkut plutkauttavat sen pilttinsä maailmaan oikein helposti, mutta toinen ääripää...en pysty edes kuvailemaan.kuin annetaan ymmärtää?
vierailija
kuin annetaan ymmärtää?
Ei pääsääntöisesti ole. Itse synnytys on yleensä helpompaa, (toisaalta vauriot taas isommat) kun elokuvien perusteella luulisi.
Eli kun elokuvissa heti ekasta supistuksesta huudetaan ja itketään ja rynnätään sairaalaan, ja toisaalta heti synnytyksen jälkeen sännätään esteratsastuskilpailuihin, niin oikeassa elämässä ei.
Eli kun elokuvissa heti ekasta supistuksesta huudetaan ja itketään ja rynnätään sairaalaan, ja toisaalta heti synnytyksen jälkeen sännätään esteratsastuskilpailuihin, niin oikeassa elämässä ei.
vierailijaton
Riippuu synnytyksesta ja erittain paljon omasta asenteesta. Itselleni esiaynnytys oli helppo ja nopea. Kaynnistyslaakkeet aloitettiin klo 8, ja aloin torkkumaan, epiduraali laitettiin siina klo 10, torkuin kokeiden tuntia ja lapsivedet meni klo 13, muksu syntyi 13.41 murtaen hantaluun ulostullessaan. Ei jaanyt pelkoja, traumoja tai pahoja muistoja. Nyt vain taytyy toivoa, etta tuleva (3,5kk) synnytys menee yhta helposti ja nopeasti.
Mulla oli ensimmäinen synnyty hirveä ja pitkä, toinen tuli niin etten edes tajunnut että se tuli, kolmas lapsi sen verran painava että tuli melkein itsestään, mutta repeämiä sain aivan helvetisti, neljäs luulin kuolen kun tuli pää ylöspäin huh että oli kivuliasta, järki melkein lähti. Nyt viides kerta raskaan ja en halua muuta kun leikkaus.......
Mun mielestä synnytys on helppoa,7 synnytystä kesto 3-7t,en oo koskaan revennyt tai halunnut kipulääkettäkään.pitää huomioida kuitenkin että jokainen kokee sen kuitenkin omalla tavallaan,kipuherkkyys vaihtelee suuresti,mulla on aina ollut korkea kipukynnys,sen sijaan sektio ois mulle painajainen,siitä ei kokemusta mut palautuminen olisi taatusti hitaampaa,viimeiset 4 lasta synnytin polikliinisesti,kotiuduin 6t kuluttua synnytyksestä
vierailija
Torkuit siis koko synnytyksen ajan? Hyvät mömmöt taisi olla vai mikä sua vaivasi?
vierailija
No mulla ei kumpikaan oo ollut kamala. Kivunlievityksenä riittänyt Panadol ja lämpöpussi.
Ei repeämiä, istumaan pystyin heti synnytysten jälkeen.
Ekan kesto kaikkineen 9h, toinen 6h.
Ei repeämiä, istumaan pystyin heti synnytysten jälkeen.
Ekan kesto kaikkineen 9h, toinen 6h.
vierailija
Ensimmäinen kesti 26 tuntia, jonka jälkeen mentiin kiireesti leikkaussaliin kun lapsella oli hätä.
Toinen kesti vain 14 tuntia ja tuli alakautta. Mutta: repesin joka suuntaan, hermovaurio jota ei voi korjata.
Toinen kesti vain 14 tuntia ja tuli alakautta. Mutta: repesin joka suuntaan, hermovaurio jota ei voi korjata.
vierailija
Aika henkilökohtaistahan se on miten synnytyksen kokee. Omat asenteet ratkaisee paljon. Lisäksi jokainen synnytys on erilainen ja voin tulla itsestä riippumattomia yllätyksiä.
1. Kohdalla avautumista kesti liki 30h. Kun oltiin päästy 9cm ja puhkaistiin kalvot, niin siirryttiinkin saliin ja jouduin sektioon vihreän lapsiveden vuoksi. Kivut oli olleet valtavat, mutta väsymys oli jotain aivan järkyttävää. Kaikki kuitenkin päätyi onnellisesti.
2. Kohdalla avautumis kesti vain 20h, ponnistus 9min ja lapsi hyvinvoivana syliin.
3. Kanssa synnytys alkoi verenvuodolla, jolloin epäiltiin istukan repeytymistä. Synnytys käynnistettiin oksitosiinilla ja avautuminen kesti 12h. Itse ponnistus vain 3min ja lapsella kaikki ok.
Kivun kanssa kyllä pärjää, mutta pitkät avautumisvaiheet on olleet tuskaa. Se kun väsyttää aivan helkkaristi ja 5min välein tulevien supistusten vuoksi ei voi nukkua.....mutta aika kultaa muistot. Taas sitä ollaan tässä pisteessä, että parin kuukauden päästä olisi synnytys ajankohtaista
1. Kohdalla avautumista kesti liki 30h. Kun oltiin päästy 9cm ja puhkaistiin kalvot, niin siirryttiinkin saliin ja jouduin sektioon vihreän lapsiveden vuoksi. Kivut oli olleet valtavat, mutta väsymys oli jotain aivan järkyttävää. Kaikki kuitenkin päätyi onnellisesti.
2. Kohdalla avautumis kesti vain 20h, ponnistus 9min ja lapsi hyvinvoivana syliin.
3. Kanssa synnytys alkoi verenvuodolla, jolloin epäiltiin istukan repeytymistä. Synnytys käynnistettiin oksitosiinilla ja avautuminen kesti 12h. Itse ponnistus vain 3min ja lapsella kaikki ok.
Kivun kanssa kyllä pärjää, mutta pitkät avautumisvaiheet on olleet tuskaa. Se kun väsyttää aivan helkkaristi ja 5min välein tulevien supistusten vuoksi ei voi nukkua.....mutta aika kultaa muistot. Taas sitä ollaan tässä pisteessä, että parin kuukauden päästä olisi synnytys ajankohtaista
Riippuu niin synnyttajasta itsestaan, siita miten on asennoitunut, mika on kipukynnys (sekin voi oikeesti yllattaa isosti molempiin suuntiin) kuin myos itse synnytystapahtumasta, miten etenee seka henkilokunnastakin, miten ovat synnytystapahtumassa mukana, minkalaiset kemiat kohtaavat...
Parempi kun ei edes kuuntele niita toisten synnytyskertomuksia vaan lahtee itse siihen avoimin mielin maailman paras palkinto mielessa. Ja kun sen ihmeellisen ihanan nyytin saa syliinsa, niin - wips vaan, sinne unohtuu koko synnytystapahtuma...
Parempi kun ei edes kuuntele niita toisten synnytyskertomuksia vaan lahtee itse siihen avoimin mielin maailman paras palkinto mielessa. Ja kun sen ihmeellisen ihanan nyytin saa syliinsa, niin - wips vaan, sinne unohtuu koko synnytystapahtuma
...
vierailija
No kyllä se on kauheaa, pahempaa mitä voi ikinä kuvitella. Itselläni synnytys oli varsinaista teurastusta, välilihakin leikattiin ilman kivunlievitystä. Vieläkin traumat, kaksi synnytystä takana ja ihan järkyttäviä kokemuksia molemmat, lisää lapsia en halua. En tajua miksi vielä nykyaikana nainen joutuu sellaiseen kärsimykseen, eikä voida kehittää parempia kivunlievityksiä.
vierailija
Mun mielestä itse synnytys ei ole niin kamalaa, mutta pitkittynyt latenssivaihe on!
Molemmissa synnytyksessä siihen 4cm aukioloon on mennyt useampi päivä (eli kipeitä supistuksia 5-15min välein koko ajan monta vuorokautta).
Ekan kanssa sitten sitten puhkottiin kalvot ja laitettiin oksitosiini tippa kun ei vaan edennyt. Epduraalin kanssa ihan OK synnytyskokemus ja salissa 12h.
Toisen kanssa alku samanlainen eli kipeitä supistuksia muutama päivä, mutta vedet kun menivätkin 4cm kohdalla niin lapsi olikin 15 min päästä sylissä yhdellä ponnistuksella. Ja luomuna kun Just käyrille ehdin makoilemaan. Silti sanon että lyhyen keston takia paljon mukavampi kokemus ja voisin koska tahansa synnyttää uudelleen jos yhtä "helpolla" pääsee
Molemmissa synnytyksessä siihen 4cm aukioloon on mennyt useampi päivä (eli kipeitä supistuksia 5-15min välein koko ajan monta vuorokautta).
Ekan kanssa sitten sitten puhkottiin kalvot ja laitettiin oksitosiini tippa kun ei vaan edennyt. Epduraalin kanssa ihan OK synnytyskokemus ja salissa 12h.
Toisen kanssa alku samanlainen eli kipeitä supistuksia muutama päivä, mutta vedet kun menivätkin 4cm kohdalla niin lapsi olikin 15 min päästä sylissä yhdellä ponnistuksella. Ja luomuna kun Just käyrille ehdin makoilemaan. Silti sanon että lyhyen keston takia paljon mukavampi kokemus ja voisin koska tahansa synnyttää uudelleen jos yhtä "helpolla" pääsee
vierailija
No itselle ei ollut. Päinvastoin, paremminkin mukava kokemus, vaikka oli kipeekin jossain kohtaa ja niin pois päin. Mutta kaikillla ei mene homma niin kun srömssöössä, joten ymmärrän hyvin, että myös niitä kauhukokemuksia löytyy. Mut varmaan pelasti osittain myös se, että vaikka kovin koitettiin muakin pelotella, niin en antanut niiden juttujen mitenkään provosoida itseäni. Olen järki-ihminen ja menin hyvin avoimin mielin ja sillä asenteella, että katotaan, mitä tuleman pitää ja se otetaan vastaan mitä se sit ikinä onkaan. Eli ihan rennolla fiiliksellä menin ja hyvillä mielin lähin nyyti kainalossa pois. Ja ihan ilman tukijoukkoja hoidin homman. Jotenkin vaan nautin, kun sain olla sen vattani kans ihan keskenäni omassa rauhassani ja kuulostella homman etenemistä. Ja sillon oli vielä "ruuhka-aikakin", eikä kätilöäkään pahemmin näkyny ennen, kun piti epiduraalia ja sen sellasia alkaa hankkimaan... Ammeessakin sain lillua varmaan pari tuntia, kun ei ollu tulijoita ja kai ne tais mut siinä kiireessä jossain kohtaa jo unohtaakin vähäks aikaa...
Ja ihan ilman tukijoukkoja hoidin homman. Jotenkin vaan nautin, kun sain olla sen vattani kans ihan keskenäni omassa rauhassani ja kuulostella homman etenemistä. Ja sillon oli vielä "ruuhka-aikakin", eikä kätilöäkään pahemmin näkyny ennen, kun piti epiduraalia ja sen sellasia alkaa hankkimaan... Ammeessakin sain lillua varmaan pari tuntia, kun ei ollu tulijoita ja kai ne tais mut siinä kiireessä jossain kohtaa jo unohtaakin vähäks aikaa...
vierailija
No jaa, minulla synnytys oli juuri tuollainen syöksysynnytys, kesti vähän yli tunnin, vauva oli 10 pisteen lapsi eikä minulle tullut repeämiä. Kaksi päivää myöhemmin istuin jo ihan normaalisti ilman mitään kipuja. Mutta helvetisti se synnytys kyllä sattui. Mitään kivunlievitystä en kerinnyt saamaan ja olin aivan varma, ettei alapäästäni ole mitään jäljellä tuon kivun jälkeen, tosin ei sillä väliä, koska en uskonut edes selviäväni kivusta hengissä. Olin jo luovuttanutkin hengissä selviämisen suhteen, eli oli minulle ihan sama kuolenko siihen. Onneksi vauva syntyi lähes itsekseen, eikä minun tarvinnut edes ponnistaa.
vierailija
Helppoa, paljon vaan liukkaria, niin vauva valuu kuin itsestään ulos. Itse olin jo synnärillä yhdynnässä mieheni kanssa. Siis noin 12 tuntia synnytyksen jälkeen. Värkkini vain kiristyi synnytyksen jälkeen.
No, se on ihan järkyttävän kamalaa. Toisen kanssa en kerennyt edes saamaan lääkitystä. Sattui aivan helvetisti ja kirosin mieheni, sekä muut huoneessa olijat alimpaan helvettiin.
Hyväpuoli tässä on se, että kivun unohtaa aika tasan sillä sekunnilla, kun se käärö on kainalossa. Synnytyksestä palautuukin hetkessä.
Eli ei se kivaa ole, mutta et sä sitä kauaa muista.
Hyväpuoli tässä on se, että kivun unohtaa aika tasan sillä sekunnilla, kun se käärö on kainalossa. Synnytyksestä palautuukin hetkessä.
Eli ei se kivaa ole, mutta et sä sitä kauaa muista.
Kuka unohtaa, kuka ei. EI mulla ainakaan unohtunut.
Monilla se ensimmäinen vauvavuosi menee niin vähillä nukkumisilla, että unohtavat koko käärönkin välillä