Jotkut plutkauttavat sen pilttinsä maailmaan oikein helposti, mutta toinen ääripää...en pysty edes kuvailemaan.kuin annetaan ymmärtää?
kuin annetaan ymmärtää?
Torkuit siis koko synnytyksen ajan? Hyvät mömmöt taisi olla vai mikä sua vaivasi?Riippuu synnytyksesta ja erittain paljon omasta asenteesta. Itselleni esiaynnytys oli helppo ja nopea. Kaynnistyslaakkeet aloitettiin klo 8, ja aloin torkkumaan, epiduraali laitettiin siina klo 10, torkuin kokeiden tuntia ja lapsivedet meni klo 13, muksu syntyi 13.41 murtaen hantaluun ulostullessaan. Ei jaanyt pelkoja, traumoja tai pahoja muistoja. Nyt vain taytyy toivoa, etta tuleva (3,5kk) synnytys menee yhta helposti ja nopeasti.
No jaa, minulla synnytys oli juuri tuollainen syöksysynnytys, kesti vähän yli tunnin, vauva oli 10 pisteen lapsi eikä minulle tullut repeämiä. Kaksi päivää myöhemmin istuin jo ihan normaalisti ilman mitään kipuja. Mutta helvetisti se synnytys kyllä sattui. Mitään kivunlievitystä en kerinnyt saamaan ja olin aivan varma, ettei alapäästäni ole mitään jäljellä tuon kivun jälkeen, tosin ei sillä väliä, koska en uskonut edes selviäväni kivusta hengissä. Olin jo luovuttanutkin hengissä selviämisen suhteen, eli oli minulle ihan sama kuolenko siihen. Onneksi vauva syntyi lähes itsekseen, eikä minun tarvinnut edes ponnistaa.Ei pääsääntöisesti ole. Itse synnytys on yleensä helpompaa, (toisaalta vauriot taas isommat) kun elokuvien perusteella luulisi.
Eli kun elokuvissa heti ekasta supistuksesta huudetaan ja itketään ja rynnätään sairaalaan, ja toisaalta heti synnytyksen jälkeen sännätään esteratsastuskilpailuihin, niin oikeassa elämässä ei.
Helppoa, paljon vaan liukkaria, niin vauva valuu kuin itsestään ulos. Itse olin jo synnärillä yhdynnässä mieheni kanssa. Siis noin 12 tuntia synnytyksen jälkeen. Värkkini vain kiristyi synnytyksen jälkeen.
Kuka unohtaa, kuka ei. EI mulla ainakaan unohtunut.No, se on ihan järkyttävän kamalaa. Toisen kanssa en kerennyt edes saamaan lääkitystä. Sattui aivan helvetisti ja kirosin mieheni, sekä muut huoneessa olijat alimpaan helvettiin.
Hyväpuoli tässä on se, että kivun unohtaa aika tasan sillä sekunnilla, kun se käärö on kainalossa. Synnytyksestä palautuukin hetkessä.
Eli ei se kivaa ole, mutta et sä sitä kauaa muista.
Monilla se ensimmäinen vauvavuosi menee niin vähillä nukkumisilla, että unohtavat koko käärönkin välilläKuka unohtaa, kuka ei. EI mulla ainakaan unohtunut.