Onko sinusta 23-vuotias liian nuori äidiksi?

Miten niin monella on sellainen kuva että elämä on ohi kun tulee äidiksi? Ja miksi 23-vuotiaana pitäisi edelleen haluta mennä ja tehdä ja rellestää ja remuta? Miksi sitä ei voisi jo 18-vuotiaana olla "jalat maassa", opiskelut opiskeltu ja haaveena ihan oikea, oma perhe?
Minä sain esikoiseni reilut 3kk sitten ja täytin 11.9 23-vuotta. Lapseni on paras mitä minulla on ollut tai tulee koskaan olemaan. Se tapa millä pienen pieni ihminen rikastuttaa elämääni on aivan ainutlaatuista ja ihmeellistä, en vaihtaisi päivääkään tästä elämästä siihen entiseen.
Lapsen kanssa voin myös tehdä kaikkea mitä tein ennen lasta, paitsi tietenkin kännätä, sitäkin voi kyllä joskus kun naperon raaskii hoitoon antaa.'Mutta siis edelleen harrastan koirieni kanssa aktiivisesti jälkeä ja pienimuotoisesti tokoa. Edelleen myös käyn ratsastamassa, tosin nykyään enään kerran viikossa tai harvemmin. Reissaan myös, olimme juuri pojan kanssa parhaan ystäväni luona kotkassa yhden yön.
Lenkkeilen, tapaan ystäviä, shoppailen, rentoudunkin välillä ja kyllä pystyn tähän kaikkeen lapseni kanssa, ja/tai mieheni avustuksella.

 

Mulla oli 23 vuotiaana 3 lasta ja töissäkin olin ja olen vieläkin

 

Itselleni olisi liian nuori ikä. Jollekin toiselle ehkä ei.

 

Jos on tehnyt tuon ja kaiken muun rellestyksen ennen 23v. ikää, kyllästymiseen asti, niin miksi ihmeessä pitäs odotella. Mulla se odotus aiheutti sen, ettei niitä lapsia tule ollenkaan... tai ei nyt aiheuttanut mutta niin kävi...

En sanonutkaan, että muiden pitäis, mutta minun piti kun halusin. Onneksi senkin asian voi tässä maassa valita

Itse sain esikoiseni 33-vuotiaana, nyt odotan toista ja ikää kohta 35. Minä tarvitsin tuon ajan itselleni tuossa välissä, nyt osaan nauttia kotonaolemisesta ja äitiydestä kun sain sen kokea. Ja rahaakin on, ettei tarvitse heti juosta takaisin töihin

 

Ei 23-vuotias mun mielestä oo liian nuori äidiksi, mun mielestä ikää tärkeämpää on miten kypsä ja vastuuntuntoinen ihminen on. Ja kyllähän se äitiys kasvattaa. En mäkään ollut vielä läheskään täysin aikuinen vielä 19-vuotiaana kun sain lapsen, mutta hyvin on mennyt ja olen lapsestani onnellinen.

 

Ei 23-vuotias mun mielestä oo liian nuori äidiksi, mun mielestä ikää tärkeämpää on miten kypsä ja vastuuntuntoinen ihminen on. Ja kyllähän se äitiys kasvattaa. En mäkään ollut vielä läheskään täysin aikuinen vielä 19-vuotiaana kun sain lapsen, mutta hyvin on mennyt ja olen lapsestani onnellinen.

Niinpä, itsestä se on kiinni. Mietippä jos joku 19-vuotias BB-Janita sikiäis, en usko että kukaan nyökyttelis että onpa hyvä juttu...

 

23-vuotiaana olin kolmen lapsen äiti. Nyt kun nämä kolme ovat koululaisia jo, olen hirveän iloinen että aloitettiin perhe nuorina. Vaikka äitiryhmissä saatoin erottua kun lapset olivat taaperoita, niin koulun vanhepainilloissa ovat ikäerot tasaantuneet. Siellä itseäni 20v. vanhempiakin äitejä mutta aivan samalla viivalla ollaan, omien lastemme parhaita asiantuntijoita.

Ihan tyhmää ikärasismi. Aina on onnellista jos lapsi syntyy toivottuna rakastavaan perheeseen. Ja vaikka olisi yllätyskin ollut, niin jos lopputulos on rakastava perhe niin mahtava juttu :heart:

 

Ei oo liian nuori.

Itse olin 20v kun poika syntyi (täytin 21 muutama viikko myöhemmin) ja nyt 22v ja toinen tulossa.

 

Riippuu tapauksesta. Itse olisin todellakin ollut liian nuori, mutta jollekin toiselle juuri sopiva ikä. On niin yksilöllinen kysymys. Riippuu täysin henkilöstä ja elämäntilanteesta.

 

[QUOTE="vieras";27159536]En sanonutkaan, että muiden pitäis, mutta minun piti kun halusin. Onneksi senkin asian voi tässä maassa valita

Itse sain esikoiseni 33-vuotiaana, nyt odotan toista ja ikää kohta 35. Minä tarvitsin tuon ajan itselleni tuossa välissä, nyt osaan nauttia kotonaolemisesta ja äitiydestä kun sain sen kokea. Ja rahaakin on, ettei tarvitse heti juosta takaisin töihin [/QUOTE]

Peesailen. Mä olisin 23-vuotiaana ollut aivan liian nuori, joku toinen taas ei.

 

Mä täytin tänään 23 (jeeeee!!! ) ja mulla on puolivuotias tytär. En ole missään vaiheessa kokenut häntä taakkana, päinvastoin. Ammatti minulta löytyy, huono homma vaan on siinä että siltä alalta ei juuri vakituisia työpaikkoja ole tarjolla. Ajattelin jatkaa opintojani, joko vuoden kuluttua, mikäli vain pääsen amkiin sisään, tai sitten toisen lapsen jälkeen. Mies opiskelee tällä hetkellä myös, joten hyvä vaihtoehto voisi olla aloittaa opinnot vasta miehen valmistuttua. Juu, naimisiinkin mentiin kun olin 22 ja mies 24v

Äitini oli saman ikäinen saadessaan minut, joten en yhtään ajatellut olevani liian nuori. Mikä on sitten aapeen mielestä sopiva ikä mennä naimisiin ja saada lapsia?

 

On se MUN mielestä liian nuori ikä. En ymmärrä miksi alle kaksvitoset tekee lapsia.

 

olin 22v ku esikoinen synty, vakityöpaikka ja talo, sama mies ollu silloin 6v kuopus synty ku olin 25v. kummanki lapsen "yritykseen" meni 1vuosi.

 

Järkyttävää lokeroimista- lasten saamisen jälkeen ei ole elämää? Eikä voi tehdä mitään?

Kyllä me vaan ollaan miehen kanssa käyty konserteissa, bändien keikoilla, baareissa, leffassa, fillaroimassa kahdestaan, ihan mitä vaan. Miksi ihmeessä emme olisi?

Ei se tietenkään ole sellaista joka viikonloppu perseet olalle menoa, eikä suunnittelemasssa voi tehdä juurikaan mitään, kun pitää vähintään lapsenvahti hommata. MUTTA ei haluttaisikaan muunlaista. Ei kiinnosta käydä baareissa usein, eikä muukaan sellainen "teinimeno".

Tämä on ihan hyvä tilanne: olen 33-v ja nuorin kolmesta lapsesta täyttää 7-v. Eli kyllä tässä ehtii vielä kaikenlaista, vaikka "nuoruus menikin lasten kanssa" :saint:

 

Ei todellakaan. Tuossa vaiheessa sain itse jo 2. lapsen ja en todellakaan ole katunut, että lapset noin nuorena sain. Olen nyt 37 ja mukava, kun ovat jo isompia ja itsekin pääsen elämään jo hyvinkin omaakin elämää .

 

Järkyttävää lokeroimista- lasten saamisen jälkeen ei ole elämää? Eikä voi tehdä mitään?

Kyllä me vaan ollaan miehen kanssa käyty konserteissa, bändien keikoilla, baareissa, leffassa, fillaroimassa kahdestaan, ihan mitä vaan. Miksi ihmeessä emme olisi?

Ei se tietenkään ole sellaista joka viikonloppu perseet olalle menoa, eikä suunnittelemasssa voi tehdä juurikaan mitään, kun pitää vähintään lapsenvahti hommata. MUTTA ei haluttaisikaan muunlaista. Ei kiinnosta käydä baareissa usein, eikä muukaan sellainen "teinimeno".

Tämä on ihan hyvä tilanne: olen 33-v ja nuorin kolmesta lapsesta täyttää 7-v. Eli kyllä tässä ehtii vielä kaikenlaista, vaikka "nuoruus menikin lasten kanssa" :saint:

No kyllä meillä ainakin lapsen tulo muutti elämän ihan totaalisesti! Mitä sitä valehtelemaan. Ei nyt voi tuosta vaan ottaa äkkilähtöä ja lähteä viikoksi intokiinaan, pitää vähän miettiä mitä ruokaa siellä on, onko liian kuuma/kylmä, onko puhdasta, miten kuljetukset, tarvikkeet jnejnejne.

Joilla ei elämä lapsen saamisen myötä muutu yhtään, niin mielestäni heillä ei kyllä elämää ennen lapsia sitten juuri ollutkaan.

 

[QUOTE="vieras";27159771]No kyllä meillä ainakin lapsen tulo muutti elämän ihan totaalisesti! Mitä sitä valehtelemaan. Ei nyt voi tuosta vaan ottaa äkkilähtöä ja lähteä viikoksi intokiinaan, pitää vähän miettiä mitä ruokaa siellä on, onko liian kuuma/kylmä, onko puhdasta, miten kuljetukset, tarvikkeet jnejnejne.

Joilla ei elämä lapsen saamisen myötä muutu yhtään, niin mielestäni heillä ei kyllä elämää ennen lapsia sitten juuri ollutkaan.[/QUOTE]

En kai väittänyt että lapsen saaminen ei muuttanut mitään- tuossahan sanon että suunnittelematta ei voi tehdä oikein mitään..

Juuri tuo extempore- meno jäi, joka on toisaalta ihan hyvä. Tuleepa suunniteltua vähän ja eihän se ole kuin järjestely,- ja suunnittelykysymys lasten kanssa meneminen. Tai ilman lapsia.

 

Kyllä mä olin 24v. ikään mennessä ehtiny elää enkä sitä elämistä lopettanu lapsen saamiseen vaikka tokiki menot väheni ja elämä muuttu. Ennen lasta ehdin käydä läpitte festareilla, keikoilla, mennä ja tulla kaverien kans, hölmöillä. Ei sillä, että nuo olis viäkää jääny pois mutta vähentyny toki. Kaverien kans ollaan mietitty, että joku vuosi viä mennään Provinssirockiin ja leiri pystytetään samaan kohtaan ku silloon aikoonansa.

Jos mä en olisi saanu lasta 24-vuotiaana, niin mulla tuskin lasta oliskaa. Ja se tekis musta helvetin katkeran eli todellaki oli oikia aika saada lapsi silloon. Lapsi oli se mitä olin toivunu jo yläasteikääsestä lähtien joten miks lapsi olis jotenki pilannu mun nuoruuden?

 

En kai väittänyt että lapsen saaminen ei muuttanut mitään- tuossahan sanon että suunnittelematta ei voi tehdä oikein mitään..

Juuri tuo extempore- meno jäi, joka on toisaalta ihan hyvä. Tuleepa suunniteltua vähän ja eihän se ole kuin järjestely,- ja suunnittelykysymys lasten kanssa meneminen. Tai ilman lapsia.

No me taas elettiin aika ex tempore -elämää ennen lapsia, josta nautimme suunnattomasti ja sen takia emme halunneet lapsia yhtään aikaisemmin. Nyt on hyvä, kun sai sen elämänvaiheen läpikäytyä, osaa nauttia ihan kunnolla tästä kotielämästä. Ja äkkiähän nämä muutamat vuodet menevät ja voi lapset ottaa paremmin sitten reissuihin mukaan, mutta en todellakaan olis parikymppisenä halunnut mitään rajoituksia omaan elämääni.

Valintakysymyksiä, onneksi...

 

[QUOTE="vieras";27159555]Niinpä, itsestä se on kiinni. Mietippä jos joku 19-vuotias BB-Janita sikiäis, en usko että kukaan nyökyttelis että onpa hyvä juttu... [/QUOTE]

En oo kattonu BB:tä enkä tiedä kuka on Janita, mutta eiköhän Janitastakin voisi hyvä vanhempi tulla sitten kun lapsia saa.

 

[QUOTE="vieras";27159555]Niinpä, itsestä se on kiinni. Mietippä jos joku 19-vuotias BB-Janita sikiäis, en usko että kukaan nyökyttelis että onpa hyvä juttu... [/QUOTE]

No sepä....

Mun äiti oli 19v. ku sai mut, mutta aivan toista maata ku Janita.

 

[QUOTE="heta";27159727]On se MUN mielestä liian nuori ikä. En ymmärrä miksi alle kaksvitoset tekee lapsia.[/QUOTE]

Et ymmärrä? Mutta mitä vaikeaa on ymmärtää toisen elävän toisenlaisen elämän?
En minäkään haluaisi lapsiani yli 30-vuotiaana, mutta etten ymmärtäisi MITEN IHMEESSÄ joku VOI tehdä lapsia yli 30-vuotiaana, kuulostaa jo mustavalkoiselta ja lapselliselta. Vähän ylimieliseltä myös.

Siksi minä en ymmärrä, jos joku ei ymmärrä. Että miten joku voi olla niin tyhmä ihminen...

 

[QUOTE="vieras";27159771]No kyllä meillä ainakin lapsen tulo muutti elämän ihan totaalisesti! Mitä sitä valehtelemaan. Ei nyt voi tuosta vaan ottaa äkkilähtöä ja lähteä viikoksi intokiinaan, pitää vähän miettiä mitä ruokaa siellä on, onko liian kuuma/kylmä, onko puhdasta, miten kuljetukset, tarvikkeet jnejnejne.

Joilla ei elämä lapsen saamisen myötä muutu yhtään, niin mielestäni heillä ei kyllä elämää ennen lapsia sitten juuri ollutkaan.[/QUOTE]

Ahaa eli elämä on ainoastaan extemporematkustelua?! :O Minä en pidä sellaisesta niin enkö nyt sitten osaa elää elämää? Lapsen tulo ei muuttanut elämäämme totaalisesti onneksi. Elimme kyllä oikein onnellista elämää ennen lapsia, mutta nyt vielä onnellisempaa. Voimme matkustella suunnitellusti nyt kuten tykkäämmekin ja jos haluamme kahdenkeskeistä aikaa, on hyvä tukiverkostokin olemassa.

Mutta ehkä me sovimme sitten paremmin vanhemmiksi jo alusta asti, kun emme elä tuota sinun käsitettä elämästä.

 

Olis hyvä muistaa, että ihmiset haluaa elämältä eri asioota ja pitävät erilaasia asioota tärkeinä. Ei kaikkien elämä mee samalla tavalla ja eri asiat koetaan siksi, että ollaan eletty se nuoruus. Mun nuoruuteen on kuulunu esim. festarit, mutta ei ne kaikilla kuulu.

 

Ahaa eli elämä on ainoastaan extemporematkustelua?! :O Minä en pidä sellaisesta niin enkö nyt sitten osaa elää elämää? Lapsen tulo ei muuttanut elämäämme totaalisesti onneksi. Elimme kyllä oikein onnellista elämää ennen lapsia, mutta nyt vielä onnellisempaa. Voimme matkustella suunnitellusti nyt kuten tykkäämmekin ja jos haluamme kahdenkeskeistä aikaa, on hyvä tukiverkostokin olemassa.

Mutta ehkä me sovimme sitten paremmin vanhemmiksi jo alusta asti, kun emme elä tuota sinun käsitettä elämästä.

Ai me olemme huonompia vanhempia, koska meillä oli ennen lasten saantia vauhdikas elämä?

Juu, sehän sen mittari on...