Onko sinusta 23-vuotias liian nuori äidiksi?

[QUOTE="vieras";27160280]Ai me olemme huonompia vanhempia, koska meillä oli ennen lasten saantia vauhdikas elämä?

Juu, sehän sen mittari on... [/QUOTE]

Hei, sanoit juuri että me muut emme ole eläneetkään elämää, kun ei ole tuollaista eletty eikä edes haluttu. Olisiko siis kommentissani ollut vastalauseeksi pientä sarkasmia samaan mustavalkoiseen tyyliin kuin omassa kommentissasi?

 

Mulle se on nuori ikä. Itse en olisi voinut kuvitellakaan, että olisin joutunut luopumaan seikkailuistani jo siinä vaiheessa. Siis seikkailuista, joita mieheni kanssa kahdestaan teemme (matkustelu sekä koti- että ulkomailla). En voi vieläkään, 25-vuotiaana kuvitella sitä, lasten aika on sitten lähempänä 30-vuotissyntymäpäivää tai sen jälkeen, jos lapsia meille suodaan.

 

Lukematta muiden vastauksia, sanon, ettei välttämättä ole!

Itse olin 23 v, kun esikoinen synty; lapsen isän kanssa oltu kihloissa n.puolitoista vuotta.. Hyvin pärjäsimme(tai ehkei ihan hyvin, mutta pärjättiin koliikista huolimati) ja nyt esikkomme on 23 v nuorimies, joka opiskelee yliopistossa ja pärjää mukavasti elämässään. Kun täytin 30, meillä oli jo 3 lasta ja mukavasti meni. Näin lähellä viittäkymppiä, ja toinen jalka haudassa, kuuden lapsen äitinä väitän, että juuri se "nuori", josta olet huolissasi, saattaakin yllättää ja olla paljon valmiimpi vanhemmaksi, kuin moni häntä vanhempi!

 

Pitää nyt lisätä vielä että meille tuli ensimmäinen koira kun oltiin asuttu puoli vuotta kimpassa ja ikää mulla oli 19v. niin ei sitä mitään extreme-reissuja silloinkaan tehty eikä kaduttanu pätkääkään. Elämä on valintoja

 

Mä olin 23 v, kun tytär synty maaliskuussa 2010 ja saman vuoden toukokuussa täytin 24 v. En pitäny itteeni mitenkään erityisen nuorena. Mun serkku oli 15 v, kun sai tyttärensä, että hän oli nuori kun sai lapsen.

 

Hei, sanoit juuri että me muut emme ole eläneetkään elämää, kun ei ole tuollaista eletty eikä edes haluttu. Olisiko siis kommentissani ollut vastalauseeksi pientä sarkasmia samaan mustavalkoiseen tyyliin kuin omassa kommentissasi?

Olen kokoajan painottanut, että MINUN MIELESTÄNI, sillä itse en olis parikymppisenä jaksanut elää sellaista elämää kuin nyt lasten kanssa. Jos taas ihmisen elämä ei juurikaan muutu lasten saannin myötä, niin silloinhan on ihan sama, milloin ne lapset tekee? Meillä se muutos on aika radikaali jo siinäkin mielessä, että harrastamme kaiken lisäksi moottoripyöräilyä ja arvaappas pari kertaa kuinka helppoa sitä harrastusta on jatkaa lasten ollessa pieniä...

Eli olisin itse todellakin katunut lasten saantia parikymppisenä, enkä toivois sellaista kenellekään lapselle. Siis sitä että vanhemmat haluaisivat mieluummin olla jossakin muualla. Siksi jätimme lasten tekemisen (yrittämisen) tähän ikään (minä 33, mies 35), että nyt emme koe menettävämme yhtään mitään vaikka muutaman vuoden kotosalla kyhjäämmekin Ja nyt todellakin osaamme nauttia lapsista ja arvostaa kotonaoloa ja lasten kanssa touhuilua. Ja voi toki lasten kanssa matkustaa, mutta tuntuis hullulta lähteä viemään alle vuoden ikäisiä kaukomatkoille, siinä ei kyllä kukaan nauttis meidän perheessä.

Mutta joo, edelleenkin nämä ovat valintakysymyksiä ja mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Ei se silti sitä tarkoita, että toisen ratkaisu olisi yhtään sen huonompi eikä varsinkaan tee heistä huonompia vanhempia! Enkä sitä ole kyllä tässä ketjussa edes sanonut.

 

No kaikkihan sen on jo sanoneet, mutta ei ole liian nuori, taitaa nyt olla kyse sun omista mielipiteistä lapsiin/omista peloista.

 

Ei todellakaan. Mutta ei se aina iästä kiinni ole koska on valmis äidiksi. Itse olisin ollut valmis 19 vuotiaana. Ja 23 vuotiaana olin kahden lapsen äiti, eikä meillä koskaan ole ollut mitään vaikeuksia.

 

Ei. Itse olin 21v kun tyttö syntyi ja oli muuten hoidoilla aikaansaatu raskaus, eli toivottu oli kauan. Olen erittäin onnellinen, että aloimme ajoissa yrittämään niin selvisi sekin, että luomusti ei voi tulla. Muutamien vuosien päästä olisi voinut olla liian myöhäistä koska sellainen tilanne, että heikkenee.

 

[QUOTE="vieras";27158561]Etkö ole kokenut äitiyttä taakkana? Siis sitä vastuuta... Toki äitiys antaa niin paljon iloa ja merkitystä elämään, että toivon kaikkien naisten siitä saavan nauttia, mutta iällä on kuitenkin paljon merkitystä siinä, miten äitiyden kokee.[/QUOTE]

Kysymys ei ole osoitettu mulle, mutta vastaanpa kuitenkin....

Olenko kokenut äitiyden taakkana? Ei en ole. En ole myöskään kokenut sitä vanhemmuuden mukana tulevaa vastuuta raskaana. Jos olisin niin en kai olisi koskaan lapsia tehnytkään. Tai ainakin olisin lopettanut siihen yhteen.

Heittäsinkin tähän vastakysymyksen, kuka tuntee äitiyden tai vanhemmuuden taakkana?

Voi olla, että kysyjä ja minä koemme taakka-sanan erilailla. Mulle sillä on vähän negatiivinen kaiku. Ainakin tässä kysymyksessä.

Lisäksi en usko, että äitiyden kokemisen erilaisuudella on niinkään tekemistä iän kanssa. Enemmän ehkä kokemuksen kanssa. Esim. esikoisen kanssa kaikki oli uutta ja jännää, nelosen kanssa osaa ottaa paljon rennommin.

 

eiks se nykyään ala olee aika normaali ikä? mun mielestä nykyään moni saa tosi nuorena ensimmäisen lapsen, että ei toi 23v enää siinä mielessä tunnu nuorelta. itse olin 21 (nyt 23) ja kyllä mä vieläkin aika pentu oon tietyissä jutuissa, mut kyllä on lapsi myös kasvattanu hirveästi.

 

ja kyllä välillä tulee päiviä kun harmittaa, että ei voi mennä samanlailla kun joskus ennen lasta. mut silti lapsi on parasta mitä oon ikinä tehny, en vaihtais pois hetkeekään <3

 

Mielestäni tämä on ihan tapauskohtainen juttu. Riippuu ihmisestä hyvin pitkälti, mihin on 23-vuotiaana "valmis". Joku 23-vuotias voi olla ihan hyvin sopivassa iässä ja elämänvaiheessa lastenhankintaan, joku toinen taas ei - ja joku ei välttämättä ole valmis vanhemmuuden sitovuuteen edes kolmikymppisenä. Ihmiset on niin erilaisia.

Itse olen 23-vuotias, ja minulla on kaksi lasta.
Mielestäni lapset ovat tulleet sopivaan aikaan. Toki tiedän monia ikäisiäni, jotka eivät - omien sanojensa mukaan tai minunkaan mielestäni - ole vielä vanhemmuuteen ehkä ihan valmiita, sillä tykkäävät vielä mennä ja rellestää "jatkuvasti", mikä taas ei sovi minun mielestäni lapsiperhearkeen.

 

Millainen tuo serkkusi sitten mahtaa olla? Millä perustelet mielipiteesi?

Itse sain esikoiseni 21-vuotiaana. Toisen lapsen sain 22-vuotiaana. Hiljattain täytin 23, eikä kyllä tunnu erityisemmän nuorelta taikka siltä, ettenkö ikäni puolesta vanhemmuudessa vetäisi vertoja kenelle tahansa, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Lapseni olen hoitanut suurimmaksi osaksi itse, huolta olen heistä saanut pidettyä ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin tavallinen äiti.

 

On. Pitäisi kasvaa ensin aikuiseksi ennen kuin saisi tehdä lisää lapsia.

 

Minusta se riippuu hyvin paljon kyseisestä 23-vuotiaasta ja hänen taloudellisesta tilanteestaan. Omillaan pitäisi tulla toimeen ja kyetä perhe elättämään. Ammattikin olisi hyvä olla jo olemassa. Mutta jos kaikki on kunnossa ja hyvä parisuhde niin ei todellakaan ole liian nuori.

Parempi 23v kuin 32v kuten itse olin.

 

Mulla oli tuossa iässä jo kolme lasta, vähän myöhemmin syntyi neljäs. Olen kyllä hyvä äiti, en usko että sillä on niinkään tekemistä iän kanssa, persoonakysymys.

 

[QUOTE="vieras";27158930]Kokematta ja tekemättä ENNEN lapsia. No, esimerkiksi se huolettomuus ja vastuuttomuus aikuisiällä, jota ei voi kokea jos tekee lapset aikuisuuden kynnyksellä. Lisäksi halusin opiskella ammatin ja matkustella ILMAN lapsia NUORENA, kun vielä jaksaa liihottaa. Nuo nyt vaan esimerkkinä.[/QUOTE]

Ei ole 23v liian nuori äidiksi iän puolesta. Tietysti ihmiset ovat erilaisia.

Ja tuota minäkään en ymmärrä, että miten ei muka 23-vuotiaaksi mennessä olisi ehtinyt kokemaan vapautta ja matkustelua. Itse olen nyt 23-vuotias, AMK-tutkinnon suorittanut, työssäkäyvä, naimissa oleva ja toistaiseksi lapseton nainen. Olemme ehtineet mieheni kanssa elää jo muutamia vuosia huoletonta kehdenkeskistä elämää. Olemme myös matkustelleet yhdessä ja ehdimme vielä matkustellakin ennen lapsia, sillä yritystä olemme ajatelleet aloitella vasta ensi vuonna. Ja tietysti, jos olisimme kummatkin opiskelleet "vain" ammattitutkinnon, olisimme olleet valmistuneita ja työssäkäyviä jo neljän vuoden ajan. Minä kuitenkin opiskelin AMK-tutkinnon, joten opiskelut tuli hoidettua loppuun vasta vuosi sitten. Opiskeluaikananikin pystyimme kuitenkin matkustelemaan ja tekemään kaikkea "vapaata". Jos siis tulisin vaikka nyt raskaaksi, niin en kokisi jääneeni mistään paitsi, tai saaneeni elää liian vähän lapsetonta elämää.

Tässäkin asiassa toki ihmiset ovat erilaisia ja monet 23-vuotiaat vielä pohdikelevat, miksi haluaisivat ruveta isoina.

 

[QUOTE="vieras";27159811]No me taas elettiin aika ex tempore -elämää ennen lapsia, josta nautimme suunnattomasti ja sen takia emme halunneet lapsia yhtään aikaisemmin. Nyt on hyvä, kun sai sen elämänvaiheen läpikäytyä, osaa nauttia ihan kunnolla tästä kotielämästä. Ja äkkiähän nämä muutamat vuodet menevät ja voi lapset ottaa paremmin sitten reissuihin mukaan, mutta en todellakaan olis parikymppisenä halunnut mitään rajoituksia omaan elämääni.

Valintakysymyksiä, onneksi... [/QUOTE]

Ymmärrän hyvin, että halusitte nauttia ex tempore -elämästä, jos sellaista elitte.

Meillä ei ole lapsia, mutta muita rajoittavia tekijöitä löytyy kyllä, esim. työpaikat ja koira. Ei me ainakaan voitaisi lähteä mihinkään ex tempore -äkkilähdöllä, vaan lomat pitää suunnitella ja anoa paljon etukäteen sekä hankkia koiralle hoitopaikka... Helpompaa melkein olisi meneminen, jos ainoa rajoite olisi lapsi Lapsen kun voi melko moneen paikkaan ottaa mukaan, toisin kuin esim. koiran... Toki matkustelu lasten kanssa on erilaista kuin aikuisten kesken, mutta mahtavia matkoja voi kokea myös lasten kanssa.

 

Mä olin 22 kun esikoinen syntyi ja olisin ollut 21 jos ensimmäinen raskaus olisi päässyt loppuun asti. Nyt oon 26 ja lapset 4 ja 2,5 enkä todellakaan koe olevani mikään liian nuori. Oon aina halunnut lapset alle kolmekymppisenä enkä ole missannut mitään lasten takia.

Mun mielestä yli 30v ensisynnyttäjä ei ole enää nuori äiti ja kolmenkympin jälkeen alkaa tulla jo kiire jos aikoo isommankin katraan saada...

Ikä on toki vain numeroita, kaikki riippuu henkilöstä mutta kyllä kun 20v on saavutettu on fyysisesti parhaassa lastensaanti-iässä.

 

Tää on taas niitä ikuisuuskeskusteluja mille ei koskaan tule loppua, jokainen varmasti kokee oman ratkaisunsa parhaaksi eikä moni ymmärrä toista.

Me ei olla koskaan miehen kanssa oltu mitään reissaajia tai extremematkailijoita. Ollessani 18-v oli monilla ystävillä jo lapsia, ja koin että elämästäni puuttui jotakin. En nauttinut juhlimisesta, reissaamisesta tai elämän vapaudesta siinä määrin että olisin halunnut jatkaa sitä ja näin ollen esikoinen syntyi kun olin juuri täyttänyt 19v.
Olin todella jaksavainen ja positiivinen asenteeltani, vahvuudekseni koin sen etten ollut vuosia tottunut elämään "itsellisesti" vaan sopeuduin lapsiarkeen hyvin.
Päivääkään en ole ratkaisuani katunut, ainoastaan kadun sitä etten heti tehnyt perään toista vaan odotin pikkukakkosen kanssa 3v.
Elämässä ehtii tehdä mitä haluaa, mutta kaikki eivät saa lapsia enää vanhempana. Itselläni alkoivat 25-ikäisenä vaivat joiden takia kuukautiset jäivät hyvin pitkäksi aikaa pois enkä ole raskautunut yrityksistä huolimatta. Jos lapset jäivät tähän, koen haikeutta mutta olen ainakin saanut kokea sen

 

Ei ole. Sain toisen lapsen 23-vuotiaana.

 

mä täytin muutama kk:si ennen esikoisen syntymää 22v. toista yritetään ennen kuin 25 on mittarissa, kuten olen aina suunnitellut

en pidä matkustelusta ja kerkesin ryypätä ja rellästää ihan tarpeeksi. asua omillani ja olla vastuuton ja vastuullinen yksin ja vain itsestäni.