Onko sinulla jotain salattavaa?!

[vieras]

Ei kukaan? Minä taisin ensimmäisessä viestissä mainita sossun vain ensimmäisessä lauseessa. Luitko muuta kuin sen? Ja kyllä, minä olen useampaankin kertaan törmännyt siihen että noita muitakin tietoja vaaditaan julkisiksi tai viranomaisten vapaasti selailtavaksi (siis ilman hyväää syytä). Ensimmäisenä mieleen tulee vaikkapa se, kun joku ehdotti että vakuutusyhtiöiden pitäisi päästä käsiksi asiakkaidensa potilastietoihin. Tai se vaatimus, että työnantajan pitäisi automaattisesti saada lukea kaikki työntekijöidensä sähköposti, oli se sitten yksityistä tai ei. Ja niin, juuri tuo tänään palstalla pyörivä ketju, jossa ehdotetaan että sossun pitäisi ilman muuta saada tehdä yllätyskäyntejä ja mennä sisään, asukkaan omasta mielipiteestä huolimatta.

Jokaisessa näistä tapauksissa joku aina kommentoi "Minun tietoni saa vapaasti luovuttaa, minulla ei ole mitään salattavaa. Mitä salattavaa sinulla on, kun et halua luovuttaa tietojasi? Jotain rikollista, ehkä?"

Selkisikö?

huoh...eihän tota alotusta voi ottaa vakavasti. niin pahasti lyö yli. ei tässä oo järkee edes keskustella ku ei tommonen tuu ikinä onnistuu. siks en jaksa murehtia asiaa. mä ajattelin koko homman viitaten sitä sossu asiaa mutta tästä olikin kyse jostain isommasta. jatkakaa ihmeessä!

 

[Raitalankakäärme IV]

Ei kukaan? Minä taisin ensimmäisessä viestissä mainita sossun vain ensimmäisessä lauseessa. Luitko muuta kuin sen? Ja kyllä, minä olen useampaankin kertaan törmännyt siihen että noita muitakin tietoja vaaditaan julkisiksi tai viranomaisten vapaasti selailtavaksi (siis ilman hyväää syytä). Ensimmäisenä mieleen tulee vaikkapa se, kun joku ehdotti että vakuutusyhtiöiden pitäisi päästä käsiksi asiakkaidensa potilastietoihin. Tai se vaatimus, että työnantajan pitäisi automaattisesti saada lukea kaikki työntekijöidensä sähköposti, oli se sitten yksityistä tai ei. Ja niin, juuri tuo tänään palstalla pyörivä ketju, jossa ehdotetaan että sossun pitäisi ilman muuta saada tehdä yllätyskäyntejä ja mennä sisään, asukkaan omasta mielipiteestä huolimatta.

Jokaisessa näistä tapauksissa joku aina kommentoi "Minun tietoni saa vapaasti luovuttaa, minulla ei ole mitään salattavaa. Mitä salattavaa sinulla on, kun et halua luovuttaa tietojasi? Jotain rikollista, ehkä?"

Selkisikö?

huoh...eihän tota alotusta voi ottaa vakavasti. niin pahasti lyö yli. ei tässä oo järkee edes keskustella ku ei tommonen tuu ikinä onnistuu. siks en jaksa murehtia asiaa. mä ajattelin koko homman viitaten sitä sossu asiaa mutta tästä olikin kyse jostain isommasta. jatkakaa ihmeessä!

Mikä ei tule ikinä onnistumaan? Vakuutusyhtiöiden pyynnöt? Työnantajien vaatimukset? Sossun yllätyskäynnit? On tietysti mukavaa että et ole menettänyt uskoasi maalaisjärkeen, mutta kun nuo esimerkkini ovat kaikki ihan oikeasta elämästä, parin viime vuoden ajalta. Niistä on ihan oikeasti ja vakavissaan keskusteltu mediassa, päättäjät ovat niitä kommentoineet suuntaan ja toiseen. Ihan ovat siis oikeita asioita, ei mitään minun keksimiä ylilyöntejä.

 

[vieras]

Ei kukaan? Minä taisin ensimmäisessä viestissä mainita sossun vain ensimmäisessä lauseessa. Luitko muuta kuin sen? Ja kyllä, minä olen useampaankin kertaan törmännyt siihen että noita muitakin tietoja vaaditaan julkisiksi tai viranomaisten vapaasti selailtavaksi (siis ilman hyväää syytä). Ensimmäisenä mieleen tulee vaikkapa se, kun joku ehdotti että vakuutusyhtiöiden pitäisi päästä käsiksi asiakkaidensa potilastietoihin. Tai se vaatimus, että työnantajan pitäisi automaattisesti saada lukea kaikki työntekijöidensä sähköposti, oli se sitten yksityistä tai ei. Ja niin, juuri tuo tänään palstalla pyörivä ketju, jossa ehdotetaan että sossun pitäisi ilman muuta saada tehdä yllätyskäyntejä ja mennä sisään, asukkaan omasta mielipiteestä huolimatta.

Jokaisessa näistä tapauksissa joku aina kommentoi "Minun tietoni saa vapaasti luovuttaa, minulla ei ole mitään salattavaa. Mitä salattavaa sinulla on, kun et halua luovuttaa tietojasi? Jotain rikollista, ehkä?"

Selkisikö?

huoh...eihän tota alotusta voi ottaa vakavasti. niin pahasti lyö yli. ei tässä oo järkee edes keskustella ku ei tommonen tuu ikinä onnistuu. siks en jaksa murehtia asiaa. mä ajattelin koko homman viitaten sitä sossu asiaa mutta tästä olikin kyse jostain isommasta. jatkakaa ihmeessä!

Mikä ei tule ikinä onnistumaan? Vakuutusyhtiöiden pyynnöt? Työnantajien vaatimukset? Sossun yllätyskäynnit? On tietysti mukavaa että et ole menettänyt uskoasi maalaisjärkeen, mutta kun nuo esimerkkini ovat kaikki ihan oikeasta elämästä, parin viime vuoden ajalta. Niistä on ihan oikeasti ja vakavissaan keskusteltu mediassa, päättäjät ovat niitä kommentoineet suuntaan ja toiseen. Ihan ovat siis oikeita asioita, ei mitään minun keksimiä ylilyöntejä.

eikö ne epäilykset pitää olla aika painavat että noin syvään aletaan tonkia tietoja esille? näin minäkin uskon ja luotan siihen.

 

[Keittiönoita]

Mikä ei tule ikinä onnistumaan? Vakuutusyhtiöiden pyynnöt? Työnantajien vaatimukset? Sossun yllätyskäynnit? On tietysti mukavaa että et ole menettänyt uskoasi maalaisjärkeen, mutta kun nuo esimerkkini ovat kaikki ihan oikeasta elämästä, parin viime vuoden ajalta. Niistä on ihan oikeasti ja vakavissaan keskusteltu mediassa, päättäjät ovat niitä kommentoineet suuntaan ja toiseen. Ihan ovat siis oikeita asioita, ei mitään minun keksimiä ylilyöntejä.

Tuosta työnantajan oikeudesta lukea työntekijänsä työsähköposteja olen aika pitkälle samaa mieltä niiden kanssa, jotka katsovat sellaisen oikeuden tarpeelliseksi. En nimittäin näe mitään syytä siihen, että työsähköpostillaan pitäisi hoitaa yksityisasioitaan. Ilmaisia sähköpostiosoitteita kun voi henkilökohtaiseen käyttöönsä hankkia vaikka miljoona, niin miksi pitää juuri työsähköpostiaan käyttää siihen tarkoitukseen? Mulla on toisen palveluksessa ollessani aina ollut eri sähköpostiosoite työpostille ja henkilökohtaiselle postille enkä ole kokenut sitä ongelmaksi. En edes ole antanut ystävilleni työsähköpostini ositetta ennenkuin nyt, kun olen itse itseni pomo.

 

[Raitalankakäärme IV]

eikö ne epäilykset pitää olla aika painavat että noin syvään aletaan tonkia tietoja esille? näin minäkin uskon ja luotan siihen.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta en tiedä olenko ihan ymmärtänyt että mitä minä ajan takaa. Pitäisi ehkä opetella selittämään paremmin, mutta ihmisoikeudet ja tietynasteisen yksityisyyden suojeleminen on minulle lähellä sydäntä, ja siksi saatan suhtautua asiaan välillä aika tunteellisesti.

Nykyään, tässä nykyisessä tilanteessa, olet ihan oikeassa: ilman vakavia epäilyjä ei saa tonkia mitään. Mutta tasaisin väliajoin tulee eri instansseista vaatimuksia siitä, että pitäisi saada tonkia, vaikka ei mitään epäilyksiä olisikaan. Ihan oikeasti. Ja pelottavaa tässä onkin juuri se, että aina silloin osa ihmisistä innokkaasti viljelee tuota "Ei minulla ole mitään salattavaa, onko sinulla?" -ajattelutapaa. Eli kannattavat sitä, että minkäänlaista yksityisyyttä ei periaatteessa saisi olla.

Se mitä vastustan on siis koko tuo ajatus siitä, että ihan kaiken pitäisi automaattisesti olla viranomaisten ja vähän muidenkin saatavilla ja tutkittavana... en sitä, että vakavien epäilysten perusteella aletaan jotain tutkia.

 

[mä]

Jokaisessa näistä tapauksissa joku aina kommentoi "Minun tietoni saa vapaasti luovuttaa, minulla ei ole mitään salattavaa. Mitä
Mikä ei tule ikinä onnistumaan? Vakuutusyhtiöiden pyynnöt? Työnantajien vaatimukset? Sossun yllätyskäynnit? On tietysti mukavaa että et ole menettänyt uskoasi maalaisjärkeen, mutta kun nuo esimerkkini ovat kaikki ihan oikeasta elämästä, parin viime vuoden ajalta. Niistä on ihan oikeasti ja vakavissaan keskusteltu mediassa, päättäjät ovat niitä kommentoineet suuntaan ja toiseen. Ihan ovat siis oikeita asioita, ei mitään minun keksimiä ylilyöntejä.

Voi herranjestas!!! En todellakaan olisi uskonut, että tuollaisesta voi keskustella korkealla tasolla. Jokainen ihminen käsittää (ellei ole poliisi), että tuollaisia ei tule koskaan sallia. - Oma tupa, oma lupa.

 

[Keittiönoita]

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta en tiedä olenko ihan ymmärtänyt että mitä minä ajan takaa. Pitäisi ehkä opetella selittämään paremmin, mutta ihmisoikeudet ja tietynasteisen yksityisyyden suojeleminen on minulle lähellä sydäntä, ja siksi saatan suhtautua asiaan välillä aika tunteellisesti.

Nykyään, tässä nykyisessä tilanteessa, olet ihan oikeassa: ilman vakavia epäilyjä ei saa tonkia mitään. Mutta tasaisin väliajoin tulee eri instansseista vaatimuksia siitä, että pitäisi saada tonkia, vaikka ei mitään epäilyksiä olisikaan. Ihan oikeasti. Ja pelottavaa tässä onkin juuri se, että aina silloin osa ihmisistä innokkaasti viljelee tuota "Ei minulla ole mitään salattavaa, onko sinulla?" -ajattelutapaa. Eli kannattavat sitä, että minkäänlaista yksityisyyttä ei periaatteessa saisi olla.

Se mitä vastustan on siis koko tuo ajatus siitä, että ihan kaiken pitäisi automaattisesti olla viranomaisten ja vähän muidenkin saatavilla ja tutkittavana... en sitä, että vakavien epäilysten perusteella aletaan jotain tutkia.

Just perjantaina oli töissä puhetta tietojen automaattisesta luovuttamisesta eri tahoille. On asioita, joihin voisin ihan vaikka heti antaa suostumukseni. Yksi sellainen on Kelaan toimitettavat lääkärintodistukset. Jos esim mulla todettaisiin jokin sairaus, jonka vuoksi olisin oikeutettu saamaan lääkkeistäni erityiskorvauksen, mulla sopisi varsin hyvin, että se lääkärin laatima B-lausunto asiaa varten menisi suoraan tietoverkkoja pitkin Kelaan. Koska ilman sitä lausuntoa mä en korvausta saisi ja sillä B-lausunnolla en itse tekisi yhtään mitään. Sama homma oli silloin, kun likka joutui joka vuosi hakemaan vammaistukea varten lääkäriltä C-lausunnon ja toimittamaan sen Kelaan. Sekin lausunto olisi hyvin voinut mennä suoraan Kelaan.

Kaikkien muiden potilastietojeni osalta sen sijaan olen varsinainen vastarannankiiski. En suostu koskaan allekirjoittamaan sitä ympäripyöreää suostumuslomaketta, jonka allekirjoitettuani - tietämättäni edes siinä vaiheessa millaisia tietoja musta tulee kertymään - tietojani saisi luovuttaa suurin piirtein kenelle tahansa ja maailman tappiin asti.

 

[Raitalankakäärme IV]

Mikä ei tule ikinä onnistumaan? Vakuutusyhtiöiden pyynnöt? Työnantajien vaatimukset? Sossun yllätyskäynnit? On tietysti mukavaa että et ole menettänyt uskoasi maalaisjärkeen, mutta kun nuo esimerkkini ovat kaikki ihan oikeasta elämästä, parin viime vuoden ajalta. Niistä on ihan oikeasti ja vakavissaan keskusteltu mediassa, päättäjät ovat niitä kommentoineet suuntaan ja toiseen. Ihan ovat siis oikeita asioita, ei mitään minun keksimiä ylilyöntejä.

Tuosta työnantajan oikeudesta lukea työntekijänsä työsähköposteja olen aika pitkälle samaa mieltä niiden kanssa, jotka katsovat sellaisen oikeuden tarpeelliseksi. En nimittäin näe mitään syytä siihen, että työsähköpostillaan pitäisi hoitaa yksityisasioitaan. Ilmaisia sähköpostiosoitteita kun voi henkilökohtaiseen käyttöönsä hankkia vaikka miljoona, niin miksi pitää juuri työsähköpostiaan käyttää siihen tarkoitukseen? Mulla on toisen palveluksessa ollessani aina ollut eri sähköpostiosoite työpostille ja henkilökohtaiselle postille enkä ole kokenut sitä ongelmaksi. En edes ole antanut ystävilleni työsähköpostini ositetta ennenkuin nyt, kun olen itse itseni pomo.

Tämäkin vähän riippuu. Minä olen ollut sellaisessa paikassa töissä, missä ilmaissähköpostien tai ylipäätänsä muiden kuin firman oman sähköpostin käyttäminen oli kiellettyä. Hotmailit, Yahoot, Gmailit ja muut oli kokonaan estetty. Sen sijaan työsähköpostin käyttöehdoissa ilmoitettiin että kyseisen rajoituksen takia työpaikan sähköpostia sai käyttää myös yksityisen sähköpostin lähettämiseen. Sen sijaan ehdot kielsivät työsähköpostin käyttämisen muiden yritysten laskuun tehtävien töiden tekemiseen (ala oli sellainen missä tehdään paljon freelance-keikkoja, eri työnantajille).

Jos nyt työnanataja olisikin alkanut epäillä että joku teki sivubisnestä toiselle firmalle ja hyödynsi siihen työpaikan s-postia, niin miten tuota voisi tutkia ilman että saatetaan päätyä tutkimaan myös niitä yksityisiä viestejä? Ja toisaalta, kirjesalaisuus ymmärtääkseni suojaa myös sähköpostia.

Ei ehkä lopulta ihan yksioikoinen kysymys tuokaan...

 

[Raitalankakäärme IV]

Voi herranjestas!!! En todellakaan olisi uskonut, että tuollaisesta voi keskustella korkealla tasolla. Jokainen ihminen käsittää (ellei ole poliisi), että tuollaisia ei tule koskaan sallia. - Oma tupa, oma lupa.

Niinhän sitä maalaisjärjellä ajateltuna voisi luulla, mutta ihmeellisiä ovat joskus poliitikkojen ja muidenkin viranomaisten aatokset...

 

[Keittiönoita]

Tämäkin vähän riippuu. Minä olen ollut sellaisessa paikassa töissä, missä ilmaissähköpostien tai ylipäätänsä muiden kuin firman oman sähköpostin käyttäminen oli kiellettyä. Hotmailit, Yahoot, Gmailit ja muut oli kokonaan estetty. Sen sijaan työsähköpostin käyttöehdoissa ilmoitettiin että kyseisen rajoituksen takia työpaikan sähköpostia sai käyttää myös yksityisen sähköpostin lähettämiseen. Sen sijaan ehdot kielsivät työsähköpostin käyttämisen muiden yritysten laskuun tehtävien töiden tekemiseen (ala oli sellainen missä tehdään paljon freelance-keikkoja, eri työnantajille).

Jos nyt työnanataja olisikin alkanut epäillä että joku teki sivubisnestä toiselle firmalle ja hyödynsi siihen työpaikan s-postia, niin miten tuota voisi tutkia ilman että saatetaan päätyä tutkimaan myös niitä yksityisiä viestejä? Ja toisaalta, kirjesalaisuus ymmärtääkseni suojaa myös sähköpostia.

Ei ehkä lopulta ihan yksioikoinen kysymys tuokaan...

Se, että työnantaja sallii em syystä käyttää työsähköpostiaan ei mun mielestäni tarkoita sitä, että niin pitäisi istten tehdä. Suurimmalla osalla työssäkäyvistä ihmisistä kun tänä päivänä on kotona kone ja nettiyhteys. Aika harva yksityisasia on sellainen, että se pitäisi juuri sähköpostitse työpäivän aikana hoitaa. Asioissa, jotka eivät voi odottaa iltaan asti, voi aina soittaa. Ja itse asiassa niin olisi yleensä järkevintäkin, koska saattaahan se työntekijä olla vaikka sairaana eikä siten ole lukemassa niitä työsähköpostejaan.

 

[outoa kyyläystä]

Tein (freelancer) työtä kotona ja ovikelloa soitettiin. Menin avaamaan. Siellä oli arkivaatteisiin pukeutunut rikospoliisi, joka näytti henkkarinsa ja halusi jutella. Katsoin kuin hoomoilanen, mutta tietenkin suostuin. Menin suoraan olkkariin ja istuin sohvalla. Mies viipyi naulakolla ja epäilen, että hän tutki meidän kenkiä. - No, äijä tuli olkkarin ovelle (en pyytänyt istumaan) ja kysyi onko meillä auto, jonka rekisterinumero on ABC-123 ja minä hätääntyneenä sanoin: "On nuo kirjaimet ainakin oikein." Katsoin jo kauhistuneena, mutta ei autollemme ja siis miehelleni, joka oli aamulla lähtenyt sillä töihin, ollut tapahtunut mitään. Mies kysyi olemmeko viime aikoina käyneet kaupungissa X. Minä ällistelin, että en voi kyllä muistaa. Kysyin kai jotenkin ja sitten mies hieman täsmensi kysymystään. Muistin, että olimme käyneet kaupungissa X tiettynä aikana ja sen kerroin. Mies tivasi, olemmeko käyneet kaupungin raviradalla. Minä sanoin, että kyllä me sillä alueella kävimme, mutta emme raviradalla. Ihmettelin, että pitäisikö meidän olla nähnyt jotakin ja mies lopulta monta kertaa toistettuani, että ei, emme ole käyneet raviradalla, mutta kyllä kävimme seudulla B. - Mies kertoi, että raviradalla oli tehty kai jokin murto, eli ei kertonut yksityiskohtia. Monta kertaa mun piti jankata, että kyllä, olemme käyneet kaupungissa A, seudulla B, mutta emme raviradalla.

Selitys löytyi, kun mieheni tuli kotiin: Hän oli ollut ajelulla isäni kanssa eräänä iltana myöhällä ja he kävivät kääntymässä juuri sillä raviradalla, sen parkkipaikalla. Kun he ajoivat sieltä poispäin, vartioliikkeen auto alkoi seurata heitä.

Ilmeisesti siis vartiointiliikkeen duunari oli ottanut numeron muistiin.

 

[Raitalankakäärme IV]

Just perjantaina oli töissä puhetta tietojen automaattisesta luovuttamisesta eri tahoille. On asioita, joihin voisin ihan vaikka heti antaa suostumukseni. Yksi sellainen on Kelaan toimitettavat lääkärintodistukset. Jos esim mulla todettaisiin jokin sairaus, jonka vuoksi olisin oikeutettu saamaan lääkkeistäni erityiskorvauksen, mulla sopisi varsin hyvin, että se lääkärin laatima B-lausunto asiaa varten menisi suoraan tietoverkkoja pitkin Kelaan. Koska ilman sitä lausuntoa mä en korvausta saisi ja sillä B-lausunnolla en itse tekisi yhtään mitään. Sama homma oli silloin, kun likka joutui joka vuosi hakemaan vammaistukea varten lääkäriltä C-lausunnon ja toimittamaan sen Kelaan. Sekin lausunto olisi hyvin voinut mennä suoraan Kelaan.

Kaikkien muiden potilastietojeni osalta sen sijaan olen varsinainen vastarannankiiski. En suostu koskaan allekirjoittamaan sitä ympäripyöreää suostumuslomaketta, jonka allekirjoitettuani - tietämättäni edes siinä vaiheessa millaisia tietoja musta tulee kertymään - tietojani saisi luovuttaa suurin piirtein kenelle tahansa ja maailman tappiin asti.

Kuulostaa järkevältä.

Se mitä minä vähän kammoksuin oli tämä vähän aikaa sitten ehdotettu systeemi, missä kaikkien sairaanhoitoalan (ja oliko sosiaalialankin?) ihmisten tiedot olisi koottu jonkinlaiseen julkiseen tietokantaan, mistä jokainen olisi voinut ihan vain nimen näpyttelemällä saada selville mm. kenen tahansa sairaanhoitajan koulutustiedot ja kotiosoitteen... Ideana oli kai se, että jokainen voisi tarkistaa onko saanut hoitoa ammattilaiselta. Ei kuitenkaan kovin mukava ajatus, joka sai niskakarvat pystyyn esim. muutamalta kaverilta jotka toimivat sairaanhoitajina mielenterveysalalla.

Niin kuin Mä tuossa vähän ylempänä sanoi, ei uskoisi että tällaiset projektit ihan tosissaan otetaan esille ja niitä tosissaan ollaan toteuttamassa... Mutta niin vaan tuntuu olevan. :kieh:

 

[mä]

Mulle tehtiin istukkabiopsia. Jouduin täyttämään lomakkeen, jossa kysyttiin sitä sun tätä. Hoitsu oli huuli pyöreänä ällistynyt, kun ei ollutkaan rastia ruudussa "tiedot saa luovuttaa neuvolaan" (en muista miten se virallisesti meni, mut tuota tarkoitti). Hän yritti saada minut ruksaamaan sen kohdan selitellen niitä näitä. Minä pidin turpani kiinni, enkä ollut hoksaavinanikaan.

 

[Raitalankakäärme IV]

Se, että työnantaja sallii em syystä käyttää työsähköpostiaan ei mun mielestäni tarkoita sitä, että niin pitäisi istten tehdä. Suurimmalla osalla työssäkäyvistä ihmisistä kun tänä päivänä on kotona kone ja nettiyhteys. Aika harva yksityisasia on sellainen, että se pitäisi juuri sähköpostitse työpäivän aikana hoitaa. Asioissa, jotka eivät voi odottaa iltaan asti, voi aina soittaa. Ja itse asiassa niin olisi yleensä järkevintäkin, koska saattaahan se työntekijä olla vaikka sairaana eikä siten ole lukemassa niitä työsähköpostejaan.

Ei välttämättä ole pakko, mutta jos se kerran on sallittua, niin silloin ei työnantajalla pitäisi olla mitään asiaa niitä yksityisiä viestejä urkkimaan. En tiedä miten tuo asia firmassa nykyisin hoidetaan, tuosta on aikaa nelisen vuotta, ja silloin ei kotinettiä vielä kaikilla ollut. Taisipa tuolla työpaikalla ehkä puolet olla pelkästään työpaikan netin varassa, laskujakin siellä nettipankissa usein makseltiin (ihan luvan kanssa).

 

[Keittiönoita]

Kuulostaa järkevältä.

Se mitä minä vähän kammoksuin oli tämä vähän aikaa sitten ehdotettu systeemi, missä kaikkien sairaanhoitoalan (ja oliko sosiaalialankin?) ihmisten tiedot olisi koottu jonkinlaiseen julkiseen tietokantaan, mistä jokainen olisi voinut ihan vain nimen näpyttelemällä saada selville mm. kenen tahansa sairaanhoitajan koulutustiedot ja kotiosoitteen... Ideana oli kai se, että jokainen voisi tarkistaa onko saanut hoitoa ammattilaiselta. Ei kuitenkaan kovin mukava ajatus, joka sai niskakarvat pystyyn esim. muutamalta kaverilta jotka toimivat sairaanhoitajina mielenterveysalalla.

Niin kuin Mä tuossa vähän ylempänä sanoi, ei uskoisi että tällaiset projektit ihan tosissaan otetaan esille ja niitä tosissaan ollaan toteuttamassa... Mutta niin vaan tuntuu olevan. :kieh:

Mä muistan tuon jutun. Musta toi tietokanta olisi ihan järkevä esim erilaisia vaihtoehtohoitoja antavien kohdalla ja siten, että tietojensa antaminen tietokantaan olisi vapaaehtoista. Kotiosoitteita siellä ei kyllä tarvitsisi olla vaan ainoastaan sen hoitopaikan osoite.

 

[Keittiönoita]

Ei välttämättä ole pakko, mutta jos se kerran on sallittua, niin silloin ei työnantajalla pitäisi olla mitään asiaa niitä yksityisiä viestejä urkkimaan. En tiedä miten tuo asia firmassa nykyisin hoidetaan, tuosta on aikaa nelisen vuotta, ja silloin ei kotinettiä vielä kaikilla ollut. Taisipa tuolla työpaikalla ehkä puolet olla pelkästään työpaikan netin varassa, laskujakin siellä nettipankissa usein makseltiin (ihan luvan kanssa).

Ongelma lieneekin siinä, että aina ei voi lähettäjästä tai viestin otsikosta päätellä, onko kyse työ- vai yksityisviestistä.

 

[Keittiönoita]

Mulle tehtiin istukkabiopsia. Jouduin täyttämään lomakkeen, jossa kysyttiin sitä sun tätä. Hoitsu oli huuli pyöreänä ällistynyt, kun ei ollutkaan rastia ruudussa "tiedot saa luovuttaa neuvolaan" (en muista miten se virallisesti meni, mut tuota tarkoitti). Hän yritti saada minut ruksaamaan sen kohdan selitellen niitä näitä. Minä pidin turpani kiinni, enkä ollut hoksaavinanikaan.

Mulla on ollut pari vuotta sitten vähän samantapainen tilanne. Ilmoittautuessani sain sen lomakkeen enkä antanut tietojen luovutuslupaa. Osastosihteeri sitten sanoi mulle, että se lupakohta pitää vielä täyttää. Vastasin, että en anna tietojen luovutukseen lupaa. Mihin tää osastosihteeriparka vaan sanoi, että mutku meidän hoitajat haluaa, että se lupa on annettu. Mä vastasin, että mun puolestani teidän hoitajat saa haluta vaikka kirahvin.

 

[Raitalankakäärme IV]

Kuulostaa järkevältä.

Se mitä minä vähän kammoksuin oli tämä vähän aikaa sitten ehdotettu systeemi, missä kaikkien sairaanhoitoalan (ja oliko sosiaalialankin?) ihmisten tiedot olisi koottu jonkinlaiseen julkiseen tietokantaan, mistä jokainen olisi voinut ihan vain nimen näpyttelemällä saada selville mm. kenen tahansa sairaanhoitajan koulutustiedot ja kotiosoitteen... Ideana oli kai se, että jokainen voisi tarkistaa onko saanut hoitoa ammattilaiselta. Ei kuitenkaan kovin mukava ajatus, joka sai niskakarvat pystyyn esim. muutamalta kaverilta jotka toimivat sairaanhoitajina mielenterveysalalla.

Niin kuin Mä tuossa vähän ylempänä sanoi, ei uskoisi että tällaiset projektit ihan tosissaan otetaan esille ja niitä tosissaan ollaan toteuttamassa... Mutta niin vaan tuntuu olevan. :kieh:

Mä muistan tuon jutun. Musta toi tietokanta olisi ihan järkevä esim erilaisia vaihtoehtohoitoja antavien kohdalla ja siten, että tietojensa antaminen tietokantaan olisi vapaaehtoista. Kotiosoitteita siellä ei kyllä tarvitsisi olla vaan ainoastaan sen hoitopaikan osoite.

Vaan miten erotellaan saman niminen vaihtoehtohörhö ja vakavasti otettava erikoislääkäri? Henkilötunnuksen avulla? Sen avulla taas saa kaivettua esille vaikka mitä tietoa... Tuo projekti oli minusta ihan raakile vielä siinä vaiheessa kun siitä alettiin julkisuudessa puhua. Jos keksivät jonkun turvallisen tavan miten asian voi hoitaa, niin sitten ok, mutta turvalliselta se ei vielä näyttänyt... Valitettavasti.

 

[Raitalankakäärme IV]

Ei välttämättä ole pakko, mutta jos se kerran on sallittua, niin silloin ei työnantajalla pitäisi olla mitään asiaa niitä yksityisiä viestejä urkkimaan. En tiedä miten tuo asia firmassa nykyisin hoidetaan, tuosta on aikaa nelisen vuotta, ja silloin ei kotinettiä vielä kaikilla ollut. Taisipa tuolla työpaikalla ehkä puolet olla pelkästään työpaikan netin varassa, laskujakin siellä nettipankissa usein makseltiin (ihan luvan kanssa).

Ongelma lieneekin siinä, että aina ei voi lähettäjästä tai viestin otsikosta päätellä, onko kyse työ- vai yksityisviestistä.

Nimenomaan. Ja jos vaikkapa minä haluaisin väärinkäyttää tuota systeemiä, niin tietenkin vaikka merkkaisin kaikki sähköpostini "tämä on yksityinen viesti"... Varsinkin ne, missä yrittäisin myydä tietotaitoani ja firman salaisuuksia kilpailevalle firmalle

 

[Raitalankakäärme IV]

Mulle tehtiin istukkabiopsia. Jouduin täyttämään lomakkeen, jossa kysyttiin sitä sun tätä. Hoitsu oli huuli pyöreänä ällistynyt, kun ei ollutkaan rastia ruudussa "tiedot saa luovuttaa neuvolaan" (en muista miten se virallisesti meni, mut tuota tarkoitti). Hän yritti saada minut ruksaamaan sen kohdan selitellen niitä näitä. Minä pidin turpani kiinni, enkä ollut hoksaavinanikaan.

Mulla on ollut pari vuotta sitten vähän samantapainen tilanne. Ilmoittautuessani sain sen lomakkeen enkä antanut tietojen luovutuslupaa. Osastosihteeri sitten sanoi mulle, että se lupakohta pitää vielä täyttää. Vastasin, että en anna tietojen luovutukseen lupaa. Mihin tää osastosihteeriparka vaan sanoi, että mutku meidän hoitajat haluaa, että se lupa on annettu. Mä vastasin, että mun puolestani teidän hoitajat saa haluta vaikka kirahvin.

Mitäs jos vaikka tuollaisessa tilanteessa alettaisiin tehdä niin, että ilman lupaa ei tipu hoitoa? Siis jonkinasteista kiristystä. Painostusta tuossa ainakin jo yritettiin käyttää... Taidan olla vähän pessimisti näiden asioiden suhteen, mutta tuntuu että vaikka mitä hullua voisi keksiä, niin aina joku taho keksii jotain vielä hullumpaa... ja tekee siitä vakavasti tarkoitetun ehdotuksen.

 

[Keittiönoita]

Mitäs jos vaikka tuollaisessa tilanteessa alettaisiin tehdä niin, että ilman lupaa ei tipu hoitoa? Siis jonkinasteista kiristystä. Painostusta tuossa ainakin jo yritettiin käyttää... Taidan olla vähän pessimisti näiden asioiden suhteen, mutta tuntuu että vaikka mitä hullua voisi keksiä, niin aina joku taho keksii jotain vielä hullumpaa... ja tekee siitä vakavasti tarkoitetun ehdotuksen.

En usko, että tuollaista tehtäisiin. Huomattavasti yksinkertaisempaa olisi muuttaa henkilötietolakia siten, että henkilöllä ei yksinkertaisesti olisi mitään oikeutta kieltää tietojensa luovuttamista.

Mulla ei sinällään ole mitään sitä vastaan, että mun potilastietojani siirrettäisiin hoitopaikastani A hoitopaikkaani B, kunhan siinä noudatettaisiin vallitsevaa lakia. Tällä hetkellä nuo suostumuslomakkeet vaan eivät täytä henkilötietolain vaatimuksia ja pyytäessään sitä suostumusta ennen hoitojakson alkua terveydenhuollon toimintayksiköt yleensä jo rikkovat kyseisen lain informointivelvoitetta. Muistan, kun tuo laki astui voimaan, silloinen tietosuojavaltuutettu korosti, että se informointivelvoite on yksi koko uuden lain tärkeimmistä asioista.

 

[Raitalankakäärme IV]

Keittis, mitä tuo informaatiovelvoite siis käytännössä tarkoittaa?

 

[Keittiönoita]

Keittis, mitä tuo informaatiovelvoite siis käytännössä tarkoittaa?

Se tarkoittaa mm sitä, että ennenkuin susta kerätään yhtään mitään tietoja, sulle pitää kertoa, mitä tietoja susta kerätään, mihin niitä tietoja käytetään ja mihin niitä voidaan automaattisesti luovuttaa. Samoin pitää kertoa, mitä oikeuksia henkilöllä on näiden tietojen käsittelyn suhteen. Mua ei ole ikinä yksikään terveydenhuollon yksikkö informoinut noista asioista

 

[Raitalankakäärme IV]

Hmm, eipä ole muakaan mistään tuollaisesta informoitu. Tosin eipä ole ruksejakaan pyydetty... Hmm.

 

[Keittiönoita]

Hmm, eipä ole muakaan mistään tuollaisesta informoitu. Tosin eipä ole ruksejakaan pyydetty... Hmm.

Mä olin v 2000 mukana projektissa, jonka tarkoituksena oli luoda sähköinen suostumustenhallintaohjelmisto eräälle sairaanhoitopiirille. Uusi henkilötietolaki oli astunut voimaan edellisenä vuonna. Sitä ohjelmiston suunnittelua väännettiin ja käännettiin ties kuinka pitkään, kunnes se lopulta kaatui omaan mahdottomuuteensa. Sairaanhoitopiirin lakimies tuli siihen tulokseen, että uuden lain mukaista ohjelmistoa ei oikeastaan ole mahdollista edes tehdä ja vaikka se itse ohjelmisto saataisiinkin aikaiseksi, sairaalan potilastietojärjestelmissä olevat tietorakenteet eivät olleet suunniteltu siten, että sellaista sähköistä suostumustenhallintaa voitaisiin tietojen luovuttamisessa hyödyntää. Mä tein myös lopputyöni tästä tietosuoja-aiheesta, joten on tullut luettua lait ja asetukset aika tarkasti ja lisäksi kävin kymmeniä keskusteluja silloisen tietosuojavaltuutetun kanssa.