Tuli tuosta lahjakkuuskeskustelusta se mieleen, että lapselle halutaan toki elämässä parempaa kuin itsellä on ollut tai itsellä on ollut mahdollisuuksia saada tai tehdä. Mutta tuleeko mieleenne koskaan ajatus jostakin lapsen harrastuksesta tms, että lapsi on työnnetty siihen harrastukseen siksi että itse halutaan sitä, ei siksi että lapsi haluaa. soittaako lapsesi pianoa, koska itse et saanut pianoa omaan kotiisi etkä päässyt tunneille (ja haluaako lapsi soittaa). veitkö vauvan vauvauintiin tai vauvojen "värikylpyyn" (nyt en ihan varma ole tuosta sanasta mutta luin jostakin miten vauvat tekee "taidetta" yms) siksi että ajattelet sen olevan jotakin jota nyt kuuluu vauvojen tehdä? Monta muutakin juttua, mutta tässä muutama ajatus.
onko sinulla joku haave jonka toivot lapsesi toteuttavan
- Viestiketjun aloittaja äiti 40plusplus
- Ensimmäinen viesti
T
TheUnforgiven
Vieras
En ole kovin paljon miettinyt asiaa, oikopäätä tekisi mieli sanoa, että ei ole. Mutta liekö tuo rehellinen vastaus? Ei ole olemassa mitään tarkasti määriteltyä (pojastani tulee lääkäri-tyyppistä haavetta), mutta kyllä minä toivon ja haaveilen, että he menestyvät elämissään niin, että he ovat elämäänsä tyytyväisiä ja muuta plaaplaata =)
V
vieras
Vieras
Sillä tavalla haluan paremman elämän lapsille, jotta heidän ei ikinä tarvitsisi pelätä ketään omassa kodissaan. Itse pidän omasta elämästäni tällä hetkellä ja toteutan kyllä omat haaveni, joten lapsen ei tarvitse toteuttaa. Toki haluaisin, että lapsi löytää jonkun itseään kiinnostavan alan tai harrastuksen, mutta millään muotoa en kai pakottaa voi. Voin tieten yrittää kannustaa, kun heikoilla kantimilla joskus on ajatukset, mutta minkä sille tosiaan voi oikeasti, jos joku ei nappaa.
Ei ole mitään tiettyä asiaa. Mutta sitä toivoisin kovasti, että hekin innostuisivat opiskelemaan. Itse nautin opiskeluajasta ja opiskelemisesta ihan hirveästi ja koen saaneeni siitä tosi paljon. Sellaista jotain toivoisin lapsilleni.
Kummallakin on toistaiseksi vain yksi harrastus, ja käyvät niissä koska nauttivat niistä. Tyttö on vielä minusta harrastuksessa, jossa hän on oikeasti hyvä. Haaveilen tietysti siitä, että tämä harrastus säilyisi ja sen tuomat taidot olisivat koko loppuelämän ajan tuomassa elämään jotakin ekstraa sisältöä.
Kummallakin on toistaiseksi vain yksi harrastus, ja käyvät niissä koska nauttivat niistä. Tyttö on vielä minusta harrastuksessa, jossa hän on oikeasti hyvä. Haaveilen tietysti siitä, että tämä harrastus säilyisi ja sen tuomat taidot olisivat koko loppuelämän ajan tuomassa elämään jotakin ekstraa sisältöä.
N
niin
Vieras
Kyllä lapset saavat tehdä asioita niin kuin itse haluavat.
Oma lapsuuteni oli "kurja ja köyhä". Isä oli alkkis, ja äiti masentunut.Me emme koskaan käynneet missään eikä meillä käynnyt ketään.
Nyt raahaan muksujani leffaan, kylään , kutsun ihmisiä meille, uimaan, ratsastamaan, harrastuksiin, tivoliin, markkinoille....laivalle, rantalomille... loputtomasti.
Eipä heiltä puutu sitä mitä minä olisin kaivannut!!
Ehkäpä he sitten joskus pitävät lapsensa kotona, ja valittavat kun "ei me koskaan oltu lapsena kotona", mene ja tiedä, nyt he ainakin lähtevät joka juttuun innolla mukaan.
Oma lapsuuteni oli "kurja ja köyhä". Isä oli alkkis, ja äiti masentunut.Me emme koskaan käynneet missään eikä meillä käynnyt ketään.
Nyt raahaan muksujani leffaan, kylään , kutsun ihmisiä meille, uimaan, ratsastamaan, harrastuksiin, tivoliin, markkinoille....laivalle, rantalomille... loputtomasti.
Eipä heiltä puutu sitä mitä minä olisin kaivannut!!
Ehkäpä he sitten joskus pitävät lapsensa kotona, ja valittavat kun "ei me koskaan oltu lapsena kotona", mene ja tiedä, nyt he ainakin lähtevät joka juttuun innolla mukaan.
V
vieraana
Vieras
Voi äiti 40plusplus, onko sinusta sitten lapsen lukivaikeuden toteaminen hänen persoonansa vähättelyä?
Jos kerta lahjakkuuden toteaminen on vain omien haaveiden asettamista lapseen.
Ellen väärin muista niin lahjakkaista lapsista löytyy erityisopettajilla ihan yliopistotasoisia opintoja, joten ei se ole mikään innokkainen äitien keksimä huuhaa-juttu.
Jos kerta lahjakkuuden toteaminen on vain omien haaveiden asettamista lapseen.
Ellen väärin muista niin lahjakkaista lapsista löytyy erityisopettajilla ihan yliopistotasoisia opintoja, joten ei se ole mikään innokkainen äitien keksimä huuhaa-juttu.
mulla on toive että saisivat onnellisen elämän ja kunnollisen puolison joka rakastais heitä ja he puolisojaan.
Ei mitään väliä jakaa lehtiä yöllä vai tuleeko poliitikoksi. niin tekee kun mielyttää
Ei mitään väliä jakaa lehtiä yöllä vai tuleeko poliitikoksi. niin tekee kun mielyttää
Alkuperäinen kirjoittaja vieraana:
anteeksi mitä tarkoitat tuolla kysymyksellä? En arvota ihmisiä äo:n tai lukemisnopeuden tms mukaan.
Jos lapsella on lukihäiriö lasta tulee auttaa ja kannustaa. en liene tuota kieltänyt tuolla tai sitten tekstini ei olekaan kaikille ihan ymmärrettävää (mutta sitten voidaan miettiä sitä kenellä se lukihäiriön tapainen sitten siinä onkaan vai onko tahallinen ymmärtämishäiriö)
V
vieraana
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 40plusplus:
No niin, jos lapsella on lukihäiriö, tulee häntä mielestäsi auttaa ja kannustaa. Mutta ns. lahjakkaan lapsen tarvetta tukeen ja apuun et näytä tunnustavan. Minusta aloituksesi ainakin vihjaa hyvin vahvasti siihen suuntaan, että pidät puhetta lahjakkaista lapsista vain äitien omien toiveiden toteuttamistarpeena jälkikasvussaan.
Alkuperäinen kirjoittaja vieraana:
Onko minun ilmaisutaidossani vikaa vai missä, mutta olen moneen kertaan sanonut että koulu toimii niillä resursseilla mitä on. Ei raha tyhjästä tule eikä lisäryhmiä pystytä polkaisemaan pystyyn mistä vaan.
Yhteiskunnalle on kuitenkin tärkeämpi että kaikki lapset oppii koulussa ne perusjutut ja heille tarjotaan ne mahdollisuudet kun se että lahjakkaampiin satsattaisiin heikkojen kustannuksella. Lahjakas voi oppia ja opetella itse lisää, kunhan opetetaan vaikka kirjoja taikka tietokonetta käyttämään lisätiedon hakuun.
Jos olisi varaa perustaa erikoiskouluja ja ryhmiä erityislahjakkaille, niin siitä vaan. Mutta ei siinä kovin ihmeellistä matematiikka tarvita, kun ymmrtää että jos ei rahaa ole niin ei ole!
jos jo normaalista tukiopetuksesta tingitään resurssien puutteen (rahan ja ihmisten) niin mistä eri paikasta sitä rahaa niille lahjakkaammille tulee.
Ekaluokkalainea on kuitenkin ekaluokkalainen ja jokainen normaaliälyllä varustettu aikuinen varmaan osaa ne ekaluokan asiat ja osaa ekaluokkalaista "neuvoa" kotona lisää ja ohjata häntä käyttämään tietojaan ja taitojaan.
Ovat niin pieniä vielä (pian 5v ja 1v 5kk) että päiväkotipäivät ovat noille ihan tarpeeksi harrastusta =) Olen kyllä miettinyt isomman laittamista johonkin taidejuttuun, koska tykkää kovasti piirtää ja on tarkka piirtäjä, kuvissa on väriä ja monenlaista tapahtumaa =) Tsoin en oo saanut aikaan nyt kun päiväkotiin taas menivät kun ihan tarpeeksi tuntuu olevan ohjelmaa päivässä nyt muutenkin.
Heppahullu tytöstä on tulossa pikavauhtia, ja aion viedä ratsastamaan jos haluaa, koska itse aikoinaan en sitä saanut kokea rahan puutteen vuoksi, vaikka vuosikausia siitä haaveilin. Nyt on markkinoilla saanut ratsastella pari kertaa, ja tähän asti on riittänyt
Ei mulla kummemmin haaveita noiden suhteen ole, toivon vain että oman paikkansa löytävät maailmassa ja tulevat onnelliseksi, ehkä vähemmällä etsiskelyllä kuin minä
Heppahullu tytöstä on tulossa pikavauhtia, ja aion viedä ratsastamaan jos haluaa, koska itse aikoinaan en sitä saanut kokea rahan puutteen vuoksi, vaikka vuosikausia siitä haaveilin. Nyt on markkinoilla saanut ratsastella pari kertaa, ja tähän asti on riittänyt
Ei mulla kummemmin haaveita noiden suhteen ole, toivon vain että oman paikkansa löytävät maailmassa ja tulevat onnelliseksi, ehkä vähemmällä etsiskelyllä kuin minä
V
vieraana
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 40plusplus:
Ymmärrän tuon eikä siinä mitään. Olen joistain kohdista eri mieltä, mutta en jaksa alkaa kinaamaan. Se ei kuitenkaan ollut pointtini. Mua vaan risoo, kun tunnut pitävän lahjakkuuden problematiikkaa ainoastaan keksittynä. Sitä se ei ole eikä älyllinen lisähaaste mielestäni ratkaise ongelmaa.
En ainakaan pikaisella väsynellä itsetutkiskelulla myönnä, että toivoisin lasteni täyttävän minun täyttymättömiä haaveitani.
Toivottavasti heillä on omat haaveensa ja kenties myös mahdollisuus toteuttaa niitä. Eri asia on sitten mitä minä heidän haaveistaan ajattelen.
Ennenkaikkea toivoisin, että lapseni saisivat elää täyden, mahdollisimman terveen ja onnelisen elämän.
Mutta jos heidän haaveensa tulevaisuudessa olisi, vaikka se etteivät he halua opiskella tai tehdä töitä- vaan heittäytyä tahallisesti tuillaelijöiksi olisin kyllä hyvin pettynyt, ja yrittäisin hiukan vaikuttaa heidän suunitelmiinsa ja herätellä heissä hieman haastavampia haaveita.
Toivottavasti heillä on omat haaveensa ja kenties myös mahdollisuus toteuttaa niitä. Eri asia on sitten mitä minä heidän haaveistaan ajattelen.
Ennenkaikkea toivoisin, että lapseni saisivat elää täyden, mahdollisimman terveen ja onnelisen elämän.
Mutta jos heidän haaveensa tulevaisuudessa olisi, vaikka se etteivät he halua opiskella tai tehdä töitä- vaan heittäytyä tahallisesti tuillaelijöiksi olisin kyllä hyvin pettynyt, ja yrittäisin hiukan vaikuttaa heidän suunitelmiinsa ja herätellä heissä hieman haastavampia haaveita.
V
vieras
Vieras
Kyllä minulla on haaveita lasten varalle.
Että maailma ei tuhoutuisi aivanniin pian, että voisivat elää täyden elämän, heidän olisi mahdollista tehdä lapsia jos haluavat, eikä tarvitsisi jättää tekemättä, koska ei ole enää puhdasta vettä, ilmaa tai ruokaa josta sikiäisi terveitä lapsia.
Toivoisin että ihmiskunta muuttuisi paremmaksi, jotta lapseni voisivat eläää.
Että maailma ei tuhoutuisi aivanniin pian, että voisivat elää täyden elämän, heidän olisi mahdollista tehdä lapsia jos haluavat, eikä tarvitsisi jättää tekemättä, koska ei ole enää puhdasta vettä, ilmaa tai ruokaa josta sikiäisi terveitä lapsia.
Toivoisin että ihmiskunta muuttuisi paremmaksi, jotta lapseni voisivat eläää.
Alkuperäinen kirjoittaja vieraana:
miksi pitää tehdä ongelma asiasta joka on loppujen lopuksi positiiivinen asia? Mutta kukaan ei ole oikeasti täydellinen joka suhteessa ja se pitää lapsen oppia ja myös vanhemman. ja se että pienenä koululaisena lahjakas voi olla myöhemmin ihan tavallinen takapenkin tavis. Jos lapselle opetetaan ajatus että on aina paras ja osaa kaiken, niin sitten onkin joskus kova pala kun toteaa ettei olekaan muita kummempi. aikanaan eräs ystäväni veti "pelkkää kymppiä" vielä oppikoulussa, mutta lukiossa ei pärjännytkään enää niin hyvin. Onneksi ystävättäreni ei ottanut sitä vakavasti, mutta vanhemmat "häpesi".
Minusta asioilla on aina monta puolta ja on aika kapeakatseista tuijottaa asiaa vain yhdeltä kannalta ja yhtenä hetkenä.
haasteita saa aina olla ja pitää olla, mutta rimaa ei saa myöskään asettaa liian korkealle vaan sitä rimaa tulee hilata ylemmän sen mukaan miten ne alemmat korkeudet menee ja se ennätyskorkeuskin voi kovalla yrittämisellä tulla vaikka olisi takellellut aloituskorkeuden kanssa. Jos tässä saa korkeushyppytermejä käyttää vertailuna
V
vieraana
Vieras
No eipä niin tietenkään. Mutta voitko edes yrittää ymmärtää, että se lahjakkuus on monitahoinen juttu? Se ei edes aina sitä paitsi näy todistusnumeroissa. Se voi jopa näkyä syrjäytymisenä, masentumisena, yksinäisyytenä. Se ei todellakaan ole pelkästään positiivinen asia. Lapsen on vaikeaa olla erilainen kuin muut ja siihen vaikeuteen hän tarvitsee tukea. Ja voi herran tähden, se tuki ei tosiaan tarkoita, että nostetaan rimaa, hukutetaan lapsi odotuksiin ja tehdään hänestä arrogantti pikkuvanha tietosanakirja. Se ei ole mitään tukea, se on vahingollista. Mutta yhtälailla on vahingollista sivuuttaa kenen tahansa lapsen ongelmat!
