Onko sillon jo aika erota kun kumpikaan ei jaksa enää edes yrittää?

[yhteisiä vuosia jo 8]

Ollaan oltu kertaalleen jo erossa mutta palattiin yhteen. Hyvin meni n. vuoden, sitten samat ongelmat palasi. Ollaan vaan niin täysin erilaisia, mitään suuria ongelmia ei kuitenkaan ole, väkivaltaa, pettämistä, alkoholismia tms. Nyt ollaan melkein jo vuoden menty silleen, että vältetään vaan toistemme seuraa. Ei puhuta, ei pussata. Lasten asioista kommunikoidaan mutta muuten ollaan kuin ei toista olisikaan. Jos jotain yritetään puhua, menee aina riitelyksi. Mitkään puhumiset ei auta koska kyse on pohjimmiltaan vaan luonteiden erilaisuudesta. Ei ole enää edes halua yrittää. Olisikohan aika jo luovuttaa?

 

[mam]

Kyllä on aika luovuttaa. Meillä sama tilanne. Ei seksiä, ei halailua, ei mitään. Kaikki vapaa-aika menee erillään. Olemme hyvin erilaisia ihmisiä. Saamme kaikki huonot puolet näkymään toisissamme. Lapset kärsii, itse kärsii.

 

[joSSSu]

jaaa...a no miusta ei. kyllä se miusta voi sieltä elpyä jos sen eteen tekee töitä.

 

[ap]

jaaa...a no miusta ei. kyllä se miusta voi sieltä elpyä jos sen eteen tekee töitä.

Me ollaan jo kertaalleen tehty älyttömästi töitä suhteen eteen. Sillon molemmat oli motivoituneita. Käytiin kaikki perheneuvolat yms läpi ja palattiin yhteen. Mutta nyt tuntuu, että kumpaakaan ei jaksa enää kiinnostaa. Ollaan yhdessä vain sen takia että nyt satutaan olemaan yhdessä. Mä olen helpottunut kun mies ei ole kotona. Mies on helpottunut kun mä en ole kotona. Jos ja kun ollaan täällä samaan aikaan, ollaan aina eri huoneissa tekemässä omia juttuja. Käytännössä meillä on jo omat ruuat kummallakin kaapissa :/ En yksinkertaisesti enää halua olla tuon miehen seurassa kun en keksi ainuttakaan syytä miksi pitäisi. Tai siis, kun se ei vaan ole sellainen ihminen jonka kanssa voin tehdä asioita joita haluan tehdä. En mä osaa selittää. Ja tunne on molemminpuoleinen. Vuosien myötä on vaan pahentunut. Sillon alussa oltiin niin rakastuneita, että ei erilaisuus ei ollut ongelma.