Onko otollinen aika lapselle vai ei?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ennimaaria
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Ennimaaria

Vieras
Eli ollaan miehen kanssa oltu 3 vuotta, joista 2,5 asuttu yhdessä. Mulla ikää 29 ja mies 27. Sain opinnot valmiiksi viime syksynä ja miehellä vuoden verran ollut oma yritys. Itse olen ollut vain osa-aikaisesti töissä eikä töitä ole vieläkään näköpiirissä. Omaa asuntoa ollaan katseltu, mut eipä ole tullut sitä oikeaa vielä vastaan asutaan siis vuokralla. Mies on kyllä ehdottomasti paras ja se oikea, jos sellaista on olemassa. :)

Nyt vaan on ollut vauvakuumetta jo jonkin aikaa ku ystävät ja oman ikäiset ovat alkaneet lisääntyä. Kesällä tulee 30 mittariin, joten ei tässä hirveästi olisi aikaa enää mulla. Viime syksynä "kosin" miestä mut hänen mielestä vielä ei ole kiire naimisiin sanoi että hän kyllä kosii kunnolla sitten. Lapsia haluaa joskus, ensin pitää olla se oma talo ja työpaikka sekä vietetty kunnon häät. Tiedän ettei nykytilanne ole paras mahdollinen, mutta koska sitten on? Olen myös alkanut epäillä haluaako hän oikeasti edetä vai onko tyytyväinen nykytilanteeseen, kun on nuori ja vapaa tekemään mitä mieleen juolahtaa ( lue: moottorihärveleiden kanssa pelaaminen ). Ja kaiken huipuksi pikkuveljeni ilmoitti että hänestä tulee isä, emme edes tienneet että hän seurustelee. Vauvan pitäisi syntyä kohtapuolin ja on ensimmäinen lapsenlapsi vanhemmilleni ja lapsenlapsenlapsi isovanhemmille... Ei ole hirveän kiva kuulla vauvahössötystä ja vihjailuja tyyliin "sinunkaan piti olla ensin" tai "miten teillä, nyt kun valmistuitkin ja kaikkea". Olisin siis itse valmis edes yrittämään, mutta mies ei... Vaikka olen sanonut ettei sitä tiedä onnistaako. Jos ei lasta kuulu niin olen myös valmis hyväksymään ettei niitä ole meille tarkoitettu. Onko kellään vastaavaa tilannetta? Miten mieli muuttuisi tai oma vauvakuume häipyisi?
 
Ei kivaa tuollainen mieheltä. Typeriä selityksiä ja vieläpä kieltäytyi kosinnasta. Mie sanoo, että pitää olla oma talo, työpaikka ja kunnon häät. Mitäpä jos sanot miehelle, että nuo ei ole sinun haaveita, vaan sinä haluat lapsen. Tuo on jo ikävää, että kieltäytyy kosinnasta ja sitten häät onkin yksi ehto lapsenhankintaan. Kysyhän mitä mies oikeatsi tahtoo.
 
Onneksi aloitin nuorena ja sain edes yhden, koska toista ei nyt sitten kuulukkaan vaikka yritys on kova.... Ikää minulla 25 v.

Eli sanoisin että jos haluatte lapsia, aloittakaa heti. Niitä ei välttämättä tule nappia painamalla ja ikääkin jo "on". En siis tarkoita ettäkö ikäloppuja olisitte, mutta ehkä ymmärrät.
 
Ei ole otollinen aika jos vain toinen haluaa :( Kyllä sitä sopisi molempien haluta ihan aidosti, jos tarkoituksella aletaan lapsia laittaa. Omistusasunto tai kunnon häät ei ole millään tapaa tarpeen.

Meillä mies tarvitsi paljon aikaa ja vähän kannustusta... Ei painostusta, mut kun jonkun kerran juteltiin, että mikä häntä siinä arveluttaa, niin kunnon keskustelujen jälkeen (selvitettiin toistemme odotuksia, pelkoja ja toiveita pikkulapsiajan suhteen) hän olikin valmis. Joitain ihmisiä ylipäätään ahdistaa muutos - sekä hyvään että huonoon suuntaan - enemmän kuin toisia. Jutelkaa, mutta ajattele lasta: jos mahdollista (vahinkoja sattuu) lapsella on oikeus olla molempien vanhempiensa toivoma ja odottama.
 
Sitäpä juuri että kyllä se molempien halusta pitää lähteä. Miehen hyvä ystävä sai lapsen 2 vuotta sitten ja kyllä oli äijä hymy korvissa kun sai sen vaavin syliin. Puhui siitä monta päivää että voi kun on pieni ja olisihan se meillekin kiva joskus... Oon tosiaan alkanu epäilen tuleeko sitä "joskus" koskaan. Alallani vakituista työtä tuskin on luvassa, mutta toivon että paikkakunnalta löytyy edes jotain pätkiä. En todellakaan halua olla sika ja tehdä "pilleri vahinkoa" kuten eräs ystäväni ehdotti... tästä suhteen etenemisestä on puhuttu pariin otteeseen ja vielä toistaiseksi uskon ja odotan, mut alkaa olla kohta aika tehdä päätöksiä lähteä vai jäädä :(
 
Vielä sekin lisäys että jos lähtisin niin tämän ikäisenä tuskin tulee vastaan enää sitä elämäni miestä. Seuraava mies olisi vain siittäjä ja haluaisin kyllä että lapsella on kaksi rakastavaa vanhempaa. En olisi uudessa suhteessa valmis ainakaan pariin vuoteen edes yrittämään lasta, en usko tuntevani toista tarpeeksi hyvin. Ja mitä katsoo omaa historiaa taaksepäin niin noita pettäviä kusipäitä ja muita kyllä kuvioihin mahtuu, näin järkevää ja hyvää miestä en ole tavannut aiemmin.
 
Ehdottaisin että odota vuos ja katso millainen tilanne teillä on silloin. Meillä oli samanlainen tilanne, hieman enemmän ikäeroa tosin mutta meillä ei myöskään nuorempi ollut valmis lapsiin silloin kun toinen niitä olisi halunnut. Odotettiin sitten reilu puolitoista vuotta kunnes alettiin yrittämään. Aika on sopiva molemmille. Kun miehesi on nuorempi hän voi haluta vielä odottaa sen pari vuotta ennen kuin on oikeasti valmis lapsiin. Keskustele ja kysy häneltä asiaa myös suoraan.
 
Meillä on melkein sama tilanne, mutta mies suostui jotenkin minun "vuokseni". Se suostuminen päättyi keskenmenoon, jonka jälkeen mies sanoi ettei ole vielä valmis, kun ei ole kerran töitäkään minulla.
Minulla on endometrioosi joka aiheuttaa lapsettomuutta. Olin aikalailla hätää kärsimässä ja tuskastelemassa asian kanssa, pelkäsin etten saa koskaan lapsia. Pelkään edelleenkin, mutta onneksi sain töitä ja nyt taas yritys päällä. Toivotaan että onnistuu.

Sanoisin että puhukaa hartaasti asiasta, ottakaa selvää hedelmällisyydestä yleensä ja siitä minne asti olette valmiita asiaa "lykkäämään", varsinkin jos jommallekummalle aivan armoton vauvakuume iskee.

Puhukaa.
 

Yhteistyössä