Onko siellä muita, joilla vaikeuksia saada toista lasta?

Meil on 3-v yttö, ja toisesta on haaveiltu nyt reilu vuosi. Uuden vuoden paikkeilla mul oli kohdun ulkoinen raskaus, minkä otin erittäin raskaasti. Tähystysleikkauksessa jouduttiin poistamaan vas.munanjohdin.
Olisi niin toivottu toista palleroa tähän taloon.
Aloitan clomifen- ja terolut-kuurit seuraavasta kierrosta, kun näyttää luomuna onnistuminen aika mahdottomalta.
Löytyykö suunnilleen saman kokeneita?
 
meillä esikoinen saanut alkunsa inseminaatiolla kolmannella kerralla onnistui nyt helmikuusta yritetty toista ensimmäisellä inseminaatiolla onnistui mutta se tuli kesken sen jälkeen kaksi inseminaatiota negatiivisiä nyt siirrytään ivf hoitoon eka ivf todennäkoisesti elo-syyskuun paikkeilla jos se toisi sen leikkikaverin meillä poika 1 vuosi ja 9 kuukautta :)
 
Meillä kyllä esikoinen sai alkunsa ihan luomuna, vaikkakin häntä yritettiin saada alulle puolitoista vuotta. Nyt sit tilanne on toinen, kun jouduin siihen leikkaukseen, eikä toista munatorvea enää ole...
Me ei olla vielä päätetty, et JOS käy niin huono tuuri, et joudutaan menemään tätä lääkitystä pidemmälle, et tyydytäänkö tähän yhteen lapseen, vai mitä tehdään. Mua kyllä pelottaa ihan älyttömästi, että mitä kaikkea ne hoidot sit tuo tullessaan. Rahallinen puoli ym.
Mutta toivon kyllä kovasti, että saatais toukka alulle ihan vain näillä lääkkeillä.
Ja onnea teidän yritykseen!
 
MEILLÄ OLLUT NAPERO HAAVEENA KAUAN...KERTOO PALJON JOS SANON 13V.. MEILLÄ 14 VUOTIAS TYTTÖ.. KÄYTIIN INSEMINAATIOSSA 2003...MUTTA EI MITÄÄN JA NYTTEN OLLAAN JONOSSA IVF: HOITOIHIN...JOS MINÄ OLEN INTOA TÄYNNÄ NÄITTEN VUOSIEN JÄLKEEN...NIIN ÄLÄ ANNA PERIKSI MISSÄÄN TAPAUKSESSA, MINKÄ MINÄ MEINASI TEHDÄ :hug: KOSKA KÄVI HYVÄN LÄÄKÄRIN KANSSA JUTTELEMASSA JA HÄN SANOI ETTÄ ON HYVÄT MAHDOLLISUUDET. MINULLA ON OLLUT MONTA MONTA KERTAA ENDO, JA KUULUT MONEN TULEVAN RASKAAKSI MYÖS VAIKKA ON POISTETTU MUNAJOHDIN, MUTTA SILLOIN ON IVF:Ä HOITO SINULLE. MINÄ OLEN JONOSSA JULKISEEN , HKI NAISTENKLINIIKALLE...KÄYNTI 22E PER/HENKILÖ KERTA + LÄÄKKEET, SIITÄ KIINNI MITÄ LÄÄKKEIT (N.650E). MUTTA SILTI PALJON EDULLISEMPI KUN YKSITYSET..SAA VAAN ODOTTAA VÄHÄSEN..MUTTA SE PALKITAAN KUN SINULLA OMA PALLERO SYLISSÄ ;) SIIS EI ANNETA PERIKSI!!!! :heart:
 
Naisen ikää ei koskaan saisi kysyä, mut saanko nyt kuitenkin udella minkä ikäinen sä olet?
Onko tämä teidän esikoinen saanut alkunsa luomuna vai onko siihenkin raskauteen tarvittu hoitoja?
Mä kävin tässä hiljattain gynellä, ja hän kyllä sulki kokonaan endometrioosin mahdollisuuden pois mun kohdalla. Eikä mulla ole siihen viittaavia oireita.
Mutta jospa näillä clomi -ja terolutkuureilla saataisiin jotain aikaiseksi. Ja tietysti toivoisin, että muutenkin kaikki sujuisi hyvin, esikoisen raskausaika kun oli melkoinen katastrofi; kohdun kannatinlihakset repesi rv 16, rv 20alkaen supistuksia ja tyttö meinasi syntyä rv29, minkä takia sit olin viikon sairaalassa lääketipassa, ja sit kotona vuodelevossa rv 37 asti. Onneksi synnytys oli helppo, ja vauva ihan uskomattoman kiltti!
 
SAAT KYLLÄ KYSYÄ... TÄYTÄN ELOKUUSSA 34V...SIIS EI PALJON IKÄÄ. MEIDÄN TYTTÖ SYNTYI IHAN TAVALLISESTI, EI LÄÄKKEITÄ EI MITÄÄN. MUTTA LÄÄKÄRIN MIELESTÄ AINUT SYY ON ENDO. EI SAATU VIELÄ LÄHETETTÄ HKI:HIN...MUTTA TOIVOTTAVASTI PIAN!!!! MINÄ PIDÄN TEILLE PEUKKUJA.. JA EI ANNETA PERIKSI!! VAI MITÄ?? :hug:
 
Heips!

meillä eka sai alkunsa clomeilla (ennen oli yksi kohdunulkoinen). Toista on nyt yritetty runsaat kaksi vuotta. Nyt odotellaan ekaan inssiin pääsyä, mulla kun osuu ovulaatio just lauantaihin tai sitten klinikan kesätaukoon :| . Syytä meillä ei ole löytynyt!
 
En tiedä onko mun sopivaa tänne vielä tässä vaiheessa kirjottaa, mutta olo on niin ankea, että johonkin on pakko purkaa. Me ilmeisesti kärsimme myös jonkun asteisesta sekundäärisestä lapsettomuudesta. Meillä on vajaa 3v. poika, joka siis ihan luomu"tuote" ja tärppäsikin älyttömän nopeesti. Viime syksynä alettiin haaveilemaan toisesta ja joulukuun lopulla plussasin. Ikäväksemme sain keskenmenon juuri, kun 12 viikkoa olisi tullut täyteen (tyyliin 11+6) ja se oli kova takaisku. Sen jälkeen tässä ei muuta ole mielessä pyörinytkään, kuin että tärppäisi jo. On todella rankkaa, kun asiaa ei tunnu saavan mielestä pois kovinkaan pitkiksi ajoiksi. Aloin jo miettiä, että ovuloinko lainkaan enää ja tein ovistestejäkin. Kun sitten ovistestin plussatessa toimittiin sen mukaisesti, niin odotukset oli taas tosi korkeella, mutta inhottavan kiusoittelevasti menkat myöhässä kaks päivää (eli toiveet kasvoi) ja tänä aamuna kohtasin vessassa sen kamalan punaisen värin, joka taas pilasi kaiken! Tuntuu jo, että tässä on tehnyt jotain pahaa, kun ei vaan voi onnistua. Ei se vielä, että plussaisin, vaan ettei se taas sitten keskeydy. Sääliksi käy esikoistakin, jolle olisi kiva saada sisarus, niin, ettei tule yhtä suurta ikäeroa kuin itselläni on omaan sisarukseen.
Kyllä mä ainakin välillä mietin, että olisi pitänyt olla viisampi sillon kymmenen vuotta sitten ja alottaa lapsista haaveilu ajoissa... :ashamed:
 
aina on sopiva hetki kirjoitella tänne :flower: . niin ku kirjoitin tuossa aikasemmin, niin meillä on tyttö ja hänkin tuli ihan luomuna...ja tosi äkkiä. älä anna missään nimessä periksi, vaikka helppo se on sanoa kun ei itse ole kokenut keskenmenoa. tiedä kumminkin tunteen siitä, kun menkat 2-3 päivää myöhässä...ja intoa täynnä, että nytten tärppäs..mutta ei sittenkään. ja niin kun myös kirjoitit... olisi minunkin pitäny alkaa vähän aikasemmin, hakemaan apua tähän lapsettomuuten.. :headwall: mutta parempi nyt kun ei koskaan ;)
 
Täällä yksi sekundaarilapseton. Ensimmäinen saatiin Clomeilla viisi vuotta sitten pitkän yrityksen jälkeen ja nyt toista ei vaan kuulu. Tuska sama kuin ed. kerralla. Ellei jopa pahempi tällä kertaa. Tyttö toivoo kovasti sisaruksia joita ei vaan kuulu. Meillä Clomit, inssit ja kolme IVF-hoitoa menty tällä kertaa ja muutama pakastealkio jäljellä.Julkisella toistaiseksi. En tiedä saadaanko enää neljättä. Tosi paha olla kaikseta tästä. Kiva olisi jakaa ajatuksia ja surua muiden vast.tilanteessa olevien kanssa.
 
Olin poissa linjoilta muutaman päivän, oltin kesälomareissussa ja anopin kone on niin hidas, etten sielä kehdannu ruveta kirjoittelemaan...
No, nyt taas takas.
NOBABY: En tiedä luitko alusta tuon meidän tilanteen. Se oli ihan eka viesti.
Meidän tilanne ei tod. ole hyvä, mä olen ollu aikalailla tässä asiassa kiinni viimeiset kuukaudet, ja tuntuu, ett tuska menetetystä raskaudesta ei millään helpota. Ja JOS kaikki olis menny hyvin uuden vuoden paikkeilla, niin nyt olisin jo ä-loma lähellä ja olisi menossa rv. 34.
Mä tiedän, että pitäisi jo päästää irti, mutta kun ei pysty. Kun saisi uuden raskauden alulle, niin ehkä sitten voisi jo jättää tämän kokemuksen taakseen ja jatkaa eteenpäin... Mutta ei yrityksistä huolimatta ala. Mun ei auta kuin luottaa tuelvaan, ja siihen, että Clomit tekee tehtävänsä. Ensi kuun alusta sitten alan niitä syömään!!
Mutta on ollu kyllä ihana kuulla, että en ole ainoa tämän asian kans!
Voimia kaikille!
 
Moi LT82, Muumi ym. Elämä tuntuu todella epäreilulta.Pitäisi kaikkien mielestä ymmärtää olla iloinen ja kiitollinen yhdestä lapsesta ja ei päivää kulu ettenkö olisi. Silti tuska toisen lapsen saamisen vaikeudesta on arkipäivää eikä hellitä. Tosi asia on että mekin ollaan jo pitkä hoito käyty kolmen IVF jälkeen ja aika käy vähiin. Kello tikittää vauhdilla ja tuntuu, että lapsen saaminen on joka kuukausi epätodennäköisempää. Vko sitten alkoi taas kesän Clomiyrityksen jälkeen menkat ja ed. kierrossa nega PAS:sta.Mieliala on todella huono. Pidän jokaisen epäonnistuneen tuore-tai pakastealkiosiirron jälkeen mielessäni menetetylle lapselleni hautajaiset. Istun vessassa yksin kynttilän valossa ja itken. En voi edes kuvitella mitä on menettää lapsi raskauden ollessa jo pitkällä. Minulle jo alkionsiirron epäonnistuminen on ollut kerta kaikkisen kamalaa ja joka kerta tuntuu että menetän yhden minulle tarkoitetuista lapsista.
Kun lähdimme IVF-hoitoihin ajattelin että nyt ainakin onnistuu ja saamme toivomamme lapsen. Niin aika vaan kuluu eikä lasta kuulu ja pettymys toisensa jälkeen seuraa joka kuukausi. Ja kaikki jaksavat muistaa "lohduttaa": "Olisit iloinen että sinulla sentään on yksi lapsi ja miettisit elämääsi muuta mielenkiintoa"...Kaikki varmaan tietävät mitä mielessä liikkuu kun tällaista kuulee.. Elämä tuntu todella epreilulta ja huomaan tulleeni kovin katkeraksi ja elämästä on hävinnyt kaikki ilo. On vain tämä lapsen saamisen toive ja jatkuva pettymys ja tikittävä kello joka ei jätä rauhaan. Yötkin menevät välillä valvoessa ja miettiessä tätä elämän epäreiluutta. Miksi meille näin käy?? Mitä sitä on tehnyt ansaitakseen näin suuren tuskan ja vääryyden?? Toiset lisääntyvät itsestään ja lapsia syntyy toisensa perään ja meille ei sitten millään. Ja kun tätä tuskaa käy jo toistamiseen läpi niin tuntuu jotenkin niin kohtuuttomalta. Eikö jo voisi riittää meidän kohdalla nämä vastoinkäymiset. Koen todella suurta myötäelämisen tuskaa niitä kohtaan jotka kaiken tämän tuskanlisäksi vielä ovat joutuneet kokemaan keskenmenoja ja kohdunulkoisia raskauksia. Tässä tuskassa on jo kestämistä riittävästi näinkin. Ainakin minulle on ollut todella rankkaa huomata ettei lasta tulekaan. Taaskaan. Parisuhde on todella tiukilla. En tiedä selviämmekö tästä yhdessä ja kuinka asiat menevät vuosien saatossa. Luulen että emme kestä tätä yhdessä kovinkaan pitkään.
No tulipa masentavaa tekstiä. Tuntuu taas vaan niin pahalta tässä vaiheessa kun taas piti pettyä. Odotus on joka kuukausi niin korkealla vaikka luulisi jo osaavan asennoitua realistisesti. Vaan kun ei osaa. Aina sitä toivoo ja pettyy yhtä kovasti kun menkat alkaa.
Toivon sisaret voimia teille tässä samassa tuskassa. Mielelläni jakaisin ajatuksia ja kokemuksia ja surua jatkossakin jos kuka milloin jaksaa osallistua. Juuri nyt olo on todella väsynyt ja masentunut ja haluaisin vain nukkua kaiken tämän pahan yli heräten joku aamu ja todeten että se oli vain pahaa unta ja todellisuus ihan muuta..
 
... oli alkujaanikin se, että 1 1/2-vuotta yritettiin esikoista. Sit raskaus olikin yksi h****tin iso fiasko; rv 16 repesi kohdun kannatin siteet, sairaslomalle. N. rv 20 eteenpäin ennenaikaisia supistuksia, ja rv 29 tyttö meinasi syntyä. Makasin sairaalassa lääketipassa rv 31 asti, ja sit vuodelevossa kotona rv 37 asti. Koko ajan supisteli niin hyvin, että JO rv 33 oli kohdunsuu 4cm auki...
Mies oli toisella paikkakunnalla (meidän nyk. kotikunnalla) jo töissä, mä makasin vanhempieni luona, kun en saanu olla kotona yksin, ja kun mun isä on allerginen koirille, nin meidän koira oli anoppilassa hoidossa kolmannella paikkakunnalla!! Perhe oli siis levinny ynmpäri maakuntaa...
Kun tämä lapsi oli saatettu maailmaan terveenä, niin mä vannoin, etten enää ikikuuna päivänä halua olla raskaana. Mutta kun vauvakuume tulee, niin se sitten tulee. Ja uutena vuotena oli se kohdun ulkoinen raskaus. Mä olen kyllä tullu niin siihen tulokseen, että meille on rankemman kautta osoitettu se, että lapsia ei tehdä, niitä saadaan, jos saadaan.
Ja sit nämä sukujen vanhat tädit "Eikös se olisi jo aika uutta ruveta tekemään???"
S****na että mulla pistää niin vihaksi, kun ei ne tajua, että niitä lapsia ei osteta kaupasta niinkuin maitopurkkeja.
Ja jos niitä silleen sais, niinnmä todellakin olisin jo omani hommannu.

Mun usko alkaa loppua pikkuhilljaa, ja olenkin jo vähitellen alistunu siihen ajatukseen, että meilä on yksi lapsi ja sillä siisti. Mut mä kyllä otan kolmannen koiran, jos ei nämä alkavat clomi,- ja terolut-kuurit auta asiaa!
Öitä!
 
taas ahdistaa vähän kun ajattelee kun näkee raskaana olevia että minäkin voisin kulkea ison mahan kans (helmikuussa oli keskenmeno) ja sitten taas miettii että miksi ne kaks inssiä sen onnistuneen jälkeen ei onnistunut kuitenkin odottaa toiveikkaana ivf hoitoa että jos me sillä saatais se leikkikaveri esikoinen tykkää vauvoista mitä tutuilla on haluais koko ajan katsella niitä nytkin hoitaa nukkea, kyllä mua suututti kun oltiin menossa kolmanteen insiin ja yks tuttu tuumas (ties että kuljetaan hoidossa ja ties keskenmenosta) että onhan teillä jo tuo yksi jos ette lisää saa että kannattaako se käydä noita rankkoja hoitoja läpi kun teillä on jo yks pieni siinä vaiheessa meinasin räjähtää että pidä pääs kiinni kun et tiedä mitä puhut mutta sain hermoni hillittyä, mutta niinhän sitä sanotaan että jos ei ole käynyt läpi lapsettomuutta ei voi tietää mitä me käydään läpi siksi on ihanaa kun on tämmöisiä keskustelu palstoja missä purkaa pahaa oloa muiden samallaisten kans jotka ymmärtää mistä puhut
 
Niinhän se on. Muiden on hyvä kommentoida kun eivät tiedä mitä tuskaa lapsettomuus seinien sisälle tuo.Meillä on jo ennestään kaksi vanhaa koiraa esikoisen lisäksi eikä helpota tuskaa yhtään.. Että en usko kyllä että kolmatta koiraa tähän ottaisin lapsen korvikkeeksi. Koko ajan tietysti mielessä on mutta en usko että se mulle tuo sitä äitiyden iloa minkä lapsi antaa. Luulen että jättäisi minut lopulta yhtä tyhjäksi kuin nyt kun lapsia ei näytä tulevan. Taidan olla sikäli kovapäinen etten ymmärrä luovuttaa vaikka kovin siltähän tuo meilläkin näyttää ettei meille ole lasta tarkoitettu tulemaan. Silti en osaa luonuttaa. Jokin pistää yrittämään. Ehkä sitten liikaakin. Olen kyllä miettinyt että pitäisi osata olla stressaamatta mutta millä h......llä siihen pääsee. Mulle tekee tosi tiukkaa nähdä raskaana olevia ja isoja perheitä ja vielä se tragedia että pitää työkseen olla tekemisissä pienten kanssa niin ei ole helppoa. Kyllä monen työpäivän jälkeen pääsee itku. että voi elämä tuntua epäreilulta.
Voimia siskot kaiken tämän tuskan keskellä ja lämpimiä ajatuksia! :hug: Ei luovuteta vielä. Jospa jo vaikka syksyllä plussa-aalto yllättäisi jo hautaa kaivaneet...
 
Ilmotan itseni tännekin :D
Meillä on yksi poika :heart: clomeilla tärpännyt.
Mulla pco kiusana. Toista yritetty päälle vuosi. Nyt toinen clomikierto menossa.

Työkaverin lapsilla on 14 vuotta ikäeroa. Saivat ensimmäisen ongelmitta. Eivät koskaan käyneet hoidoissa vaan tyytyivät yhteen, kunnes vaimon mennessä streriloitavaksi vähän päälle 40 vuotiaana lääkäri sanoikin vaimon olevan raskaana. Jotenkin ihana tarina. :D
 

Esikoinen nyt 3,5v (01/04). Tärppäsi aikanaan ensimmäisestä yrityskerrasta. Toista lasta ruvettiin yrittämään elokuussa 2006. Ei ole vieläkään tärpännyt. Olen nyt syyskuussa menossa gynelle asiaa selvittämään. Minulla on tiputtelua ennen kuukautisia monta päivää, joten en tiedä liittyykö lapsettomuus siihen. Kierto on vähän epäsäännöllinen n. 24-30, mutta lämpöjen perusteella ja personamonitorin mukaan ovuloin joka kuukausi. Olen kokeillut testata varhain niillä oikein herkillä raskaustesteillä että saisin selville, onko minulla kemiallisia raskauksia, mutta kertaakaan tämän vuoden aikana ei testiin ole toista viivaa piirtynyt. :(

 
Moi, lueskelahan, Koralli tää palsta läpi niin saat huomata, että meillä on IHAN sama tilanne! Mun kirjoituksia on nyt täällä lapsettomuus-osiossa aika paljon.
Meidän esikoinen synty 11/03 ja uutta ruvettiin yrittää 06/06.
Esikoisen raskaus oli n-i-i-n hirveää aikaa, etten edes halunnu toista lasta heti perään. Mutta nyt sit on toisin, haluttaisiin mutta ei saada :(
 
liityn joukkoon :hug: syyskuussa tulee kaksi vuotta täyteen siitä kun aloitimme yrittämään toista lasta. Esikoinen 7/04 on luomulapsi, pillereiden pois jättämisen jälkeen olin 4 kierron jälkeen raskaana. Takana 4 clomikiertoa eikä auttanut mun kohdalla. Miehen siittiöt tutkittu ja olivat hyvälaatuisia. Syksymmällä vasta pääsemme uudelleen julkisen puolen lapsettomuuslääkärille. Piinaavaa tää jatkuvassa toivossa elely, että jospas nyt. Tuttuun tyyliin kaikki mahdolliset raskausoireet jo löysin kunnen maanantaina taas alkoi... :'( olemme noin 30-vuotiaita. Esikoinenkin tomerana kysyi tässä eräs päivä että äiti miksei meillä ole vauvaa, minä sitten hoitaisin sitä! :)
Kumpa etis tämän vuoden aikana saisimme sen toisen raskauden aikaiseksi tavalla tai toisella!!! :p
 
... MACY, niiiiin tutulle toi jatkuva venaaminen, että eihän menkat alkais, ja sit joka kuukausi pettyy. Me tosin yritettiin aikamme esikoistakin, 1 1/2 vuotta, mut sillon ei kiirehditty vielä lääkäriin, kun tiedettiin, että tuskin heti tulen raskaaksi, kun mies oli semmosissa hommissa, että ei todellakaan ollu aina tärppipäivinä käytettävissä. Ja sit kun hänen työelämä säännöllisty, niin 6 menkat tuli (vielä) ja sit tärppäsi. Samalla tavalla kävi k.u.-raskauden kans, 6 menkat ja sit tikutin positiivisen raskaustestin. Nyt tuon k.u:n jälkeen on ollu 6 menkat, eli TOIVO ELÄÄ että olisin tullu tälle kk raskaaksi omin voimin!!
Itse asiassa, mä tunsin pitkästä aikaa tälle kk:lle oviksen (en oo tikuttanu niitä) ja just sit oli peipuuhia kiitettävästi, että pidetään peukkuja!
Mut jos menkat alkaa, niin sit tero+clom-kuurit alkaa meillä.

TSEMPPIÄ kaikille yrittäjille ja ei luovuteta!! Eix juu!! :hug: kaikille!
 

Meillä taas esikoinen oli koliikkilapsi ja ekat kuukaudet meni sumussa, joten ei pitkään haluttu toista lasta. Mies vitkutteli kauemmin ku minä, minä olisin halunnut aloittaa jo vähän aiemmin yrittämään. Esikoisen yrittämisen aikaan minulla ei ollut mitään vuotohäiriöitä. Tämä tiputtelu ennen kuukautisia alkoi vajaat 2 vuotta sitten. Olen aika varma että se on syy. Mutta en tiedä mistä tiputtelu johtuu, keltarauhashormonista vai onko jotain muuta, esim. kilpirauhasjuttuja. Ylipainoa (sitä on 15 kiloa..) yritän nyt pudottaa ennen tuota gyneä, niin ei voi ainakaan sanoa siitä niin kovasti.

Merkillistä on, että kävin viime joulukuussa gynellä ja valitin tuota tiputtelua, niin hän ei pitänyt sitä minään vaan käski vaan odottaa kunnes tulee vuosi täyteen lapsen yrittämisessä. Silloin oli siis jo ollut yli vuosi tiputtelua. Ei se minusta ole normaalia, vai onko? Viime kierrossa minulla tiputteli viikon verran mutta yleensä jotain 3 päivää.

Nyt sain ystävältäni hänen loput lugensa ja pari clomia...kokeilin niitä tässä kierrossa ihan ominpäin. Tiedän, ei saisi. Mutta clomeja tosiaan oli vain kaksi. Ja lugeista pieni annostus. No eipä näytä niilläkään tärpänneen, mielenkiinnolla tosin odotan auttaako tuo lugesteron siihen tiputteluun. Tiputtelun pitäisi alkaa huomenna viimeistään (alkaa yleensä dpo 10-11).

 
Hei vaan kaikille!!
Mahtuuko mukaan???
Kerronpa lyhyesti meidän tilanteen..
Me ollaan yritetty noin kaksi vuotta saada toista lasta. Esikoinen sai alkunsa tosi helposti, muutaman kuukauden yrityksen jälkeen. Aloittaa eskarin nyt :heart:
Meille on tehty kolme inssiä, tuloksetta, viimeisin kesäkuussa. Ivf on seuraava hoitomuoto. Siihen lähete on laitettu vasta (Jonot noin 8 kuukautta :'( ) Eli kauan joudutaan odottamaan vielä.
Että näin meillä...

Jaksamisia kaikille :hug:
 

Yhteistyössä