Onko seksi itsestään selvää parisuhteessa?

[Blue]

Henkinen uskottomuus olisi sitä, että riutuisi kotona jonkun toisen perään, olisi sitä joskus ollut fyysistä heidän välillään tai ei. En ole vielä niin pitkällä, että olisi mielipide asiaan vakipano/random tytsy.

Aivan, eli henkinen uskottomuus on sulle sama kuin mullekin.

Mä voisin kuvitella vaativani vain yhden illan juttuja vastaavassa tilanteessa. Helposti sitä nimittäin kehittää jonkinmoisia tunteita siihen vakipanoon. Luin lehtijutun monogamiasta (onkohan tää nyt oikea termi :ashamed. Siis miehestä joka oli naimisissa naisen kanssa mutta halusi samaan aikaan olla muidenkin kanssa ja vaati että vaimo kestää sen (heillä siis ihan normaali seksielämäkin). Otti sitten rinnalle vakityttöystävän jonka kanssa vietti yhden yön viikossa. Pian suhde meni siihen että kun avioparilla tuli riitaa niin mies juoksi tyttöystävän luo yms. Vaimo ei kestänyt sitä. Vaimo itsekin yritti pitää rinnalla poikaystävää muttei kyennyt seksiin hänen kanssaan vaikka öitä viettivätkin yhdessä. Sopivat sitten että vain yhden yön jutut sallitaan, vaimo tosin uskollinen edelleen.

 

[Mummomainen]

Minä en nyt ymmärrä sitä, että täällä on moni määrittelemässä toisten suhteita pelkästään tämän yhden asian perusteella. Aivan sama kuin sanoisi, että joka päivä naivat ihmiset ovat pornotyöntekijöitä.

 

[Non compos mentis]

Aivan, eli henkinen uskottomuus on sulle sama kuin mullekin.

Mä voisin kuvitella vaativani vain yhden illan juttuja vastaavassa tilanteessa. Helposti sitä nimittäin kehittää jonkinmoisia tunteita siihen vakipanoon. Luin lehtijutun monogamiasta (onkohan tää nyt oikea termi :ashamed. Siis miehestä joka oli naimisissa naisen kanssa mutta halusi samaan aikaan olla muidenkin kanssa ja vaati että vaimo kestää sen (heillä siis ihan normaali seksielämäkin). Otti sitten rinnalle vakityttöystävän jonka kanssa vietti yhden yön viikossa. Pian suhde meni siihen että kun avioparilla tuli riitaa niin mies juoksi tyttöystävän luo yms. Vaimo ei kestänyt sitä. Vaimo itsekin yritti pitää rinnalla poikaystävää muttei kyennyt seksiin hänen kanssaan vaikka öitä viettivätkin yhdessä. Sopivat sitten että vain yhden yön jutut sallitaan, vaimo tosin uskollinen edelleen.

Jos ajatellaan asiaa niin, että maailmassa on minunlaiselleni paljon rajatumpi määrä potentiaalisia kumppaneita kuin keskivertomammalle tällä palstalla. Sama pitänee paikkaansa myös tämän toisen osapuolen kannalta. Jos fyysiset kumppanit valitaan sillä perusteella, ettei vastaava henkinen yhteys ole mahdollista, voinee moiset riskit eliminoida ainakin teoriassa?

 

[Blue]

Minä en nyt ymmärrä sitä, että täällä on moni määrittelemässä toisten suhteita pelkästään tämän yhden asian perusteella. Aivan sama kuin sanoisi, että joka päivä naivat ihmiset ovat pornotyöntekijöitä.

Mä en määrittele toisen suhteita. Mä olen sanonut mikä mun suhteessani on tärkeää ja mitä (seksi) ilman ei suhdetta olisi, enkä kovin helposti ymmärrä suhdetta jossa ei seksiä ole. Mutta mielestäni ihan asiallisesti esim. NCM:iltä kyselen hänen suhteestaan, joka poikkeaa täysin mun suhteestani mutta ei varmasti ole yhtään vähäpätöisempi kuin munkaan.

 

[aaapeee]

Täällähän on ollut paljon hyvää keskustelua.

NCM:lle antaisin neuvon, että pakottamalla ei saa kuin vittumaisia lapsia. Teillä on ilmeisesti jo nyt jotain hienoa. Ei kannata hukata sitä tavoitellessaan jotain muuta.

 

[Kepsis]

joo kyllä se aika pitkälti on sellainen juttu tuo seksuaalisuus ja parisuhde että jokainen määrittelee sen omalla kohdallaan mikä on tarve mihinkin. jos puhutaan "normaalista" sellaisena mihin suurin osa ihmisistä pyrkii, niin silloin voidaan sanoa että kyllä se seksi on normaali osa parisuhdetta, ja ilman sitä ei ole parisuhdetta vaan kämppäkaveruus / ystävyys, jos taas itse ei tunne tarvetta seksuaaliseen kanssakäyntiin niin se on kyllä aika tärkeä tuoda suhteessa heti tietoon toiselle, koska se seksuaalinen läheisyydentarve on "normaali" tarve "jokaisella". Eli enemmistöllä ihmisistä, tuntuu hassulta puhua näillä termeillä kun ihmisiä on kumminkin aivan hitonmoinen määrä erilaisia tässä maailmassa ja jokaisella omat tarpeensa ja arvojärjestyksensä.

mutta niinhän se menee kaikessa, se mikä on yleisintä, luokitellaan "normaaliksi". sinänsä sananhelinää, kun jokainen jos pinnistää itsestään ulos sellaisen pienen määrän suvaitsevaisuutta, puolin ja toisin, niin ei tarvitse hermota noista termeistä. ettei tule niitä ylilyöntejä että väitetään että kaikki muu on pahasta paitsi se "normaali" tai jotenkin sairasta, tai sitten se toinen typerä äärilaita että väitellään siitä "mikä on normaalia", ihmiset tarvitsevat jotain vertauskohtia että osaavat yleensäkin keskustella asioista, jos ei ole mitään mihin verrata, niin eihän siinä hitto voi edes tapella sitten... kun kaikki on "normaalia" siinä vaiheessa.

en kyllä tiedä mikä pointtini oli, lopetan täältä tähän.