Mulla on luottotiedot menny, ulosotossa ja perintätoimistoissa on velkaa. Silti elän ihanaa elämää. On aviomies, kaksi lasta, unelmien omakotitalo.
Nuo velat on tullu nuoruuden typeryyksistä. Olen muuttunut ihmisenä hyvin paljon ja olen vihainen senaikaiselle itselleni; miten saatoinkaan olla niin tyhmä ja ajattelematon?
Mutta tehty mikä tehty, asiaa ei voi enää muuksi muuttaa.
En anna velkojen kuitenkaan pilata elämääni! Olen saanut esim. vakuutukset ihan normaalisti. Mitään lainoja tai osamaksuja ym. ei "irtisanottu" luottotietomerkinnän tullessa.
Olen asioinut pankin kanssa ihan normaalisti ja minua on kohdeltu hyvin.
Tällä hetkellä en lyhennä uo-velkaani, sillä olen kotihoidontuella. Kun tuloni nousevat, lyhennän taas. Tosin minulla ei ole uo:ssa kuin muutama satanen, suurin osa veloista on perintätoimistoilla ja niihin minulla on maksusuunnitelmat.
Luottotietomerkinnässä on myös hyvät puolensa: en pysty tekemään lisää velkaa! Tuon olen kääntänyt positiiviseksi asiaksi. Muutamiin paikkoihin pystyn ostamaan tilille (ellos, h&m, klarna) noihin joskus jotain ostan ja lyhennän velkaani asianmukaisesti.
Eli elämä voi olla hyvää ilman luottotietojakin. Toki minua auttaa se, että mieheni luottotiedot ovat puhtaat, meillä oli omakotitalo jo ennen luottotietomerkintääni (toisaalta olemme saaneet pankista remonttilainaa merkinnästä huolimatta) ja velkani eivät ole suurensuuret.
Eli täyttä elämää tässä eletään, onnellista ja tyydyttävää. Ajattelen aina, etten voi muuttaa mennyttä, mutta nyt voin elää viisaasti.
