Toisaalta jos miettii, niin eikö tämän teorian mukaan niillä, joilla raskautuminen on kestänyt pitkään ja kärsineet jopa lapsettomuudesta, pitäisi tulla sitten lähinnä tyttöjä?
Ainakin voisi olettaa, että lapsettomuus tai muuten vaan pitkään kestänyt yritys lisäisi stressiä. Ja mitä olen tuttavien turinoita aiheesta kuunnellut ja keskustelupalstoja lukenut, se kai on aika stressaavaa kaikin puolin.
Ainakin voisi olettaa, että lapsettomuus tai muuten vaan pitkään kestänyt yritys lisäisi stressiä. Ja mitä olen tuttavien turinoita aiheesta kuunnellut ja keskustelupalstoja lukenut, se kai on aika stressaavaa kaikin puolin.
Urseele
Hieno huomio, fortunate!
Jos tuo stressi kuitenkin, tytön saadakseen, täytyy olla sellaista "taistele pakene"-stressiä, niin ehkä silloin välttämättä kaikki lapsettomuudestakaan kärsineet eivät koe tilannetta sillä tavalla. Voisin kuvitella että on lapsettomia, jotka eivät niinkään hypi seinille kortisolin noustessa huippulukemiin, vaan esim. surevat ja itkevät. Ja itkuhan taas on sellaista lohduttomuutta ja lievittää stressiä.
Mietin myös erästä julkisuudessa ollutta äitiä (julkisuuden henkilö, en kuitenkaan nyt tässä nimeä laita), joka odotti poikakaksosia ja menetti nämä masussa, ja sai sitten vuoden päästä tytön. Siinä oli nähdäkseni tyypillinen tutkimusta tukeva reaktio, eli rankan menetyksen seurauksena sai tyttären. Rohkenen tästä kirjoittaa, koska hän on itse esiintynyt teeveessäkin asian suhteen. Kaikki kunnioitus hänelle siitä.
Mun ainokaiseni on tyttö. Enkelimäisen kaunis. Oon stressannut todennäköisesti elämäni pari vuotta lyhyemmäksi. 
Urseele
Ehkä sinun stressisi on sitä kevyempää laatua
(sanon siis ihan hyvällä, että stressikokemus vaihtelee varmasti ihmisestä toiseen)