Onko se itsemurha nyt niin paha asia, jos se vapauttaa tuskasta?

[vierailija]

Et voi muuttaa muita ihmisiä tai olosuhteita tai päätää löytäväsi miestä/parisuhdetta/perhettä, mutta voit itse muuttaa itseäsi ja muuttaa asennettasi kohti onnellisuuteen. Ja en tarkoita tätä nykyajan typerää "positiivisuusasennetta"..
Vaan mistä sinä nautit..onko jo sen aika.. vai..haluatko yhä uhrautua... vai haluatko jotain ihan itseäsi varten...

Minusta tuntuu, että se on itsepetosta eikä oikeata onnea, jos alan vaihtaa sitä, mistä nautin. Väittäisin vaan itselleni nauttivani olosta yksin, vaikka sisimmässäni tiedän haluavani jotain muuta. Itsekkäämmäksi olen yrittänyt jo alkaa, mutta se on vaikeata, kun haluaa aina kaikille hyvää eikä halua tuottaa pettymystä kieltäytymällä jostain. Taidan tietää, mistä puhut. Periaatteessa siitä, että olen läheisriippuva ja siitä pitäisi päästä wroon.

 

[vierailija]

Itsemurha ei ratkaise mitään ongelmia ja omia asenne-ongelmia varsinkaan. Itsemurha voisi olla hyvin perusteltu silloin, jos muut aiheuttavat ongelmia, kuten joissain (erityisen) korruptoituneissa maissa useinkin käy. Sielu kuitenkin on määrätty oppimaan asioita.

 

[On paha.]

Ehkä valtavirrasta poiketen, ajattelen "kuka on luvannut, että elämä ei olisi kärsimystä". Mielestäni itsemurhan ei pitäisi koskaan olla vaihtoehto. Joskus olen kyllä toivonut omaa kuolemaani - sillä totta on, ettei tämän maailman meno useinkaan mitään ihanuutta ole.

Taisit kirjoittaa jossain vaiheessa, ettei kukaan jäisi sinua kaipaamaan. Itseäni ainakin koskettaisi suuresti esim. etäiseksikin jääneen työkaverin tai naapurin itsemurha. En tarkoita, että sinun täytyisi uhrautua tuntemattomien vuoksi, vaan että sinun elämälläsi voi olla tietämättäsi merkitystä jollekulle, minkä tietäminen saattaisi puolestaan saattaisi merkitä sinulle jotain.

Vaikutat järkevältä ihmiseltä. Tuntuu vaikealta vakuuttaa sinut mistään muusta kuin mikä on oman arvomaailmasi mukaista. En taida olla riittävän kokenut ja viisas neuvomaan, mutta toivon silti, ettet päädy itsemurhaan. Toivon myös, ettei loppuelämäsi olisi ihan joka päivä pelkkää kärsimystä.

 

[vierailija]

Itsemurha ei ratkaise mitään ongelmia ja omia asenne-ongelmia varsinkaan. Itsemurha voisi olla hyvin perusteltu silloin, jos muut aiheuttavat ongelmia, kuten joissain (erityisen) korruptoituneissa maissa useinkin käy. Sielu kuitenkin on määrätty oppimaan asioita.

Se ratkaisee sen, että ongelmia ei enää ole. Sielu, määrätty? Kuka niin on määrännyt?

 

[vierailija]

Se ratkaisee sen, että ongelmia ei enää ole. Sielu, määrätty? Kuka niin on määrännyt?

Elämää ei saa pois, koska se ei ole alkanut syntymässä. Jos se olisi alkanut syntymässä et tiedostaisi vittuakaan.

 

[vierailija sssss]

Ehkä haluat vain standardielämää? Haluat vain jonkun ihmisen turvaksi vierelle, et tasavertaiseksi kumppaniksi, etkä halua/toivo edes aitoa rakkautta/sielunkumppania? mikä/kuka tahansa suht. järjissään oleva mies kelpaa siittäjäksi ja tämä mies riittääkin sinun/wonderland perheellesi tekemään standardit 2 lasta.. ja tietty se koira pitää olla.. täydentämässä perheonnea... Olisitko onnellinen... vai odotatko mielummin sitä ns oikea ( ja mikähän sekin sitten on???) joka vie jalat alta ja "repii" sydämen rinnastasi...

 

[viisikymppinen isoäiti]

no jokainen saa kai elämälleen tehdä mitä haluaa. ja ei kai meillä muilla ole oikeutta tuomita häntä siitä. mutta silloin voi katsoa peiliin, jos joku läheinen sellaisen tekee ja miettiä, että olisko voinut auttaa kyseistä henkilöä mitenkään. ja teoillaan estää tapahtuneen. aina asialle ei voi mitään, vaikka yrittäisikin, ja eihän kaikki edes kerro suunnittelevansa sellaista

 

[vierailija]

Ehkä haluat vain standardielämää? Haluat vain jonkun ihmisen turvaksi vierelle, et tasavertaiseksi kumppaniksi, etkä halua/toivo edes aitoa rakkautta/sielunkumppania? mikä/kuka tahansa suht. järjissään oleva mies kelpaa siittäjäksi ja tämä mies riittääkin sinun/wonderland perheellesi tekemään standardit 2 lasta.. ja tietty se koira pitää olla.. täydentämässä perheonnea... Olisitko onnellinen... vai odotatko mielummin sitä ns oikea ( ja mikähän sekin sitten on???) joka vie jalat alta ja "repii" sydämen rinnastasi...

Juuri noinhan ap EI kirjoittanut että haluais kenet vaan, ihan päinvastoin. Luepa nyt!!

Miksi ap oletat ettei kuoleman jälkeen ole mitään? Oletko ajatellut jos onkin? Enkä tarkoita että olis hyvää...ilman Jeesusta. Suhdettasi uskonasioihin en tiedä, se on sinun ja Jumalan välinen asia.
Oletko ollut psykologilla juttelemassa? Kannattaisi ajatella, voi avata uusia näköaloja ihan oikeasti. Älä tee itsemurhaa.

 

[vierailija]

Masennuksesta ei valitettavasti parannu ns. ottamalla itseään niskasta kiinni... Masentunut ihminen ei kykene näkemään elämän mahdollisuuksia ympärillään; sureva pystyy, masentunut ei.

Ei ap tunnu masentuneelta vaan on luonut illuusion yhdestä ihmisestä eikä näe nyt metsää pidemmälle.
Et nyt näytä erottava surua ja masennusta toisistaan.

 

[vierailija]

Ehkä haluat vain standardielämää? Haluat vain jonkun ihmisen turvaksi vierelle, et tasavertaiseksi kumppaniksi, etkä halua/toivo edes aitoa rakkautta/sielunkumppania? mikä/kuka tahansa suht. järjissään oleva mies kelpaa siittäjäksi ja tämä mies riittääkin sinun/wonderland perheellesi tekemään standardit 2 lasta.. ja tietty se koira pitää olla.. täydentämässä perheonnea... Olisitko onnellinen... vai odotatko mielummin sitä ns oikea ( ja mikähän sekin sitten on???) joka vie jalat alta ja "repii" sydämen rinnastasi...

Taidat projisoida, ja olet itse hankkinut miehen vain siittäjäksi.

 

[vierailija]

Hei ap, vastauksena kysymykseesi, minusta itsemurha on ok, jos tilanne on sellainen, ettei ole toivoa laadukkaasta elämästä, mutta minusta sinun tilanteesi ei ole tällainen.

Esimerkki tällaisesta tilanteesta, jossa itsemurha on ok, on vaikkapa neliraajahalvautunut muuten terve ihminen, joka vakaasti haluaa kuolla. Tai sitten parantumattomasti sairastunut ihminen, jolla jäljellä oleva elinaika on jo tiedossa, ja jota odottaa vain tuskallinen hidas kuolema.

Sinä kärsit vain erosta, ja erot ovat osa normaalia elämää. Toivut aivan varmasti erosta vuodessa parissa, kunhan haet apua, koska omat selviytymiskeinosi eivät nyt riitä. Isoin shokki tuossa varmasti oli kiiltokuvatulevaisuuden romahtaminen, joka meillä muilla romahtaa yleensä aiemmin. Voit olla onnellinen muunkinlaisessa elämässä kuin se, mitä 15-vuotiaana suunnittelit. Lapsia pystyt vielä saamaan, ilman miestä tai miehen kanssa, joten mikään vaihtoehto ei ole sinulta suljettu pois, paitsi tietysti tuo exäsi. Selviät aivan varmasti, kunhan haet apua.

Itse en ole uskovainen, mutta suosittelisin kysymään neuvoa kirkosta, koska heillä on tällaisissa asioissa todella paljon kokemusta, eivätkä he leimaa sinua heti jollain lääketieteellisellä diagnoosilla.