Minusta tuo sinun ajattelutapa kuulostaa vähän mustavalkoiselta ja toisaalta sellaiselta, että haluat kaiken. Joku fiksu on sanonut, että: "Mieti tarkkaan mitä haluat, sillä jos todella haluat jotain, niin myös sen saat". Viisaus piilee tuossa sanonnassa siinä, että jos saisit hevosen, teillä molemmilla olisi unelmien hyväpalkkainen työ, kaunis omakotitalo ja terveet lapset, niin et välttämättä silloinkaan olisi tyytyväinen.
Harva meistä pystyy hankkimaan ihan kaikkea mitä haluaa tai ainakaan ei pysty hankkimaan kaikkea juuri nyt. Jos haluat hevosen, niin voisiko kompromissina olla se, että hankit hevosen joidenkin muiden kanssa kimppaan? Toisaalta haluatko ihan oikeasti hevosta, koska riittäisikö sinulla todella aikaa sen hoitoon, koska opiskelu ja parisuhdekin vie aikaa? Voisitko ajatella, että sysäät sitä haavetta eteenpäin eli esimerkiksi siihen, kun lapset on hankittu ja he ovat siinä iässä, että hekin pystyvät hevosella ratsastamaan? Tai ehkä sinulle riittäisi tässä vaiheessa se ilo, että pääset ajoittain ratsastamaan jollakin vakiohevosella, johon ei tarvitse sitoutua ajallisesti ja rahallisesti niin kovin.
Jos haluat opiskella, niin sitten sinun täytyy löytää ratkaisu, jolla sen toteutat. Ota opintolainaa tai pidä välivuosi, jotta voit tehdä työtä ja sen jälkeen säästörahoilla rahoittaa opintosi. Opiskellakin voi myöhemmin, jos rahatilanne tuntuu pahalta. Itse opiskelin aikoinaan "vain" ammattikoulutasoisen tutkinnon ja myöhemmin lapset tehtyäni ammattikorkeakoulutason tutkinnon työn ohessa, koska omakotitalolaina ei mahdollistanut sitä, että 3-4 vuotta opiskelisin opintolainalla. Mieti siis, mitä haluat: suorittaa opinnot mahdollisimman pian ja sinnitellä kesätyö- yms. tuloilla vai kenties siirtää opintoja tuonnemmaksi tai yhdistää opiskelua ja työtä osa-aikaisesti jne.
Välttämättä lapsen hankkiminen opiskeluaikana ei ole huono asia, koska lapsenhoito onnistuu joskus opiskelijalta paremmin kuin työssäkäyvältä. Äitiys- ja vanhempainloman aikana saattaisi myös pystyä opiskelemaan varsinkin, jos puoliso tai esim. isovanhemmat pystyvät sitoutumaan lapsenhoitoon, jotta esim. osa-aikaopiskelu onnistuisi. Kuitenkaan ei lapsia saa tehdä vain siksi, että opiskelu onnistuisi, vaan lapsen pitää olla se päätavoite eikä mikään keino rahoittaa opiskelua tms.
Jos mies ei halua muuttaa maalle ja jos se on sinulle ehdoton edellytys, niin ymmärrät varmasti, että jommankumman pitää joustaa tai muutoin edessä on ero. Toisaalta tässäkin asiassa varmasti ymmärrät, että ihmiset kautta aikain ovat joutuneet miettimään paljon sitä, että pysyäkö kotiseudulla vai muuttaako esim. työn perässä ihan toiselle puolelle Suomea. Joillakin ihmisillä työ saattaa jopa olla sellaista, että se vaatii asuinpaikaksi maaseudun tai kaupungin (vrt. maatalouslomittaja ja pörssimeklari). Toinen asia, jota kannattaa miettiä on se, että omakotitalokin on sellainen asia, johon harva 30-vuotias pystyy (varsinkin jos on isot opintolainat), joten olisitko silloinkaan onnellinen, jos opiskeluajan taloudellinen tiukkuus muuttuisi omakotitalossa rehkimiseksi ja edelleen taloudellisesti kituuttamiseksi. Eikö omakotitalo maalla voisi olla myös joku sellainen haave, jonka voisit toteuttaa joskus (esim. lähempänä 40v ikää)? Monelle ihmiselle omakotitalo on toiveiden täyttymys, koska ovat lapsuudessaan asuneet omakotitalossa. Kuitenkin omakotitaloelämä voi olla shokki, kun helppo lapsuuselämä omakotitalossa vaihtuukin aikuisen omakotitaloelämään, jossa aikuinen on vastuussa taloudellisesti. Kyse ei ole vain lainojen maksusta vaan myös kiinteistön hoidosta yms. kaikkien muiden rutiinien lisäksi (työssäkäynti, ruokahuolto, lasten hoito ja se mahdollinen hevosenhoito).
Olen sataprosenttisen varma, että jos nyt taikasauvan heilautuksella saisit opinnot päätökseen, omakotitalon maalta, miehen hyväpalkkaisessa työssä, terveet lapset ja hevosen, niin olisit totaalisesti työtaakan alla nääntyneenä, koska työ vie aikaa ja voimia, lapset eivät hoidu kasvattamatta, parisuhdetta pitää hoitaa, hevosta pitää hoitaa, omakotitalo rapistuu sekin hoitamatta jne. Missä vaiheessa voisit olla ja levätä?
Unelmasi kuulostavat kovasti suorituskeskeisiltä, missä ei sinänsä ole mitään vikaa. Kuitenkin esimerkiksi elämä kerrostalossa kaupungissa voi sekin olla mukavaa. Jos kärsit kovasti nykyisessä asunnossanne, niin mitäpä jos hankitte asunnon vaikka metsän tai puiston reunamilta tai alat viettämään vapaa-aikaa enemmän luonnon keskellä, jos kerran kaipaat sellaista. Esim. pääkaupukiseudullakin Nuuksion kansallispuisto tarjoaa hienoja luontoelämyksiä ja sinne pääsee ihan julkisilla kulkuneuvoilla.
Voi olla, että olet uupunut, etkä löydä keinoa, miten ratkaista ongelmat. Mitäpä, jos otat yhden asian kerrallaan. Ei sinun ole pakko saavuttaa kaikkea kerralla. Älä vertaa itseäsi muihin, koska vain katkeroidut ja tulet kateelliseksi. Nykyään kaikki on niin kallista, että kaikkea ei normaalituloinenkaan voi saavuttaa.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Minun piti muka elää elämäni parasta aikaa nuorena opiskelijana enkä ole koskaan ollut niin ahdistunut kuin silloin. Kuitenkin opettelemalla rentoutumista ja asioiden asettamista tärkeysjärjestykseen sekä nauttimista elämästä tässä ja nyt mahdollistaa sen, että nauttii elämästä eikä ota kaikkea niin hirvittävän tiukkapipoisesti.
Kannattaa miettiä, mikä on se seikka, minkä haluat ekaksi muuttaa. Esimerkiksi haluatko ennemmin valmistua vai hankkia lapsen? Mitä mieltä miehesi on? Milloin hän haluaisi hankkia lapsia? Nämä asiat eivät avaudu hetkessä, vaan vaativat suunnittelua. Samassa tilanteessa olevia ihmisiä on lukuisia ja sinulla sentään on kiinnostava opiskelupaikka ja hyvä parisuhde sekä unelmia. Ei siis hassumpi lähtökohta.
) Mutta se voi silti olla hyvää ja täyttä ja onnellista elämää. Nuoruuden suunnitelmat saavat - ja ehkä niiden jopa pitää - muuttua. Usein olen huomannut, että se miten asiat sitten lopulta menivät, johtikin hyvään lopputulokseen. Niin on hyvä kun käy.