Onko reilua?

[Elämä edessä]

Olen juuri aloittanut seurustelun miehen kanssa, joka on ollut kerran naimisissa ja hänellä on kaksi lasta tästä liitosta. En vielä tiedä miten vakavaksi tämä meidän välillämme menee, mutta en pitäisi mahdottomana jos tästä tulisi jotain pidempiaikaista.
Itselläni ei ole lapsia aiemmista suhteista, enkä ole ollut naimisissa. Olen ajatellut että kumpikin asia olisi tervetullut elämääni tulevaisuudessa jos siltä tuntuu. Perheen haluan ainakin takuuvarmasti perustaa.
Yksi ilta tuli kaveriporukassa juttua naimisiin menosta. Yksi mies julisti, ettei enää mene naimisiin, on sekin tullut jo koettua. Tämä minun uusi kumppanini yhtyi hänen mielipiteeseensä ja julisti että sama täällä, se on jo tosiaan koettu. Vähän tuo särähti korvaan... Lapsista emme ole vielä kovin vakavassa mielessä puhuneet, en tiedä tarkkaan mitä mieltä olisi "uusista" lapsista, mutta toivon että kanta ei ole noin negatiivinen. Ei taida kyllä olla kovin positiivinenkaan tällä hetkellä.
Minusta ei ole reilua toista osapuolta kohtaan, jos on ehdottoman kielteinen sellaisten asioiden suhteen mitkä on jo itse kokenut. Tavallaan toinen tekee siinä päätökset toisen puolesta sulkemalla ovet tulevaisuuden haaveilta. "Minä olen jo ollut naimisissa, minulla on jo lapsia" heitot eivät minua kiinnosta. Minulla on kaikki tämä kokematta ja haluan sen kaiken myös kokea. Olen vielä nuori, elämä edessä. Pitää tehdä kovia ratkaisuja jos suunta on tämä. Katsotaan muuttuuko mieli jos pitää valita jatkammeko vai emme. Mitä mieltä olette asiasta?

 

[pöljä]

Minusta on törkeää edes heittää puheessaan toisen kuullen, että avioliitto on "jo koettu".

Minun korvaani tuo kuulostaisi siltä, että eikö hän pidä minun kanssa onnistumista kenties todennäköisempänä kuin exänsä?

Mielestäni naimisiinmeno voi olla ihan eri kokemus, siinä kun on "hieman" väliä sillä, kenen kanssa sen tekee. Jos on toista mieltä, niin voi voi. Ei se ole mikään kansanopiston kurssi! Minä en ainakaan haluaisi miestä, jolle kärjistetysti sanottuna on sama, kenen kanssa menee naimisiin.

Sinuna lähtisin menemään, varsinkin jos olet vielä nuori. Todennäköisesti jollain tavalla joudut olemaan joko rahallisesti tai henkisesti maksumiehenä miehesi pieleen menneestä avioliitosta (ja seurauksista; lapset ja niiden huomioiminen joka käänteessä, elarit yms), johon sinä olet syytön.

Nuoria ja ihan oikeasti vapaita miehiä on kyllä olemassa.Miehellesi sopisi varmaan paremmin sellainen nainen, joka olisi samassa tilanteessa, eli ollut naimisissa ja lapsiakin.

Mielipiteeni voi kuulostaa jyrkältä. Olen sitä mieltä, ettei kukaan nuori ihminen ole velvollinen kantamaan seurauksia muiden ihmisten tekemistä mokista. Joskus homma voi tietty toimia, mutta jos epäilyttää, niin miksi jäädä?

 

[sipsu]

Minä taas luulen, että mies tarvitsee vielä vähän levähdystaukoa entisen avioliiton jäljiltä. Tuskinpa hän on edes ehtinyt miettiä naimisiin menoa sinun kanssa. Eihän kukaan uuden kumppanin kanssa ole heti naimisiin ryntäämässä?

Miehestä on varmaan mukavampi, kun voi "pelkästään" seurustella taas, kuten nuorempana. Mies varmaan tunteekin itsensä taas nuoreksi ja se virkistää.

Enkä usko, että tuo heitto oli mikään 100% vakava.

Jos pidät miestä hyvänä kumppanina jne. niin minusta kannattaisi seurustella vähän aikaa ja katsoa miten asiat menevät. Myöhemmin voisit ottaa puheeksi naimisiin menemisen vaikka ihan leikkimielisesti aluksi.

 

[Meikämaija]

Pöljän kanssa samaa mieltä. Miehen suhtautuminen sinuun ja seurusteluunne ei lähde samalta pohjalta ja samoin odotuksin, kuin omasi. Hän elää ilmeisesti vaihetta, jossa me poijaat ollaan ja porskutellaan ja otetaan osamme naisten antamista iloista. Ehkä paremmin tutustuessanne huomaat asioita, joihin hänen liittonsa kariutui? Olisiko itsekkyys yksi niistä?

Sinun osasi tuossa kuviossa olisi aika vaikea, jos vaikka sattuisittekin juuttumaan yhteen. Sinä ominen toiveinesi ja mies omalta kannaltaan katsoen. Hänellä todella oli perhe vaimoineen, mutta kun se meni pieleen, hevin hän ei samaan jamaan aio joutua.

Jos itsekkäästi sinäkin ajattelet, katsele joku toinen, jonka ajatukset kulkevat enemmän samansuuntaisesti kuin omasi. Eronneissakin isissä on miehiä, jotka haluavat perheen ympärilleen ja lapsia uuden vaimon kanssa. Helpointa tietysti olisi, jos olisi vain yhden äidin ja isän lapsia perheessä ja se yhteisö pysyisi koossa.

 

[Mirumaru]

No oli tuo kyllä totta puhuen aikamoinen moka mennä möläyttämään tuollaista sinun läsnäollessasi. Mutta ei välttämättä täydellisesti harkittu lopullinen päätös.

Tehdäänhän sitä elämässä moniakin asioita aina uudestaan ja uudestaan. Eihän sitä työntekoakaan lopeteta samantien, jos yhdessä työpaikassa on mennyt asiat myttyyn. Aina on varaa uuteen mahdollisuuteen.

Kuule, kyllä se menee kanssasi naimisiin ja lapsiakin saatte vielä. Sinun kanssasi kaikki on sitten ihan toisin. Yhden neuvon tekis mieli antaa, mutta en tiedä otatko onkeesi. Se on kuitenkin tämä: Älä muuta tämän miehen kanssa yhteen, siis avoliittoon. Ota alusta asti sellainen linja, että sinä et asu kenenkään miehen kanssa muuten kuin avioliitossa. Etkä hanki lapsia muuten kuin avioliittoon. Pidä tämä tiukka linja, mutta älä toitota sitä jatkuvasti niin, että mies hermostuu. Hän vain on sitten tietoinen tästä asiasta sinun suhteesi. Se, miten rakastunut hän on sinuun, ratkaisee sitten asian. Ja sehän onkin aika tärkeä seikka, se rakkaus, eikö niin?

 

[mies]

Nämä ovat juuri niitä tilanteita missä tuleva kumppani laitetaan "suurennuslasin alle" . Usein on vaikea saada selville toisen oikeaa ajtusmaailmaa, niin hyviä näyttelijöitä me olemme. Sinulla oli tilanne missä jokin kolmas osapuoli provosoi mielipiteen mieheltä. Samaan päästään esim moottoritiellä Siellä paljastuu usein oikea persoona

En kylläkään voi väittää etteikö miehen mielipide voisi muuttua, mutta nyt se on ainakin tuo. Jos olette sielunpuolikkaat, niin jatka ihmeessä.

 

[Miina]

Nämä ovat niitä asioita, joista on vain keskusteltava ja päätettävä, haluatteko samoja asioita elämältä vai ette. Jos ette, onko jompi kumpi valmis joustamaan vai pitäisikö ajatus yhteisestä elämästä haudata. Ymmärrän hyvin, että kerran naimisissa ollut ei halua toista kertaa naimisiin, osalle se on sellanen "once in a life time" -juttu. Jos pikkulapsiaika on jo takana, kaikki eivät halua enää "aloittaa uudestaan" alusta. Miehellä ei ole sen enempää velvollisuutta mennä naimisiin ja tehdä lapsia kuin sinulla haudata haaveita noista asioista.

Se, mitä mies sanoo äijäporukassa jonkun provosoimana ei välttämättä ole hänen todellinen mielipiteensä. Toisaalta se voi olla se, mitä hän oikeasti ajattelee, mutta ei ehkä kehtaa sinulle päin naamaa heti paukauttaa, jos ette ole kauaa tunteneet ja suhteen vakavuudesta ei vielä ole takeita.

 

[Inhorealisti1]

On reilua. Miehesi on jo ollut avioliitossa ja hänellä on jo lapsia. Miehesi on tehnyt selväksi, mitkä ovat hänen tulevaisuudensuunnitelmansa. Hänellä on niihin aivan samanlainen oikeus kuin sinullakin omiisi.

Voihan olla, että mies muuttaa mielensä, mutta minä en laskisi sen varaan. Jos kaikesta huolimatta jatkat suhdetta, teet sen omalla vastuullasi. Voit syyttää vain itseäsi, jos mies ei tulevaisuudessa muutakaan mieltään sinun mieliksesi. Sitten on turha itkeä, että "heitit hukkaan" vuosia saamatta haluamaasi. Jos jäät suhteeseen ja kadut lapsettomuuttasi myöhemmin, kun niiden aika on jo mennyt ohi, et siltikään ole oikeutettu syyllistämään siitä miestäsi. Sinä olet itse tehnyt ratkaisusi tietäen miehesi kannan asiaan.

Jos olisin sinun housuissasi, kävisin asiasta vakavan keskustelun ja jos tulevaisuudensuunnitelmat ovat noin erilaiset, tekisin siitä omat johtopäätökseni. Ehkäpä te molemmat löytäisitte kumppanit, jotka haluaisivat samaa kuin tekin.

 

[mies]

Inhorealisti antoi inhottavan realistisen kuvan tilanteesta.
Se, että kehoitin jatkamaan ei kyllä minullakaan tarkoita loppuelämää, jos toiveet eivät kohtaa. Ilman painostusta kantanne varmasti selkiytyy jonkin ajan kuluessa, se aika kannattaa elää ja katsoa mikä muodostuu ratkaisuksi.

 

[tuli]

Kyllä se mieli voi muuttua. Minullakin ex-mies vannoi, ettei enää mene naimisiin tai tee lapsia. Koirat asunnossa olivat myös ehdoton ei koskaan... vaan kuinkas sitten kävikään, ihastumien, rakastuminen, häät, vauva ja kaiken kukkuraksi uudella vaimolla on kolme(!) iso koiraa, jotka tulivat kaupanpäällisenä.

Suhde vaati kuitenkin aikaa, ei toinen välttämättä tiedä mitä tulevaisuudessa haluaa ja on väärin painostaa hetken tuntemisen jälkeen noin isoja asioita päätettäviksi. Ex seurusteli vaimonsa kanssa monta vuotta (muistaakseni neljä) ennen kihloja tai edes avoliittoa. Kun hän oli varma, mitkä asiat hänelle on tärkeitä, oli kai laittanut vaakakuppiin tyttöystävänsä, koirat, lapsen ja toiseen kuppiin poikamieselämän, niin jotenkin se päätös syntyi.

Hiljaa hyvä tulee!

 

[Elämä edessä]

Suuri kiitos teille kaikille vastanneille! Aionkin katsella tätä tilannetta realistisesti, enkä todella ala syyttämään miestä omasta kannastaan. Minullahan on vapaa tahto tehdä niinkuin parhaaksi näen ja jos näkemyksemme eivät todellakaan kohtaa, teen omat ratkaisuni. En aio joutua sellaiseen tilanteeseen, että vuosien päästä itken lapsettomuuttani kun jäin suhteeseen kiinni vaikkei siltä ollut odottaa mitään. Tuo möläytys vain sai miettimään asioita kun ne kuitenkin pyörivät mielessä. Seurustelumme on vasta alussa, katson rauhassa mihin tämä tilanne muotoutuu enkä painosta tai hätyyttele. Vakava keskustelu on paikallaan sitten kun jo paremmin tunnemme toisemme ja tiedämme missä mennään. Tosiaan: hiljaa hyvää tulee ja vannomatta paras!

 

[tiia]

minusta tuo tilanne ei tule muuttumaan,
ikävää sinulle mutta mies on todella tehnyt päätöksensä.

kokemusta on, tosin hän halusi lapsen kanssani muttei häitä,jätti sitten yllättäen ja ilman seityksiä, sain keskenmenon eikä mies tiedä tänäkään päivänä.
Esitti säälittävää raukkaa ja pokasi uuden eukon parin viikonkuluttua,minua muisti itsemurhauhkailuilla että varmasti olisin eron jälkeen mahdollisimman huolestunut.
Paska mikä paska.
En todellakaan huoli enää naimisissa olleita tai lapset jo tehneitä, miksi rankaisisin itseäni, kun kerran itse haluan molempia?Etsikööt sellaisia jotka eivät tunne tarvetta hankkia lapsia tai mennä naimisiin.