Onko reilua kertoa suhteen kaikki asiat ulkopuoliselle?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja oonko tyhmä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

oonko tyhmä

Vieras
Meillä on ollut aika rankkaa viime aikoina ja mulla jaksaminen melko löyhää välillä.
Miehelle kun yritän puhua ja kertoa fiiliksiä ja saada sitäkin avautumaan niin se usein on vaan ihan hiljaa. Tai sitten vetää kaiken itseensä ja lähtee puolustuskannalle.

Joka tapauksessa se kertoo siskolleen ihan kaiken. Ja tietenkin oman versionsa kaikesta.
Kerran mulle tuli vahingossa viesti joka piti mennä siskolle ja se oli kyllä aika kaukana siitä mikä ois ollut mun versio asioista.
Mua vaan loukkaa. Se että kertoo siskolle kaiken eikä sitten kuitenkaan puhu mun kanssa.
Syy on kuulemma se että jokaisella pitää olla joku jolle purkaa ja jolta saada tukea.
Mä haluaisin että se ois mun oma mies mutta nyt vaan tuntuu että oon ihan yksin.
 
sanoppas sille sun miehellesi että se jolle purkaa tuntojaan pitäisi kyllä olla ensisijassa oma puoliso!

onko sun mies sellanen että pelkää sitä et jos sä suutut ja siksi tilittää muille eikä sulle?

varaa pariterapia aika teille

http://videonet.fi/thl/2012-neuvolapaivat/8/heiskanen.pdf

kannattaa kattoa tossa on juttua parisuhteen toimimisesta/rakkaudesta/kielteisen kehän syntymisestä
 
Viime yönä viimeksi hajosin ja itkin pahaa oloa sille. Ja sanoin miten pahalta ja ykdinäiseltä tuntuu. Ja että haluaisin että se ois mun tukena eikä kiin että on vaan siskonsa kanssa toistensa tukena. Mutta sitä se sanoo että kaikilla saa ja pitää olla joku. ..
Miksei sitten mulla, oma rakkain ja tärkein. :(
 
Ja kyllä se kai pelkää että suutun. Mutta mä suutun vasta siinä vaiheessa kun mä en saa mitään vastakaikua. Oli sitten kyse mun pahasta olosta tai jostain miehen tekemisestä.
Loukkaa kun mulle ei puhu hyvää eikä huonoa ja siskolle lähtee aina heti puhrlu tai viesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja oonko tyhmä;29243067:
Joka tapauksessa se kertoo siskolleen ihan kaiken. Ja tietenkin oman versionsa kaikesta.
Kerran mulle tuli vahingossa viesti joka piti mennä siskolle ja se oli kyllä aika kaukana siitä mikä ois ollut mun versio asioista.
Mua vaan loukkaa. Se että kertoo siskolle kaiken eikä sitten kuitenkaan puhu mun kanssa.
Syy on kuulemma se että jokaisella pitää olla joku jolle purkaa ja jolta saada tukea.
Mä haluaisin että se ois mun oma mies mutta nyt vaan tuntuu että oon ihan yksin.

Kyllä miehelläsi on täysi oikeus jakaa asiansa itselleen läheiselle ihmiselle, oli se sitten sisko, veli, isä, äiti tai muu ystävä. Ja sinulla on sama oikeus. Suhteen ulkopuoliselta saa usein hyviä näkökulmia asioihin, joita ei itse pysty neutraalisti ajattelemaan.

Ja tämän läheisen pitäisi aikuisena kyllä ymmärtää, että hän kuullessaan asiasta saa selityksen vain siitä kolikon toisesta puolesta.

Silti miehesi kuuluisi puhua myös sinun kanssasi. Teidän kuuluisi tukea toinen toisianne, eikä vain miehen sinua (tai sinun miestä).
 
  • Tykkää
Reactions: chef
Mä tuen kyllä. Parhaani mukaan sikäli kun mulle tunteistaan kertoo.
Mutta miksi sillä on oikeus kertoa kaikki mun henkilökohtaiset ongelmat ja asiat sille siskolle? En voi luottamuksella kertoa miehelle mitään.
 
Kyllä mä koen, että mulla pitää olla joku, jolle voin avautua silloin, kun joku mättää. On se sitten se oma parisuhde, tai vaikka tilanne työpaikalla.

Tottahan toki voin miehelleni avautua moneastkin asiasta, mutta jos HÄN on se kohde, joka saa verenpaineeni nousemaan, niin ei siinä silloin välttämättä auta se, että asiasta hälle lätisen. Tai tottahan toki teen hälle HYVIN selväksi sen, että hänen naamataulunsa ärsyttää...mutta juuri tällaisessa tilanteessa pitää olla se joku muu, jolle asiasta voi märistä.

Ja ihan tämän saman kaavan mukaan näyttää homma oikeastaan kaikkien naispuolisten ystävieni/kaverieni kanssa menevän, koska hyvin vastavuoroisesti me avaudumme toisillemme ko. asian tiimoilta.

Ja jonkin verran myös miespuoliset ystäväni harrastavat tätä ihan samaa...kun oma akka alkaa riittävissä määrin ärsyttämään, niin sitten otetaan puhelinta käteen ja soitetaan mulle. Ja sen puhelun jälkeen ymmärretään taas ehkä pikkiriikkisen enemmän naisten silunelämää ja on taas asteen verran parempi fiilis :D
 
Mutta jos mulla on paha olla ja yritän puhua siitä ja saada tukea.
Onko se silloinkin ihan oikeasti teidänkin mielestä vaan se mies jonka pitää saada siskolta tukea ja mä kään yksin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja oonko tyhmä;29243129:
Mä tuen kyllä. Parhaani mukaan sikäli kun mulle tunteistaan kertoo.
Mutta miksi sillä on oikeus kertoa kaikki mun henkilökohtaiset ongelmat ja asiat sille siskolle? En voi luottamuksella kertoa miehelle mitään.

On varmaan näkökulmakohtaista, mitkä asiat miehesi luokittelee pelkästään sinun ongelmiksi ja mitkä yhteisiksi ongelmiksi. Toisen omia, henkilökohtaisia ongelmia ei tosiaan tarvitse jakaa, mutta jos niistä on tullut parisuhteen yhteisiä ongelmia, en ihmettele tarvetta keskustella niistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja oonko tyhmä;29243167:
Mutta jos mulla on paha olla ja yritän puhua siitä ja saada tukea.
Onko se silloinkin ihan oikeasti teidänkin mielestä vaan se mies jonka pitää saada siskolta tukea ja mä kään yksin?

Miksi suostut jäämään yksin niiden kanssa? Miksi et puhu ystäville?
 
Alkuperäinen kirjoittaja oonko tyhmä;29243167:
Mutta jos mulla on paha olla ja yritän puhua siitä ja saada tukea.
Onko se silloinkin ihan oikeasti teidänkin mielestä vaan se mies jonka pitää saada siskolta tukea ja mä kään yksin?

Käytännössähän ihminen on itse itsestään vastuussa. Et voi laittaa miehen harteille vastuuta siitä, että SINÄ saat tukea, vaan kyllä sun pitää itse se tukiverkkosi rakentaa. Jos et saa rakennettua sitä miehesi varaan, se pitää rakentaa muualle.

Tottahan toki miehesi tulisi kuunnella sua, olla läsnä ja tukenakin. Mutta niin pitäisi myös ystäviesi olla. Yhden ihmisen niskaan et voi koko taakkaa heittää.

Miehesi on hakenut tukiverkkonsa siskostaan ja se on fiksu teko. Nyt vaan sunkin pitäisi tehdä samoin. Eli hakea tukea muualta, koska miehesi ei syystä tai toisesta voi sulle tukiverkkona toimia.
 
lueppas nyt toi mitä mä linkitin tohon. Teillä on suhteessanne samanlainen kielteinen kehä kun mulla ja miehellä oli aikanaan. me vaan ajauduttiin lähes eroon ennenkuin tajusin asian,siitä olikin sitten pitkä tie rakentaa liittoa.

sun mies on vetäytyjä, se saa sut hyökkäämään jossain vaiheessa(siis se johtuu sun pahasta olosta ja siitä kuinka turhauttavaa se on ku toinen vaan vaikenee, mutta mies kokee sen hyökkäyksenä ja vetäytyy lisää,mikä saa sun olon pahemmaksi ja yrität enenmmän puhua=lopulta hyökkäät kun et saa vastakaikua).

jokaisella pitää olla joku,mutta kyllä se on niin että parisuhteen asiat ei parane sillä että puhuu siskolle/äitille/kaverille vaan nimenomaan sillä että puhuu puolisolle.

sä et ole tyhmä ap.


varaa pariterapeutille aika, ja siihen asti toimit niin että et edes yritä puhua miehelle(voi olla että mies herää ite siinä vvaiheessa tai sitten ei) sä yrität ja turhaudut ja se kierre jatkuu loputtomiin,koska mies ei tule koskaan vastaan.

sun on turha miehelle siitä sanoa,mies ei luultavasti kuuntele sua ollenkaan,älä ota siitä itseesi ongelma on nyt enempi miehen itsensä. helppo sanoa tiedän!

meillä oli pitkään tilanne juuri tuollainen mä puhuin miehelle siitä mikä tuntui pahalta,mies vaan istui hiljaa.. aina joka kerta ja kerta kerran jälkeen olin vihaisempi ja vihaisempi. ja sitä myötä tietysti hyökkäävämpi miehen näkökulmasta.

lopulta totesin miehelle että tietää missä on ovi kun ei kerran sen vertaa kiinnsota panostaa muhun ja suhteeseen että puhuisi mun kanssa. käskin miehen painua helvettiin ja mieshän lähti oli kuulemma saanut tarpeekseen siitä miten kohtelen häntä (hienosti lusiti omasta vastuusta, sillä olin vihainen hänelle juuri siitä että jäin aina yksin pahanoloni kanssa).

mies ei käsitelly tunteita yritti vaan unohtaa ne,koki että minä vihaan häntä,ei uskaltanut sanoa mitään kun oli sillä asenteella ettei kuitenkaan pysty parantamaan mitään.

asiassa oli paljon muutakin. mutta jos kommunikointi olisi toiminut minä olisin ymmärtänyt että mies vaikenee siksi että menee ihan lukkoon tilanteessa jossa joku on hänelle vihainen. minä koin sen niin ettei mies välitä minusta, se ei ollut totuus vaan se että mies jähmettyi, meni paniikkiin(mutta ulospäin näytti siltä että asialla ei ole mitään merkitystä hänelle, ulospäin oli ilmeetöön,eleetön,hiljaa).

mä ymmärrän siis ap sua miltä tuo tuntuu! nyt kun ymmärrän senkin miksi mies toimii toisella tavalla, voin vastaavassa tilanteessa oleville sanoa hyvällä omatunnolla että heti aika pariterapeutille! sillä se on ainoa keino saada mies ymmärtämään asioita ja ainoa keino ymmärtää sitä mistä nämä käyttäytymismallit molemmilla kumpuaa!.

joten ap. rauhoitu älä enään puhu miehelle vaan varaa aika perheneuvolaan tai ev.lut seurakunnan perheasiankeskukseen. jos on varaa maksaa pariterapiasta niin sitten löytyy mm.väestöliiton kautta tietoa!

siellä on tietoa myös muutenkin parisuhteen muodostumisesta/toimimisesta
 
Ennen kaikkea tässä maailmassa on turhan usein unohtunut, että kukaan toinen ei tee sinua onnelliseksi. Onnellisuus tulee sinusta itsestäsi, ja toinen voi vain täydentää sitä.

Enkä tarkoita että näin olisi teillä. Tuli tästä keskustelusta vain yleisesti mieleen.
 
Aika julmaa tekstiä. Miksi ihmiset on yhdessä jos ne ovat toistensa tukena vaan silloin kun menee hyvin.
Että jos mulla menee hyvin mies on mun kanssa. Mutta jos mulla on paha mieli mistä tahansa niin mun pitää etsiä siihen joku muu tueksi.
Mä en tajunnut että tää ois ihan yleinen mielipide.
Jos mulla siis on ollut rankka päivä, sattunut jotain ym. Niin mun pitää miehelle näyttää että kaikki on ok ja etsiä joku muu jolta saada tukea ja lohtua?
 
Ei ktse ole vaan siitä että meillä ois vaan suhdeongelmia koko ajan. Vasn on sattunut asioira miksi mun jaksaminen on heikoilla. Ja myös mues on satuttanut aika paljon.
Mutta oli kyse tosiaan parisuhteesta tai mustä tahsnsa niin aina sama juttu.
Ei se hoi olla oikein? !
 
Alkuperäinen kirjoittaja oonko tyhmä;29243236:
Aika julmaa tekstiä. Miksi ihmiset on yhdessä jos ne ovat toistensa tukena vaan silloin kun menee hyvin.
Että jos mulla menee hyvin mies on mun kanssa. Mutta jos mulla on paha mieli mistä tahansa niin mun pitää etsiä siihen joku muu tueksi.
Mä en tajunnut että tää ois ihan yleinen mielipide.
Jos mulla siis on ollut rankka päivä, sattunut jotain ym. Niin mun pitää miehelle näyttää että kaikki on ok ja etsiä joku muu jolta saada tukea ja lohtua?

Sä ymmärrät koko ajan väärin...ja veikkaan jopa, että ihan tahallasi. Joten antaa olla. Jos on NÄIN vaikeaa, niin eipä mustakaan nyt valitettavasti ollut sulle edes hetkeksi tukea näin netin välityksellä. Kurkkaa peiliin.
 
Minusta ainakin tuntuisi tosi inhottavalta, jos tietäisin miehen kertoneen ihan kaikesta jollekin ulkopuoliselle. Jotenkin tuntuisi siltä, ettei miehellekään uskalla näyttää niitä kipeimpiä asioita, ettei heti hänen tuttaviensa silmissä muutu ihan sekopääksi. Jos ajatellaan esimerkiksi ongelmia seksielämässä, niin onpa hauskaa olla miehen kaverien kanssa tekemisissä, jos he tietävät kuivista kausista tms. Pitääkö parisuhteessakin alkaa miettiä, mitä kumppanille uskaltaa sanoa, jos vaikka meneekin kertomaan kavereilleen?
 
Kiitos sulle joka kirjoitit pitkästi. Juuri noin meillä varmaan on. Mä en vaan saa miestä terapiaan, se on varma.
Etsin joknun muun jolle purkaa. Nää on vaan liian isoja asioita mulle puhua kenellekään läheiselle. Joku muu piyää etsiä ja se ei varmaan hyvin pääty. Mutta en mä keksi enää muutakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja oonko tyhmä;29243129:
Mä tuen kyllä. Parhaani mukaan sikäli kun mulle tunteistaan kertoo.
Mutta miksi sillä on oikeus kertoa kaikki mun henkilökohtaiset ongelmat ja asiat sille siskolle? En voi luottamuksella kertoa miehelle mitään.

Olen aika monen kanssa tässä ketjussa samaa mieltä, mutta... Tuo boldattu ei kyllä missään tapauksessa ole oikein.

Kyllä minäkin avaudun kavereille jos miehessä joku ärsyttää. Mutta joku raja siinä pitää olla, nimenomaan miehen oikeus yksityisyyteen.

Eiks tämä nyt ole aika selvä??
 
Mielestäni kaikkea ei saa kertoa. Itse parisuhteeseen liittyvistä ongelmista voi puhua juuri esim siskolleen mutta ei toiseen liittyviä henkilökohtaisia asioita. Esim toisen sairaudet, aikaisemmat kokemukset tai tunteet ovat sellaisia, joista ei saa kertoa eteenpäin.
 

Yhteistyössä