Onko raha este lapsien hankkimiselle!?

["vieras"]

Onni kuitenkin kun perhesuunnittelu on nykyään kaikkien saatavilla ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Aikaisemmin lapsia vaan tuli, ja niitten kanssa piti yrittää pärjätä, ja jos ei pärjännyt niin saattoivat sairastua kun ei ollut rahaa ruokaan, tai kuolivat sairauksiin kun ei ollut rahaa hoitoon, tai piti antaa lapset pois kun ei vain ollut rahaa.

Niin on se minusta nykyään paremmin kun sen päätöksen voi tehdä jo ennen kuin ne lapset on siinä kärsimässä köyhyyden seuraamuksista.

 

["just"]

Mitä sinä sitten tekisit, eläisit satasella per kuukausi vai? Meidän perheessä tulorajat ylittyvät sossun ym. mielestä juuri sen verran, että kaikki on maksettava itse mutta mitään apua ei saada. Jos yhtälöön lisätään toinen lapsi, sitten saadaan. Aika simppeliä?

Ei ole simppeli.... Jos teillä on kerran sossun mielesä tarpeeksi tuloja, niin miksi ne tulot eivät sit riitä? Ja toisen myötä saisit pari sataa enemmän, niin sittenkö olisi tarpeeksi tuloja? Miehesi kun valmistuu, saatatte olla taas siinä tilanteessa, että tulot ovat tarpeeksi, mutta miehelläsi on 3hlö:n sijasta elätettävä 4hlöä. Ja lasten kasvaessaan myös kulut kasvaa... MItäs sitten, teette jo kolmannen muksun, jotta taas saisi muutaman satkun tukia?
Ei menee minun jakeluun, miten ihmiset voivat olla niin lyhytnäköisiä!

 

[ja ikää oli?]

Mitä sinä sitten tekisit, eläisit satasella per kuukausi vai? Meidän perheessä tulorajat ylittyvät sossun ym. mielestä juuri sen verran, että kaikki on maksettava itse mutta mitään apua ei saada. Jos yhtälöön lisätään toinen lapsi, sitten saadaan. Aika simppeliä?

En ikimaailmassa tekisi lasta sen takia, että saadaan sossusta toimeentulotukea. Siis ihan älyttömän typerää, idiotismi huipussaan kyllä. Miksi edes hankkia tuommoiseen tilanteeseen se ensimmäinenkin lapsi jos talous ei ole vakaassa kunnossa. Yllätyksiä voi toki tulla, mutta niihin pitääkin varautua.
Jos ei ole rahaa, niin sitten mennään töihin, pihistetään, vaihdetaan asuntoa. Opinnot voi keskeyttää tai jatkaa vaikka oppisopimuksella tai opintojen yhteydessä tehdä töitä. Tuskin tilanteenne kuitenkaan aina on samanlainen rahallisesti.

Meillä on 4 lasta. Rahat riittävät ruokaan, vaatteisiin, elämään jne hyvin. Kaikki lapset alle kouluikäisiä ja minä olen vielä lasten kanssa kotona. Ei eletä kädestä suuhun, mut ei myöskään pyyhitä seteleillä. Tilanne paranee, kun palaan työelämään/perustan oman firman, niinkuin pitääkin, kun lapset menevät hoitoon ja kasvavata ja tulee harrastuksia jne.

 

[mun mielestä!]

Siis oikeesti sun mielestä tässä elämässä pitäis saada kaikki, mitä haluaa? Niinkö kasvatat lapsesikin?

Mun mielestäni kaikki haluaminen on priorisointikysymyksiä. Jos haluaa ison perheen, niin sitten pitää valita, että ei käytä niin paljon rahaa joihinkin sellaisiin juttuihin, mihin pienemmillä perheillä on varaa.[/QUO


Oletko tosiaan sitä mieltä n. 10 lauseen perusteella, että jos mä haluan toisen lapsen, niin mä haluan kaikki tässä elämässä ja kasvatan lapsenikin niin?

Ruoka, asuminen, ylipäänsä eläminen tulee koko ajan kallinmaksi, mutta taasen palkkapussiin ei kilise euroja samaan tahtiin.. sitä tarkoitin..

 

["minä"]

Ketjua lukematta kommentoin : lapsia tehdään niin paljon kuin haluaa, kunhan ne itse elätetään eikä yhteiskunnan varoin. Eli jos ei omat rahat riitä niin sitten ne lapset jätetään tekemättä.

 

[Hmmmm]

Oletko tosiaan sitä mieltä n. 10 lauseen perusteella, että jos mä haluan toisen lapsen, niin mä haluan kaikki tässä elämässä ja kasvatan lapsenikin niin?

Ruoka, asuminen, ylipäänsä eläminen tulee koko ajan kallinmaksi, mutta taasen palkkapussiin ei kilise euroja samaan tahtiin.. sitä tarkoitin..

No kirjoitit, että sun mielestä perheen lapsilukumäärän pitäisi olla kiinni ainoastaan siitä, kuinka monta lasta vanhemmat haluavat, ja kyllä se mun mielestäni kuulostaa siltä, että sun mielestä se haluaminen on se pääpointti.

Mun mielestä ihan kaikki haluaminen, oli sitten kyseessä lapsen tai urheiluauton tai lomamatkan haluaminen, pitäisi olla kiinni siitä, haluaako sitä asiaa tarpeeksi luopuakseen jostain muusta, jos kaikkeen ei ole varaa. Jos riittävän kovasti haluaa vielä yhden lapsen lisää, niin sitten mun mielestäni pitää olla valmis tinkimään muista menoista sen verran, että siihen lapseen on varaa. Tokan lapsen kohdalla tämä voi olla helpompaa kuin vaikka kymmemennen lapsen kohdalla, mutta niin sen musta kuuluukin mennä...

 

[ainakin]

Ainakin hyvä tuloiset ajattelee ettei vähävaraisilla ole lisääntymisoikeutta.

 

[no kerro]

Ainakin hyvä tuloiset ajattelee ettei vähävaraisilla ole lisääntymisoikeutta.

Miksi köyhän niitä lapsia pitää tehdä monta jos ei siitä yhdestäkään pysty taloudellisesti huolehtimaan? Siksi kun haluaa?

No haluan mäkin talon meren rannalta mut tuskin valtio sitä mulle kustantaa. Enkä mä halua maksaa veroja siksi että joku sais lisääntyä rauhassa mielin määrin ilman vastuuta omasta jälkikasvustaan.

 

["heips"]

Raha ei kyllä ratkaise eikä anna takeita onnellisesta lapsuudesta. Kyllä siihen vaaditaan vähän enemmän.

Itse valitsisin mielummin köyhät vanhemmat jotka ovat paljon kotona kun uraohjus-vanhemmat jotka ei oo koskaan kotona.

 

[Madicken04]

Toki lapsiin (sisältäen myös isommat asumiskulut, pienemmät palkkatulot ajalta kun lapset hoidetaan kotona jne) menee rahaa, sitä olen aina pitänyt itsestäänselvyytenä. Tietty vähän hassu tilanne muodostuu siitä että hyvin pienituloisille se lasten hankkiminen taas on taloudellisesti kannattavaa- ainakin sillä hetkellä kun lapset ovat vielä pieniä. Mutta siis jos ei taloudellisia resursseja tarvisi miettiä niin kyllä meilläkin voisi lapsimäärä olla hyvin erilainen mitä se on tai millaiseksi se muodostuu. Mutta siis kuitenkin saa tässä miettiä mitä elämältään haluaa ja mistä on valmis lasten myötä tinkimään samalla kuin mitä haluaa lapsilleen tarjota. Se sitten luonnollisesti vaikuttaa siihen kuinka isoon perheeseen on varaa.

 

[Madicken04]

[QUOTE="heips";23750347]Raha ei kyllä ratkaise eikä anna takeita onnellisesta lapsuudesta. Kyllä siihen vaaditaan vähän enemmän.

Itse valitsisin mielummin köyhät vanhemmat jotka ovat paljon kotona kun uraohjus-vanhemmat jotka ei oo koskaan kotona.[/QUOTE]

Mutta toisaalta se raha ei myöskään sulje pois sitä välittämistä. Paremmat palkkatulot voivat hyvin mahdollistaa sen että vanhempi tekee vähemmän töitä ja paremmin aikaa perheelle ja lapsille jne.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Kyllä mun mielestä jokaisen pitää suhteuttaa lisääntymisensä siihen, kuinka monta pystyy elättämään.

 

[Hmmmm]

[QUOTE="heips";23750347]Raha ei kyllä ratkaise eikä anna takeita onnellisesta lapsuudesta. Kyllä siihen vaaditaan vähän enemmän.

Itse valitsisin mielummin köyhät vanhemmat jotka ovat paljon kotona kun uraohjus-vanhemmat jotka ei oo koskaan kotona.[/QUOTE]

Itse taas valitsisin hyvintoimeentulevat vanhemmat, jotka ovat kiinnostuneita lastensa hyvinvoinnista ja joille se normaali palkka jne on mahdollistanut sen, että voi esim. pitää hoitovapaata ilman, että perheen taloudellinen tilanne romuttuu täysin. Noiden sun esimerkkien välissä on paljon paljon muutakin nimittäin.

 

[Hmmmm]

Ainakin hyvä tuloiset ajattelee ettei vähävaraisilla ole lisääntymisoikeutta.

Oletko itse hyvätuloinen, kun noin tarkasti tiedät? Ja miten ihmeessä tiedät, mitä ne kaikki muut hyvätuloiset sitten ajattelee?

 

[mun ajatuksia]

No, fiksu ja reilu ihminen tekee niin monta lasta kuin pystyy huolehtimaan ja määrittää itse onko huolehtiminen mopokorttin, ajokortin yms. sponssaamista vai sitä turvallista arkea, missä on puhtaat vaatteet, koti ja ruokaa mitä on terveellistä syödä. Joka kesä puuhamaahan ja kahden viikon ulkomaanmatka ei ole välttämätöntä onnelliseen lapsuuteen (perhe-elämään ehkä onkin, riippuen ihmisistä).

Tottakai pitäis olla oikeus jokaisella saada niin monta lasta kuin voi, eikä musta suomalainen ei kokean äö:n omava (siis ihminen, josta ei ole työskentelemään tehtävissä, joista tienaa +3000e/kk käteen vaan tyytyy sellaseen perus liukuhihnatyöhön mistä saa rahan ruokaan ja asumiseen) pitäisi olla rajoitettu saamaan paljon lapsia, vaikka rahaa ei ole niin paljoa. Tuleehan tänne ulkomailta kymmenpäisiä perheitä, joiden elämä rahotetaan meijen, myös vähiten tienaavien verovaroin.

No, suomalaisille ne tuet mitä saa esmes sossusta, on todella pieniä ja niillä ei pääse mukavaan elämään. Loppujen lopuksi jos toinen vanhemmista edes käy töissä sossusta ei oikeen saa kuin korkeentaan harkinnanvaraista tukea. Mutta jos ei halua 30 vuotta elää kädestä suuhun ei kannata tehdä lapsia muutaman vuoden välillä koko lisääntymis-ikäänsä (oletan siis 18-40v välille tämän ajan). Uskosin, että viidenkin lapsen kanssa elää mukavasi, jos ikäerot ja työkuviot menee kivasti ja ei tule surkeita vuosia tai pahoja rahallisia yllätyksiä. Uskon jokaisen pärjäävän hyvin rahallisesti 3 lapsen kanssa.

Hyvät rahat ei takaa hyvää elämää jos on jotain vinossa. Eikä rakkaus välttämättä korjaa rahattomuutta. Näihin törmää usein. Itseään ei kannata vaan laittaa liian koville.

 

[Akaatti]

Minulla ei ainakaan tällä hetkellä ole varaa hankkia yhtään lasta.

 

[Keittiönoita]

Kyllä mun lapsilukumääräni (2) on perustunut puhtaasti siihen, kuinka monesta lapsesta pystyn huolehtimaan. Kyse ei ole pelkästään rahasta, sillä tiesin jo aikoinaan, että lasten tullessa murkkuikään mun on syytä hankkia paremmin palkattu työpaikka kuin mikä mulla oli lasten ollessa pieniä. Ja niin teinkin. Kyse on kuitenkin ollut muustakin pystymisestä kuin rahasta. Siitä, että selviytyy tarvittaessa lasten kasvatuksesta yksin. Siitä, että lapsista huolimatta pystyy suunnittelemaan myös omaa elämäänsä...lapset kun ovat vain lainassa ja aikanaan lähtevät omille teilleen.

 

["mie"]

[QUOTE="heips";23750347]Raha ei kyllä ratkaise eikä anna takeita onnellisesta lapsuudesta. Kyllä siihen vaaditaan vähän enemmän.

Itse valitsisin mielummin köyhät vanhemmat jotka ovat paljon kotona kun uraohjus-vanhemmat jotka ei oo koskaan kotona.[/QUOTE]

Totta, raha ei anna takeita onnellisesta lapsuudesta. Mutta rahalla pystyy turvamaan siihen lapsuteen ihan perusjutut, niinkun ruuan, asumisen ja vaatteet. Ja niitäkin tarvitaan siihen onnellisuuteen, ainakin minun mielestäni.

Ja toi köyhät vanhemmat vs uraohjukset ja suoraa yhteys kotona olemiseen on naurettava! Ja kaiken lisäksi, toi kotona oleminen ei ole suoraan verrannollinen myös lapselle läsnä olemisen kanssa. Jos köyhät vanhemmat ovat päivät pitkät kotona, mutta esim. äärimmäisen stressantunut siitä, mistä repia taas muutaman euron katraansa ruokkimiseen, niin ei se kotielo vältämättä ole mitenkään kauhean leppoisa ja antoisaa noille lapsillekaan. Samassa taas uraihmiset saattavat olla työpäivänsä päätteeksi todella tiivisti kotona ja läsnä lapsiensa elämässä, kun heidän ei tarvitse murehtia perustoimeentuloa.