Onko poikalapsi edelleen toivotumpi?

[QUOTE="vieras";25602322]ja päiväkodeissa oletetaan, että pojat osaavat kyllä sitä ja tätä, mutta tytöt tarvitsevat apua. Eikä näin tosiaankaan ole..[/QUOTE]

Just tästä asiasta tehtiin pääkaupunkiseudulla päiväkodeissa vähän aikaa sitten tutkimus (päiväkotien toimintaa videoitiin). Hoitajat nimenomaan auttoivat enemmän poikia ja valjastivat usein tytötkin poikien pikku apulaisiksi.

Hoitajat kuvittelivat kohdelleensa molempia sukupuolia samalla lailla, joten tulos oli heille järkytys.

 

Mä luulen, että aina jonkun mielestä asiassa on jotain nillitettävää, jos perheessä olevat lapset ovat samaa sulupuolta. Olivat ne sitten tyttöjä tai poikia.

Saletisti on näin...ja jos perheessä on eri sukupuoltakin olevia lapsia, niin jonkun nillittäjän mielestä niitä on liikaa, liian vähän, liian isolla tai liian pienellä ikäerolla, liian nuorena tai liian vanhana saatuja.

Ja vaikka vanhemmat itse olisivat toivoneet juurikin "vain" tyttöjä tai "vain" poikia, niin eihän se voi olla nillittäjän mielestä totta. Jokainen mieshän haluaa pojan ja jokainen äiti kaipaa tyttöä! Huoh

 

meille ei lapsen sukupuolella ole ollut merkitystä, kumpikin yhtä toivottuja. mut inhotti huomata miten meijän isovanhemmille, miun isälle ja anopille se poika onkin tyttöä tärkeämpi.

 

Saletisti on näin...ja jos perheessä on eri sukupuoltakin olevia lapsia, niin jonkun nillittäjän mielestä niitä on liikaa, liian vähän, liian isolla tai liian pienellä ikäerolla, liian nuorena tai liian vanhana saatuja.

Ja vaikka vanhemmat itse olisivat toivoneet juurikin "vain" tyttöjä tai "vain" poikia, niin eihän se voi olla nillittäjän mielestä totta. Jokainen mieshän haluaa pojan ja jokainen äiti kaipaa tyttöä! Huoh

Totta. Eli tekipä sitten miten tahansa, se on aina jonkun mielestä päin mäntyä. Ikinä ei voi voittaa.

 

Kyllä mä ainakin myönnän, että poikaa olisin halunnut. Mua harmittaa välillä, ettei mulla ole poikaa. Joskus huvikseen pengon kaupoissa poikien vaatteita. Rakastan tyttöjäni ja olen ylpeä heistä. Mä en silti kolmatta enään halua tehdä, koska mä haluaisin vaan pojan, en enää tyttöä. Eikä tämä tarkoita sitä, että en haluaisi kahta jo olemassa olevaa tyttöäni. Heitä en pois vaihtaisi.

Näin minullakin. Toisaalta olen tosi iloinen että meillä on kaksi tyttöä, koska itselläni on vielä aikuisenakin todella läheiset välit ainoaan siskooni (olemme siis perheen ainoat lapset). Olisin myös ollut hyvin pettynyt, jos en olisi saanut yhtäkään tyttöä. Mutta kolmatta tyttöä en haluaisi, vaan pojan. Ja siksi emme kolmatta tee, koska "riski" on liian suuri että kolmaskin olisi tyttö kun kerran kaksi on jo.

 

Pojat pysyy äidin lähellä enemmän. Äidit hyysää poikia ja äiti on pojalle usein se maailman tärkein nainen. Tytöt lentää kauemmas pesästä.

Äiti voi toivoa olevansa maailman tärkein nainen pojalleen, mutta pojat ei niin ajattele. Tyttäret pitää enemmän yhteyttä äitiinsä aikuisina ja ne huolehtii vanhemmistaan. Toki pojat syömässä käy äidin luona ja jos äiti paapoo mutta ei ne muuten välitä. Turha sen toivossa hemmotella poikia että ne palkitsisi sen myöhemmin, ja ei kannata syrjiä tyttöjä tai ne todellakin lentää kauas pesästä ja sitten ei kukaan välitä.

 

Irl en ole törmännyt kummankaan sukupuolen suosintaan tai syrjintään IKINÄ, missään tilanteessa.
Johtuu varmaan siitä, että mun lähipiiri ja suku sisältää tasaisesti molempaa sukupuolta ja onnellisia ihmisiä.
Kuulostaa nimittäin jotenkin huonoitsetuntoisen ja katkeran ihmisen käytökseltä sellainen HAAROVÄLIN perusteella jalustalle nostaminen. :x

Netissä näkemieni juttujen perusteella sanoisin taas, että poikalapset ovat paljon toivotumpia kuin tyttölapset.

 

Tyttäret pitää enemmän yhteyttä äitiinsä aikuisina ja ne huolehtii vanhemmistaan. Toki pojat syömässä käy äidin luona ja jos äiti paapoo mutta ei ne muuten välitä.

Kas kun en tunnista omaa veljeäni tai mieheni veljiä tuosta...tai edes miestäni, mutta välimatkan vuoksi hän ei käy äitinsä luona kuin tosi harvoin.

 

Irl en ole törmännyt kummankaan sukupuolen suosintaan tai syrjintään IKINÄ, missään tilanteessa. Johtuu varmaan siitä, että mun lähipiiri ja suku sisältää tasaisesti molempaa sukupuolta ja onnellisia ihmisiä.
Kuulostaa nimittäin jotenkin huonoitsetuntoisen ja katkeran ihmisen käytökseltä sellainen HAAROVÄLIN perusteella jalustalle nostaminen. :x

Netissä näkemieni juttujen perusteella sanoisin taas, että poikalapset ovat paljon toivotumpia kuin tyttölapset.

En mäkään ollu törmänny, irl, en ennen tätä raskautta, nyt mulle on pahoiteltu useamman kerran ihan face to face, tulevan lapsen sukupuolta, se kun jatkaa samaa sarjaa, mitä edellisetkin on. Itse oon ollu ihan monttu auki, että mitä väliä?Q

 

Mä ehkä hitusen toivoin toista poikaa, mutta toisin kävi. Tyttö on silti mulle AIVAN yhtä tärkeä, kuin poikakin. En edes tajua miksi noin silloin ajattelin. En vain tiennyt/osannut kuvitella millaista olisi olla myös tytön äiti.

 

Omalla kohdallani jos joskus lapsia saan, niin toivon enemmän poikaa kuin tyttöä. Ainakin tällä hetkellä on tällainen tunne, ollut jo ihan lapsesta asti, mutta ei sitä tiedä jos tositilanteen edessä ajatukset muuttuvat. Useamman lapsen haluaisin ja poikia saisi olla useampi. Esimerkiksi 2 poikaa ja 2 tyttöä olisi kiva, tai sitten 3 poikaa ja yksi tyttö. Tai kaksi poikaa ja yksi tytär, myös yksi poika ja kaksi tyttöä olisi ihan kiva, vaikka siinä tyttöjä onkin enemmän. Minulle sopisi myös kaksoset tai kolmoset (vaikka kolmosraskaus selvä riskiraskaus) tai parit kaksoset. Ensimmäiseksi lapsekseni olen jostain syystä mieltänyt aina pojan, tiedä sitten mistä tämäkin ajatus tulee. Ensisijaisesti toivon kuitenkin sitä, että lapsella on selvä sukupuoli oli sitten tyttö tai poika, minua on jotenkin alkanut "pelottamaan" mahdollisuus saada intersukupuolinen lapsi. Olin ihan yllättynyt miten paljon heitä kuitenkin syntyy vuosittain.

 

Kyllä mä olen aina halunnut mieluummin pojan. Olen nyt raskaana ja en tiedä kumpiko tulokas on. Rehellisesti sanoen toivon poikaa, mutta kun lapsi syntyy, niin varmasti siinä vaiheessa ei sukupuolta enää ajattele.

 

Lapsettomat tutut tuntuvat kaikki toivovan poikaa esikoiseksi. Ne taas joilla on useampi lapsi, eivät niinkään "toivo" kumpaakaan erityisesti.

 

Mulle ei ole yhdessäkään raskaudessa ollut väliä kumpiko tulee. Mulla on kaksi tyttöä ja yksi poika. Olisin ihan yhtä onnellinen, vaikka kaikki olisivat samaa sukupuolta.

 

Tyttötoive uskalletaan paremmin sanoa ääneen, ehkä tästä syystä minusta vaikuttaa siltä, että lähipiirissäni on toivottu enemmän tyttöä. Itsekin toivoin etenkin esikoisesta tyttöä.

 

Yllättävää kyllä, miten edelleen toivotaan poikaa ja moni nimenomaan HALUAA pojan. Nykyaikana kaikilla lapsilla silti samat mahdollisuudet.

 

Kyllä mulle oli "pakkomielle" saada poika. Haluan vain ja ainoastaan poikalapsia.

Ok, mulla on kouluajoilta joku trauma. Tytöt ovat kaikki pikkupirulaisia, vaikka näin ei olekaan aina. En voi mitään ajatuksilleni.
Tosin nytkin kun esim. puistoissa, junassa yms kuuntelee tyttöjen juttuja, niin tuntuu etteivät he osaa keskustella ollenkaan. KOko ajan keskitytään nälvimiseen ja jonkun kiusaamiseen ja haukkumaan.

Tänään oikein kuuntelin puistossa alakouluikäisten tyttöjen juttuja. Koko ajan piti kilpailla jostakin, haukuttiin ja arvosteltiin toisia ja kun yksi lähti niin tätä alettiin porukassa haukkua.

 

Just tästä asiasta tehtiin pääkaupunkiseudulla päiväkodeissa vähän aikaa sitten tutkimus (päiväkotien toimintaa videoitiin). Hoitajat nimenomaan auttoivat enemmän poikia ja valjastivat usein tytötkin poikien pikku apulaisiksi.

Näin on asian laita. Tyttöjen odotetaan selviytyvän asioista poikia itsenäisemmin ja heitä kohdellaan kuin heidän pitäisi jo syntyjään olla järkeviä ja harkitsevia. Tutkimuksessa paljastui myös, että poikia puhuteltiin enemmän nimellä ja kohdeltiin omina yksilöinään, kun taas tyttöjä puhuteltiin ryhmänä.

Hankalaksi homma menee siinä, että ainakin oma kokemus ja lähipiirin (pieni) otanta kertoo, että pikkusisko usein todellakin päihittää vähän vanhemman veljensä arkitaidoissa. Esim. pukeminen tuntuu monelta tytöltä sujuvan leikiten, siinä missä pojalla ei ole homman opetteluun motivaatiota eikä sitä myöten taitojakaan. Ei tule autettua tyttöä, joka kirkuu ite ite ja todellakin palavasti tahtoo tehdä kaiken alusta loppuun itse.

 

Tosin nytkin kun esim. puistoissa, junassa yms kuuntelee tyttöjen juttuja, niin tuntuu etteivät he osaa keskustella ollenkaan. KOko ajan keskitytään nälvimiseen ja jonkun kiusaamiseen ja haukkumaan.

Tänään oikein kuuntelin puistossa alakouluikäisten tyttöjen juttuja. Koko ajan piti kilpailla jostakin, haukuttiin ja arvosteltiin toisia ja kun yksi lähti niin tätä alettiin porukassa haukkua.

Nojoo, ihmiset ovat toisinaan kamalan ilkeitä. Tosin mieleeni tulee myös liuta pahoja asioita, joita miehet/pojat ovat maailmassa tehneet, joten ei taida olla ihan pelkästään naisten heiniä ilkeily ja pahat teot.

 

Nojoo, ihmiset ovat toisinaan kamalan ilkeitä. Tosin mieleeni tulee myös liuta pahoja asioita, joita miehet/pojat ovat maailmassa tehneet, joten ei taida olla ihan pelkästään naisten heiniä ilkeily ja pahat teot.

Omista kokemuksista ja katsannosta tosiaan varmaan paljolti kiinni.

Mä muistan kouluajoilta ainoastaan poikien kiusanneen ja nälvineen minkä ehtivät, eikä sitä edes pidetty mukamas kiusaamisena, vaikka olivatkin tavattoman ilkeitä.
Nykyäänkin kiinnitän helpommin huomiota poikien kiusaamistilanteisiin esimerkiksi siellä puistossa, tytöistä mulla ei ole minkäänlaista kokemusta, että olisivat ilkeitä ja nälvisivät toisiaan, vaikka varmasti tekevät sitä ihan yhtälailla.

 

meille opetetiin pienestäpitäenettä ollaan mustia lapaita jos ei noudateta suvun sääntöjä.
Säännöt on seuraavat, jos suvun esikoinen menee ensin naimisiin jahankkiiensin perheenlisää sitten muut-
Juu voinette arvata että olinhan hiukan suuttunut kun menin naimisiin ja sitä ei arvostettu, edes lapseni kuvaa ei seinäle tullut.
minun hääkuvni tuli seinälle 8v myöhemmin kun isosarukseni meni ensin naimisiin, lapseni kuva tuliseinään 12v myöhemmin kun isosisarukseni sai esikoisen

 

Minä muistan lapsuusaikoina havainneeni kiusaamista yhtä lailla tyttöjen ja poikien keskuudessa, mutta poikien keskuudessa se oli näkyvämpää ja raaempaa. Yksi pienikokoinen ja herkkä poika oli jatkuvasti muiden poikien hampaissa, fyysinen ja psyykkinen väkivalta oli ihan jokaviikkoista eikä tätä koulun ja vanhempien taholta onnistuttu täysin kitkemään. Vieläkin tunnen surua muistellessani sitä poikaa kävelemässä pää painuksissa suuren reppunsa kanssa, lauma poikia perässään, koko matkan koulusta kotiin. Haukkumista, uhkailua, eristämistä, tavaroiden tuhoamista Oli myös toinen poika, jonka kanssa oltiin yhtenä päivänä hyvää kaveria ja seuraavana päivänä otettiin silmätikuksi.

Tyttöjen keskuudesta muistan paljon pahan puhumista selän takana ja hienovaraisempaa eristämistä ja psyykkistä väkivaltaa. Kumpikin sukupuoli tuon kiusaamisen taitaa erittäin mallikkaasti, valitettavasti.

 

Minun mielestä näyttää siltä että on paljon hyväksyttävämpää sanoa ääneen, että toivoo tyttöä. Äidit sanovat isoonkin ääneen että "meidän iskä toivoi nimenomaan tyttöä ja tyttö tuli", kun taas poikien äidit ovat varsin hiljaa. Minä olin aina ajatellut, että esikoiseni olisi tyttö, mutta poika tuntui kyllä aivan yhtä rakkaalta, mies toivoi ehkä vähän enemmän poikaa. Nyt on molempia ja sukupuolella on ainakin meidän perheessä todella vähän merkitystä. Persoona vaikuttaa enemmän.